Venäläinen sotataito

Tuota risteilyohjuksien massakäyttö-yllätyshyökkäystä en pitäisi kovin vakavana mahdollisuutena, koska tilanne jossa Venäjä muuten vaan laukoisi massamäärin ohjuksia Suomeen ei ole kovin realistinen, vaan sen mukana tulisi todennäköisesti ihan tavalliset sotatoimet.

Tuossa lainatussa kohdassa oleva ajattelun lähtökohta on mielestäni suomalaisen sotilaallisen ajattelun suurimpia ongelmia.

Ensin mietitään, että mikä on omasta mielestä todennäköistä ja sen jälkeen hylätään pohdinnan, valmistautumisen ja tarkemman tarkastelun ulkopuolelle ne vaihtoehdot, jotka pohtijasta itsestään tuntuvat epätodennäköisimmiltä.

Tällä tavoin ajatellen ja valmistautuen luodaan hyvin helposti naapurille sellaisia toiminnallisia tutkakatveita joissa voi aika huoletta toimia, valmistella toimintaa, toteuttaa hankkeita... juuri siksi, että sen tyyppiset asiat on tällä puolella sivuutettu "epätodennäköisinä".

Joillain elokuva/tv -käsikirjoittajilla on sellainen työskentelytapa, että he kehittävät 20 - 100 erilaista tapaa, jolla jokin voi tapahtua. "Arska tapaa Liisan, missä ja miten?" 40 eri mahdollisuutta. 10 ensimmäistä hylätään. Ne ovat kuitenkin liian kliseisiä eli ennalta arvattavia.

Jos katsoo sodankäynnin laajempaa kuvaa, niin näyttää vähän siltä kuin Venäjä käyttäisi pikkuisen samantyyppistä ajattelua. Ei ehkä etsitä sitä teoreettisesti tehokkainta vaan yllättävintä toimintatapaa. Luotetaan yllätyksen voimaan ja siihen, että vastapuoli ei osaa havainnoida, valmistautua tai reagoida ajoissa juuri siihen yllättävään ja odottamattomaan toimintamalliin.

Toki todennäköisimmiltä tuntuvat vaihtoehdot pitää käydä läpi, niihin pitää varautua ja ne pitää osata. Siinä ei kuitenkaan menetetä mitään jos ajatustyön tasolla käydään läpi myös ne vähemmän todennäköisiltä tuntuvat mahdollisuudet. Päinvastoin.

Nopea ja rohkea mielikuvaharjoittelu kehittää ajattelun työkalupakkia aivan valtavasti ja siitä koituu hyötyä myös niiden perinteisesti todennäköisinä pidettyjen vaihtoehtojen suhteen.
 
Tuossa lainatussa kohdassa oleva ajattelun lähtökohta on mielestäni suomalaisen sotilaallisen ajattelun suurimpia ongelmia.

Ensin mietitään, että mikä on omasta mielestä todennäköistä ja sen jälkeen hylätään pohdinnan, valmistautumisen ja tarkemman tarkastelun ulkopuolelle ne vaihtoehdot, jotka pohtijasta itsestään tuntuvat epätodennäköisimmiltä.

Tällä tavoin ajatellen ja valmistautuen luodaan hyvin helposti naapurille sellaisia toiminnallisia tutkakatveita joissa voi aika huoletta toimia, valmistella toimintaa, toteuttaa hankkeita... juuri siksi, että sen tyyppiset asiat on tällä puolella sivuutettu "epätodennäköisinä".

Sanoisin että kyse on riskienhallinnan näkökulmasta.

Erään projektin yhteydessä koululaitoksen isännöitsijä kysyi (parisen vuotta hyvinkään ammuntakeissin jälkeen) että mitäs he sitten tekevät jos ampuja tulee kiinteistöön, sytyttää sen tuleen, miinoittaa jokaisen poistumistien ja sen jälkeen konekivääreillä varustetut aputoverit ampuvat ulkopuolella jokaisen ulos pyrkivän henkilön. Niin...

Noh, tuota tilannetta vastaan on aika vaikea lähteä millään turva-ratkaisuilla tekemään yhtään mitään ellei ole rahaa ostaa paria sataa blackwaterin kaveria kampukselle 24/7 ja rahan puutteessa tässäkin projektissa jätettiin tulevalle ampujalle "sellaisia toiminnallisia tutkakatveita" koska koko tilannetta pidettiin "epätodennäköisenä"

Itse rinnastan tuollaisen varoituksettoman sekä joukkojen siirrottoman massamittaisen tykistöohjus-pommituskampanjan riskienhallinnan näkökulmasta olevan pitkälti samassa kategoriassa kuin vaikka Venäjän aloittamaa massiivista ydinaseiden käyttöä Suomea vastaan. Teoriassa on kyllä mahdollista mutta käytännössä (vähintään) epätodennäköistä eikä kyseisessä uhkakuvassa ole realistista keinoa poistaa tai vähentää riskiä.

Jos katsoo sodankäynnin laajempaa kuvaa, niin näyttää vähän siltä kuin Venäjä käyttäisi pikkuisen samantyyppistä ajattelua. Ei ehkä etsitä sitä teoreettisesti tehokkainta vaan yllättävintä toimintatapaa. Luotetaan yllätyksen voimaan ja siihen, että vastapuoli ei osaa havainnoida, valmistautua tai reagoida ajoissa juuri siihen yllättävään ja odottamattomaan toimintamalliin.

Toki todennäköisimmiltä tuntuvat vaihtoehdot pitää käydä läpi, niihin pitää varautua ja ne pitää osata. Siinä ei kuitenkaan menetetä mitään jos ajatustyön tasolla käydään läpi myös ne vähemmän todennäköisiltä tuntuvat mahdollisuudet. Päinvastoin.

Nopea ja rohkea mielikuvaharjoittelu kehittää ajattelun työkalupakkia aivan valtavasti ja siitä koituu hyötyä myös niiden perinteisesti todennäköisinä pidettyjen vaihtoehtojen suhteen.

Yllättävistä ja odottamattomista toimintamalleista tulee mieleen lähinnä seuraava:

'68 "yllätysoffenssiivi" Tsekkoslovakiaan
  • Taustalla oli epästabiili poliittinen tilanne (potentiaalinen poistuminen sosialistisesta järjestelmästä)
  • Sotilaallinen voimankäyttö alkoi mittavalla maahanlaskuoperaatiolla sekä avainrakennuksien haltuunotolla
  • maahanlaskua seurasi laajamittainen elso-toiminta
  • Lisäksi oli määrältään suuri maavoimien rynnäkkö maahan
'79 Afganistanin yllätyksellinen valtaus
  • Taustalla oli epästabiili poliittinen tilanne (sisällissota)
  • Sotilaallinen voimankäyttö alkoi mittavalla maahanlaskuoperaatiolla sekä avainrakennuksien haltuunotolla
  • Maahanlaskua seurasi laajamittainen elso-toiminta
  • Näitä toimenpiteitä seurasi suuri maavoimien rynnäkkö maahan
2008 Georgian sota
  • Taustalla oli epästabiili poliittinen tilanne (venäläisten yllyttämää separatismia)
  • Sotilaallinen voimankäyttö alkoi mittavalla ilmaoffenssiivilla
  • Ilmaoffennsiivia seurasi laajamittainen elektroninen häirintä sekä erinäisiä kyberhyökkäyksiä (mm. palvelunestoja hallinnon sivustoille)
  • Näitä toimenpiteitä seurasi suuri maavoimien rynnäkkö maahan
2014 ukraina ja krimi
  • Taustalla oli epästabiili poliittinen tilanne (sisäisestä korruptiosta eskaloituneet mittavat mielenosoitukset ja johtohenkilöstön pakeneminen maasta)
  • Sotilaallinen voimankäyttö alkoi mittavalla maahanlaskuoperaatiolla sekä avainrakennuksien haltuunotolla krimillä
  • Maahanlaskua seurasi mittava häirintä sekä alueen viestiyhteyksien katkaiseminen
  • Näitä toimenpiteitä seurasi mittava maavoimien rynnäkkö sevastopolista

Venäjän toiminta on omasta historiallisesta näkökulmasta ainakin omaan silmään ollut samanlainen lähestulkoon vuodesta '44 asti. silloin tosin ei vielä ollut erinäisiä maahanlaskuoperaatioita mahdollistavaa kalustoa&joukkoja kuten helikoptereita & laskuvarjojoukkoja, mutta silloin tuota kompensoitiin 2008 georgian sodan tapaisella mittavalla ilma-aseen käytöllä. Suomen kohdalla esimerkiksi kevään suurhyökkäyksen ohella järjestettiin mittavia pommitusaaltoja Suomeen minkä lisäksi ilma-aseen käyttö etulinjassa oli suomelle tykistön ohella yhtä helvettiä. Tsetseniassakin pyrittiin toimimaan samalla metodiikalla, mutta toimintamallit eivät menneet ihan niinkuin piti, vaikka lopputuloksena tavoitteet saatiinkin suurinpiirtein saavutettua.
 
1. Sanoisin että kyse on riskienhallinnan näkökulmasta.

2. ..isännöitsijä kysyi..

3. Itse rinnastan tuollaisen varoituksettoman sekä joukkojen siirrottoman massamittaisen tykistöohjus-pommituskampanjan riskienhallinnan näkökulmasta olevan pitkälti samassa kategoriassa kuin vaikka Venäjän aloittamaa massiivista ydinaseiden käyttöä Suomea vastaan. Teoriassa on kyllä mahdollista mutta käytännössä (vähintään) epätodennäköistä eikä kyseisessä uhkakuvassa ole realistista keinoa poistaa tai vähentää riskiä.

Ihan hyviä pointteja. Niihin vastaulinaa ja kontramöykkää:

1. Hyvä näkökulma jos ja vain jos osaa arvioida oikein sen, että mikä on minkäkin asian todennäköisyys ja todennäköinen seuraus.

2. Kai sanoit isännöitsijälle että vaihtaa johonkin parempaan elokuvaan.

3. Mun olisi helppo kuvitella sellainen tilanne, jossa Venäjä mättäisi Suomea urakalla etäältä, muttei juurikaan ylittelisi rajoja. Kas tässä:

Venäjä aikoo tehdä jotain sellaista, minkä tietää laukaisevan Naton-laajuisen vastareaktion. Estääkseen USA:n ja muiden NATOn voimakkaampien maiden Suomelle antavan suurisuuntaisen nopean tuen se mättää pitkänmatkan härpäkettä tännepäin tuhotakseen sellaiset satamat, lentokentät, sillat ja rautatien solmukohdat, joilla on keskeinen merkitys Suomen kyvylle ottaa vastaan amerikkalaista/brittiläistä/tiesmitä apua. Tappioita ja joukkojen suurimittaista sitomista välttääkseen se ei kuitenkaan tee samalla suuria maahyökkäyksiä.

Mun mielestä Venäjän toiminta Syyriassa vihjaa vähän siihen suuntaan, että tuon tyylisen toimintatavan todennäköisyys on viime vuosina ollut nousevassa kurssissa. Voi olla epätodennäköistä, muttei niin epätodennäköistä, että kannattaisi jättää ajatusleikkien tai varautumisen ulkopuolelle.

Siitä olen samaa mieltä, että jos tuollaista tapahtuisi, niin itse operaation aikana olisi paha tehdä juuri muuta kuin pistää päätä suojaan. Niinpä käytännöllisiksi vastapelin kuvioiksi jäävät mm.
1. Tapahtuman todennäköisyyden pienentämisen - esim. varautumisen avulla.
2. Tapahtuman seurauksien pienentäminen - esim. hajasijoittamalla asioita tai toisia, luomalla varakapasiteettia tms.
3. Tapahtuman seurauksista toipumisen helpottaminen.
4. Kostoiskukapasiteetin muodossa olevan pidäkkeen kasvattaminen.
5. Tripwire troops -tyyppinen pidäkkeen kasvattaminen.

Sekä USA:n että Venäjän iskut eri kohteisiin Syyriassa + Venäjän rakettihyökkäykset Ukrainassa vihjaavat siihen suuntaan, että vähänkin reilumman vaikutuksen saamiseksi pitäisi mättää sitä tavaraa kohteeseen aika paljon.
 
Ai mikä taktiikka!? Tapattaa turhaan omia sotilaita ryntäämällä sokeasti päälle kuin sopulilauma menetyksistä välittämättä.
Olen sanonut ennenkin..mutta sanon tähänkin:
Zukov on kiistatta menestyksekkäimpiä komentajia oikeastaan koko sotahistoriassa. Hän voitti kaikki sellaiset taistelut, joiden merkitys oli aivan ratkaiseva ja vastustajan komentajana aikansa kovimpia osaajia.
Oliko hän menestyksekkään lisäksi taitava? Hän kuitenkin voitti taisteluita joissa vastapelurit olivat tunnustetusti aikansa taitavimpia komentajia.
No, saattaa myös olla että keskinkertaisellakin taidolla voi voittaa jos käytössä on lähes rajattomat ihmismassaresurssit ja hyvin laajat materiaaliresurssit, eikä ihmishenkien menetyksistä tarvitse piitata pätkääkään ja materiaaliakin voi aika ajoin suorastaan haaskata.
 
Linkki: https://jamestown.org/program/russi...a-targeting-underwater-communications-cables/

Russian ‘Hybrid War’ Tactics at Sea: Targeting Underwater Communications Cables

In the last five years, Russia has increased its underwater activity four to five times (Redstar.ru, November 8, 2017). Thirteen new Russian nuclear and conventional submarines have been commissioned since 2014 (24tv.ua, December 27, 2017). These vessels are capable of carrying out various offensive and multipurpose underwater missions, as well as to launch navy seals (special forces) for operations against enemy maritime infrastructure.

Yet, attack and multipurpose submarines should not be the only assets and capabilities counted in the context of Russian underwater operations. Moscow has also exerted great effort to develop naval assets for “hybrid” (New Type) underwater and seabed actions. These assets specifically combine civil and military, conventional and special, technological and operational capabilities. Among other missions and tasks, this allows such naval platforms to secretly tap undersea cable information streams as well as disable undersea communication lines, if needed. Such “dual use” assets directly fit Russia’s hybrid warfare doctrine, as they can conduct clandestine underwater operations under the cover of, for example, carrying out “oceanic research” or “search-and-rescue activities.” At least two types of such hybrid warfare maritime platforms are particularly worth pointing out in more detail.

The first are Russia’s so-called “nuclear deep-water stations,” which, in reality, are actually deep-water special operations submarines (DWSOS). These can be transported inside special nuclear submarine carrier vessels and furtively deployed to any ocean spot around the world to begin their long-term secret missions along the seabed. In recent years, Russia has commissioned or modernized Kalitka/Losharik-, Kashalot-, Paltus– and X-Ray-class DWSOSs (Oborona.ru, November 11, 2017). Perhaps the most capable of these is the Kalitka (also nicknamed the “Losharik”), commissioned in 2006. This sub is capable of diving down to 6,000 meters (20,000 feet) and can reportedly be used to destroy seabed infrastructure, primarily undersea communication lines (Topwar.ru, March 27, 2017). Moscow is increasing the number of DWSOS carriers in its fleet as well: the Delta IV–class special nuclear submarine Podmoskovye is conducting sea trial after its modernization. And the next generation of submarine-carriers is already undergoing refitment (Svobodnaya Pressa, August 12, 2015). All of the above-mentioned assets belong to 29thSpecial Purpose Submarine Brigade of the Russian North Fleet.

In addition to DWSOSs, the second major asset type for conducting underwater hybrid warfare are Russia’s so-called “oceanographic research vessels” (ORV) and “search-and-rescue vessels” (SRV). None of these surface ships carry anti-submarine warfare (ASW) weapons or cruise missiles on board, but their strategic intelligence-gathering capabilities against seabed targets should be taken seriously. Both types of ships belong to the Russian Ministry of Defense (MOD): ORVs to the MOD’s Main Directorate of Underwater Research, and SRVs to the Search and Rescue Service of the Russian Navy.

Russia’s most advanced ORV is probably the Yantar, commissioned in 2015 (Army-news.ru, May 24, 2015). This spy ship bristles with surveillance equipment and serves as a mothership for manned as well as unmanned deep-sea submersibles. The Yantar carries two modest Russian Rus– and Konsul-class manned underwater vehicles (MUV) capable of diving up to 6,000 meters for 10–12 hours at a time. These MUVs feature manipulators with cable-cutting tools. Moreover, they themselves carry remotely operated underwater drones (ROUD), which can perform a wide spectrum of underwater tasks: from object inspection and destruction, to delivering various devices to the seafloor or lifting objects to the surface (Tvzvezda.ru, July 12, 2017; Rossiyskaya Gazeta, December 14, 2015). The Yantar can also carry separate ROUDs such as the Pantera Plus (Tetis-pro.ru, RIA Novosti, December 14, 2017). In 2015, this vessel was observed near a United States nuclear missile submarine base, located close to undersea military communications trunk lines and nodes (Lenta.ru, September 3, 2015). Then, in October 2016, the Yantar was found loitering over undersea communications cables off the Syrian coast, including some links to Europe (Izvestiya, March 22, 2017; Vesti.ru, October 8, 2017). A second Yantar-class vessel is currently under construction (Shipyard-Yantar.ru, accessed January 12).

Instead of trying to build next-generation ORVs and SRVs, Moscow is modernizing former Soviet vessels of these classes due to budget restrictions in Russia’s shipbuilding program. Modern equipment for acoustic, biological, physical and geophysical surveys has already been installed onboard the Admiral Vladimirsky ORV. This ship is now conducting expeditions across various international maritime areas operationally important to Russia (Tvzvezda.ru, December 15, 2017; Mil.ru, April 23, 2017). The country’s search-and-rescue MUVs are undergoing modernization as well. For example, Russian Prize-class MUVs received digital equipment, including cameras as well as special manipulators able to cut cables, twist and unscrew nuts, and carry out underwater welding work. These MUVs have been taken aboard Russian SRVs Georgy Titov (North Sea Fleet), Sayany (Black Sea Fleet), SS-750 (Baltic Fleet) and Alagez (Pacific Fleet) (Korabel.ru, April 24, 2016). In 2016, a new Bester-1 MUV was deployed on board the SRV Igor Belousov (Pacific Fleet). This underwater vehicle can be quickly transferred by cargo aircraft to any SRV or ORV (Tvzvezda.ru, July 12, 2017). Finally, modernized Russian Vishnya-class intelligence ships should be counted as potent hybrid underwater warfare tools as well (Aif.ru, March 16, 2017).

NATO has already responded to this increasingly perceived threat from Russia’s growing underwater activity with plans to reestablish a command post, shuttered after the Cold War, to help secure the sea lines of communications in the North Atlantic (UNIAN, January 14). Allies are also rushing to boost their ASW capabilities and to develop advanced submarine-detecting planes. But NATO still has more to do to protect undersea communications and Internet cables in the North Atlantic as well as the Mediterranean against Russian hybrid underwater activity.

Asiasta on täällä ollutkin puhetta.
 
Ai mikä taktiikka!? Tapattaa turhaan omia sotilaita ryntäämällä sokeasti päälle kuin sopulilauma menetyksistä välittämättä.
Onhan se taktiikka. Ensinnäkin Stalinille sotilaat olivat halpoja ja niitä riitti. Toiseksi sodan jälkeen on päästy kylvämään sankaritarua siitä, miten suuresti äiti Venäjä uhrautuen menetti lapsiaan sodalle.
Se, mikä oli länsimaiselle johdolle nöyryyttävää idiotismia ensimmäisessä maailmansodassa (Somme) on Venäjälle sankaritarina toisessa.
 
Onhan se taktiikka. Ensinnäkin Stalinille sotilaat olivat halpoja ja niitä riitti. Toiseksi sodan jälkeen on päästy kylvämään sankaritarua siitä, miten suuresti äiti Venäjä uhrautuen menetti lapsiaan sodalle.
Se, mikä oli länsimaiselle johdolle nöyryyttävää idiotismia ensimmäisessä maailmansodassa (Somme) on Venäjälle sankaritarina toisessa.
Tässä tapauksessa se oli taktiikan ohella myös strategia ja ehkä jopa ennenkaikkea strategia.
 
I Maailmansodasta jäi länsimaalaisille kenraaleile melkoinen trauma ja vaikutti huomattavasti siihen, että tappioita pyrittiin mahdollisuuksien mukaan vähentämään. Venäläisillä moista ei ollut.
 
Tässä tapauksessa se oli taktiikan ohella myös strategia ja ehkä jopa ennenkaikkea strategia.

Usein tuota strategian ensisijaisuutta on vaikea ymmärtää. Taistelut eivät ole urheilumatseja ja sota ei ole mikään urheiluliiga. Kautta historian on ollut sotia joissa yksi osapuoli häviää jatkuvasti taisteluja ja kokee vastustajaa paljon suurempaa miestappioita. Siitä huolimatta valtavia tappioita kokenut osapuoli on ponnistanut voittoon ja usein juuri sen takia, että vastustajan ainoa strategia oli "tappioiden tuottaminen".
 
Usein tuota strategian ensisijaisuutta on vaikea ymmärtää. Taistelut eivät ole urheilumatseja ja sota ei ole mikään urheiluliiga. Kautta historian on ollut sotia joissa yksi osapuoli häviää jatkuvasti taisteluja ja kokee vastustajaa paljon suurempaa miestappioita. Siitä huolimatta valtavia tappioita kokenut osapuoli on ponnistanut voittoon ja usein juuri sen takia, että vastustajan ainoa strategia oli "tappioiden tuottaminen".

Näin se on. Kurskin taistelukin voidaan nähdä tästä esimerkkinä. Lukujen valossa, "tehtyinä maaleina", Saksa voitti - strateginen voitto kuitenkin meni Neuvostoliitolle.
 
Ai mikä taktiikka!? Tapattaa turhaan omia sotilaita ryntäämällä sokeasti päälle kuin sopulilauma menetyksistä välittämättä.

Pitäisiköhän tätä "taktiikkaa" katsoa erilaisten lasien läpi kuin mitä me nykyajan länkkärit katsomme. Meille yksitäisen rivimiehen henki ja terveys on kallis, mutta tämä on vain meidän näkemyksemme.
Sotahistoriasta löytyy läjäpäin esimerkkejä, joissa omien sotilaiden henkeä ja terveyttä ei ole arvostettu. Näitä ovat sitten jopa aikailaiset arvostelleet, esimerkkinä vaikka Krimin sota vol.I ja Preussin Fredrik Suuri, joka käytännössä hylkäsi haavoittuneet ja sairastuneet sotilaansa.
 
Siitä huolimatta valtavia tappioita kokenut osapuoli on ponnistanut voittoon ja usein juuri sen takia, että vastustajan ainoa strategia oli "tappioiden tuottaminen"

Jos Stalinin tavoite oli -44 -irrottaa Suomi sodasta- niin strategiahan onnistui?
Jos Talis ei voi voittaa kehittynyttä länkkäriä maaperällään sotatempuilla, niin pannaan aikaa....?
Jos Pohjois-Vietnamin sotilasjohtajat arvioivat, että jatkuvasti kasvava sotavoima lopulta ratkaisee poliittisella tasolla pelin, niin strategia onnistui?
Jos kiinalainen halajaa lebensraumia, niin hiivitään vuosikymmeniä?
Jos suomalainen haluaa torjuntavoittaa seuraavalla kierroksella, mitä sen pitää tehdä? Korostaa viikottain, että yksin ei pärjätä ja aktiivisesti osoittaa olevansa liittokunnan portailla jo hattu kourassa varoen pikaraidetta, ettei juna vedä päälle?

Eli joskus poliittinen tavoite voi myös "vesittää" jotain, jonka arvoa ei tunneta vasta kuin roippeet losahtavat propelliin?

Huonoa strategiaa ei korvaa edes huippuunsa viety taktiikka. Strategian on syytä olla oikein valittu, kun puhutaan pienistä kansoista.

Viime aikojen valtakunnallista turpoa seuratessa on tullut hieman miten sanoisi, onea olo. Tuntuu siltä, että nyt on suomipojalla strategia hieman hakusessa. Voimallisinta retoriikkaa on ollut se, että korostetaan -sodan tullen syntyy liittokuntia ilman liittoutumisiakin-.....maistelkaahan hiukan tuota. Tuo voi olla tyhjää kaakatusta tai sitten marssijärjestys on jollain tasolla jo absolute selvä ja ollaankin kiinni aivan vankassa strategiassa.
 
Jos Stalinin tavoite oli -44 -irrottaa Suomi sodasta- niin strategiahan onnistui?
Jos Talis ei voi voittaa kehittynyttä länkkäriä maaperällään sotatempuilla, niin pannaan aikaa....?
Jos Pohjois-Vietnamin sotilasjohtajat arvioivat, että jatkuvasti kasvava sotavoima lopulta ratkaisee poliittisella tasolla pelin, niin strategia onnistui?
Jos kiinalainen halajaa lebensraumia, niin hiivitään vuosikymmeniä?
Jos suomalainen haluaa torjuntavoittaa seuraavalla kierroksella, mitä sen pitää tehdä? Korostaa viikottain, että yksin ei pärjätä ja aktiivisesti osoittaa olevansa liittokunnan portailla jo hattu kourassa varoen pikaraidetta, ettei juna vedä päälle?

Eli joskus poliittinen tavoite voi myös "vesittää" jotain, jonka arvoa ei tunneta vasta kuin roippeet losahtavat propelliin?

Huonoa strategiaa ei korvaa edes huippuunsa viety taktiikka. Strategian on syytä olla oikein valittu, kun puhutaan pienistä kansoista.

Viime aikojen valtakunnallista turpoa seuratessa on tullut hieman miten sanoisi, onea olo. Tuntuu siltä, että nyt on suomipojalla strategia hieman hakusessa. Voimallisinta retoriikkaa on ollut se, että korostetaan -sodan tullen syntyy liittokuntia ilman liittoutumisiakin-.....maistelkaahan hiukan tuota. Tuo voi olla tyhjää kaakatusta tai sitten marssijärjestys on jollain tasolla jo absolute selvä ja ollaankin kiinni aivan vankassa strategiassa.
Turpon Papa Hemingway. Suorastaan viiltävän hyvää tekstiä. (y)
 
In 2018, Russia today is rebuilding its post-Soviet military into a force capable of fighting a large-scale war with NATO. Russia’s Western frontiers are seeing new mechanized divisions form up, with soldiers wearing new uniforms and carrying the latest hardware. They have new rifles, tanks, radios and advanced electronic warfare equipment which is equal to the world’s best.

However, Russia is lacking a medical backbone that can absorb the shock of a major conflict, according to an influential Russian military journal. The result will likely result in an overwhelmed medical system and excessive loss of life for Russian soldiers were they to go into battle with the West.
http://warisboring.com/russia-isnt-training-enough-doctors-for-a-major-war/
 
Rupesin miettimään kylmän sodan aikaisia Neuvostoliiton divisioonia. Ja niiden rakennetta sekä kalustoa. En nyt oikein saa päähäni millaisia nämä porukat oikein olivat.

Rupesin miettimään myös oliko niissä vakiona jonkin sortin tykistöohjuspatterit. Tyyliin Frog-7 tms?
 
Rupesin miettimään kylmän sodan aikaisia Neuvostoliiton divisioonia. Ja niiden rakennetta sekä kalustoa. En nyt oikein saa päähäni millaisia nämä porukat oikein olivat.

Rupesin miettimään myös oliko niissä vakiona jonkin sortin tykistöohjuspatterit. Tyyliin Frog-7 tms?
Muistini mukaan ne olivat rakenteeltaan useimmiten aika suoraan samanlaisia kuin Suuren isänmaallisen sodan panssaridivisioonat olivat. Kalustoltaan tietysti aikansa mukaisesti varustettuna.
En muista ulkoa, mutta yleisten periaatteiden mukaisesti veikkaan että tykistöohjukset olivat divisioonaa ylemmän johtoportaan kalustoa. Tarvittaessa siis divisioonaa tukevaa kalustoa, muttei D:n omaa.
 
Ainakin tässä organisaatiossa on tykistöohjuspataljoona/-patteristo. Vuodelta 1980.

Soviet_Motor_Rifle_Division_1980s.jpg
 
Back
Top