Venäläinen sotataito

Jälleen kerran, reserviläisen on vaikea ottaa kantaa valmiusasioihin, koska syystäkään tietoa asiasta ei ole.Asialla on siis hankala spekuloida.
Paitsi mitä tarvitsee tietää ja mitä näkee paljain silmin kuten uudet linnoitteet, yms.

Mitä tulee poliitikkoihin, saatat olla oikeassa, mutta vaihtoehtoa ei oikein ole. Ilman poliittista kontrollia toimivia asevoimia kutsutaan pian nimellä sotilasdiktatuuri. Äänestyshetkellä on tietysti hyvä miettiä näitä ominaisuuksia ehdokkaassaan, mutta ongelma on, ettei oikeasti voi tietää kuinka ihminen reagoi stressitilanteessa.
Yksi sana: Tehtävätaktiikka.

Kaikella kunnioituksella, Maavoimien johdossa ei palvele idiootteja!
Mutta ilmavoimissa palvelee?

Vertaus jenkkeihin Pearl Harborissa on mahdollisimman epäonnistunut. Silloin 1941 eivät uskoneet, että hyökkäys olisi edes teknisesti mahdollinen saati että se tapahtuu yllättäen.
Vastaavasti porukka on nukkumassa ja materiaali lukkojen takana.

Kun taas meillä Valmiusjoukot nimenomaan varautuu yllätyshyökkäkseen. Julkisesti kerrotun mukaan jopa sellaiseen, jossa vihollinen jo hälytyksen tullen on ehtinyt tunkeutua varuskuntiin. Yöllinen äkkiherätys ja juoksu halleille kalustoa hakemaan on peruskauraa VYKS-varusmiehille.
Erikoiskoukkojen hyökkäykset tuppaavat olemaan nopeita ja brutaaleja. Saattaa kestää vain 5-10 minuuttia. Ensimmäisenä tuohon reagoivat olisivat sotilaspoliiseja jotka sattuvat olemaan päivystämässä, ilman aseita voivat lähinnä vain tehdä hälytyksen ja paeta.
Ja varautuminen hyökkäykseen jossa on tunkeuduttu varuskuntiin on jotain mitä ei kovin kauaa sitten opetettiin myös ihan tukijoukoille.

Ohjukset. ammukset ja muut räjähteet eivät tietysti voi olla rauhanaikana hallin takanurkassa,
Arvaa haetaanko ilmavoimissa ohjukset lukkojen takaa, pistetään ne koneeseen ja saadaan paletti ilmaan ajoissa vastaamaan ilmatilan loukkaukseen?

mutta voimme olla varmoja, että tämäkin asia on suunniteltu. Kuinka, ei luonnollisesti kerrota.
Ja voimme olla varmoja että tämä on yksi hidaste ja epävarmuustekijä lisää.
 
Paitsi mitä tarvitsee tietää ja mitä näkee paljain silmin kuten uudet linnoitteet, yms.


Yksi sana: Tehtävätaktiikka.


Mutta ilmavoimissa palvelee?


Vastaavasti porukka on nukkumassa ja materiaali lukkojen takana.


Erikoiskoukkojen hyökkäykset tuppaavat olemaan nopeita ja brutaaleja. Saattaa kestää vain 5-10 minuuttia. Ensimmäisenä tuohon reagoivat olisivat sotilaspoliiseja jotka sattuvat olemaan päivystämässä, ilman aseita voivat lähinnä vain tehdä hälytyksen ja paeta.
Ja varautuminen hyökkäykseen jossa on tunkeuduttu varuskuntiin on jotain mitä ei kovin kauaa sitten opetettiin myös ihan tukijoukoille.


Arvaa haetaanko ilmavoimissa ohjukset lukkojen takaa, pistetään ne koneeseen ja saadaan paletti ilmaan ajoissa vastaamaan ilmatilan loukkaukseen?


Ja voimme olla varmoja että tämä on yksi hidaste ja epävarmuustekijä lisää.

Miksi sinun, tai minun tarvitsisi tietää valmiusasioista?
Tehtävätaktiikka? Jälleen, koska sinulle ei ole kerrottu, tätä ei siis ole käytetty/huomioitu? Näinkö ajattelet?
Avain on nykyisin tarpeeton väline, silti materiaali voi olla hyvässä ja turvallisessa säilytyksessä. Sitä paitsi yleisellä tasolla, varautumisessa on aina useita tasoja, joita voidaan tod.näk. joustavasti muutella.
Se onko maavoimissa jossain jaettuna kovia a-tarvikkeita, tai vai ei, ei ole mitään yleistä tietoa. Ja se että me emme täällä tiedä asiasta on merkityksetöntä.

Sinä tunnut olevan päättänyt, ettei maavoimissa ole varauduttu. Koska asiasta ei ole mitään sellaista informaatiota, josta voisi keskustella julkisella foorumilla, tämä keskustelu turhaa.
 
Miksi sinun, tai minun tarvitsisi tietää valmiusasioista?
Tehtävätaktiikka? Jälleen, koska sinulle ei ole kerrottu, tätä ei siis ole käytetty/huomioitu? Näinkö ajattelet?
Avain on nykyisin tarpeeton väline, silti materiaali voi olla hyvässä ja turvallisessa säilytyksessä. Sitä paitsi yleisellä tasolla, varautumisessa on aina useita tasoja, joita voidaan tod.näk. joustavasti muutella.
Se onko maavoimissa jossain jaettuna kovia a-tarvikkeita, tai vai ei, ei ole mitään yleistä tietoa. Ja se että me emme täällä tiedä asiasta on merkityksetöntä.

Sinä tunnut olevan päättänyt, ettei maavoimissa ole varauduttu. Koska asiasta ei ole mitään sellaista informaatiota, josta voisi keskustella julkisella foorumilla, tämä keskustelu turhaa.

Ilmavoimien valmiuden epäileminen on kaikkein turhinta, mitä helvettiä ne ihmiset siellä palkkaansa nostaisivat jos eivät olisi valmiina sotaan 24/7.
 
Miksi sinun, tai minun tarvitsisi tietää valmiusasioista?
No esimerkiksi on hyvä jos porukka ei palloile missä sattuu.

Tehtävätaktiikka? Jälleen, koska sinulle ei ole kerrottu, tätä ei siis ole käytetty/huomioitu? Näinkö ajattelet?
Tämä oli vastaus komenttiisi joka lähti siitä että meidän pitäisi olettaa poliittisen johdon kykenevän tekemään tarvittavat päätökset, silloin kun tilanne on kaoottinen ja sekava sekä poliittiseen johtoonkin on ehkä vaikutettu.

Avain on nykyisin tarpeeton väline, silti materiaali voi olla hyvässä ja turvallisessa säilytyksessä. Sitä paitsi yleisellä tasolla, varautumisessa on aina useita tasoja, joita voidaan tod.näk. joustavasti muutella.
Se onko maavoimissa jossain jaettuna kovia a-tarvikkeita, tai vai ei, ei ole mitään yleistä tietoa. Ja se että me emme täällä tiedä asiasta on merkityksetöntä.
Juuri niin voidaan.

Sinä tunnut olevan päättänyt, ettei maavoimissa ole varauduttu. Koska asiasta ei ole mitään sellaista informaatiota, josta voisi keskustella julkisella foorumilla, tämä keskustelu turhaa.
En ole päättänyt vaan tämä on ennemmin huomautus. En väitä että tämä olisi välttämättä kaikissa maavoimien osastoissa vastaava ongelma.
 
Ilmavoimien valmius on ollut ja on hyvä. Merivoimien tilanne on sama.
Maavoimien valmius ei aina ole välttämättä ollut ihan ajan tasalla, mutta asiaan reagoitiin nopeasti ja nyt, 2018, myös Maavoimien valmius on ajan tasalla.
 
Ilmavoimien valmius on ollut ja on hyvä. Merivoimien tilanne on sama.
Maavoimien valmius ei aina ole välttämättä ollut ihan ajan tasalla, mutta asiaan reagoitiin nopeasti ja nyt, 2018, myös Maavoimien valmius on ajan tasalla.

Kylmän sodana aikana 1960-luvun puolivälistä eteenpäin valmius taisi olla aika lailla korkealla tasolla. Maavoimissa taisi tapahtua suurin veltostuminen valmiusasiassa 1991-2014, aallonpohjana uusi palvelusaikajärjestelmä 1998 alkaen. Toki valmius maksaa ja on joiltain osin muualta pois, asia ei ole yksioikoinen. Olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe - ei jälkiviisastelun vaan tulevaisuuden varalta.
 
Uusimmassa Panssari-lehdssä on artikkeli venäläisestä taisteluosastosta. Lähteenä mm. jenkkitutkimukset niiden käytöstä Ukrainassa.
Ööhöm, siis juuri tuosta jutusta on kyse, kuten tässä @baikal :in lainaamassa :
Uusimmassa Panssarilehdessä on Pekka Toverin erittäin kiinnostava artikkeli otsikolla "Venäjän pataljoonan taisteluosastot Yhdysvaltojen maavoimien näkökulmasta".
oli siis varsinainen asia.

Vastauksena Baikalin kysymykseen lienee että : juu.
Kyse lienee 'välttämättömyydestä' josta on tullut 'hyve'. Venäjä ei saa irti tuon enempää per prikaati/divisioona (joka ei nyt välttämättä ole ihan huono suoritus sekään), mutta mahdollisessa kunnollisessa ottelussakin näiden oletetaan toimivan keihäänkärkenä. Asia on kuitenkin moniulotteinen.
 
Ei Suomen puolustus lepää pelkän Puolustusvoimien varassa. Vaan siihen liittyy myös Raja, Tulli, Poliisin eri tahot, Tiedustelutietojen vaihto erimaiden yms kesken..... Huonosti menisi jos se olisi sen apupässin varassa, joka yrittää nuokkua yön hereillä, yksikön päivystäjän pöydän takana.
 
Ei Suomen puolustus lepää pelkän Puolustusvoimien varassa. Vaan siihen liittyy myös Raja, Tulli, Poliisin eri tahot, Tiedustelutietojen vaihto erimaiden yms kesken..... Huonosti menisi jos se olisi sen apupässin varassa, joka yrittää nuokkua yön hereillä, yksikön päivystäjän pöydän takana.
Komppania voi olla sen yhden hereillä olevan varassa.
 
Kylmän sodana aikana 1960-luvun puolivälistä eteenpäin valmius taisi olla aika lailla korkealla tasolla. Maavoimissa taisi tapahtua suurin veltostuminen valmiusasiassa 1991-2014, aallonpohjana uusi palvelusaikajärjestelmä 1998 alkaen. Toki valmius maksaa ja on joiltain osin muualta pois, asia ei ole yksioikoinen. Olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe - ei jälkiviisastelun vaan tulevaisuuden varalta.
Maavoimien valmius alkoi laskea 1985, kun nykymuotoinen kaikille sama peruskoulutus alkoi. Sitä ennen varusmiehen tuli kyetä toimimaan jv- ja tykkiryhmän helpommissa tehtävissö kuukauden kuluttua palvelukseenastumisesta. Silloin palveluksen toisen kuukauden alusta aloitettiin erikoiskoulutus, joka toisaalta tarkoitti sitä, etteivät aselajijoukkojen varusmiehet saaneet juuri lainkaan jalkaväkikoulutusta. 1990-luvulla Hornet-maksujen puristaessa mentiin sitten säästösyistä kahteen saapumiserään, joka romutti periaaatteen, että aina olisi tietty vähimmäismäärämäärä koulutettuja joukkoja palveluksessa.
 
Komppania voi olla sen yhden hereillä olevan varassa.

Tuntematta nykyistä systeemiä. Omana ainaka me alokkaat aloitimme apupässinä olemisen heti sotilasvalan jälkeen(Muistini saattaa toki pettää).
Haluamatta dissata ketään nuorta, mikä on sen yksittäisen komppanian päivystäjän todellinen mahdollisuus turvata komppaniaa erikoisjoukkojen hyökkäykseltä?
 
Tuntematta nykyistä systeemiä. Omana ainaka me alokkaat aloitimme apupässinä olemisen heti sotilasvalan jälkeen(Muistini saattaa toki pettää).
Haluamatta dissata ketään nuorta, mikä on sen yksittäisen komppanian päivystäjän todellinen mahdollisuus turvata komppaniaa erikoisjoukkojen hyökkäykseltä?
Päivystäjä toimii tai toimisi tuossa paukkuvalona ja hidasteena.
 
Päivystäjä toimii tai toimisi tuossa paukkuvalona ja hidasteena.

Itse marssin maalimiehenä komppaniaan ohi aseistetun vartiomiehen jolta tiukasti tivasin että miksi ei tervehditä ennen kuin ehti huutaa seis ja käskyttää mitään.
Seuraavaksi nousin portaat päivystäjän pöydän eteen ja käytävältä otin omistajan elein lippaattoman aseen avatusta hyllystä, painuin takaisin ulos vartiomiehen luo jota osoitin tällä vaarattomalla aseella.
Häkeltynyt vartiomies luovutti oman ladatun aseensa käskytykseni mukaisesti ja sai vaihdossa lippaattoman aseen minulta käteensä.
Tämän jälkeen palasin päivystäjän pöydän eteen ja ammuin päivystäjän, tämän jälkeen siirryin päällikön toimistoon jossa ammuin hänet sekä varapäällikön.
Lähtiessä ammuin säälistä vielä entistäkin häkeltyneemmän vartiomiehen joka pian rupesi vastaanottamaan kovaäänistä palautetta kuolleilta esimiehiltään.
 
Tuntematta nykyistä systeemiä. Omana ainaka me alokkaat aloitimme apupässinä olemisen heti sotilasvalan jälkeen
Ja tuntematta sitäkään systeemia, joka oli silloin kun palvelit itse...
Jäsen @Vääpeli jo koetti selittää, ettei Valtakunnan turvallisuus todellakaan ole juuri ja juuri hereillä pysyttelevän apupäivystäjäalokkaan varassa. He vastaavat lähinnä paloturvallisuudesta (ei teoriaa...yksi kasarmitulipalo on itekin koettu).
 
Palaan vielä tuohon Pekka Toverin artikkeliin. Siinä on kiinnostavana kontrastina, veänäläisiin liittyvän materiaaliseen hehkutukseen vastapainona, kuvattu taisteluosaston johtamista. Johon tuossa edellä viittasin. Eli näin:
"Pataljoonan esikunta on venäläiseen tapaan pieni, joten sen kyky pitkäaikaiseen operaatioiden suunnitteluun ja johtamiseen on rajoitettu. Esikunnassa on yleensä vain 4-5 upseeria, ja vaikka sitä useimmiten vahvistetaan erillisten komppanioiden päälliköillä ja erillisten joukkueiden johtajilla, (esim. viestijoukkueen johtaja on pataljoonan viestiupseeri), on suunnittelu- ja johtamiskyky silti rajallinen. Pataljoonalla ei lisäksi ole omaa paikallista viestiverkkoa tai ylemmän johdon alueellista viestiverkkoa johon joukot voivat tukeutua. Sen takia viestitoiminta perustuu pitkälti perinteisiin puheradiokomentoverkkoihin, tosin usein jo hyppivätaajuuksisilla radioilla. Viestiyhteydet voidaan varmuudella järjestää ja varmentaa vain painopistesuuntaan.

Taisteluosaston johtaminen on hyvin komentajakeskeistä, komentajan antaessa tehtävät ja käskyt usein henkilökohtaisesti alajohtajille. Tämä nopeuttaa toimintaa ja pienentää komentopaikan elektromagneettista kuvaa. Taktiikka on edelleen hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista, mutta toisaalta sitä voidaan toteuttaa hyvin nopeasti verrattuna länsimaisiin joukkoihin. Toisaalta, kun suunnitelma on laitettu käytäntöön, viesti- ja tilannekuvajärjestelmien rajoitettu suorituskyky tekee vaikeaksi päivittää komppanioiden ja joukkueiden tilannekuvaa, muuttaa tehtäviä ja kommunikoida naapuripataljoonien kanssa. Taisteluosaston komentorakenne on selkeä ja yksinkertainen, mutta toisaalta altis vastapuolen nopeille iskuille ja vastahyökkäyksille koska analogiset johtamisjärjestelmät rajoittavat alajohtoportaiden kykyä ymmärtää muuttuvia tilanteita ja reagoida uusiin tapahtumiin.

Taisteluosastolla on lähes prikaatin epäsuoran tulen voima, joka on kantaman ja tulivoiman osalta ylivoimainen amerikkalaiseen prikaatiin verrattuna. Taisteluyksiköiden vähäinen määrä rajoittaa toisaalta käytössä olevien tulenjohtajien määrää. Tämä pakottaa käyttämään tiedustelusensoreita epäsuoran tulen johtamiseen."

Jotta en koko juttua kirjoittele tähän, kommentoin amatöörimäisesti käsitystäni tuosta, liittyen Baikalin esittämään kysymykseen;
jutussa on kerrottu myös, että komentopaikan ja tukiosien suojaaminen on haastavaa, sillä taisteluosaston jv- määrä on tosiaan vain 200 ukkoa. Ukrainassa onkin käytetty paikallisia taistelijoita suojana. It:tä ja epäsuoraa löytyy huomattavasti, samoin EW kykyä.
Nyt .. kun tässä myös annetaan ymmärtää, amerikkalaisena käsityksenä - käsittääkseni - että Venäjän lähtiessä sotimaan jotain länsimaista vastustajaa vastaan, myös tällöin käytettäisiin keihäänkärkenä pataljoonan taisteluosastoa. So. muu prikaati/divisioona tulee perästä.
Eikös tuossa ola vastapuolelle ilmeisenä mahdollisuutena, hyödyntäen hyvää tilannekuvaa ja liikkuvuutta, tuhota venäläisen taisteluosaston tukiosat mukaanlukien epäsuora ja it. Tämä jälkeen, kun kerran venäläinen prikaati on lyönyt jo ässät pöytään ja menettänyt ne, tilanne on muuttunut venäläisittäin verrattain epämukavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Palaan vielä tuohon Pekka Toverin artikkeliin. Siinä on kiinnostavana kontrastina, veänäläisiin liittyvän materiaaliseen hehkutukseen vastapainona, kuvattu taisteluosaston johtamista. Johon tuossa edellä viittasin. Eli näin:
"Pataljoonan esikunta on venäläiseen tapaan pieni, joten sen kyky pitkäaikaiseen operaatioiden suunnitteluun ja johtamiseen on rajoitettu. Esikunnassa on yleensä vain 4-5 upseeria, ja vaikka sitä useimmiten vahvistetaan erillisten komppanioiden päälliköillä ja erillisten joukkueiden johtajilla, (esim. viestijoukkueen johtaja on pataljoonan viestiupseeri), on suunnittelu- ja johtamiskyky silti rajallinen. Pataljoonalla ei lisäksi ole omaa paikallista viestiverkkoa tai ylemmän johdon alueellista viestiverkkoa johon joukot voivat tukeutua. Sen takia viestitoiminta perustuu pitkälti perinteisiin puheradiokomentoverkkoihin, tosin usein jo hyppivätaajuuksisilla radioilla. Viestiyhteydet voidaan varmuudella järjestää ja varmentaa vain painopistesuuntaan.

Taisteluosaston johtaminen on hyvin komentajakeskeistä, komentajan antaessa tehtävät ja käskyt usein henkilökohtaisesti alajohtajille. Tämä nopeuttaa toimintaa ja pienentää komentopaikan elektromagneettista kuvaa. Taktiikka on edelleen hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista, mutta toisaalta sitä voidaan toteuttaa hyvin nopeasti verrattuna länsimaisiin joukkoihin. Toisaalta, kun suunnitelma on laitettu käytäntöön, viesti- ja tilannekuvajärjestelmien rajoitettu suorituskyky tekee vaikeaksi päivittää komppanioiden ja joukkueiden tilannekuvaa, muuttaa tehtäviä ja kommunikoida naapuripataljoonien kanssa. Taisteluosaston komentorakenne on selkeä ja yksinkertainen, mutta toisaalta altis vastapuolen nopeille iskuille ja vastahyökkäyksille koska analogiset johtamisjärjestelmät rajoittavat alajohtoportaiden kykyä ymmärtää muuttuvia tilanteita ja reagoida uusiin tapahtumiin.

Taisteluosastolla on lähes prikaatin epäsuoran tulen voima, joka on kantaman ja tulivoiman osalta ylivoimainen amerikkalaiseen prikaatiin verrattuna. Taisteluyksiköiden vähäinen määrä rajoittaa toisaalta käytössä olevien tulenjohtajien määrää. Tämä pakottaa käyttämään tiedustelusensoreita epäsuoran tulen johtamiseen."

Jotta en koko juttua kirjoittele tähän, kommentoin amatöörimäisesti käsitystäni tuosta, liittyen Baikalin esittämään kysymykseen;
jutussa on kerrottu myös, että komentopaikan ja tukiosien suojaaminen on haastavaa, sillä taisteluosaston jv- määrä on tosiaan vain 200 ukkoa. Ukrainassa onkin käytetty paikallisia taistelijoita suojana. It:tä ja epäsuoraa löytyy huomattavasti, samoin EW kykyä.
Nyt .. kun tässä myös annetaan ymmärtää, amerikkalaisena käsityksenä - käsittääkseni - että Venäjän lähtiessä sotimaan jotain länsimaista vastustajaa vastaan, myös tällöin käytettäisiin keihäänkärkenä pataljoonan taisteluosastoa. So. muu prikaati/divisioona tulee perästä.
Eikös tuossa ola vastapuolelle ilmeisenä mahdollisuutena, hyödyntäen hyvää tilannekuvaa ja liikkuvuutta, tuhota venäläisen taisteluosaston tukiosat mukaanlukien epäsuora ja it. Tämä jälkeen, kun kerran venäläinen prikaati on lyönyt jo ässät pöytään ja menettänyt ne, tilanne on muuttunut venäläisittäin verrattain epämukavaksi.
Artikkeli (olen huolella siihen tutustunut) on hyvä kuvaus siitä miten homma menee kun kaikki sujuu/ miten venäläinen haluaisi sen menevän.
Mielestäni olisi tärkeätä avata rinnalla myös sitä miten homma on todellisuudessa sujunut. Siitäkin on olemassa paljon julkistakin tietoa.
Nyt lukijalle syntyvä mielikuva saattaa olla hyvin erilainen kuin todellisuus on.
Siksi usein toivon että näissä teksteissä kirjoittaja sivuaisi aina myös sitä todellisuutta, eikä vain tuottaisi "ohjesääntötekstiä".
 
Siksi usein toivon että näissä teksteissä kirjoittaja sivuaisi aina myös sitä todellisuutta, eikä vain tuottaisi "ohjesääntötekstiä".

Minusta tuntuu, että usein vastustajaan perehtyneet amerikkalaiskirjoittajat rakastuvat tutkimuskohteeseensa, ihan kuin historioitsijat, eivätkä enää huomioi heidän huonoja puoliaan. Vastustajan kyvyt yliarvioidaan. OPFOR:sta tulee myyttisen vahva vastustaja. Osin kyse lienee oman aseman korostamisesta - vastustaja on vaarallinen, minä ymmärrän häntä - osin lienee kyse perspektiiviharhasta.

Sotahistorian puolelta tästä syndroomasta voinee mainita David Glantzin, sinänsä erittäin pätevän tutkijan. Toki kyse ei ole kansallisuudesta, vaikkapa Pekka Visurilla on nähdäkseni samoja piirteitä.
 
Toisaalta, jos / kun tuota lukee hieman kriittisesti, näkyyhän siinä eräänlainen punainen lanka, joka seuraa aika perivenäläistä ajattelutapaa muuttaa puutteet vahvuuksiksi - ainakin tarinan kerronnan tasolla. Tätä aika hyvin kuvaa tuo "käskyt usein henkilökohtaisesti alajohtajille ... ja pienentää komentopaikan elektromagneettista kuvaa", eli hjuva juttu (!); jos vielä korvataan tykit heittokoneilla, voidaan pienentää myös lämpökuvaa.

Minulle jäi kokonaisuudessaan sellainen käsitys että Venäjällä on todettu, ettei prikaatiakaan saada liikkeelle (saati divisioonaa), joten laitetaan se mikä saadaan. Kovalla riskillä mennään, uskotaan että oma toiminta menee kuin elokuvissa, luonto ja ympäristöolosuhteet ovat suopeita ja vastustaja sellainen oikeanlainen. Mahtaako amerikkalainen - tai suomalainen - vastustaja sitten olla sellainen, joka jää tuon vaikeasti ohjattavan tulijyrän alle.
 
Venäjän sotasuunnitelmaa: Koko maa kytketään pois internetistä

Antti Kirkkala | 12.03.2018 | 23:54- päivitetty 12.03.2018 | 17:50

Venäjä on rakentanut kattavan sisäisen viestintäverkon armeijalle ja viranomaisille.

Verkon kapasiteettia on jatkuvasti lisätty, joten sotatilanteessa koko maa voitaisiin eristää globaalista internetistä.
– Olemme valmiita mihin tahansa tilanteeseen, presidentti Vladimir Putinin neuvonantaja Herman Klimenko totesi NTV-kanavalla maaliskuun alussa.
Klimenkon mukaan koko maan siirtäminen sisäiseen verkkoon olisi silti hyvin haastavaa. Hän toteaa, että siirtymäprosessi olisi ”kivulias”.

Venäjän hallitus otti jo vuonna 2016 käyttöön armeijalle ja hallinnolle tarkoitetun suljetun tietoverkon. Verkko muistuttaa rakenteeltaan internetiä, mutta sinne pääsee vain armeijan kehittämällä käyttöjärjestelmällä.
– Yhdysvaltain armeija käyttää lukuisia eri verkkoja. Heidän järjestelmässään on liian monta yhteyspistettä julkisen internetin kanssa, minkä vuoksi järjestelmä on altis tietomurroille, FAITID-säätiön tutkija Dmitri Burkov toteaa.
Putin on kutsunut internetiä ”CIA:n projektiksi”, minkä vuoksi Venäjä on pyrkinyt vähentämään riippuvuutta ulkomaisesta informaatioteknologiasta.
– Mihin tahansa internetiin kytkettyyn laitteeseen voidaan murtautua, Klimenko toteaa.

Vuonna 2010 aloitetun projektin tarkoituksena oli kehittää hallinnon käyttöön Linux-pohjainen käyttöjärjestelmä. Näin maa pääsisi eroon Microsoftin tuotteista.
Venäjä on myös kehittänyt vaihtoehtoista DNS-järjestelmää Brasilian, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan kanssa, kertoo Defense One -julkaisu.
Asiantuntijoiden mukaan irtautuminen internetistä olisi todellisuudessa hyvin raju toimenpide, millä olisi myös valtavia vaikutuksia Venäjän talouteen.

https://www.verkkouutiset.fi/venajan-sotasuunnitelma-koko-maa-kytketaan-pois-internetista/
 
Back
Top