Palaan vielä tuohon Pekka Toverin artikkeliin. Siinä on kiinnostavana kontrastina, veänäläisiin liittyvän materiaaliseen hehkutukseen vastapainona, kuvattu taisteluosaston johtamista. Johon tuossa edellä viittasin. Eli näin:
"Pataljoonan esikunta on venäläiseen tapaan pieni, joten sen kyky pitkäaikaiseen operaatioiden suunnitteluun ja johtamiseen on rajoitettu. Esikunnassa on yleensä vain 4-5 upseeria, ja vaikka sitä useimmiten vahvistetaan erillisten komppanioiden päälliköillä ja erillisten joukkueiden johtajilla, (esim. viestijoukkueen johtaja on pataljoonan viestiupseeri), on suunnittelu- ja johtamiskyky silti rajallinen. Pataljoonalla ei lisäksi ole omaa paikallista viestiverkkoa tai ylemmän johdon alueellista viestiverkkoa johon joukot voivat tukeutua. Sen takia viestitoiminta perustuu pitkälti perinteisiin puheradiokomentoverkkoihin, tosin usein jo hyppivätaajuuksisilla radioilla. Viestiyhteydet voidaan varmuudella järjestää ja varmentaa vain painopistesuuntaan.
Taisteluosaston johtaminen on hyvin komentajakeskeistä, komentajan antaessa tehtävät ja käskyt usein henkilökohtaisesti alajohtajille. Tämä nopeuttaa toimintaa ja pienentää komentopaikan elektromagneettista kuvaa. Taktiikka on edelleen hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista, mutta toisaalta sitä voidaan toteuttaa hyvin nopeasti verrattuna länsimaisiin joukkoihin. Toisaalta, kun suunnitelma on laitettu käytäntöön, viesti- ja tilannekuvajärjestelmien rajoitettu suorituskyky tekee vaikeaksi päivittää komppanioiden ja joukkueiden tilannekuvaa, muuttaa tehtäviä ja kommunikoida naapuripataljoonien kanssa. Taisteluosaston komentorakenne on selkeä ja yksinkertainen, mutta toisaalta altis vastapuolen nopeille iskuille ja vastahyökkäyksille koska analogiset johtamisjärjestelmät rajoittavat alajohtoportaiden kykyä ymmärtää muuttuvia tilanteita ja reagoida uusiin tapahtumiin.
Taisteluosastolla on lähes prikaatin epäsuoran tulen voima, joka on kantaman ja tulivoiman osalta ylivoimainen amerikkalaiseen prikaatiin verrattuna. Taisteluyksiköiden vähäinen määrä rajoittaa toisaalta käytössä olevien tulenjohtajien määrää. Tämä pakottaa käyttämään tiedustelusensoreita epäsuoran tulen johtamiseen."
Jotta en koko juttua kirjoittele tähän, kommentoin amatöörimäisesti käsitystäni tuosta, liittyen Baikalin esittämään kysymykseen;
jutussa on kerrottu myös, että komentopaikan ja tukiosien suojaaminen on haastavaa, sillä taisteluosaston jv- määrä on tosiaan vain 200 ukkoa. Ukrainassa onkin käytetty paikallisia taistelijoita suojana. It:tä ja epäsuoraa löytyy huomattavasti, samoin EW kykyä.
Nyt .. kun tässä myös annetaan ymmärtää, amerikkalaisena käsityksenä - käsittääkseni - että Venäjän lähtiessä sotimaan jotain länsimaista vastustajaa vastaan, myös tällöin käytettäisiin keihäänkärkenä pataljoonan taisteluosastoa. So. muu prikaati/divisioona tulee perästä.
Eikös tuossa ola vastapuolelle ilmeisenä mahdollisuutena, hyödyntäen hyvää tilannekuvaa ja liikkuvuutta, tuhota venäläisen taisteluosaston tukiosat mukaanlukien epäsuora ja it. Tämä jälkeen, kun kerran venäläinen prikaati on lyönyt jo ässät pöytään ja menettänyt ne, tilanne on muuttunut venäläisittäin verrattain epämukavaksi.
