Joo vaan entäs kun se karpaasi ampuu tarkemmin ja nopeammin kun sillä ei kevyen liikkumisen jälkeen tule sydän rinnasta ulos toisin kuin sillä kaljamahaisella soturilla.
Venäläinen sotataito
John Hilly
Ylipäällikkö
Tässä sotataidosta:
VENÄJÄN ASEVOIMAT MUUTOKSESSA – KOHTI 2030-LUKUA –
VENÄLÄINEN SODAN KUVA
Petteri Lalu
Sivu 66
Sotataito
Venäjän asevoimissa seurataan tarkasti yleismaailmallista kehitystä aseellisen voiman
käytöstä sotilaallisissa konflikteissa. Erityisinä kiinnostuksen kohteina ovat Yhdys-
valtain asevoimien suorituskyvyt, jotka ovat itseään suurvaltana pitävälle Venäjälle
sopiva vertailukohta ja myös potentiaalinen uhka. Vallitsevassa tilanteessa pyrkimys
maiden väliseen tasapainoon strategisessa ydinaseistuksessa muodostaa selkeän pe-
rustan tälle asetelmalle. Läntisten trendien mukaiset opit asevoimien käytöstä eivät
sellaisenaan siirry nopeasti Venäjän asevoimien käyttöön. Venäläiselle sotataidolle on
tyypillistä alistaa uudet vaikutteet perinpohjaisen teoreettisen tutkimuksen kohteeksi
ennen kuin niiden käyttöä tarkastellaan osana omaa järjestelmää.
Länsimaiseen sodan ja taistelun kuvaan jo pitkään vaikuttanut trendi teknologisten
mahdollisuuksien ohjaavasta vaikutuksesta sotilaalliseen ajatteluun ei venäläisessä
näkökulmassa ole yhtä hallitseva. Venäläinen sotataidollinen ajattelu on päämäärän
saavuttamisessa kokonaisvaltaisempaa ja tavoitteellisempaa. Tekniset puutteet pyri-
tään kiertämään tai ohittamaan usein häikäilemätöntä aloitteellisuutta käyttäen. Ve-
näjän tämän hetkisenä vahvuutena ovat taistelukokemusta Neuvostoliiton jälkeisissä
aseellisissa konflikteissa hankkineet upseerit, joiden yhteiskunnallista arvostusta on
lisätty uuden olemuksen asevoimissa. Lisääntynyt harjoitustoiminta ja tiukentuneet
valmiusvaatimukset tukevat heidän työtään operatiivisen suorituskyvyn kehittämisessä.
Venäjä on toteuttanut nopeasti asevoimien rakennemuutoksen viimeisen vaiheen,
jonka lähtökohdat ovat poliittisen johdon tahdon mukaisia. Sotatieteellisen järjestel-
män asema on nopeassa muutoksessa epäselvä. Uuden olemuksen luomisessa sen
kannat käytännöllisesti katsoen jyrättiin ja asevoimien rakentaminen toteutettiin kii-
vastahtisilla hallintopäätöksillä. Ukrainan kriisin kuluessa tarkennettu sotilaallinen
doktriini julkaistiin nopean valmistelun jälkeen, eikä se sisältöä ole käsitelty johta-
vissa sotatieteellisissä julkaisuissa 81 . Tämä vaikeuttaa muutossuunnan arviointia, kos-
ka pitkäjänteiseen tieteelliseen analyysiin perustuvan tulevaisuusarvion sijaan ase-
voimien tulevat kehittämissuunnat voivat muuttua nopeasti muuttuvien turvallisuus-
poliittisten tarpeiden ja johdon henkilökohtaisten näkemysten mukaan. Siksi arvi-
oiden perustana tulee huomioida sotatieteilijöiden ohella, ja jopa heidän sijaan, entis-
tä enemmän asevoimien ylimmän johdon arvioita ja tulkintoja kehittämissuunnista.
Näiden lisäksi on otetettava huomioon objektiiviset lähtökohdat ja arviot kehittä-
miseen käytettävissä olevista voimavaroista.
VENÄJÄN ASEVOIMAT MUUTOKSESSA – KOHTI 2030-LUKUA –
VENÄLÄINEN SODAN KUVA
Petteri Lalu
Sivu 66
Sotataito
Venäjän asevoimissa seurataan tarkasti yleismaailmallista kehitystä aseellisen voiman
käytöstä sotilaallisissa konflikteissa. Erityisinä kiinnostuksen kohteina ovat Yhdys-
valtain asevoimien suorituskyvyt, jotka ovat itseään suurvaltana pitävälle Venäjälle
sopiva vertailukohta ja myös potentiaalinen uhka. Vallitsevassa tilanteessa pyrkimys
maiden väliseen tasapainoon strategisessa ydinaseistuksessa muodostaa selkeän pe-
rustan tälle asetelmalle. Läntisten trendien mukaiset opit asevoimien käytöstä eivät
sellaisenaan siirry nopeasti Venäjän asevoimien käyttöön. Venäläiselle sotataidolle on
tyypillistä alistaa uudet vaikutteet perinpohjaisen teoreettisen tutkimuksen kohteeksi
ennen kuin niiden käyttöä tarkastellaan osana omaa järjestelmää.
Länsimaiseen sodan ja taistelun kuvaan jo pitkään vaikuttanut trendi teknologisten
mahdollisuuksien ohjaavasta vaikutuksesta sotilaalliseen ajatteluun ei venäläisessä
näkökulmassa ole yhtä hallitseva. Venäläinen sotataidollinen ajattelu on päämäärän
saavuttamisessa kokonaisvaltaisempaa ja tavoitteellisempaa. Tekniset puutteet pyri-
tään kiertämään tai ohittamaan usein häikäilemätöntä aloitteellisuutta käyttäen. Ve-
näjän tämän hetkisenä vahvuutena ovat taistelukokemusta Neuvostoliiton jälkeisissä
aseellisissa konflikteissa hankkineet upseerit, joiden yhteiskunnallista arvostusta on
lisätty uuden olemuksen asevoimissa. Lisääntynyt harjoitustoiminta ja tiukentuneet
valmiusvaatimukset tukevat heidän työtään operatiivisen suorituskyvyn kehittämisessä.
Venäjä on toteuttanut nopeasti asevoimien rakennemuutoksen viimeisen vaiheen,
jonka lähtökohdat ovat poliittisen johdon tahdon mukaisia. Sotatieteellisen järjestel-
män asema on nopeassa muutoksessa epäselvä. Uuden olemuksen luomisessa sen
kannat käytännöllisesti katsoen jyrättiin ja asevoimien rakentaminen toteutettiin kii-
vastahtisilla hallintopäätöksillä. Ukrainan kriisin kuluessa tarkennettu sotilaallinen
doktriini julkaistiin nopean valmistelun jälkeen, eikä se sisältöä ole käsitelty johta-
vissa sotatieteellisissä julkaisuissa 81 . Tämä vaikeuttaa muutossuunnan arviointia, kos-
ka pitkäjänteiseen tieteelliseen analyysiin perustuvan tulevaisuusarvion sijaan ase-
voimien tulevat kehittämissuunnat voivat muuttua nopeasti muuttuvien turvallisuus-
poliittisten tarpeiden ja johdon henkilökohtaisten näkemysten mukaan. Siksi arvi-
oiden perustana tulee huomioida sotatieteilijöiden ohella, ja jopa heidän sijaan, entis-
tä enemmän asevoimien ylimmän johdon arvioita ja tulkintoja kehittämissuunnista.
Näiden lisäksi on otetettava huomioon objektiiviset lähtökohdat ja arviot kehittä-
miseen käytettävissä olevista voimavaroista.
Raveni
Greatest Leader
Omasta mielestä sota on pitkälti resurssien taistelua keskenään. Ennen pitkään se jolla ne ovat paremmat voittaa. Venäjällä resurssit ovat ihan kohtuu hyvät lähialueeseen nähden. Venäjällä toki on omat ongelmansa mutta aika hyvin se historiaan peilaten pärjännyt. Luin jonkun uutisen jossa perattiin talvisodan ihmettä ja jossa käytiin lävitse suomalaisten vahvuutta ja osittain tuuria. Sitä siinä ei analysoitu mikä merkitys stalinin puhdistuksilla ja joukkojen taktisella käytöllä oikeasti oli. Ei siitä sen enempää. Tänäpäivänä naapurin armeija on varteen otettava vastuja kenelle tahansa.
Länsimaiden heikous on tappionsietokyvyn puuttuminen tai se, että ne eivat saa olla suuria. Tämä johtuu pitkälti siitä, että sodan oikeutus on ollut kovin pehmoinen. Tästä on sitten päädytty teknoarmeijoihin joissa tekniikalla korvataan miehiä. Toimii kyllä mutta se tappion sietokyky ei sillä parane.
Länsimaiden heikous on tappionsietokyvyn puuttuminen tai se, että ne eivat saa olla suuria. Tämä johtuu pitkälti siitä, että sodan oikeutus on ollut kovin pehmoinen. Tästä on sitten päädytty teknoarmeijoihin joissa tekniikalla korvataan miehiä. Toimii kyllä mutta se tappion sietokyky ei sillä parane.
Ihan varmasti oli merkitystä sillä että Stalin tapatti puhdistuksissa sadoittain/tuhansittain sotakokeneita upseereja joiden kokemusta olisi tarvittu tulevassa sodassa.
Vonka
Supreme Leader
Jokaisen, joka koskaan aikoo olla tekemisissä Venäjän kanssa, ja vaikka ei aiokaan, joutuu olemaan, pitäisi lukea Venäjän henkisen sotataidon klassikko.
Generalissimus Alexander Suvorov (1729–1800) on venäläinen legenda, sotataidon perustaja, joka ei lukuisista sodistaan huolimatta hävinnyt yhtään taistelua. Suvorovin kestävimpiä prinsiippejä on ollut korostaa hyökkäyksen, ei puolustuksen, menestyksellisyyttä venäläisessä tavassa sotia.
Venäläisille hän on Sunzi, suuri guru. He kyllä kovasti aina pimittävät Suvorovin taustan. Hän oli tverinkarjalainen ja puhui suomea, esi-isät taas Sveanmaalta. Itä-Suomessa hån kävi, sanottiin Suhoseksi.
Generalissimus Alexander Suvorov (1729–1800) on venäläinen legenda, sotataidon perustaja, joka ei lukuisista sodistaan huolimatta hävinnyt yhtään taistelua. Suvorovin kestävimpiä prinsiippejä on ollut korostaa hyökkäyksen, ei puolustuksen, menestyksellisyyttä venäläisessä tavassa sotia.
Venäläisille hän on Sunzi, suuri guru. He kyllä kovasti aina pimittävät Suvorovin taustan. Hän oli tverinkarjalainen ja puhui suomea, esi-isät taas Sveanmaalta. Itä-Suomessa hån kävi, sanottiin Suhoseksi.
Kävin tänä kesänä opaskierroksella Haminassa jossa kerrottiin että Suvorov oli määrätty ottamaan vastuu vallien ja linnoitusten parantamisesta ja korjaamisesta, 1791-92.
Oli kuulemma ollut Suvorovin mielestä tylsää hommaa kun hän oli sotamies ja tottunut taisteluun ja äksöniin.
Oli kuulemma ollut Suvorovin mielestä tylsää hommaa kun hän oli sotamies ja tottunut taisteluun ja äksöniin.
Defence & freedom blogi on linkittänyt vanhoja logistiikka-aiheisia tekstejään, joiden joukosta löytyy Russian Def policy -blogista lainattu teksti http://defense-and-freedom.blogspot.de/2015/06/supply-flow-demands-and-logistical.html
Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että dedikoidut osastot tietyn tuotteen kuljettamiselle on väärä tapa lähestyä asiaa, kun taas meikäläinen suuryksiköihin perustuva tapa on toimiva. Tankkiauto ei kuljeta ainuttakaan ammusta, eikä tavan kuorma-auto litraakaan löpöä (paitsi tynnyreissä, joka vähentää kuljetuskapasiteetin minimiin). Rekan nuppi voi sen sijaan vetää sekä tankkiperävaunua että semitraileria, ja konttialustalla liikkuu niin tankkikontti kuin tavallinen laatikko.
Onko tässä nähtävissä Venäjän sotakoneen heikko kohta? Huoltoyksikön kokonaisvahvuus ei kerro sen todellista suorituskykyä, koska yksikkö on jaettu toisiinsa yhteensopimattomiin osiin. Tuottamalla tappioita esim. polttonestekuljetuskalustolle, aiheutetaan pullonkaula vihollisen huoltoon joka estää mekanisoidun taisteluyksikön hyökkäyksellisen toiminnan. Tilannetta pahentaa autojen rikkoutuminen sekä pitkittyvät huoltoreitit joihin voidaan vaikuttaa mm taistelutilan valmistelulla.
I addressed this before, but this time I'll try to make my point in greater detail:
“Truck transport, which supports delivery of material resources, supplies of lubricants (POL), ammunition, etc., comes in companies for regiments and in material-technical support battalions for brigades and divisions (RMO and BMO). Each company (or platoon) answers for conveyance of a concrete item. For example, the first company of a BMO (or platoon of an RMO) transports ammunition, and the fifth, equipped with tankers, transports fuel.”
(quote from Russian Defense Policy blog)
This was not an uncommon approach historically, and even today such specialisations are still visible on military logistical vehicles everywhere, though not necessary in order of battle. I think it's a wrong way of doing business.
Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että dedikoidut osastot tietyn tuotteen kuljettamiselle on väärä tapa lähestyä asiaa, kun taas meikäläinen suuryksiköihin perustuva tapa on toimiva. Tankkiauto ei kuljeta ainuttakaan ammusta, eikä tavan kuorma-auto litraakaan löpöä (paitsi tynnyreissä, joka vähentää kuljetuskapasiteetin minimiin). Rekan nuppi voi sen sijaan vetää sekä tankkiperävaunua että semitraileria, ja konttialustalla liikkuu niin tankkikontti kuin tavallinen laatikko.
Onko tässä nähtävissä Venäjän sotakoneen heikko kohta? Huoltoyksikön kokonaisvahvuus ei kerro sen todellista suorituskykyä, koska yksikkö on jaettu toisiinsa yhteensopimattomiin osiin. Tuottamalla tappioita esim. polttonestekuljetuskalustolle, aiheutetaan pullonkaula vihollisen huoltoon joka estää mekanisoidun taisteluyksikön hyökkäyksellisen toiminnan. Tilannetta pahentaa autojen rikkoutuminen sekä pitkittyvät huoltoreitit joihin voidaan vaikuttaa mm taistelutilan valmistelulla.
Tuli muuten mieleen, että naapurilla on muutenkin ollut ongelmia logistiikan kanssa sikäli kun sitä ei voida hoitaa junalla. Ja ei myöskään kannata keskittyä ainoastaan kaluston tuhoamiseen, vaan myös se henkilökunta on merkityksellistä. Siis jos joku huoltokomppania keskittyy ainoastaan polttoaineen kuljettamiseen, niin voitanee arvata, että naapurikomppaniasta siirretty kuski tarvitsee ainakin jonkinlaista koulutusta ennen kuin kykenee suorittamaan uudet tehtävänsä. Myöskin muistelen autokoulusta sellaista, että tankkerilla ajamisessa oli omat jutut mitä piti huomata.
Tappionsietokykyyn vaikuttaa voimakkaasti ollaanko puolustamassa omia rajoja vai ampumassa savimajoja jossain siirtomaassa. Tai edes hyökkäämässä naapurimaahan.
Tuntien sikälaisten autojen laadun, en ole erityisen yllättynyt. Huolto ei myöskään ole se kaikkein seksikkäin aselaji, ja kun Venäjän armeijan käytännöt ja miehistö on aika kirjavaa, saattaa olla että logistiikkaa ei siellä hoida se terävin kärki.
Mikään pakko ei tietenkään olisi keskittyä juuri polttoaineautoihin. Pointtina on keskittyä tietyntyyppisiin ajoneuvoihin ja niiden miehistöön, ja näin aiheuttaa pullonkauloja.
Miehistö yksinään voi olla pullonkaula. Kuten myös tietyt osat. En tiedä kuinka paljon nykyään on tarkoitus enää sisseillä, ja koettaa päästä tuhoamaan ylläköillä vihollisen huoltoa, mutta jos tätä on tarkoitus tehdä, niin osastojen TA:lle voisi antaa ohjeet keskittyä kuskeihin milloin vain mahdollista ja lisäksi pyrkiä tuhoamaan joka KA:sta syyläri, renkaat, sekä polttoainetankki, aina kun on tilaisuus. En tiedä ryhtyisikö vihollinen kannibalisoimaan romujaan, mutta voihan sitä ainakin koettaa aiheuttaa varaosa puuteita ja nuo osat olisi kaikkien rikottavissa ihan pelkällä kivääritulella. Nuo osat ovat myös ne jotka usein ottavat vahinkoa muista aseista, mikä saattaa mutkistaa tilannetta.
Niin, ja mikäli vain mahdollista, niin kannattaa iskeä vihollisen kaikenlaisiin mekaanikkoihin, ne voivat olla hyvinkin harvinaista sakkia.
John Hilly
Ylipäällikkö
Venäjän ilma- ja avaruuspuolustuksesta
John Hilly
Ylipäällikkö
Mielenkiintoinen analyysi:
https://rusi.org/publication/briefing-papers/russia-confronts-nato-confidence-destruction-measures
https://rusi.org/publication/briefing-papers/russia-confronts-nato-confidence-destruction-measures
Russia Confronts NATO: Confidence-Destruction Measures
Igor Sutyagin
RUSI Publications, 6 July 2016
Russia, Ukraine, NATO, International Security Studies
Dr Igor Sutyagin argues that while Russia's recent military modernisation constitutes an important change in its own right, the most significant change is not to the size of the Russian military but to the nature of its forces: instead of being primarily structured for defensive operations (in case of a hypothetical large-scale military conflict), the Russian armed forces are now gaining an offensive-oriented structure, with capabilities tailored for large-scale war.
Download the briefing
Over the last few years, the Russian military has been undergoing a very visible active modernisation. The most significant change has not been to the size of the Russian military but to the nature of its forces, which has now gained an offensive-oriented structure, with capabilities tailored for large-scale war.
Despite the painful military reforms undertaken after the dissolution of the Soviet Union, the Russian General Staff have managed to preserve the core expertise related to planning large-scale conventional military operations. The country’s military involvement in Ukraine (and later in Syria) demonstrated its ability to prepare and conduct – with the use of integrated conventional and sub-conventional means and tactics – precisely these types of operations. The retention of this capability on the Russian side clearly contrasts with the overwhelming concentration on counter-terrorism, peacekeeping and humanitarian operations that have been the main emphasis of Western militaries over the last fifteen years, to the detriment of their ability to conduct large-scale conventional operations.
Russia possesses both the means to conduct large-scale offensive operations in Europe and the planning skills and expertise necessary for the preparation and fulfilment of such operations. Combined with the Russian political leadership’s obvious willingness to use these capabilities in an aggressive manner outside its frontiers – as manifested by the annexation of Crimea and subsequent destabilising actions in Ukraine’s eastern regions, as well as the extensive military intervention in Syria – Russia’s military build-up raises serious concerns about the stability and security of the European continent.
Russia’s divisive and confrontational policy is likely to remain in place for the foreseeable future: Moscow has invested so much in creating these new military formations and infrastructure that it would be extremely difficult to reverse the direction of travel. As a result, Moscow’s political-military leadership will not be able to abandon this policy any time soon, even if they desired to do so.
A certain level of confrontation will remain part of Russia’s approach for the time being, and the West should be ready for this. The West needs to wake up to the fact that its relationship with Russia is no longer characterised by co-operation; rather, it is characterised by confrontation. While this does not imply that regaining capabilities to conduct large-scale conventional operations is the only possible response for NATO, it does mean that NATO should consider rebuilding its forces in certain areas to regain the credibility of its defence guarantees in response to Russia’s new military capabilities. This is no longer a matter of choice, but of necessity.
Kyllä kun tuota kuvaa taas katsoo niin ei tarvitse kovin kauaa pohtia, onko Suomen sijainti strategisesti merkittävä tahi ei.
Eppäilemättä siellä on haluja omistaa myös ruotsi ja norja. Olisi huomattavasti helpompi painostaa euroopan valtioita.
Laita ahvenanmaan taikka gotlannin ympärille yksi tuollainen area denial ympyrä.
Tai eteläiseen Ruotsiin. Ei se ole loppujenlopuksi paljoakaan vaikeampi rasti, jos ryssä pääsee meidän ohi.
Ei tartte edes tulla meidän ohi, jos tulevat suoraan kalingradista. Saattaa olla helpompi rasti. Mitäköhän mamut tykkää uusista herroista?
Ei sen puoleen, kun ajattelee tuota etelä-ruotsin skenaariota, niin aika helpoksi rastiksi tulee natolle iskeä takaisin tuolla alueella, koska en jaksa uskoa että länsinaapuri räpäyttää silmiään koalition ilma-ase iskuille kotikentiltä. Ydinaseita ei tarvitse edes käyttää, kun eurooppa näpäyttää takaisin.
