Monilla on varmasti taustalla vilpitön usko hyviin ja oikeisiin arvoihin. Siis läntisten demokratioiden perusarvoihin eli ihmisoikeuksiin ja sellaiseen. En usko että heitä ohjaillaan taustalta. Vaikka ohjailtaisiin esim. "lännestä" en näe aidosti hyvien juttujen puffaamisessa kielteistä. Tässä se ero piileekin. Jos länsi puffaa, tukee ja salarahoittaa demokratiaa "likaisin" keinoin se ei ole moraalisesti niin arveluttavaa jos joku muu taho tai valta puffaa samoin keinoin hallintomuotoa jonka päämääränä on valtaapitävien mielivallan mahdollistava järjestelmä. Kuten Venäjällä jossa valtio ei ole sitoutunut ihmisoikeuksiin. Esimerkkejä on lukuisia, vaikkapa hiljattain on säädetty tiukkoja homolakeja.
Impivaaralainen ei jotenkin osaa nähdä arvoa näiden universaalien ihmisoikeuksien puolustamista sinänsä arvokkaana vaan pitää rikkomuksia "Venäjän omana asiana" ja kyselee "
mitä tässä sit pitäisi tehdä, ärsyttää venäläisiä ja kiukutella? Ladella ukaaseja näillä lihaksilla?" Luulee vielä tän päälle olevansa fiksu. Kyse ei ole Venäjän ja lännen analogioista ja näiden analogioiden oivaltavasta käytöstä. (=molemmathan tekevät likaisia temppuja) Se ei ole tässä ydin. Monelle tuntuu olevan hankalaa käsittää, että
kyse on siitä mikä on oikein ja väärin. Kyse ei ole mistään "homorummutuksesta" ja taustalla on paljon korkeampi päämäärä.
Amnestyn edustajalta kysyttiin yhdessä haastiksessa Pohjois-Korean tilanteesta, että "mitä järkeä maahan on yrittää vaikuttaa kansalaisjärjestön kirjelmillä ja kannanotoilla? Niillä ei ole mitään merkitystä. Luuletteko Pohjois-Korean tilanteen paranevan noin." Vastaus kuului jokseenkin näin: "Emme luule ja ymmärrämme, että se ei parane kirjeitä lähettämällä. Kannanottojen vaikutus sorrosta kärsiville on nolla. Miksi silti teemme niin? Yhtenä päivänä tilanne muuttuu, despootit kaatuvat, vapaus ja demokratia alkaa sielläkin. Kauheudet paljastuvat koko maailmalle todisteiden kera. Tällöin suuri yleisö kysyy, miksi kukaan ei tehnyt mitään. Me teimme. Ainakin joku teki jotain, ainakin oli joku joka ei hyväksynyt joku joka ajatteli heitä Tällöin kannanotot ja kirjelmät ovat arvokkaita. Ainakin joillekin" Itse vielä lisään, että näiden kysyjien joukossa ovat tuona päivänä myös impivaaralaiset. Siis ne samat jotka nyt naureskelevat tällaiselle idealismille.
Samoin Venäjä voi muuttua jonakin päivänä. Missä kelkassa taaksepäin katsoen Suomi silloin oli? Lännen kelkassa vai kepulaisittain pelaamassa jotain omaa lyhyen tähtäimen näennäistä etua antavaa peliä joka antaa Venäjälle vain lisää eväitä kääntää kiristysruuvia?
Yksi suurimpia ajatusvirheitä ja -ongelmia tässä koko keskustelussa on tasaveroisen asetelman hakeminen. Se ilmenee juuri noiden analogioiden toistuvana rakentamisena. Mielestäni se on väärä tapa lähestyä ja on kenties yksittäisistä tekijöistä juuri se joka eniten "oikeuttaa" Venäjän toimia sellaisen kansanosan keskuudessa joilal ei ole kunnolisiia eväitä analysoida tapahtumia. Ukrainan ja Krimin ongelmista keskusteltaessa aletaan argumentointi tyyliin "Entäs NATON koneet?"
Nämä asiat eivät ole "vastaavuuksia". Totta kai NATO vastaa haasteeseen ja ottaa jännitteen huomioon. Onhan sen jäseniä painostettu!
Analogioista puheen ollen, kyse on vähän samasta jos sua lyödään pataan ilman syytä ja puolustaudut. Kummassa on enemmän vikaa, lyöjässä vai puolustajassa? Impivaaralaisten ja niiden mielestä jotka löytävät syytä yhtäläisesti sekä Venäjästä että lännestä/NATO:sta syyn pitää olla molemmissa. Koska analogian mukaanhan myös länsi teki sitä ja tätä, "Tangoon tarvitaan aina kaksi" heh heh... Aivan syytähän on silloin saman veran molemmissa. Läntisellä ajatusmallilla syy löytyy yksin lyöjästä, ei puolustajasta. Syy löytyy lyöjästä, Venäjä löi ensin. Impivaaralaisella tän sisäistäminen on vaikeaa tai mikä vielä pahempaa, sillä itse asiassa ei ole merkitystä. "Pääasia että Oivariinirekka kulekee rajan yli".
On surullista nähdä kuinka näissä analogioissa ei ole pohjimmiltaan analogiaa vaan se on näennäistä lähes kaikissa jutuissa. Analogisen vertauksen saavuttaminen Venäjän tilanteen ja lännen välille näyttä olevan lähes itseisarvo ja päämäärä. Näin varsinaiset rikokset on helppo unohtaa. Tilanne näyttää näennäisesti tasapuoliselta.
Koko läntisen lehdistön ja sananvapauden yksi kova ydin on ollut se, että se antaa julkisuutta myös kriittisille mielipiteille. Nyt Venäjän propagandakoneisto käyttää tätä lännen keskeistä elementtiä taitavasti länttä vastaan. Tämä suomalaisten impivaaralaisten olettama, että juuri he ovat immuuneja kaikenlaisella manipuloinnille on helvetin väärä koska juuri tähän ansaan he kaikista eniten lankeavat. Koska juuri he eniten vetoavat juuri tähän tekniikkaan jota RT ja Venäjän propaganda noin taitavasti hyödyntää. Se ruokkii juuri sitä mitä läntinen ihminen luonnostaan tekee eli ajattelee kriittisesti ja tekee analogioita, hakee vastaavuuksia muualta samankaltaisista tilanteista.
Tämän propagandan tehoamisen osoitus impivaaralasisiin mielestäni on vaikkapa tuo todistelu, että kaikkien poliittistenjuttujen taustalla on aina joku taustavoima, rahoittaja ja että
nämä taustavoimat ovat tasa-veroisia ja toimivat yhtä arvokkain tai likaisin motiivein. Perustelijan etevyys pohjautuu siihen, että hän on juuri se, joka näkee tämän läpi taustatekijöihin saakka. Esim. "lattejengi" ei näe. Koska pitää hakea tuo kuvaamani tasa-veroinen asetelma! Kuitenkin näin impivaaralaisuuden paikallistasoisuus on osin illuusio jonka RT ja Venäjä on teille luonut tekemällä tasa-arvoiset vastapelurit ja tilanteen jossa "puolueeton" ei ole kummankaan "puolella" ja "totuus löytyy jostain siitä välistä". Tähän syöttiin on hanakasti tartuttu. "Lattejengi" on IMHO se, joka katsoo oikeaa ja väärää, ei tätä keinotekoista analogiaa. Silloin se jengi on lännen puolella. Näin sen näen. Näkemys toki iteroituu, mut tän selittäminen oli mun älyllä ihan helvetin hankalaa. Analogiana kun se tän kritiikin punainen lanka on ja sitä itse käytän olis tässä se, että jos väitellään kreationismista ja evoluutioteoriasta ja siitä kumpi on oikein ja kumpi väärin niin kepulainen ja puolueeton impivaaralainenhan sanoo "että totuus on siinä jossain puolivälissä" ja eikä tää oo muutenkaan meidän asia, "pääasia, että Oivariinirekka kulekee rajan yli".
Tehokeino muistuttaa samaa kuin journalismissa ilmiö jonka nimi on tasapainon tyrannia, The Tyranny of Balance. The New York Timesin ympäristötoimittaja ja blogisti Andrew Revkik kuvaa sitä seuraavasti:
http://dotearth.blogs.nytimes.com/2010/10/26/on-balance-hype-climate-and-the-media/?_r=1
tää otettu täältä:
http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/tapaus_auer_ja_tasapainon_tyrannia
Impivaaralaisuudessa sinänsä ei ole vikaa, kyl mä esim. mä pidän konseptia "impivaaralainen maailmankansalainen" täysin mahdollisena. Eli tilaa jossa ollaan suomalainen, miksei aavistuksen ylpeäkin omista juurista, mutta ei se mitenkään tarkoita rasismia, epäluuloa tai näitä kielteisiä juttuja jotka siihen automaationa liityvät lattejengin puolelta ilmaistuna. Lattejengin pahin ongelma mielestäni tähän ajattelutapaan liittyen on sen oma ylimielisyys. Tää ylimielisyys ilmentyy siten, että suomalaisia pidetään niin tyhminä ja sivistymättöminä, että kaikki kansallisuuteen ja kansallismielisyyteen, kansallisvaltioon liittyvää pidetään automaattisesti vaarallisena sillä perusteella että "se kuitenkin menee överiksi, tulee rasismia ja liian kiihkeää nationalistisuutta". Suomen alkoholipolitiikassa kansalaisiin ei olla valmiita luottamaan. Suomessa kansalaiselle ei haluta antaa vastuuta ja ei olla valmiita tilanteeseen mikä seuraa vastuun siirtämisestä sinne missä sen kuluu olla eli yksilötasolla. Apua eli holhousta ja vastuun ulkoistamista tarvitsevat ne, jotka itse eivät tätä vastuutaan kykenen kantamaan. Tällöinkin päämäärän tulee olla oman vastuunoton tukeminen eikä sen ulkoistaminen hyvinvointivaltiolle. Tähän ajattelumalliin sisältyy hyvinvointivaltion, holhouksen kova ydin ja hyvinvointivaltio on uskonoppi, itsetarkoitus vaikka sen ei pidä sitä olla.
