Myrskyhiiri
Respected Leader
Tätä en kyllä niele. Todellisuudessa valinnat eivät ole binäärisiä, edes meidän tilanteessamme. Todellisuudessa ei ole ekaa, tokaa eikä kolmatta linjaa vaan linjoja on niin paljon kuin on valtioita. Ainoa tapa jolla loppuviimeksi suurvallatkaan voivat pakottaa tekemään tahtonsa mukaan ovat suvereenin valtion väkivallan monopolin haastaminen eli sotilaallinen hyökkäys ja erilaiset taloudelliset ja diplomaattiset keinot. Talouden osalta itäisen naapurimaamme keinovalikoima on rajattu, samoin diplomatiassa hyvien kavereiden määrä on vähäinen. Väkivalta onnistuu tarvittaessa, mutta kun (jos?) oletetaan että siihen tullaan panemaan hanttiin, tosissaan, niin ei suur- tai edes supervalloilla ole mahdollisuutta ryhtyä joka asiassa taistelemaan eri mieltä olevia maita vastaan. Lisäksi tämän konstin käyttö eliminoi aika pitkäksi aikaa ne loputkin taloudelliset ja diplomaattiset paukut.
Jopa kylmän sodan binäärisessä ilmapiirissä oli linjoja enemmän kuin kaksi. Etenkin länsimaissa, mutta jopa itäblokin piirissä on esimerkiksi tapaus Tito ja tapaus Hoxha ja monta muutakin. Tietty silloin oli myös tapaus Prahan kevät 1968 ja Unkarin kansannousu 1956, mutta tällöin todellakin ajateltiin nykyistä enemmän valtapiiriajattelun kautta, että nämä olivat ikäänkuin "sisäisiä asioita".
Kaikki on loppupeleissä kiinni selkärangasta. Jos on iilimato niin voi olettaa jokaisen mahdollisen tahon painostavan ja kääntelevän mielihalujensa mukaan.
Tässä on juurikin jatkosodan menestystarina (emme joutuneet miehitetyksi jne.) pidettävä mielessä. Käykäämme tulevaisuudessakin vain erillissotaa Venäjää vastaan rajoitetuin tavoittein, niin mahdollisena vastavetona tulevaa Kannaksen suurhyökkäystä ei ehkä vedetä loppuun saakka hinnalla millä hyvänsä. Ei kannata osallistua täysillä Pietarin piiritykseen, vaan sallia Laatokalla olevan jäätien aukiolo niin, että siitä mahtuu ydinvoimala kulkemaan Pyhäjoelle asti.
Kaikki saksalaisten aseet ja apu kannattaa kyllä ottaa vastaan riemusta kiljuen, mutta tällä kertaa ei tarvinne lähteä isomman mukana kesähyökkäykseen. Vaan hyökkäysaseena on öljyn hinta, mikä öljyoffensiivi ei kuluta meidän voimavarojamme vaan päinvastoin hyödymme siitä.
Oma napa ensin eikä mitään perinteistä vasallimentaliteettia ja orjailua minnekään suuntaan. Ei Yhdysvallat tai muutkaan länsimaat ole loppupeleissä meidän "ystäviämme" vaan käyttävät meitä hyödyksi mahdollisuuden tullen. (Katsokaa vaikka EU-pankkitukea, josta meille jäi käteen Kataisen saama Mitali saksalaiselta talouselämältä.) Ainoa poikkeus voisi olla Ruotsi, jonka itsekkäät intressit on niin lähellä omiamme, että kunnon kaveruudesta voisi puhua.