#vihapuhe

Sitten kun yritetään vielä ihan oikeasti taiteilla arkipuheessa siten, ettei vahingossakaan mennä kenenkään varpaille...
Vaikeaa on!

Hyvä nyrkkisääntö on se, että pitää olla korrekti mutta ei saa olla poliittisesti korrekti.

Varpaille saa talloa silleen kohteliaasti kantapäällä jalkapöytää koko painolla hieroen.

Ei se niin vaikeaa ole.
 
Ja jos joku pyytää jotakin vahvistusta, ei kannattaisi vastailla "Sä et mua määrää!" ja esittää niitä valokuvia, jotka vahvistavat jutut.

Tämä se itseäni kummastuttaa.

Sebastian Tynkkyselle ajetaan nyt tuomiota, koska hän käytti vaalikampanjassaan (oman väittämänsä mukaan) naisten kertomuksia, joiden lähteitä hän ei levitellyt julkisesti. Ja aihe on sellainen, etten ihmettele ettei moni halua tässä ilmapiirissä tulla nimineen esille. Koko tämän jutun pohja edes "epäillään" tasolla on niin hatara, että voiko tämä edetä mihinkään? On aika huolestuttavaa jos tällainen touhu olisi niin myötätuulessa että asia etenisi näin heppoisin eväin. Toisaalta mikään ei jaksa enää ihmetyttää.

Turun puukotuksen yhteydessä aiheutti laajasti kiukkua, että huomio käännettiin uutisoinnissa pois teosta ja siihen liittyvistä taustoista alkamalla levittämään tätä "suomalaiset vaan näppäilivät kännyköitään" -tarinointia. Sitten keskellä tämän synnyttämää ärtymystä tuli tämä toimittaja Härkösen juttu turvapaikanhakijasta, joka lähti jahtaamaan puukottajaa ja auttamaan uhreja. Kuvamateriaalin perusteella ei asiasta ollut oikein mitään todisteita, mutta Härkösen mukaan hänellä on niitä, mutta hän ei halua niitä näyttää koska ikään kuin ei halua 'antaa periksi rasisteille'. Lisäksi pitäisi uskoa hänen kertomustaan siitä, miten kuvissa puhdas kauluspaita oli kyynärpäitä myöten veressä vielä seuraavanakin päivänä.

Itse en oikein jaksa nähdä tämän taustalla pääosin rasismia, eli sitä että suomalaisille ei kelpaa vääränlainen 'sankari'. Tästä kertoo omaa kieltään se positiivinen palaute, jota ruotsalainen arabitaustainen ensihoitaja sekä pikkupoikana maahan tullut arabitaustainen suomalainen mies (joka vieläpä puhui hyvin lämminhenkisesti suhteestaan Suomeen ja suomalaisuuteen, lieventäen niitä vastakkainasetteluja jota mediassa hätäpäissään lietsottiin) saivat rohkeasta yrityksestään pysäyttää hyökkääjä paljain käsin.

Eli Tynkkysen huonommin perusteltuna epäilty paskapuhe on kriminalisoitua, mutta Härkösen (mielestäni) aika todennäköiseltä näyttävä paskapuhe on täysin OK ja rohkea teko. Lupaan syödä sanani ja lukea journalistin eettiset ohjeet ääneen kaksi kertaa jos Härkönen julkaisee ne väittämänsä kuvat jotka todistavat kertomuksen. Niitä vaan ei taida olla olemassakaan.
 
Jokaiselle varusmiehelle pitäisi pakkoluettaa mainitut pätkät raamattua ja sen jälkeen Sinuhe egyptiläinen.

Tosin monipuolisuuden vuoksi voisi luetuttaa välillä muitakin Waltarin kirjoja, periaatteessa ne ovat päittäin vaihdettavissa lähes kaikki keskenään, koska minusta on aina tuntunut Waltarin historiallisia romaaneja lukiessa että luen samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan - tietyt temaattiset elementit toistuvat. Mutta hyviä kirjoja ne ovat tästä hieman huvittuneesta toteamuksesta huolimatta.

Tietysti Johannes Angelos on syytä laittaa estolistalle, koska siinä taistellaan tätä rasistien keksimää "islamisaatiota" vastaan. Myös kyseenalaistetaan kohtaamisteoria, koska päähenkilö on toiminut ottomaanien (periaatteessa suomenkielinen ilmaisu lienee "osmani", mutta jotenkin tuo ottomaani tuntuu paremmalta) hovissa ennen kuin hyppäsi "islamisaatiota" vastaan taisteleviin voimiin. Ja vaikka kirjan kuvaus sulttaani Mohammedista ensimmäisenä "uutena ihmisenä" (myös toistuva elementti Waltarin kirjoissa vrt. Aten / Amen kuviot Sinuhessa) tuo allekirjoittaneelle vahvasti mieleen kirjoitushetkensä tilanteen jossa eräs naapurivaltion paksuviiksinen psykopaatti ajoi "uudenlaisia ihmisiä" valtakuntansa lisäksi koko maailmaan, niin on huomioitava että nämä "islamisaatiota" vastustavat voimat olivat kirjassa ortodoksisia --> sipulikupolisen rakennuksen narratiivia!

Päätän tämän lukion kirjallisuusesseeni tähän. Opettajan narratiivivapaalla punakynällä: 7 ½ "Mielenkiintoisia ja ideologisesti puhtaita havaintoja, mutta olisit voinut käsitellä aihetta hieman laajemmin"
 
Tämä se itseäni kummastuttaa.

Sebastian Tynkkyselle ajetaan nyt tuomiota, koska hän käytti vaalikampanjassaan (oman väittämänsä mukaan) naisten kertomuksia, joiden lähteitä hän ei levitellyt julkisesti. Ja aihe on sellainen, etten ihmettele ettei moni halua tässä ilmapiirissä tulla nimineen esille. Koko tämän jutun pohja edes "epäillään" tasolla on niin hatara, että voiko tämä edetä mihinkään? On aika huolestuttavaa jos tällainen touhu olisi niin myötätuulessa että asia etenisi näin heppoisin eväin. Toisaalta mikään ei jaksa enää ihmetyttää.

Turun puukotuksen yhteydessä aiheutti laajasti kiukkua, että huomio käännettiin uutisoinnissa pois teosta ja siihen liittyvistä taustoista alkamalla levittämään tätä "suomalaiset vaan näppäilivät kännyköitään" -tarinointia. Sitten keskellä tämän synnyttämää ärtymystä tuli tämä toimittaja Härkösen juttu turvapaikanhakijasta, joka lähti jahtaamaan puukottajaa ja auttamaan uhreja. Kuvamateriaalin perusteella ei asiasta ollut oikein mitään todisteita, mutta Härkösen mukaan hänellä on niitä, mutta hän ei halua niitä näyttää koska ikään kuin ei halua 'antaa periksi rasisteille'. Lisäksi pitäisi uskoa hänen kertomustaan siitä, miten kuvissa puhdas kauluspaita oli kyynärpäitä myöten veressä vielä seuraavanakin päivänä.

Itse en oikein jaksa nähdä tämän taustalla pääosin rasismia, eli sitä että suomalaisille ei kelpaa vääränlainen 'sankari'. Tästä kertoo omaa kieltään se positiivinen palaute, jota ruotsalainen arabitaustainen ensihoitaja sekä pikkupoikana maahan tullut arabitaustainen suomalainen mies (joka vieläpä puhui hyvin lämminhenkisesti suhteestaan Suomeen ja suomalaisuuteen, lieventäen niitä vastakkainasetteluja jota mediassa hätäpäissään lietsottiin) saivat rohkeasta yrityksestään pysäyttää hyökkääjä paljain käsin.

Eli Tynkkysen huonommin perusteltuna epäilty paskapuhe on kriminalisoitua, mutta Härkösen (mielestäni) aika todennäköiseltä näyttävä paskapuhe on täysin OK ja rohkea teko. Lupaan syödä sanani ja lukea journalistin eettiset ohjeet ääneen kaksi kertaa jos Härkönen julkaisee ne väittämänsä kuvat jotka todistavat kertomuksen. Niitä vaan ei taida olla olemassakaan.



Mitä tulee juttuuni afgaaniauttajasta, se oli normaalia uutistyötä täysi poikkeukseellisena uutispäivänä. Jutun koosta ja painotuksesta lehdessämme vastasi tuolloin uutistyötä vetänyt vastaava päätoimittaja. Voit olla häneen yhteydessä niiltä osin. :)
http://vatula.blogspot.fi/2017/10/tyttojenpaivasta-ja-vakivallasta.html#comment-form
 
WTF!

22538814_1976153082651635_1384538761765167108_o.jpg
 
Naisten kohtaamasta vihapuheesta on tullut normaalia – Siksi Suomessa tehtiin sarjakuva, joka tarjoaa uhreille selviytymiskeinoja
Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen sarjakuva-albumi Vihan ja inhon internet julkaistaan tällä viikolla. Albumi neuvoo, miten toimia vihapuheen keskellä.

3ad1932733454fb6b657597b9958b040.jpg


”Ootko huomannut, että Rajat kiinni -porukka etsii nyt sun kotiosoitetta?” ”Tuli sellainen olo, että en uskalla mennä kotiin. Inhottava tunne. Sen jälkeen olin sairauslomalla kolme kuukautta.”

”Karuimmat tekstit olivat Ylilaudalla. Siellä tyypit kehittelivät erilaisia tapoja tappaa tai raiskata minut tai tehdä jotakin lapsilleni. Suomessa annetaan heidän mielestään liian kovia tuomioita raiskauksesta.”

”Viestien lähettäjät ovat oppineet, mistä voi joutua käräjille ja mistä ei. Uhkauksien muotoilut ovat muuttuneet varoituksiksi ja toiveiksi. Tähän tyyliin: Toivonpa, että saat tuntea mutiaisen kyrvän syvällä perseessäsi.”

4f590f7cd75646f7bee04af62a8215e5.jpg

Katso liite: 17188
Johanna Vehkoo (vas.) ja Emmi Nieminen. (KUVA:MIIKKA PIRINEN)

Nämä kolme esimerkkiä on poimittu toimittaja Johanna Vehkoon ja sarjakuvataiteilija Emmi Niemisen yhdessä tekemästä journalistisesta sarjakuva-albumista Vihan ja inhon internet (Kosmos), joka julkaistaan tällä viikolla 19. lokakuuta.

Tässä tapauksessa jokainen sarjakuva-albumin sana on totta. Albumi paneutuu naisiin kohdistuvaan nettivihaan. Ensimmäinen kokemus on demaripoliitikko Hanna Huumoselta, toinen bloggaaja Emmi Nuorgamilta ja kolmas toimittaja Maria Petterssonilta.

Heidän lisäkseen teoksessa omat vihapuhekokemuksensa kertoo 20 muuta naista. Kirjoitimme lähes tasan vuosi sitten, että Feministinen ajatushautomo Hattu tiedottikaipaavansa naisten vihapuhekokemuksia tekeillä olevaan sarjakuva-albumiin.

Itsekin vihapuheen kohteena vuosien ajan ollut Johanna Vehkoo on tehnyt haastatteluita, koonnut tietoa ja kirjoittanut tekstiä. Emmi Nieminen on työskennellyt tiiviisti yhdessä Vehkoon kanssa ja luonut kuvituksia sen mukaan, kun tekstiä on valmistunut.

”Olen harrastanut sarjakuvaa paljon, ja toimittajana journalistinen sarjakuva on ollut pitkään haaveeni. Kun vihapuhe alkoi työni vuoksi käydä itselleni tutuksi, minulle valkeni, että tämä on journalistisen sarjakuva-albumin aihe”, Vehkoo kertoo.

Kun Vehkoo alkoi etsiä itselleen työparia, Nieminen ilmoittautui nopeasti, koska piti aihetta erittäin tärkeänä.

Aihe sopi sarjakuva-albumiksi erittäin hyvin siksi, että muoto tuo siihen uusia ulottavuuksia. Vehkoo uskoo, että monet ovat jo turtuneet täysin aiheesta kirjoitettuihin lehtijuttuihin, eivätkä edes jaksa enää lukea niitä.

Yleinen ongelma vihapuheesta kertovissa jutuissa on Vehkoon mukaan se, että ne tyytyvät vain kuvaamaan vihapuhekokemuksia, mutteivät mene siitä eteenpäin. Sarjakuva-albumissa kokemukset muodostavat vain ensimmäisen osan.

Sen jälkeen käydään läpi vihapuheesta tehtyjä tutkimuksia ja selvitetään aihetta tutkijoiden kanssa, haastatellaan vihapuheen kirjoittajia – ja lopuksi kerrotaan, mitä vihapuheelle voidaan tehdä.

Tutkimusosassa käydään läpi, miten naisten ja miesten nettihäirintä jakaantuu. Vuoden 2014 tutkimus osoittaa, että naiset joutuvat tutkimuksen mukaan miehiä useammin jatkuvan häirinnän ja seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Naiset myös kokevat vihapuheen miehiä häiritsevämpänä. Miehiä puolestaan nimitellään netissä paljon.

Vehkoon mukaan nettikeskustelumme on todella huonossa jamassa. Sen hän huomasi jopa omasta suhtautumisestaan kirjan tarinoihin. Kokemuksia kerätessä Vehkoo kertoo pöyristyneensä vielä parin hurjimman tarinan kohdalla, mutta suurin osa vihapuheesta ei yllätä häntä enää ollenkaan.

Mikä pahinta, myös poliisi tuntuu Vehkoon kokemuksen mukaan jo tottuneen tähän kaikkeen.

”Poliisi on itsekin todennut, etteivät he enää osaa sanoa, missä menee normaalin nettikeskustelun ja vihaviestittelyn raja.”

Vehkoo viittaa Ylen jutussa haastatellun rikoskomisarion Kimmo Heinosenkommenttiin, joka liittyi toimittaja Rebekka Härkösen netissä saamiin vihaviesteihin.

”Ongelma ylipäätään on se, ovatko Härköseen kohdistuneet kirjoitukset normaalista some-kirjoittelusta poikkeavia”, Heinonen sanoi Ylelle.

Vihaviesteistä on tullut siis lähes tulkoon normaalia nettikeskustelua. Siitä kertoo myös kirjasta luettavat kokemukset, joissa syyttäjä on tehnyt törkeistäkin vihaviesteistä esitutkinnan lopettamispäätöksen.

Emmi Nuorgam kertoo kirjassa, kuinka poliisi on suhtautunut hänen saamiinsa vihaviesteihin vähän naureskellen ja kehottanut häntä vetämään rikosilmoituksensa pois, koska tapaus ei kuitenkaan mene eteenpäin.

Vehkoo ei kuitenkaan halua, että Vihan ja inhon internet luo lannistuneen ilmapiirin. Päinvastoin: Vehkoo korostaa, että nyt ei voida nostaa käsiä pystyyn, vaikka tilanne on päästetty pahaksi.

Mitä siis tilanteelle pitää tehdä? Juuri siihen kirja pystyy vastaamaan. Siinä on kokonainen aukeama neuvoja vihapuheen kohteeksi joutuneelle:

840a02042bf54a02b9c93968a02650ae.jpg


Laajemmin vihapuheelle on Vehkoon mukaan myös tehtävissä paljon.

Nettikeskustelun moderointia pitää edelleen parantaa, kuten esimerkiksi monien medioiden sivuilla on jo tehty – turhan myöhään tosin Vehkoon mielestä. Nettivihapuheeseen ei voida suhtautua eri tavalla kuin niin sanotussa oikeassa elämässä tulevaan häiriköintiin, koska kokemus on kohteelle aivan yhtä paha.

Vehkoon mielestä yksi tärkeimpiä asioita olisi, että misogynia, eli naisviha, lisätään koventamisperusteeksi rikoslakiin. Silloin poliisi voisi suhtautua naisiin ja naisoletettuihin kohdistuvaan vihapuheeseen tiukemmin.

Ennen kaikkea Vehkoo korostaa kuitenkin jokaisen nettikeskustelijan vastuuta ja peräänkuuluttaa kollektiivista heräämistä uhrien auttamiseksi. Kirjassa annetaan lukuisia selviytymisohjeita vihaviestien kohteeksi joutuville henkilöille, mutta yhtä lailla siinä korostetaan, että kuka tahansa voi asettua tukemaan vihaviestin uhriksi joutumista.

”Kun uhreja tuetaan enemmän, häiriköt huomaavat, etteivät voi häiriköidä ihmisiä enää vapaasti. Vihaviestin kohteeksi joutuvien ei pidä jäädä yksin. Heille voi esimerkiksi laittaa yksityisviestin, jossa kysyy vointia ja pyytää esimerkiksi kahville. Twitterissä voi julkisesti ilmoittaa tukensa uhrille”, Vehkoo sanoo.

Kirjassa kerrotaan Yhdysvalloissa perustetusta Trollbusters-ryhmästä, joka järjestelmällisesti saapuu sosiaalisessa mediassa auttamaan vihaviestien kohteeksi joutuvia henkilöitä. Vehkoo uskoo, että samanlainen ryhmä voisi hyvin toimia Suomessakin.

Lisäksi Vehkoon mukaan olennaista on tutkia entistä enemmän vihaviestien lähettäjiä. Sitä, miksi he lähettävät viestejä ja mitä he pyrkivät saamaan niillä aikaan.

Toistaiseksi vihaviestien lähettäjiä on tutkittu hyvin vähän. Kirjassa Vehkoo haastattelee heistä neljää, jotka eivät oikeastaan osaa selittää kunnolla syitään viestien lähettämiseen. Oleellista olisi selvittää juuri se, miksi naiset ovat useimmissa tapauksissa pahimman häirinnän kohteena ja miksi miehet ovat useimmin vihaviestien lähettäjiä.

Entä mitä, jos mitään ei tehdä? Senkin tulevaisuuden kirja maalaa.

Naiset ja vähemmistöihin kuuluvat eivät uskalla enää julkaista kirjoituksia omilla nimillään, heidät syrjäytetään päätöksenteosta ja he joutuvat pelkäämään väkivaltaa kirjoittaessaan uuden blogitekstin. Kovin kaukana tästä ei enää olla, mutta muutos on vielä mahdollinen.

Julkaisemme ennakkoon osan albumissa nähtävästä Emmi Nuorgamin tarinasta. Tältä sarjakuva siis näyttää:

8b5edb417e484da0be3e35081e5b21f7.jpg


08cdd3eed70043609b5ab1069258d292.jpg


595503dc6afe4983a4a51a6bb66b2834.jpg


b80a0088fbc74df69373f812043ba7b1.jpg

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005412097.html
 
https://yle.fi/uutiset/3-9886547

Norjassakin on syyllistytty inkkariasurikokseen.

13-3-9886638.jpg


"Kulttuurinen omiminen tarkoittaa toisen kulttuurin elementtien hyväksikäyttämistä. Koko Hubara on tuonut esiin, että kulttuurisessa omimisissa kulttuurinen ryhmä, usein länsimaalaiset ja valkoiset, ottavat haltuun jonkun toisen ryhmän tuotteita, tapoja tai käsityksiä, ja pönkittävät niillä omaa valta-asemaansa, sekä taloudellista asemaansa ilman, että joutuvat koskaan kärsimään asiaan liittyvästä sorrosta."

Onko siis niin että esim. integraation vaatiminen on itse asiassa sellaista, että vaadimme maahanmuuttajia suorittamaan kulttuurillista omimista? Kun Bagdadilaisnuori hiihtelee iPhone kädessä suomalaisessa juottolassa ja kuuntelee amerikkalaista populäärimusiikkia, on kyse epäsuorasta kulttuurillisesta omimisrikoksesta johon on syyllinen länsimainen valkoinen miesoletettu, joka on näin rasistisesti vaatinut sopeutumaan yhteiskuntaan.

Hitto kun alkoi jo tuntumaan olo pönkitetyltä kun ensin Marttiinamissit ja sitten Sanna Ukkola piti sitä sulkahattua. Vaikka yksikään Amerikan alkuperäiskansojen edustaja tuskin edes kuuli asiasta, niin jotenkin se kosminen tietoisuus siitä että tämä teko oli omiaan pönkittämään valta-asemaani sai kovat kicksit aikaan. Ikään kuin tilillekin olisi tullut rahaa, ei varmaankaan liittynyt palkkapäivään vaan tähän taloudellista asemaani pönkittävään rikossarjaan.

"Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoille päähineillä on erityinen merkityksensä. Niitä ei voi pitää kuka tahansa, vaan oikeus päähineeseen pitää ansaita. Suomen Saamelaisnuoret -yhdistyksen puheenjohtaja Petra Laiti ihmetteli Yle Sápmin haastattelussa sitä, miten päähineet ovat fantasia-asuja. Laitin mukaan kulttuurisen omimisen raja tulee vastaan silloin, kun lainataan toisen kulttuurin pyhiä elementtejä."

Suomessa oleskelevat intialaiset tuntevat varmaan olonsa todella loukatuksi joka kerta ruokakaupassa käydessään. Nämä lehmät ovat kuitenkin yhtä lähellä intialaisia pyhiä lehmiä (tm) kuin nuo Sannan ja missien käyttämät sulkahärvelit ovat jotain amerikkalaisen intiaaniheimon pyhiä päähineitä.

valio-maidot
 
Tuli mieleeni tästä vihapuheesta naisia kohtaan, että onhan se ihan laittamatonta. Minulla ainakin on pelkkää kultaa kotona, koko mötti. Monta hyvää lasta laittanut ja minua jaksanut katsella. Sankaripatsaan ansaitsisi.

Mutta toden perään, se seksuaalinen häirintä, jota miehet kohtaavat, ei kyllä koskaan tule julkisuuteen eikä käsiteltäväksi. Minullekin on sitä tapahtunut, tosin siitä on jo 25 vuotta aikaa kun viimeksi. Sekin on vähän syrjivää, ettei kukaan enää häiritse. Mutta se on taas toinen juttu.

Ollessani nuori leijona uudessa työpaikassa, jouduin lähtemään firman juhlista karkuun, kun minua 35 vuotta vanhempi nainen jahtasi ympäri taloa ja vaati suorasukaisesti läheisyyttä. Ei ollut tanssin aikana saanut puristella ilmeisesti tarpeeksi. Tuskin pomo tai luottamusmies olisi korviaan lotkauttanut, jos olisi tehnyt valituksen. Tässä mielessä emme koskaan ole tasa-arvoisia. Se varmaan johtuu siitä, että kauniille naiselle ehdotuksista on ylitarjontaa ja miehelle kenelle hyvänsä on vain yhtä lajia, alitarjontaa.
 
Baikalin kanssa siinä taitavat olla ainakin Hansai, Honcho, Pihatonttu ja Sardaukar. Etkos sinä olekaan se alimmainen?

Hitto, mistä saatoit tietää? Minä kun olen ollut niin tarkka tämän identiteetin kanssa, olen jopa esiintynyt päättömänä ettei vain tunnistettaisi.

f958dfc3c58850413db7fefb137f1edd.jpg
 
Tuli mieleeni tästä vihapuheesta naisia kohtaan, että onhan se ihan laittamatonta. Minulla ainakin on pelkkää kultaa kotona, koko mötti. Monta hyvää lasta laittanut ja minua jaksanut katsella. Sankaripatsaan ansaitsisi.

Mutta toden perään, se seksuaalinen häirintä, jota miehet kohtaavat, ei kyllä koskaan tule julkisuuteen eikä käsiteltäväksi. Minullekin on sitä tapahtunut, tosin siitä on jo 25 vuotta aikaa kun viimeksi. Sekin on vähän syrjivää, ettei kukaan enää häiritse. Mutta se on taas toinen juttu.

Ollessani nuori leijona uudessa työpaikassa, jouduin lähtemään firman juhlista karkuun, kun minua 35 vuotta vanhempi nainen jahtasi ympäri taloa ja vaati suorasukaisesti läheisyyttä. Ei ollut tanssin aikana saanut puristella ilmeisesti tarpeeksi. Tuskin pomo tai luottamusmies olisi korviaan lotkauttanut, jos olisi tehnyt valituksen. Tässä mielessä emme koskaan ole tasa-arvoisia. Se varmaan johtuu siitä, että kauniille naiselle ehdotuksista on ylitarjontaa ja miehelle kenelle hyvänsä on vain yhtä lajia, alitarjontaa.

Kyllä näin on. Valitettavasti miessukupuoli on keskimäärin suorasukaisempaa, vaikka pohjoismaissa tuskin liikutaan paikallisen alkuperäisväestön suhteen tässä asiassa ihan maailman heikoimmissa olosuhteissa. Itse en ole mitään häirintää ikinä kokenut, ilmeisesti ulkonäkö on suojannut jopa näiltä "täteiltä". Toisaalta tässä korostetaan nyt kovasti sitä, että häirintään riittää pelkkä uhrin yksipuolinen kokemus häirinnästä. Kun asiaa tarkkaan ajattelee, niin muistan jotakin tanttaporukoiden "ronskia huumoria" joka on saanut allekirjoittaneen joskus hämilleen. Joten kai tässä voisi jo siltä pohjalta syöksyä tekemään #metoo -päivityksiä.

Oikeasti pidän kaikkea häirintää ihan v***n tyhmänä ja mauttomana. Kuvottaisi jos joku käyttäytyisi iljettävästi vaikkapa oman perheen naisia kohtaan (vaimoa lukuunottamatta vähän nuoria vielä, mutta tulevaisuudessa). Toisaalta sellaisten naisten kanssa jotka tuntee, on tullut harrastettua niinkin ronskia molemminpuolista huumoria että aivan takuuvarmasti menisi #metoo -puolelle jonkun tuntemattomamman suuruuden kanssa. He ovat tietäneet ettei kyseinen asia korreloi sen kanssa, että jotenkin trivialisoitaisiin esim. heidän ammattitaitoaan taikka arvoaan ihmisinä, ja ovat tietäneet etten myöskään itse koe vastaavaa käytöstä niin. Kyse on aika paljolti arvostelukyvystä. Joillakin sitä vain ei ole.

Tuhannen taalan kysymys on se, missä menee typeryyden ja rikollisuuden raja. Siitä olen kuitenkin aika varma, että pelkkä yksipuolinen kokemus ei oikeasti ole se ratkaiseva tekijä. Näinä aikoina, kun jotkut saamelaisnuoret ovat loukkaantuvinaan syvästi jostakin helvetin "intiaanipäähineestä" ja oikeasti ovat vaatimassa anteeksipyyntöä (ilmeisesti itselleen, koska ovat ronskin osatotuuden mukaan 'Suomen alkuperäisväestönä' omineet oikeuden päättää "intiaanipäähineestä"), voi käytännössä melkein mikä tahansa olla jonkin häiriintyneen mielestä kiusaamista ja häirintää. Tässä käy helposti kuin siinä tarinassa missä huudettiin sutta turhaan liian monta kertaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja oli sekin satiiri, parodia. Päähenkilö kirjoitti yleisönosastoihin valituskirjeitä milloin mistäkin. Tässäkin asiassa yhteiskuntamme astuu lähemmäs parodiaa.

Mistäkö mieleni niin pahoitin? No siitä että aikanaan näytin Han Sololta ja minua sanottiin Obi Waniksi mutta nykyisin muistutan päivä päivältä enemmän Jabba El Huttia. Turha siinä on enää mennä päivätansseihin vissylle.

latest
 
Setämiesten korvaaminen tätinaisilla ei poista ongelmaa joka on tytöttely,pojittelu tai seksuaalinen häirintä. Olen yrittänyt tätä pientä ja yksinkertaista fatkaa tuoda esille näille setämiesvihaajille.

Kyllä minä muistan nuorempana naisvaltaisilla aloilla kuinka tätinaiset kävi sellaiseksi että ei uskoisi, ja teki tai sanoi sellaista joka lasketaan seksuaaliseksi ahdisteluksi. Yksi tätinainen heitti niin kuivaa läppää minulle lastentarhassa, että kostin sen tuijottelemalla tissejä.
 
Back
Top