#vihapuhe

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hansai
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
PekkaSavo kirjoitti:
"Lehdistön työn sabotoiminen"?

Eikös se sitten ole Turun Sanomien asia?
Klikkaa laajentaaksesi...

Yleensä työn yhteydessä saatu ja tuotettu journalistinen materiaali on lehden eikä toimittajan omaisuutta. Näin ollen lehdellä lienee ollut mahdollisuus tarkastaa juttujen ja todellisuuden keskinäisestä suhteesta ainakin se osa, josta toimittaja väittää omaavansa näyttöä.

Jos lehti haluaa vaieta asian kuoliaaksi, niin se voi vihjata jotain näytön laadusta.

Murajakierteeltä näyttää.
 
Kyllähän tämä on mielenkiintoinen kuvio... valtakunnansyyttäjä on tunnetusti kova #vihapuheen perään ja hänellä olisi sauma nostaa juttu tutkintaan ilman tähtitoimittajan omaa rikosilmoitusta...tätä kokeillaan, mutta muut tyrmätään kategorisesti...

https://twitter.com/x/status/923929118709829632

Kaikki "haukat" on raadolla kyttäämässä...

https://twitter.com/x/status/923975854648188929

Rebekka Härkönen Tein sen ja lähetin linkin tähän postaukseen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle kysyen VKSV:n linjausta sille, onko lehdistön työn sabotoiminen erittäin tärkeä yleinen etu. Jotta tiedämme jatkossa.

12 · 9 t
163132_1373138429082_1846487_n.jpg

Sakari Timonen Jos se ei vielä riitä, niin sitten sama teksti sähköpostina VKSV:lle. Silloin viranomaiselle tulee velvollisus käsitellä asia ja antaa siitä päätös.

7 · 9 t · Muokattu
17156091_10212704158949712_5242428199565124964_n.jpg

Savolainen Harri No niin asiaa! VKSV vaatinee kuitenkin virallisen valituksen tutkinnanpäätöksen ohjeiden mukaisesti? Mikäli et ole saanut poliisilta päätöstä kirjallisena on siinä tapahtunut virheellinen menettely!

8 t
14720509_10154737588822268_8025991219818695932_n.jpg

Jussi Marttila Poliisista ei kyllä ole mitään hyötyä tavalliselle kansalaiselle.

3 t
22519096_10155796215403781_6351862245517153354_n.jpg

Rebekka Härkönen No en kyllä noin sanoisi.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
hansai kirjoitti:
Kyllähän tämä on mielenkiintoinen kuvio... valtakunnansyyttäjä on tunnetusti kova #vihapuheen perään ja hänellä olisi sauma nostaa juttu tutkintaan ilman tähtitoimittajan omaa rikosilmoitusta...tätä kokeillaan, mutta muut tyrmätään kategorisesti...
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja toivotaan että kukaan ei ryhtyisi tutkimaan, että,ei joutuisi osoittamaan alkuperäisen jutun olevan paikkansapitävä, koska siitähän tässä ennen kaikkea kyse on.

Olisi vähän turhankin helppoa ja rehellistä tehdä uusi juttu, joka tarkentaisi tapahtunutta. Ensin tuo sankari oli ainoa joka auttoi, sitten lähes ainoa joka ajoi terroristia takaa, nyt puhutaan pelkästään silminnäkijästä.

Kävi miten hyvänsä, on valtamedian uskottavuus saanut kunnon ventin.
 
"Rebekka Härkönen Tein sen ja lähetin linkin tähän postaukseen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle kysyen VKSV:n linjausta sille, onko lehdistön työn sabotoiminen erittäin tärkeä yleinen etu. Jotta tiedämme jatkossa"
Klikkaa laajentaaksesi...

Voisiko joku laittaa postauksen yhdenvertaisuusvaltuutetulle? Eikös se ollut näissä tapauksisa aktiivisena? Onhan se ihme jos #vihapuhetta ja #trolleja vastaan taisteleville median #infosotureille ei saada tukea?

Rebekka Härkönen @RebekkaHarkonen Oct 26
2/2 Poliisi käänsi takkinsa #vihapuhe-asiassani. Näin ollen en minäkään sitä eteenpäin vie.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuliko sieltä twiitterin pimeydestä edes edes yhtään uhkausta tai herjausta?
Ihme on jos ei ole tullut, jos kerran läppärikin meni "pommituksissa jumiin"?

Jos niitä mahdollisia uhkailuja ja Rebekan kohtaamaa #vihapuhetta
ei haluta tutkia niin mitkä ovat motiivit? Miksi näin:

"Näin ollen en minäkään sitä eteenpäin vie."
Klikkaa laajentaaksesi...

En ymmärrä. Siksikö ettei totuudesta saada selkoa? Entä kuka #maalitti ja ketä, miten päin se olikaan?

Haisee koko tapaus, entistäkin enemmän. Tämähän kääntyy aivan toisin kun alkaa ajatella.
 
Viimeksi muokattu:
Herra #turpo jakaa tooosi neutraalin lähteen julkaisua... ilmeisesti ennakkovarautumista 6.12.

https://twitter.com/x/status/924499000312688640


PIENI KARTOITUS SUOMEN ÄÄRIOIKEISTON YHTEYKSISTÄ
Posted on 10.11.2016 by Kaivuri

Onko Suomen äärioikeisto suuri ja tarkkaan suunniteltu natsisalaliitto? Ei ole. Mutta se ei tarkoita, että eri äärioikeistotoimijoiden yhteyksiä ei kannattaisi selvittää. Suomeen on viimeisten parin vuoden aikana ilmestynyt suuri joukko uusia liikkeitä ja toimijoita, joiden keskinäisistä suhteista on kirjoitettu toistaiseksi vähän. Siksi on tuotettu tämä kartoitus, jossa asetetaan suhteisiin keskenään juuri nyt paljon näkyvillä olevia äärioikeistolaisia henkilöitä ja heidän taustayhteisöjään.

Kartoitus näyttää suoraan kaksi asiaa:

1. Rasismista näennäisesti irtisanoutuvilla järjestöillä ja henkilöillä on yhteyksiä ja yhteistyötä avoimen rasististen tahojen kanssa. Näitä tahoja ei voi siis yksinkertaisella tavalla erottaa toisistaan, vaikka osa pitää rasistisen ideologiansa hiukan paremmin piilossa.

2. Äärioikeistolaiset toimijat ovat Suomessa verkottuneita kautta linjan. Aktiivisimpia toimijoita on melko vähän, mutta he muodostavat verkoston, jonka välillä on paljon linkkejä, kuten kuvasta käy ilmi. Yksinkertaisuuden vuoksi kuvasta on lisäksi jätetty erilleen esimerkiksi MV-lehti, joka julkaisee useiden kuvassa olevien tahojen tekstejä sekä joukko muita äärioikeistotoimijoita. Myös osa toimijoiden keskinäisistä linkeistä puuttuu. Linkkejä olisi siis mahdollista muodostaa paljon lisää.

Tämä pieni kartoitus kattaa vain osan äärioikeiston monenkirjavista yhteyksistä. Muiden yhteyksien selvittämisen tarve on tällä hetkellä erityisen suuri, koska äärioikeiston kenttä on jatkuvassa murroksessa.

Kartoitus esitetään alla ensin kuvallisessa muodossa, jonka perässä eri toimijat ja heidän suhteensa on eritelty tekstinä.



Listaus kartoituksen henkilöistä ja järjestöistä (vasemmalta oikealle kuvassa):

Suomi Ensin on äärioikeistolainen pieniä mielenosoituksia taajaan organisoiva, puolueeksi organisoitumista tavoittelevat joukko, jonka keskeisiä henkilöitä ovat Mario Argenta ja Marco De Wit.

Marco De Wit on Suomi Ensin –liikkeen pääasiallinen puhemies mielenosoituksissa, jotka tyypillisesti striimataan suorana verkkoon.

Junes Lokka on äärioikeistolainen aktivisti, joka oli ehdolla vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Muutos 2011:n listalta. Lokka on puhunut usein Suomi Ensin-mielenosoituksissa ja on myös Suomen Sisun jäsen. Lokka tekee Paavo Tajukankaan kanssa Radio Monokulttuuri -ohjelmaa Tajukankaan verkkosivuilla, johon he haastattelivat 6.11.2016 Suomen Vastarintaliikkeen Eppu Torniaista.

Jesse Eppu Torniainen on Suomen vastarintaliikkeen aktiivinen katutappelija ja epäiltynä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta asema-aukion pahoinpitelyn takia. Torniainen oli paikalla Eugen Schaumanin haudalla, kun Olli Immonen, Suomen Sisun Teemu Lahtinen ja kirjailija Timo Hännikäinen esiintyivät yhteiskuvassa Suomen vastarintaliikkeen kanssa.

Paavo Tajukangas on Ruotsissa toimiva maahanmuuttoaiheista kirjoittava media-aktivisti, joka on ilmaissut avoimesti tukensa Pohjoismaiselle vastarintaliikkeelle. Tajukangas on myös Suomi Ensin –johtaja Marco De Witin kannattaja. Tajukangas puhui Suomen Sisun Sisu-areenalla kesäkuussa. Myös Olli Immonen puhui tilaisuudessa.

Suomen Sisu on fasistinen järjestö, jossa toimii paljon perussuomalaisia. Sisu on ollut mukana järjestämässä 612-soihtukulkuetta.

Olli Immonen on perussuomalaisten kansanedustaja, joka valittiin 5.11.2016 uudelle kaudelle Suomen Sisun puheenjohtajana. Hän poseerasi Suomen vastarintaliikkeen kanssa yhteiskuvassa vuonna 2015. Immonen on kopioinut osia Paavo Tajukankaan blogista facebook-kirjoittelussaan.

Suomen vastarintaliike on Ruotsista käsin johdettava uusnatsijärjestö.

Timo Hännikäinen on fasistista Sarastus-lehteä päätoimittava kirjailija, joka on näkynyt aktiivisena äärioikeistolaisen 612-soihtukulkueen järjestäjänä. Hännikäinen oli Olli Immosen ja Suomen vastarintaliikkeen yhteistilaisuudessa ja –kuvassa Eugen Schaumanin haudalla vuonna 2015.

612-marssi on suomalaisen äärioikeiston yhdentymistä tavoitteleva marssi, jossa Suomen vastarintaliike oli ensimmäisenä vuonna yksi aktiivinen järjestäjä.
Klikkaa laajentaaksesi...

KUKA?


Toimittaja ja tietokirjailija Mikael Brunila työskentelee projektiavustajana Helsingin yliopistolla. Hän on julkaissut kirjat Muutaman töhryn tähden (2011) ja Äärioikeisto Suomessa (2012) sekä toimittanut kirjoituskokoelman Verkko Suljettu (2014). Brunila on työskennellyt Hufvudstadsbladetin ja Taloussanomien toimittajana. Hänen juttujaan ovat julkaisseet muun muassa Suomen Kuvalehti, EuObserver, Magasinet Arena ja NyTid.

Toimittaja, valokuvaaja, tietokirjailija ja väitöskirjatutkija Kukka Ranta on kiinnostunut tutkimaan muun muassa rakenteellisen köyhyyden ja eriarvoisuuden syitä, sekä liikakalastuksen seurauksia. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu mm. Suomen Kuvalehdessä, Imagessa ja Long Playssa. Ranta on julkaissut palkitun Kalavale – tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla -tietokirjan (2012) ja Muutaman töhryn tähden-kirjan (2011).

Toimittaja, tietokirjailija ja freelance-tutkija Pontus Purokuru kirjoittaa muun muassa mediakritiikistä, taloudesta, tunteista ja työstä sekä pitää blogia Kansan Uutisissa. Hän on kirjoittanut kirjan Luokkavallan vahtikoirat – Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä.

Freelance-toimittaja Veikka Lahtinen kirjoittaa parhaillaan muun muassa äärioikeistoa käsittelevää blogia, jolla on keskimäärin yli 10 000 lukijaa viikossa.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://kaivuri.info/ketka/
 
Pelkkä pussilakana voi johtaa tappouhkauksiin – Finlaysonin johtaja koettelee suomalaisten suvaitsevaisuutta


Finlaysonin toimitusjohtaja, kulttuurivieras Jukka Kurttila on saanut useita tappouhkauksia epäsovinnaisilla avauksillaan. Nykymuotoilijoita hän kutsuu pullamössöksi.

Finlaysonin pääkonttorissa Helsingin Salmisaaressa käy kuhina. Entiseen Alkon viinatehtaaseen tehdyssä avokonttorissa kulkee väkeä ristiin rastiin. Iso osa ikkunoista avautuu hyiselle merelle, jossa tuuli nostattaa aaltoja.


Ruudulliseen, harmaaseen pukuun ja mustaan kauluspaitaan sonnustautuneen Kurttilan, 53, mukana kulkee musta chihuahua.


Kurttilan olemus on välitön ja rento. Hän on ystävällinen ja puhkeaa silloin tällöin nauramaan. Paidankauluksesta pilkottaa hopeinen Suomen leijona -riipus.


– Tämä on minun ja Finlaysonin projekti. Haluamme palauttaa leijonan uusnatseilta takaisin kansalle, Kurttila sanoo.


Hän myöntää, että tehtävä on vaikea, eikä hän toden totta ole nähnyt viime vuosien aikana yhdellekään toisella yritysjohtajalla liikeneuvotteluissa Suomen leijonaa kaulassa.


– Olen avautunut tässä suhteessa kaikille, joten pystyn uskottavasti kantaman tätä ilman, että minut leimataan uusnatsisikaniskaksi, Kurttila toteaa.


Hän on tottunut ottamaan iskuja vastaan. Kurttilan johdossa Finlayson on koetellut suomalaisten suvaitsevaisuutta lanseeraamalla homoeroottisen Tom of Finland -kodintekstiilimalliston. Siitä hermostuivat erityisesti homoseksuaalisuutta vastustavat uskovaiset.


Kurttilan avaukset ovat taitavasti tehtyä markkinointia, jolla yritys erottuu kilpailijoista.


Ruotsissa Finlayson herätti huomiota perustamalla Tukholmaan pop-up-kaupan, jonka tuotosta 10 prosenttia ohjattiin YK:n pakolaisjärjestölle. Suomessa yritys lahjoitti tuhansia uusia lakanoita vastaanottokeskuksiin. Äärioikeisto sähköistyi, ja Kurttila alkoi saada vihapostia. Magneettimedia ja MV-lehti rupesivat ruotimaan Finlaysonin toimintaa.


– En hirveästi pelästy, jos minulle möykätään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tehtävämme on haastaa ihmisiä ajattelemaan, Kurttila toteaa.


Tasa-arvokeskusteluun Finlayson osallistui kampanjalla, jossa naisille luvattiin myydä tuotteita 17 prosentin alennuksella. Se viittasi naisen euroon, joka on pienempi kuin miehillä. Nyt Kurttila sai kimppuunsa tasa-arvovaltuutetun, jonka mukaan miehet ja naiset joutuivat kampanjassa eriarvoiseen asemaan. Finlaysonin kampanjasta oli jätetty tasa-arvovaltuutetulle useita valituksia. Valittajat olivat pääasiassa miehiä.


– Koen, että muotoilun täytyy toimialana haastaa ihmisiä ajattelemaan. Muuten sen enempää muotoiluala kuin yhteiskuntakaan eivät kehity, Kurttila sanoo.


Hänellä on asiaan ratkaisu.

Muotoilualasta on tullut pullamössöä


Neuvotteluhuoneen pöydällä Finlaysonin tiloissa on Kaj Franckin suunnittelemia Teema-mukeja. Kurttila hypistelee yhtä niistä ja sanoo, ettei kukaan enää pysty suunnittelemaan yksittäistä tuotetta, joka ”räjäyttäisi potin”. Franckin astiat levisivät aikoinaan kuin Elanto kaikkialle Suomessa.


Koko suomalainen muotoiluala on Kurttilasta alennustilassa. Hänestä siellä tehdään yhä ”yksittäisiä, kivoja juttuja”, mutta siksi ne myös jäävät. Muotoilijat ovat Kurttilan mukaan kadottaneet otteen elämästä.


Alennustila näkyy Kurttilan mukaan siinä, etteivät suomalaiset muotoilijat ole onnistuneet enää nousemaan kansainväliseen keskusteluun samalla voimalla kuin muotoilun kultakaudella 1950- ja 1960-luvuilla. Hän kaipaa alalle asenteiden vallankumousta.


– Meillä on paljon tekemistä, jos haluamme sinne, missä aikoinaan olimme.


Suomalainen muotoiluala hukkaa Kurttilan mukaan kansainväliset kilpailuetunsa, kuten vastuullisuuden, aitouden tai tasa-arvon. Suomalaisilla on lisäksi lupa olla outoja.


– Voimme ottaa Suomessa aika hyvin kantaa siihen, mitkä asiat ovat oikein ja mitkä väärin.


Siksi Kurttila ihmettelee, miksi isot suomalaiset muotoilualan yritykset eivät ota mihinkään kantaa.


– Siinä päässä on jäätävän hiljaista.


Kun Kurttila osti kumppaneineen Finlaysonin kolme vuotta sitten, uudet omistajat päättivät, etteivät he ole bisneksessä pohtimassa sitä, millainen kukkakuosi räjäyttää suomalaisten tajunnan.


– Luovuuden käsite vanhassa Finlaysonissa oli sitä, että piirretään uusia kuoseja, Kurttila sanoo.

Mainosalalta tekstiilibisnekseen tullut Kurttila näki Finlaysonissa vähemmän luovuutta kuin oli odottanut. Sama asia vaivasi koko alaa. Nykymuotoilijat ovat jääneet turhan voimakkaasti kiinni suomalaisen muotoilun kultakauteen ja sen muotokieleen.


– Tämä aikakausi on jäänyt ohjaaman keskustelua ja sen sisältöä, Kurttila toteaa.


Hän kaipaa takaisin menneen polven muotoilijoiden kapinallista asennetta. Niitä filosofisia oivalluksia, jotka muuttivat muotoiluun liittyneitä vallitsevia käsityksiä.


Tekemisen paloa, joka nosti kokonaisen muotoilijakunnan kansainväliseen keskusteluun.


– Tämä joukko halusi muuttaa maailmaa ja tehdä siitä paremman paikan. Tuotteita haluttiin tehdä kaikille.


– En tiedä mitä tapahtui, mutta muotoilusta on tullut eliitin kulttuuriharrastus, Kurttila parahtaa.


Hän kavahtaa sitä, että suomalaisen muotoilun ihanteet ovat jääneet 1950- ja 1960-luvuille, vaikka maailma on muuttunut noista ajoista valtavasti.


Kurttilalle ei kelpaa ajatus, että muotoilun tehtävä on kaunistaa ihmisten elämää. Hän haluaa siltä enemmän. Muotoilu on Kurttilalle väline haastaa ihmisiä pohtimaan elämää.


– Se tehtävä on unohtunut suomalaisilta muotoilijoilta. Siksi meistä on tullut alalla pelkureita ja pullamössöä.

Yksi lähti Tom of Finland -malliston takia


Finlaysonin toimitusjohtaja työntää kärryjä työpöytien lomitse yrityksen valoisissa toimitiloissa. Alaisia naurattaa. He ovat jo tottuneet siihen, että Kurttila pannaan tekemään tämän tästä erilaisia asioita valokuvaajien toivomuksesta.


Finlayson on Suomen kolmanneksi vanhin yritys, ja sen epätyypillinen toimitusjohtaja kiinnostaa.


Kurttila ei pidä itseään rohkeana johtajana vaan kääntää asian toisin päin. Hän on pelännyt kolme viime vuotta ja yrittänyt hallita sekä läheistensä että työntekijöittensä pelkoja mittavien taloudellisten riskien keskellä.


– Minulle sanottiin, että ostit pölypallon, kun hankimme Finlaysonin kolme vuotta sitten.


Silloin yrityksessä oli 80 työntekijää, nyt heitä on 170.

Kurttila puhuu itsestään ja omistajapartnereistaan ”persaukisina” jätkinä. Omistusasunto ja kesämökki piti pantata, jotta Kurttila pääsi kiinni Finlaysoniin.


Yrityksellä tuntuu yhä olevan kansalaisten luottamus, sillä tuoreen kyselyn mukaan (Taloustutkimus) 90 prosentilla suomalaisista on Finlaysonia kotona.


Toimitusjohtaja tosin pyytää anteeksi sitä, että yrityksen arvot kuulostavat niin kuluneilta: vastuullisuus, rohkeus ja uusista asioista kiinnostuminen.


Ne otettiin käyttöön Finlaysonilla jo 1830-luvulla.


– Ihan hävetti entisenä mainosmiehenä, ettemme pystyneet tämän parempaan, Kurttila toteaa.


Hän on sanonut työntekijöilleen, että jos yrityksen arvot eivät miellytä, silloin kannattaa hakea muualta töitä.


Toistaiseksi vain yksi työntekijä on lähtenyt firmasta arvoristiriidan takia. Tom of Finland -mallisto oli hänelle liikaa.


Finlaysonin yritysvastuu näkyy kaikessa. Kurttila lopetti pari vuotta sitten yhteistyön tavaratalo Kärkkäisen kanssa Magneettimedian ”vastenmielisen propagandan takia”. Kurttila uskoi, että tavaratalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäinen tuki Magneettimedian kirjoituksia.


Tapaus nousi jälleen puheenaiheeksi, kun Helsingin Sanomat
kirjoitti Kärkkäisen yhteyksistä Suomen vastarintaliikkeeseen.

“Saan yösoittoja”


Jukka Kurttila sai hiljan puhelun. Siinä mies kertoi tavanneensa baarissa elämänsä naisen ja päässeensä jatkoille tämän luo. Siellä oli paljastunut, että naisella on Finlaysonin lakanat. Se oli liikaa soittajalle, jonka halut katosivat. Mies keuhkosi asiasta puhelimessa Kurttilalle ja uhkasi tappaa tämän.


– Se on kova paikka miehelle, kun puhti loppuu kesken kaiken, Kurttila sanoo.


Epäselväksi jäi, mihin kuosiin soittaja oli törmännyt.

Viime keväänä Finlayson toi markkinoille Jesus-lakanan, jolla on 50 vuoden takuu. Se on yrityksen vastaus kestävään kehitykseen.


Jeesuksen käärinliinasta ideansa saanut pussilakana sai lähipiirissä ristiriitaisen vastaanoton.


– Vanhat kollegat mainosalalta pitivät minua hulluna ja sanoivat, että et voi tehdä noin. Tuo on jo liian julmaa, Kurttila toteaa.


Edes Kurttila ei täysin uskonut Jesus-lakanoiden menekkiin, mutta toisin kävi. Erä myytiin loppuun kahdessa viikossa, ja nyt myymälöiden jonotuslistat paisuvat jälkitilauksista.


Tom of Finland -kodintekstiileistä tuli myös kannattava tuote, vaikka niiden ulkomaan valloitus tyssäsi. Malliston lanseeraus uutisoitiin Kurttilan mukaan 500 ulkomaisessa mediassa.


– Olimme sen verran nulikoita, että odotimme puhelimen soivan.


Näin ei käynyt. Vienti on raakaa, pitkäjänteistä työtä, eikä Finlaysonilla ollut siihen resursseja.


Kurttila kuitenkin uskoo, että he saivat tehtyä Tom of Finlandista kansallisen monumentin, vaikka Touko Laaksosen luoma hahmo ponnistaa marginaalista.


– Toivon, että Suomi olisi tänä päivänä niin suvaitsevainen ja avarakatseinen, että se pystyisi ottamaan vastaan myös sellaisia kansallisia monumentteja, jotka eivät ole kaikkien omia.


Itselleen rakkaimmaksi kansalliseksi järkäleeksi hän mainitsee Minna Canthin (1944–1897), joka on Kurttilan bisnesidoli. Monipuolisesti lahjakas ja työteliäs Canth oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen naiskirjailija, joka nosti esiin yhteiskunnallisia epäkohtia.


– Jos pääsen edes murto-osaan siitä, mitä Canth sai elämällään aikaan, pidän itseäni onnellisena, aikaansaavana miehenä, Kurttila sanoo.


Uuden, ehkä ristiriitaisen asian edessä toimitusjohtaja miettii kahta asiaa: vastaako se yrityksen ja Kurttilan omia arvoja.


– Jos vastaan molempiin kyllä, tiedän, että pystyn puolustautumaan asiassa ketä tahansa vastaan.


Finlaysonin johtajana hän haluaa parantaa maailmaa. Toiveena on, että suomalainen muotoiluala seuraisi perässä.


– Finlayson tulee seuraavina vuosina tutuksi osin ehkä yllättävistä asioista, jotka saattavat suututtaa ihmisiä.


Todennäköisesti puhelin soi taas yöllä.
Klikkaa laajentaaksesi...

https://yle.fi/uutiset/3-9899976?origin=rss
 
SJ kirjoitti:
Tarkoittaa sitä, että putler huorat De Wit ja Backman (joka siis on antifa:n johdossa (mahdollisesti ei enää, mutta on ollut)) usuttavat typerysjoukkonsa toistensa kimppuun ihan vain metelin aiheuttamiseksi. Tätä tosiasiaa vasemmisto ei ikinä suostuisi myöntämään, koska se ei sovi heidän narratiiviin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Onko kyse samasta antifasta(liike) vai antifasisteista yleisesti?
 
SJ kirjoitti:
Tarkoittaa sitä, että putler huorat De Wit ja Backman (joka siis on antifa:n johdossa (mahdollisesti ei enää, mutta on ollut)) usuttavat typerysjoukkonsa toistensa kimppuun ihan vain metelin aiheuttamiseksi. Tätä tosiasiaa vasemmisto ei ikinä suostuisi myöntämään, koska se ei sovi heidän narratiiviin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niinhän se käytännössä taitaa olla että uusnatsit ja antifantit ovat samaa agendaa palvelevia marionetteja, joiden tärkein tehtävä on törmätä toisiinsa mahdollisimman näkyvästi, huomiohakuisesti ja turvattomuutta tuottavalla tavalla.

Olen joskus kysynyt joltain antifantilta sitä, että miksi hän kuvittelee näiden kahden ryhmän löytävän aina niin taitavasti toisensa. Ei osannut tai halunnut vastata rehellisesti vaan lässytti lyhyesti jotain täysin todellisuudentajusta irti olevaa sontaa.

Neuvostoliiton/Venäjän preruskaava on kuitenkin se, että tuetaan ja johdetaan kahta vastakkaista ääripäätä, ajatetaan ne sellaiseen konfliktiin, johon kansa väsyy ja kujetetaan tossa sirkuksessa ne Venäjää kumartavat poliittista keskivyöhykettä edustavat tahot saadaan sekä nostettua valtaan että laajennettua niiden valtuuksia.

Valtuuksien laajentamisen perusteluna on tietenkin epävakauttavien ääripäiden kuriin saaminen.

Ja tuossa käy hyvin ilmi sekin miksi sekä laillisuudesta irrottautuva viranomaistoiminta että yhteiskunnan osallistuminen vastatarinatuotantoon on niin tuhoisaa. Molemmilla tuotetaan epävakautta ja polarisoitumista.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top