”On surullista, että meillä voi vapaasti heitellä tappouhkauksia” – Tutkija arvostelee Suomeen pesiytynyttä amerikkalaista nettikulttuuria, jossa kaiken loanheiton voi perustella sananvapaudella
Suomessa nettihäirintä ja -viha muuttuivat marginaali-ilmiöstä internetin valtavirraksi vuoden 2015 tienoilla.
Pieni nettihäirintää ja -vihaa harjoittavien joukko on aiheuttamassa sen, että keskustelu siirtyy avoimesta internetistä paikkoihin, joihin nettihäiritsijöillä ei ole pääsyä, kertoo nettivihaa tutkinut professori Atte Oksanen. (KUVA: EMILIA KANGASLUOMA)
Taika Dahlbom HS
Julkaistu: 29.1. 11:54
SUOMALAINEN nettiviha politisoitui vuoden 2015 tienoilla, ja vihan kohteeksi nousivat naiset ja erityisesti tietyt naisryhmät, kertoo Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori
Atte Oksanen. Hänen mielestään poliisi ja myös poliitikot ovat luovuttaneet nettivihan ja -häirinnän suhteen.
”Puuttuminen nettihäirintään on vaikeaa. Keskustelu nettihäirinnästä jää hurskasteluksi, jos emme pohdi nettihäirinnästä keskustellessamme, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää, ja halutaanko näistä teoista rangaista”, Oksanen summaa.
Esimerkiksi MTV:n vaalitentissä taannoin pyrittiin keskustelemaan vihapuheesta, ja mitä sille voisi tehdä. Perussuomalaisten ehdokas
Laura Huhtasaari torjui ajatuksen sananvapauden rajoittamisesta täysin edes vihapuheen kohdalla.
”Sananvapauden rajoittamisesta ei ole koskaan seurannut mitään hyvää”, Huhtasaari totesi.
Presidenttiehdokkaat
Sauli Niinistö (valitsijayhdistys),
Merja Kyllönen (vas.) ja
Nils Torvalds (rkp) olivat toisella kannalla. Heidän mukaansa vihapuhetta pitäisi pystyä rajaamaan, vaikka käytännön keinoista he olivat eri mieltä,
raportoi Helsingin Sanomat.
Myös Huhtasaari myönsi, ettei sananvapaus ole Suomessa rajoittamaton oikeus nytkään, sillä esimerkiksi lait laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksesta rajoittavat sananvapautta.
Huhtasaari valvojaispuheessaan: Me tuodaan sananvapaus takaisin
Silti hän innostui presidentinvaalien kiitospuheessaan liittämään yhteen sananvapauden ja suuttumuksen ilmaisun. Puheessa ilmaistiin retorisin keinoin huolta sananvapauden kaventumisesta, vaikka perusteita tälle väitteelle ei esitetä. Samalla Huhtasaari antaa ymmärtää, että suuttumuksen julkinen ilmaisu olisi tällä hetkellä vaikeaa.
NETTIHÄIRINNÄSSÄ ja vihapuheessa on kyse sananvapaudesta, sillä erityisesti nettihäirinnän tarkoituksena on kaventaa häiritsemisen kohteen sananvapautta, todetaan toimittaja
Johanna Vehkoon ja kuvittaja
Emmi Niemisen Vihan ja inhon internet -teoksessa (Kosmos). Siinä käsitellään monipuolisesti, miten nettihäirintä ja vihapuhe vaikuttavat niihin ihmisiin, jotka ovat valikoituneet nettivihaajien kohteiksi.
Vihan ja inhon internet-teoksessa (s.133) sananvapauden kaventuminen näkyy nimenomaan nettihäirinnän uhrien sananvapauden kaventumisena, joka voi olla seurausta myös hyvää tarkoittavien sivullisten neuvoista. (KUVA: EMMI NIEMINEN)
Professori Atte Oksasen mukaan myös Suomessa ”keskustelu nettihäirinnästä alkaa muistuttaa amerikkalaista, jossa heilutellaan sananvapauskorttia”. Yhdysvaltain ja Suomen tilannetta ei voi kuitenkaan suoraan verrata, sillä olemassaolevat lait sallivat Yhdysvalloissa laajemmin sananvapautta kuin Suomessa.
”Suomessa ei voi sanoa mitä tahansa sananvapauden varjolla”, hän jatkaa.
Tästä huolimatta keinoja nettivihan ja -häirinnän rajoittamiseksi ei tunnu löytyvän, kuten MTV:n vaalitentti näytti.
NETTIVIHASSA puhutaan kuitenkin asioista, joihin pitäisi pystyä tarttumaan laeilla. Esimerkiksi Saksassa pystytäänkin, kertoo Oksanen. Oksanen on tutkinut suomalaista nettivihaa ja -häirintää vuodesta 2013 lähtien Hate communities -hankkeessa, jossa vertaillaan Suomen, Yhdysvaltojen, Britannian ja Saksan tilannetta.
”Saksassa tilanne on ollut jo aiemmin Suomea myönteisempi. Saksalaiset suhtautuvat nettivihaan ja -häirintään vakavammin kuin suomalaiset: Suomessa on käytetty tuomioissa rangaistusasteikon lepsumpaa päätä. Lisäksi Saksassa tuli vuoden alussa voimaan laki, joka velvoittaa somealustoja ottamaan enemmän konkreettista vastuuta nettihäirinnän ja -vihan torjunnassa”, Oksanen kertoo.
”Jos sanktiot nettihäirinnästä olisivat isommat, nettihäirintää olisi vähemmän. On surullista, että meillä voi hyvin vapaasti heitellä tappouhkauksia,” hän toteaa.
Raiskauksella uhkailu tai raiskauksen toivottaminen uhrille ovat tavanomaisimpia tapoja pyrkiä hiljentämään nettihäirinnän uhri, todetaan Vihan ja inhon internet -teoksessa (s. 44). (KUVA: EMMI NIEMINEN)
OKSASEN tutkimushankkeessa kysyttiin yhteensä 3500:lta 15 30-vuotiaalta, millaista nettihäirintää ja -vihaa verkossa esiintyy.
Yksi tutkimusryhmän keskeisistä huomioista on nettihäirinnän sukupuolittuneisuus. Nettihäirintä on erilaista riippuen siitä, kohdistuuko se mieheen vai naiseen.
”Naisiin kohdistuvassa nettihäirinnässä tartutaan nopeasti häirityn henkilön ulkonäköön, miesten kokemassa häirinnässä tämä on vähäisempää”, Oksanen kertoo.
Naisten nettihäirintä ylipäänsä on tehokasta, sillä naiset kokevat vihan häiritsevämpänä kuin miehet, Oksanen toteaa.
TÄMÄ kävi ilmi myös tuoreessa yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin tekemässä nettihäirintätutkimuksessa.
”Nettihäirintä on Suomessa yhtä lailla sukupuolittunutta kuin Yhdysvalloissa, vaikka Suomessa eri sukupuolten roolit ovat lähtökohtaisesti väljempiä ja tasa-arvoisempia kuin Yhdysvalloissa”, Oksanen toteaa.
NETTIVIHA JA -HÄIRINTÄ ovat marginaalisia ilmiöitä, ajatteli Oksanen, kun hän aloitti tutkimushankkeensa yhdessä Turun yliopiston taloussosiologian professori
Pekka Räsäsen kanssa vuonna 2013. Nettivihaa ja nettihäirintä muuttuivat Suomessa nopeasti yhdeksi internetin keskeiseksi ilmiöksi tutkimuksen jatkuessa.
”Vuosien 2015 ja 2017 tutkimuskyselyissämme käy ilmi, että nettiviha on politisoitunut. Naiset ja tietyt naisryhmät on nostettu vihan kohteeksi”, hän kertoo.
Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkija
Tuija Saresma on tehnyt samoja havaintoja omassa nettivihaan liittyvässä tutkimuksessaan.
”Suomalaisessa nettikeskustelussa oman tutkimukseni perusteella usein rasismi ja seksismi ovat kietoutuneet yhteen, ja aggressiivisia ja uhkaavia viestejä saavat eniten juuri naiset, jotka ovat ottaneet selkeästi ei-rasistisen linjan esimerkiksi maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista puhuttaessa”, hän kertoo.
Oksasen mukaan politisoitumiseen ovat vaikuttaneet maahanmuutto ja esimerkiksi Pariisin terrori-iskut vuonna 2015. Myös kansainväliset esimerkit vaikuttavat. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti
Donald Trumpin kielenkäytöllä internetissä sekä amerikkalaisella käsityksellä sananvapaudesta on vaikutuksia myös suomalaiseen nettivihaan ja -häirintään.
Rakel Liekki ja Tuuli Kamppila ovat huomanneet, että nettivihaajalla on usein paha olla ja tarve tulla kuulluksi (Vihan ja Inhon internet, s. 137). (KUVA:EMMI NIEMINEN)
OKSASEN ja hänen työryhmänsä tutkimuksessa on tutkittu nettihäirinnän ja -vihan lisäksi myös nettihäiritsijöitä ja -vihaajia.
On käynyt ilmi, että heillä on tavanomaista useammin sadistisia ja narsistisia piirteitä, sekä pyrkimystä saavuttaa valtaa manipuloimalla muita ihmisiä. Vihakirjoittajia tutkiessaan Oksasen tutkimusryhmä havaitsi, että vihakirjoittajat raportoivat usein impulsiivisuutta ja psyykkisiä ongelmia. He purkavat omaa pahaa oloaan nettihäirintään, ja heille on tärkeää saada hyväksyntää toiminnalleen omalta viiteryhmältään. Siltä, joka harjoittaa nettihäirintää ja vihapuhetta.
Näin pieni osa netin käyttäjistä tosiasiallisesti myrkyttää koko verkon. Samalla vihapuheen ja nettihäirinnän sallivat lait edesauttavat tällaista toimintaa.
LOHDULLISTAKIN tietoa nettihäirinnästä on silti tarjolla.
Esimerkiksi Pew Research Centerin tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkimukseen maaliskuussa 2017 vastanneiden 4 151 henkilön joukosta vain murto-osa (4–6 prosenttia vastaajista) ei tunnistanut nettihäirintää edes silloin, kun kysymys koski tilannetta, jossa nettihäirinnän kohteen yksityistietoja jaettiin internetissä, tai hänen seksuaalisiin tai rasistisiin kuviin liitettyä kuvaansa levitettiin internetissä.
Esimerkiksi Oksasen työryhmän tutkimuksista tiedämme myös, että vain murto-osa netin käyttäjistä kiusaa tai joutuu kiusaajan uhriksi.
Suuri osa netin käyttäjistä joutuu kuitenkin jossain vaiheessa seuraamaan nettihäirintää sivusta. Mitä he voivat tehdä?
”Ulkopuolisten puuttuminen tilanteeseen voi olla tehokasta”, Oksanen vastaa.
Tällä hän tarkoittaa, että nettiryhmä tai porukka katsoo, mitä häirinnän kohteen auttamiseksi voi tehdä.
”Tällainen informaali sosiaalinen kontrolli voi olla aika tehokasta”, Oksanen sanoo, ja selventää, että netin käytössä on omat sisäiset sääntönsä ohjaamassa toimintaa.
”Joskus käyttäjäkulttuuri voi edesauttaa siihen, että häiriköt pysyvät poissa - tai ainakin pysyvät hiljaa.”
Pelkkä ulossulkeminen voi Oksasen mukaan ajaa ihmisiä kuitenkin yhä pienempiin kuppikuntiin. Hän pahoittelee, että nettihäirintä on johtanut siihen, että täysin avoimesta verkosta on siirrytty suljetumpaan.
”Avoin keskustelu on katoamassa häirinnän ja vihan seurauksena”, hän toteaa ja tähdentää: ”Se ei tarkoita sitä, että keskustelu olisi loppumassa, se vain tarkoittaa sitä, että se siirtyy paikkoihin, jonne nettihäirintää harjoittavilla ei ole pääsyä.”
