Rebekka Härkönen joutui muuttamaan kotikaupungistaan Turusta Helsinkiin, kun ahdistelu ei loppunut. (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
Rebekka Härkönen kirjoitti yhden jutun ja joutui pakenemaan kotikaupungistaan uhkausten vuoksi – Nyt hän kertoo, miksi nykylaki ei suojele vihapuheen uhreja tarpeeksi
Viime elokuussa Rebekka Härkönen kirjoitti jutun, joka muutti yllättävällä tavalla hänen elämänsä.
Juuso Määttänen HS
Julkaistu: 3.4. 9:48
Mistä näitä viestejä tulee?
Näin toimittaja
Rebekka Härkönen ajatteli elokuun lopussa sunnuntai-iltana kotonaan.
HÄRKÖNEN OLI KIRJOITTANUT
Turun Sanomissa samana päivänä julkaistun jutun Ahmad Hosseinista, 18-vuotiaasta turvapaikanhakijasta, joka oli yrittänyt estää Turun puukkoiskusta syytettyä
Abderrahman Bouananenia ja auttanut sen jälkeen uhreja.
Härkönen oli työskennellyt vuosien ajan Turun Sanomissa oikeustoimittajana. Vuonna 2017 hänet palkittiin toimittajien arvokkaimmassa tapahtumassa eli Bonnier-gaalassa vuoden jutusta. Palkittu juttu paljasti, kuinka potilaita oli Turun kaupungin psykiatrisilla osastoilla lääkitty tiedottomiksi, pakkoeristetty laittomasti, nöyryytetty, uhkailtu ja pahoinpidelty.
Härkönen oli heti perjantaina puukotuksen jälkeen tapahtumapaikalla raportoimassa tapahtumista. Samana iltana hän sai vinkin henkilöstä, joka oli nähnyt puukotukset ja auttanut uhreja.
Tuo henkilö oli Hosseini. Hän ei ollut aluksi halukas antamaan haastattelua, mutta muutti mielensä puhuttuaan Härkösen kanssa.
Hosseini kertoi lauantaina Härköselle tarinansa. Hosseini näki puukotukset ja kertoi painaneensa kädellään kasvoihin puukotetun naisen poskessa ammottavaa reikää. Hänellä oli vielä haastattelun aikaan veritahroja hihassaan.
”En ajatellut olevan mitenkään oleellista, että auttaja oli turvapaikanhakija. Olin innoissani, koska olin saanut vinkin henkilöstä, joka oli itse nähnyt tapahtumat. Jutun kirjoittamisen jälkeen mietin, että ’Kai tästä joku voi suuttua’”, Härkönen kertoo.
Härkösellä oli kokemusta siitä, että turvapaikanhakijoista ja maahanmuuttajista kirjoittaminen rikosuutisten yhteydessä aiheutti aina reaktion.
Härkönen työskentelee nykyisin Lännen Median toimituksessa. (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
Silti hän ei pystynyt arvaamaan, mitä jutun julkaisusta seuraisi.
Aluksi näytti siltä, että palaute jäisi tavanomaiseksi. Sähköposteja tuli jonkin verran, suurin osa arvostelusta oli asiallista.
Käänne tapahtui illalla, kun Härkönen oli jo kotonaan. Silloin hänen puhelimensa alkoi hälyttää uusista sähköpostiviesteistä lähes tauotta. Niissä haukuttiin häntä törkeillä sanoilla ja toivottiin hänen kuolemaansa. Viestejä ryyditettiin animaatioilla, joissa ihmistä lyödään naamaan.
Facebookin Messengerissä tulleissa viesteissä viitattiin perussuomalaisten puheenjohtajan
Jussi Halla-ahon kirjoitukseen.
Kommenttien kautta Härkönen päätyi Halla-ahon Facebook-tilille. Halla-aho
oli jakanut valemedia MV-lehden jutun, jossa Turun Sanomia syytettiin valehtelusta.
”Tavoistani poiketen jaan tämän median [MV-lehden] sisältöä, koska jutusta löytyvän kuva- ja videoevidenssin perusteella väitteet näyttävät pitävän kutinsa ja ’vastuullisen median’ eli Turun Sanomien toiminta todella härskiltä”, Halla-aho kirjoitti.
Härkösen mukaan juuri Halla-ahon Facebook-kirjoituksen jälkeen hän alkoi saada niin paljon vihaviestejä, että ne täyttivät hänen sähköpostinsa.
Sunnuntai-iltana hän twiittasi tilanteesta.
”Olen voimakkaan, Halla-Ahon masinoiman some-hyökkäyksen kohteena. Vihaviestejä tulvii kaikista viestikanavista”, Härkönen kirjoitti.
Halla-aho on kiistänyt Härkösen syytöksen
HS:n haastattelussa ja korostanut, ettei ole kehottanut ketään lähettämään vihaviestejä Härköselle. Halla-aho poisti Facebook-kirjoituksensa myöhemmin.
Härkösen saamissa viesteissä häntä syytettiin valehtelusta, koska Turun puukotuksista otetuissa kuvissa näkyi, että yhdessä tilanteessa Hosseini seisoo sivussa, kun toinen henkilö auttaa puukotuksen uhria painamalla kättä tämän kaulalle.
Härkönen toistaa saman minkä aiemminkin: kuva on otettu eri tilanteesta kuin mistä Hosseini puhuu. Hosseini on auttanut toisessa tilanteessa eri uhria peittämällä tämän kasvohaavaa. Hän on nähnyt kuvat.
Härköstä syytettiin myös siitä, että hän oli tietoisesti hakenut haastateltavaksi vain turvapaikanhakijoita. Tässäkin Härkönen toistaa vanhan toteamuksen: hän yritti saada haastateltavaksi muitakin uhreja auttaneita ja kävi erityisesti yhden henkilön kanssa pitkän keskustelun, mutta tämä ei suostunut haastatteluun.
Näillä asioilla ei ollut kuitenkaan enää väliä, koska Härkönen oli joutunut poikkeuksellisen voimakkaan vihaviestittelyn kohteeksi.
”Erityisen hyvin on jäänyt mieleen yksi viesti, jossa uhataan minun ja koko perheeni jäävän auton alle ja johon oli liitetty kuvatiedostoiksi todella rajua pornomateriaalia”, Härkönen kertoo.
Twitterissä Härkönen sai pari tuhatta seuraajaa, paljon myös vastustajia. Pahimmat häiriköt hän esti suoraan.
”Välillä reagointini riippui suoraan sanottuna siitä, miten kireällä hermot olivat. Lähdin pois Twitteristä silloin, jos alkoi kiehua liikaa. En ymmärrä sitä, että vastataan toisille ihmisille liian tunteella.”
Suurin kuohunta jatkui sosiaalisessa mediassa ja Härkösen sähköpostissa muutaman viikon ajan. Sitten tilanne alkoi vaikuttaa hänen arkipäiväiseen elämäänsä.
Härkönen kertoo, että syksyn aikana häntä alettiin esimerkiksi seurata kadulla ja häiriköidä bussissa. Hän alkoi kulkea töihin taksilla, muttei voinut tilata taksia kotiovelleen, koska yksittäinen taksikuski oli ilmoittanut Härkösen työkaverille, että hänellä on ”asioita selvitettävänä Härkösen kanssa”.
Härkönen ei uskaltanut liikkua enää vapaasti kotikaupungissaan, kun hän joutui yksityistilaisuuksien ulkopuolella ahdistetuksi.
Härkönen kertoo saaneensa viime elokuusta lähtien tuhansia vihaviestejä.(KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
Lopulta Härkönen päätti, että hänen on vaihdettava asuinpaikkaansa, koska häirintä Turussa ei loppunut.
Härkönen muutti Helsinkiin. Turun Sanomat järjesti hänelle työpaikan Lännen Median toimituksessa. Vihaviestit eivät ole loppuneet missään vaiheessa. Niitä on tullut hänen mukaansa yhteensä tuhansia. Viime viikkoina niiden määrä on ollut jälleen nousussa sen jälkeen, kun
valtakunnansyyttäjä lopetti esitutkinnan Härkösen kunnianloukkauksesta.
Härkönen uskoo, että yksi syy häneen kohdistuneeseen jatkuvaan vihakirjoitteluun on se, että hänet oli palkittu Bonnier-gaalassa.
”Sillä tavalla voidaan kyseenalaistaa samalla koko ala. Miten tällainen ihminen on voitu palkita journalistien omassa tapahtumassa?”
Pitkä ura ja alalta saatu tunnustus vaikuttivat samalla siihen, ettei hän menettänyt uskoaan. Härkönen sanoo, että olisi ollut aivan eri tilanteessa, jos olisi joutunut vastaavaan tilanteeseen uraansa aloittelevana toimittajana. Kaikkein tärkeimpänä asiana hän pitää silti omalta työpaikaltaan ja päätoimittajaltaan saamaa tukea.
Silti häneltä jäi syksyn aikana juttuja kirjoittamatta hyökkäysten vuoksi.
”Aloin vältellä tiettyjä aiheita ja niistä kirjoittamista, koska tiesin, millainen reaktio niistä syntyy. Lopulta vainoaminen meni niin älyttömäksi, että oli enää yksi hailee, mitä kirjoitin.”
Härkönen sanoo, että tiettyjä ihmisiä pidetään tietoisesti tikunnokassa, kun heidät on kerran sinne nostettu.
”Sitten sanotaan, että ’Aina hän valittaa, että aina juuri häntä häiritään’, kun juuri häntä oikeasti häiritään jatkuvasti.”
Härkönen ei ole silti halunnut lähteä Twitteristä tai edes lopettaa kokonaan keskustelua häntä haukkuvien tahojen kanssa. Oleellista on hänen mukaansa ”tuomita teot, ei tuomita ihmisiä”. Toimittajan pitää yrittää säilyttää keskusteluyhteys joka suuntaan.
Lisäksi Härkönen korostaa, ettei hänelle ole väliä, mistä aatteellisesta suunnasta hyökkäykset tulevat. Hän sanoo suhtautuvansa ”kaikkiin äärilaitoihin” samalla tavalla.
”On aina huolestuttavaa, kun ruvetaan määrittämään, mitä saa sanoa.”
Härkösen tarina ei ole täysin ainutlaatuinen.
Naisten kohtaamasta vihapuheesta on tullut jo lähes normaalia, ja siksi
Suomessa tehtiin viime syksynä sarjakuva, joka tarjoaa uhreille selviytymiskeinoja.
Toimittaja
Johanna Vehkoon ja sarjakuvataiteilija
Emmi Niemisen yhdessä tekemässä
Vihan ja inhon internet -nimisessä journalistisessa sarjakuva-albumissa yli 20 naista kertoi vastaavasta vihahyökkäyksen kohteeksi joutumisesta.
Albumissa kerrotaan, että syyttäjä on tehnyt törkeistäkin vihaviesteistä esitutkinnan lopettamispäätöksen, vaikka uhri olisi vaatinut rangaistusta.
Härkösen tapaus on erilainen.
Härkösen saamista viesteistä oli jo aloitettu tutkinta, mutta Härkönen veti itse rangaistusvaatimuksen pois lokakuussa 2017.
Hän teki niin, jotta valtakunnansyyttäjä joutuisi linjaamaan, onko hänen tapauksessaan olemassa erittäin tärkeä yleinen etu, jolloin häneen – ja muihin toimittajiin – kohdistuneista rikoksista voitaisiin syyttää ilman henkilön itsensä rangaistusvaatimusta.
Vastaavaa tapausta ei ole Suomessa aiemmin ollut. Erittäin tärkeää yleistä etua ei ole jouduttu pohtimaan toimittajaan kohdistuvissa kuukausia jatkuvissa vihaviestittelyissä.
Rebekka Härkönen on palkittu Bonnier-gaalassa vuoden jutusta. (KUVA:MARKUS JOKELA / HS)
Valtakunnansyyttäjä totesi, että Härkösen tapauksessa ei täyty erittäin tärkeä yleinen etu ja lopetti esitutkinnan.
Päätös tehtiin poliisille toimitettujen julkisissa keskusteluketjuissa olleiden yksittäisten kommenttien perusteella. Loukkaavaksi arvioituja kommentteja oli yhteensä muutamia kymmeniä. Niissä ilmenneet ilmaisut ja uhkaukset eivät olleet niin raskauttavia, että erittäin tärkeä yleinen etu olisi täyttynyt.
Suomi24-keskustelufoorumilla Härkösestä keskustellaan esimerkiksi näin:
”Härkönen on ideologiastaan sokeutunut mamupatja. Ei häneltä voi vaatia minkäänlaista aivotoimintaa. Ei varmaan edes tajua mitä kirjoittaa.”
”Rebekka Härkönen on moraaliton, valehteleva, ammattitaidoton suvakki anarkisti ja matujen tiltu! Vetoan kaikkiin TS:n lukijoihin boikotoimaan lehteä kunnes mokoma toimittajan irvikuva saa potkut perheelleen.”
”Härkönen tulee roikkumaan lyhtypylväästä suvakkikaveriensa kanssa nopeammin kuin uskookaan kun Suomen kansa saa tarpeekseen tästä pelleilystä. Se päivä koittaa pian. Muistakaa suvakit nämä sanat!”
Härkösen mukaan poliisille oli päätynyt vain pieni osa kommenteista, eivätkä ne olleet raskaimpia häneen kohdistuneita hyökkäyksiä. Yksityisviestillä Härkönen on saanut törkeitä solvauksia ja uhkauksia.
Valtionsyyttäjä
Leena MetsäpeltoValtakunnansyyttäjänvirastosta korostaa, että erittäin tärkeän yleisen edun täyttyminen olisi todella poikkeuksellista.
Hän ei osaa sanoa tarkalleen, milloin jatkuvissa kunnianloukkauksissa ja laittomissa uhkauksissa voisi täyttyä erittäin tärkeän yleisen edun raja, koska sellaista tapausta ei ole Suomessa ollut.
Pitkään jatkuvaa vainoamistyyppistä törkeän loukkaavaa toimintaa sen pitäisi kuitenkin olla. Koska Härköseen kohdistuneet loukkaavat viestit ovat olleet yksittäisten eri ihmisten lähettämiä, niitä ei ole tarkasteltu yhteisenä vihaviestikampanjana, kuten Härkönen sen on kokenut.
”Olisi eri asia, jos löytyisi selvästi yksi nimenomainen taho, joka mobilisoisi vihakampanjan, rienaisi ja vainoaisi henkilöä pitkähkön ajan. Tässä Härköseen kohdistunut kriittinen ja solvaava viestittely alkoi MV-lehden jutusta, joka oli kohdistettu pikemmin Turun Sanomiin kuin Härköseen”, Metsäpelto sanoo.
Hänen mukaansa tutkinnan kohteena oli kaksi erillistä viestirypästä vuoden 2017 elokuun lopussa ja lokakuun lopussa. Ne olivat ajalliselta kestoltaan varsin lyhyet ja irrallaan toisistaan.
Tutkinnassa ei myöskään oteta huomioon ollenkaan Härkösen henkilökohtaisesti saamia vihaviestejä, koska erittäin tärkeää yleistä etua arvioidaan vain laajaan tietoisuuteen saatettujen viestien osalta.
Härkönen kertoo arvioineensa itsekin, että valtakunnansyyttäjä voi päätyä esitutkinnan lopettamiseen.
Hänestä oli silti tärkeää nostaa asia esille, jotta voitaisiin pohtia, suojeleeko lainsäädäntö riittävästi toimittajia ja lehdistönvapauden toteutumista.
”Journalistin ohjeissa sanotaan, että journalistista päätäntävaltaa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Juuri niin kuitenkin uhkaa käydä, kun jatkuvien vihaviestien kohteeksi joutuvat alkavat varoa tiettyjä aiheita.”
Härkönen sanoo, ettei hänelle olisi ollut mainittavaa hyötyä siitä, että kovimpien vihaviestien kirjoittajat olisi tuomittu sakkoihin kunnianloukkauksesta tai laittomasta uhkauksesta. Sakot ovat vain harvalle tarpeeksi kova pelote jättää uhkaus tai kunnianloukkaus kirjoittamatta.
Härkönen haluaa, että vihaviestikampanjoita alettaisiin tutkia samanlaisina kokonaisuuksina kuin esimerkiksi järjestäytynyttä rikollisuutta. Jos toimittajiin kohdistuvaan pitkään jatkuvaan vihaviestittelyyn puuttumista pidettäisiin erittäin tärkeän yleisen edun mukaisena, se antaisi selvän signaalin asian vakavuudesta.
Rinnastus järjestäytyneeseen rikollisuuteen ei ole ollenkaan aukoton, koska jatkuvienkaan vihaviestien taustalla ei todennäköisesti ole järjestäytynyttä ryhmää, vaan joukko yksittäisistä jutuista raivostuneita yksittäisiä henkilöitä.
Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto sanoo, että nykyisen lainsäädännön aikana paras keino on tehdä laittomista uhkauksista ja kunnianloukkauksista rikosilmoitus ja vaatia rangaistusta. Asianomistajarikoksen oikeuskäsittely ei ole hänen mukaansa yhtään sen raskaampi asianosaiselle, vaikka tämä itse vaatisi rangaistusta.
Härkösen mukaan kyse on enemmänkin suunnasta, mihin ollaan menossa.
Härkösellä ei ole tarjota mitään ilmiselvää ratkaisua, miten laki voisi antaa paremman turvan vihaviestikampanjan kohteeksi joutuvalle toimittajalle. Nykyinen laki ei hänen mukaansa tunnu enää riittävän vihapuheeseen puuttumiseen. Samaa on sanonut muun muassa Johanna Vehkoo.
Yksi oleellinen asia olisi määritellä, missä menee ”normaalin somekirjoittelun” raja.
Syyskuussa rikoskomisario
Kimmo Heinonen pohti Ylellä, ovatko Härköseen kohdistuneet kirjoitukset edes normaalista some-kirjoittelusta poikkeavia.
”Tuntuu, että koko yhteiskunta on lamaantunut ja hämääntynyt tästä vihapuheilmiöstä. Ainahan yhteiskunta nostaa kädet pystyyn, kun tulee tällainen uusi aggressiivinen ilmiö. Ei oikein tiedetä, miten pitäisi suhtautua”, Härkönen sanoo.
Järkeen hän haluaa silti vielä uskoa.
”Uskon, että jokainen järjellinen ihminen tajuaa, että helvetin väärin tämä on. Ei voi olla niin, että meillä toimittajat joutuvat muuttamaan kotikaupungistaan.”
