Lehtoriksi valittiin tiedenainen
Räsäsen mukaan kyseisen koulutuksen suunnitteluprosessi ei millään tavalla poikkea siitä, miten suunniteltaisiin jonkun toisen alan koulutusta tiedekuntaan. Räsänen painottaa, että huoli jonkinlaisesta kritiikittömästä suhtautumisesta islamiin on aiheeton ja väärä. Hän huomauttaa, että islamissa on erilaisia suuntauksia, kuten kaikissa uskonnoissa ja myöskin yhteiskunnallisissa liikkeissä ja poliittisissa ryhmittymissä.
–Totta kai siellä otetaan tämä kirjo ja erilaisuus huomioon. Ei suinkaan sokeasti mennä yhden perässä.
Räsäsen mukaan lehtoriksi valittu Mulki Al-Sharmani on käynyt läpi erittäin tiukan seulan, sillä tehtävään oli hyvin paljon päteviä hakijoita ”ilahduttavasti” ulkomaita myöten.
–Hänen pätevyydessään tiedenaisena ei ole kyllä mitään huomautettavaa, Räsänen sanoo.
Räsäsen mukaan myöskään väite siitä, että Mulki Al-Sharmani olisi julkisesti puolustanut sharia-lain käytäntöjä, ei pidä paikkaansa. Sen sijaan hän on puhunut sharia-lain tulkinnasta ainakin Helsingin Sanomissa Sanna Mustasaaren kanssa kirjoittamassaan artikkelissa kesäkuussa.
Helsingin yliopisto aloittaa islamilaisen teologian opintosuunnan suunnittelemisen Räsäsen mukaan heti kesälomien jälkeen. Varsinaista koulutusohjelmaa ei ole tulossa, mutta opiskelijoita on määrä valita opintosuunnalle jo ensi keväänä niin, että valitut aloittavat yliopistossa ensi vuoden syksyllä. Kuitenkin jo tänä syksynä Mulki Al-Sharmani aloittaa opetustehtävässä ja opettaa joitakin kursseja.
Räsänen huomauttaakin, että yliopistossa on jo aiemmin opetettu islamilaista kulttuuria, koraania ja arabian kieltä. Teologian tieteenalan näkökulmasta Suomessa ei juurikaan ole islamin tutkimusta, kun taas Euroopassa monet yliopistot ovat perustaneet islamin tutkimuksen instituutteja. Räsäsen mukaan Suomessakin on selvästi syytä lähteä samaan suuntaan.
–Suomessa on muslimien määrä lisääntynyt ja samalla islamin rooli uskontona on isompi kuin menneinä vuosikymmeninä, niin totta kai yliopisto haluaa reagoida siihen, että ollaan tutkimuksessa ajan hermolla ja sen takia on ihan ilmeinen tarve tällaiselle tutkimukselle ja opetukselle.
Päteviä islaminopettajia ja imaameja
Räsäsen mukaan uuden opintosuunnan tavoitteena on pätevöittää ihmisiä islaminopettajiksi kouluihin tai mahdollisesti imaameiksi islamilaisiin yhdyskuntiin samanlaisella periaatteella kuin teologian maistereita on pätevöitetty uskonnon opettajiksi tai papeiksi Suomen kirkkoihin.
–Tämä on sellainen asia, mihin yliopisto ei voi vaikuttaa yhtä vähän kuin me voimme vaikuttaa siihen, ketkä kirkko huolii ja vihkii papikseen, Räsänen kuitenkin huomauttaa imaameista.
Toisaalta toiveita on Räsäsen mukaan tullut myös viranomaispuolelta, etenkin sisäministeriöstä, mistä on toivottu, että Suomeen saataisiin islamia tuntevia virkamiehiä. Hän pohtii, että esimerkiksi terveydenhoitoalallakin on tarvetta islamintuntijoille, kun vastaan voi tulla erityiskysymyksiä.
–Kyllä koulutustarvetta selvästi on.
Halla-aho seuraa ”kauhulla”
Itsekin Helsingin yliopistossa aikanaan opiskellut Halla-aho toteaa seuraavansa ”kauhulla sitä, mitä yliopistossa on viimeisen 10–15 vuoden aikana tapahtunut”. Hänen mukaansa ajatus yliopiston ja korkeakoululaitoksen tehtävästä on muuttunut radikaalisti viime vuosina. Halla-aho syyttää, että käynnissä on systemaattinen suomen kielen alasajo opetuksen ja tutkimuksen kielenä ja jopa työkielenä.
Halla-ahon mielestä laadun ja kansainvälisyyden tärkein mittari tuntuu olevan se, mikä kaikki sisäisestä viestinnästä alkaen voidaan toteuttaa englannin kielellä. Hän kertoo kannattavansa sivistysyliopistoajatusta, jossa suomalainen yliopisto tuottaa ”suomenkielistä sivistyneistöä suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin”.
– Laadun ja kansainvälisyyden" tärkein mittari tuntuu olevan se, mikä kaikki - sisäisestä viestinnästä alkaen - voidaan toteuttaa englannin kielellä. Tämä on hyvin masentavaa, kun ottaa huomioon, millainen taistelu toissa vuosisadalla käytiin suomen kielen kohottamisesta salonkikelpoiseksi sivistyksen kieleksi. Näistä ilmiöistä ovat monet ihmiset huolissaan myös yliopiston sisällä. Jotkut erehtyvät välillä pohtimaan niitä ääneenkin. Heidät paheksutaan nopeasti hiljaiseksi, Halla-aho syyttää.
Räsänen myöntää, että asiasta on käyty alalla keskustelua ja englannin kielellä on yliopistossa suurempi rooli julkaisukielenä ja osin myös työkielenä kuin 15–20 vuotta sitten. Se on osa yliopiston kansainvälistymistä ja koko maailman globalisoitumista.
–Jos aiomme olla kansainvälinen huippuyliopisto, silloin kyllä pelkkä suomen kieli ei siinä ihan riitä. Olen itse siinä mielessä samaa mieltä, että suomen kieli ei saa suinkaan olla väistyvä kieli yliopistossa. Sen arvoa ja merkitystä on pidettävä arvossa ja myöskin julkaisukielenä, mutta minusta tähän on kyllä jo aika paljon kiinnitettykin huomiota, hän sanoo ja lisää havainneensa suomeksi julkaisemisen uutta nousua.
Räsänen huomauttaa, että tässä mielessä on suorastaan hyvä, että Suomeen saadaan suomenkielistä islamilaisen teologian opetusta ja nimenomaan suomalaisen islamin tutkimusta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Halla-ahon ilmapiirihavaintoja Räsänen ei tunnista, joskin hän toteaa, että koko yliopiston puolesta on vaikea vastata.
–Jos ajattelen omaa yksikköäni ja meidän toimintatapoja ja myöskin sitä palautetta, jota olemme keränneet työilmapiiri- ja työhyvinvointikartoituksissa, on ihan päinvastoin. Nimenomaan avoin, keskusteleva ilmapiiri on se, josta on tullut hyviä pisteitä meillä.
Halla-ahon mielestä perussuomalaisia vihataan yliopistomaailmassa varsin laajasti. Räsäsen mukaan on vaikea nähdä, mihin väite perustuu, eikä hän osaa sanoa siitä sen enempää.
Somalin kielestäkin täyslaidallinen
Halla-aho huomauttaa, että toissa vuonna Helsingin yliopistossa lopetettiin japanin kielen professuuri ja viime vuonna aloitettiin somalin kielen opetus.
–Nähtäväksi jää, millaisen suosion oppiaine saavuttaa, mutta minun on vähän vaikea nähdä, millä tavalla on julkisesti rahoitetun suomalaisen yliopiston tehtävä opettaa somalin kieltä somaleille. Ehkä tarkoitus on tuottaa ”akateemisia menestystarinoita” tarinankerronnan tarpeisiin, Halla-aho toteaa.
Hallintojohtaja Hämäläisen mukaan yliopistolla on tarjottu jo jonkin aikaa somalin kielen opetusta kielten kandidaattiohjelmassa opintosuuntana.
–Pääainehakua on kokeiltu, mutta kiinnostus on ollut vähäistä. Erillistä äidinkielenä somalia puhuvien linjaa ei ole. Somalian kielen taidolle on kysyntää pääkaupunkiseudun kouluissa, joten sivuainetarjontaa on tarkoitus jatkaa, Hämäläinen kertoo sähköpostissa Uudelle Suomelle.
Japanin professuurista tiedekunta taas totesi Hämäläisen mukaan osana yliopiston yt-prosessia, ettei sille ole tarvetta, mutta japanin kielen opetuksesta on vastannut ja vastaa yliopistonlehtori. Professuuri oli kielen ja kulttuurin professuuri, jonka erikoisalaa oli Japanin keskiajan kirjallisuus. Hämäläinen kertoo, että nykyjapanin opetukselle on jatkuva kysyntä ja tiedekunnalla on tarve vahvistaa nykyjapanin opetusta tulevaisuudessa.
