#vihapuhe

Selvitysten mukaan myös syrjintä muslimeja kohtaan on lisääntynyt. Tämä näkyy muun muassa poliittisessa keskustelussa, muslimivastaisina otsikkoina perinteisessä mediassa ja sosiaalisessa mediassa käytävissä keskusteluissa.
- Myös Suomessa on käytännön kokemuksia siitä, miten jokin laajasti yhteiskuntaa järkyttävä tapahtuma, kuten Turun puukotustapaus tai esille tulleet seksuaalirikokset, lisäävät merkittävästi vähemmistöryhmiin kohdistuvaa vihaa ja häirintää. Viime aikoina erityisesti muslimiväestö on ollut tämän vihan kohteena, Mykkänen toteaa.
 
Vuokralainen ripusti hakaristilipun ikkunaan – ”Loukkasi ihmisarvoa”, linjaa viranomainen
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta piti lipun esilläpitoa ihmisarvoa loukkaavana häirintänä.

Olli-Pekka Paajanen STT
Julkaistu: 28.2. 10:09 , Päivitetty: 28.2. 10:10


HAKARISTILIPUN ripustaminen asunnon ikkunaan Helsingissä loukkasi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan mukaan ihmisarvoa.

Lautakunta piti lipun esilläpitoa ihmisarvoa loukkaavana häirintänä vaikka lippu oli kiinnitetty ikkunaan asunnon sisäpuolelle ja ikkuna oli kerrostalon sisäpihalle päin.

Vuokranantaja ja viranomaiset eivät voineet mielestään puuttua asiaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi vuonna 2016, että hakaristilippu ikkunassa oli laitonta häirintää ja pyysi lautakuntaa arvioimaan asiaa. Lautakunta päätyi samalle kannalle ja kielsi kuukausia ikkunassaan lippua pitänyttä asukasta uusimasta tekoaan.

”Loi uhkaavan ja vihamielisen ilmapiirin.”​
LAUTAKUNTA totesi, että hakaristilippu yhdistetään yleisesti toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisvainoihin ja juutalaisvihaan. Lautakunnan mukaan hakaristilippu myös loukkasi juutalaisen henkilön ihmisarvoa.

”On objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta olettaa, että vastaaja oli osaltaan hakaristilipun ripustamisella ikkunaansa luonut (juutalaista) asianomistajaa koskevan uhkaavan ja vihamielisen ilmapiirin yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla.”

Lipun ripustaja ei antanut lautakunnalle selvitystä siitä, miksi hän piti lippua ikkunassaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on valtioneuvoston nimittämä toimielin, joka valvoo yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain noudattamista.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006017612.html
Hienoa että meillä on tämmönen lautakunta, joka voi tuomita ihmisiä vaikka he eivät ole poliisin, syyttäjän tai eri oikeusasteiden mukaan mihinkään rikokseen syylistyneet....
 
hakaristilipun ripustamisella ikkunaansa luonut (juutalaista) asianomistajaa koskevan uhkaavan ja vihamielisen ilmapiirin

No onhan toi nyt vähän provo, jos vastapäätä/naapurissa asuu juutalainen.

Mutta olis vaan nostanut Israelin lipun ikkunaan ja siihen alle 1948 - and still going strong, unlike nazis...
 
”Iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia”, sanoo 21-vuotias Brigita Krasniqi – professorin mukaan rasismia vähätellään tai ei edes tunnisteta
Kosovolaistaustainen Brigita Krasniqi toivoo opiskelijoiden myöntävän, että yliopistossa on rasismia.

1c9ec06502ab483db99a6e14be710233.jpg

Brigita Krasniqi on pitänyt taukoa opinnoista tänä lukuvuonna, koska hän pääsi eduskuntaan töihin kansanedustajan avustajaksi. (KUVA: EMILIA ANUNDI / HS)
Anna-Sofia Nieminen
Julkaistu: 28.2. 14:41


Kun Brigita Krasniqi aloitti syksyllä 2017 yliopisto-opinnot, hyvin nopeasti kävi selväksi, että siellä tulisi vastaan enemmän rasismia kuin vaikkapa lukiossa.

21-vuotias Krasniqi on kotoisin Jyväskylästä. Hän kävi kansainvälisen IB-lukion ja kasvoi monikulttuurisessa lähiössä. Hänen vanhempansa muuttivat Suomeen Kosovosta, ja hän on muslimi.

Tampereen yliopistossa Krasniqi olikin yhtäkkiä ympäristössä, joka oli hyvin valkoinen. Luennolla saattoi olla parisataa opiskelijaa, joista vain muutama kuului johonkin etniseen vähemmistöön. Hän oli yksi heistä.

Krasniqi täsmentää, että häneen on yliopistossa kohdistunut hyvin vähän ”brutaalia suoranaista rasismia”. Häntä ei esimerkiksi ole haukuttu.

RASISMI on ollut arkipäiväisempää: Häneltä on esimerkiksi kyselty kaikenlaista sillä oletuksella, että hän edustaa muslimeja ja että kaikki muslimit ajattelevat samalla tavalla. Tai opiskelija on voinut heittää rasistisen vitsin tai luennoitsija puhua laiskoista kreikkalaisista.

”Se jotenkin iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia.”​
Tällainen arkipäivän rasismi läpäisee hänestä koko yliopiston. Se näkyy esimerkiksi monissa perinteissä, vaikkapa joissain sitsilauluissa, joissa nauretaan stereotypioille vähemmistöistä.

”Se jotenkin iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia.”

KRASNIQI myös törmää jatkuvasti oletukseen, että hän ei ole suomalainen. Hänelle esimerkiksi puhutaan usein englantia, koska nimen tai ulkonäön perusteella ajatellaan, että hän on vaihto-oppilas.

Krasniqi toteaa, että tällainen nimen tai ulkonäön perusteella suomalaisuuden ulkopuolelle rajaaminen on rasistista. Hän mainitsee jopa opiskelijoiden terveydenhoidossa YTHS:ssä henkilökunnan kertoneen, että hänen tietoihinsa oli kirjattu, että hän ei puhu suomea.

”Maahanmuuttajia tai heidän lapsiaan ei ole totuttu näkemään yliopistoissa”, Krasniqi sanoo.

”Emme voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät nämä asiat ilman koulutusta.”​
Vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori Emmanuel Acquah Åbo Akademista tunnistaa Krasniqin kuvaileman oletuksen siitä, että vain tietynnäköinen ihminen on suomalainen. Usein tällaisia ennakko-oletuksia ei tuoda esiin loukkaamistarkoituksessa vaan ymmärtämättä, että ne loukkaavat.

”Emme voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät nämä asiat ilman koulutusta”, Acquah sanoo.

Hän kouluttaa työssään opettajia ja opettajaharjoittelijoita työskentelemään monikulttuuristen ja monikielisten oppijoiden kanssa.

Acquah peräänkuuluttaa sitä, että yliopistot valmistautuisivat paremmin kohtaamaan niin rasismia kuin monikulttuurisia opiskelijoita, ovat he sitten vaihto-opiskelijoita tai vaikka Krasniqin tapaan toisen polven maahanmuuttajia. Hän huomauttaa, että suomalaisilla yliopistoilla ei esimerkiksi ole järjestelmällistä ohjelmaa monikulttuuristen opiskelijoiden integroimiseksi.

MITÄ sitten voisi tehdä? Acquah sanoo, että suomalaisten yliopistojen henkilökuntaa pitäisi kouluttaa käsittelemään rasismitapauksia. Päättävällä tasolla – niin yliopiston hallinnossa kuin esimerkiksi ylioppilaskunnissa – pitäisi olla enemmän monikulttuurisia ihmisiä.

Ylipäätään pitäisi tehdä isoja rakenteellisia muutoksia. Mutta jotta niihin päästäisiin, pitäisi ensin tunnustaa, että yliopistoissa on rasismia.

Acquah sanoo, samoin kuin Krasniqi, että ihmisten on vaikea myöntää sitä. Päinvastoin, rasismia vähätellään tai sitä ei välttämättä edes tunnisteta.

Brigita Krasniqi kokee olevansa siinä mielessä etuoikeutettu, että hän on aika vaalea. Hän sanoo, että esimerkiksi afrosuomalaiset kokevat paljon enemmän rasismia yliopistoissa.

”Minun kokemukseni ovat varsin pieniä suhteessa siihen, mitä se on ja voi olla.”

Krasniqi kertoo, että kun hän on tarttunut vaikkapa kyseenalaisiin vitseihin, niistä on yleensä joutunut vääntämään. Niitä on puolusteltu sanomalla esimerkiksi, että kyllähän kaikelle saa nauraa.

”Ehkä se, mitä kanssaopiskelijat voivat tehdä, on nimenomaan sen myöntäminen, että yliopistossa on rasismia ja että he ovat todennäköisesti olleet osa sitä. Hekin ovat olleet joskus sanomassa, tekemässä tai hyväksymässä jotain typerää, tiedostamatta tai tiedostaen.”

ARKIPÄIVÄN rasismin lisäksi Krasniqi puhuu siitä, miten hallitsevaa valkoisuus on akateemisessa yhteisössä ja maailmassa. Hän opiskelee kansainvälistä politiikkaa ja kertoo, että esimerkiksi hänen omassa ainejärjestössään on käyty keskustelua siitä, miten valkoiset miehet dominoivat kansainvälisen politiikan tutkimusta.

”Sellaiset luennoitsijat ovat olleet yksittäistapauksia, jotka ovat siteeranneet tai käyttäneet lähteenä jonkun ei-länsimaalaisen tutkijan tutkimuksia”, Krasniqi kertoo ensimmäisen vuoden opiskelujen perusteella.

https://www.hs.fi/elama/art-2000006018144.html
 
Viimeksi muokattu:
”Iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia”, sanoo 21-vuotias Brigita Krasniqi – professorin mukaan rasismia vähätellään tai ei edes tunnisteta
Kosovolaistaustainen Brigita Krasniqi toivoo opiskelijoiden myöntävän, että yliopistossa on rasismia.

Brigita Krasniqi on pitänyt taukoa opinnoista tänä lukuvuonna, koska hän pääsi eduskuntaan töihin kansanedustajan avustajaksi. (KUVA: EMILIA ANUNDI / HS)
Anna-Sofia Nieminen
Julkaistu: 28.2. 14:41


Kun Brigita Krasniqi aloitti syksyllä 2017 yliopisto-opinnot, hyvin nopeasti kävi selväksi, että siellä tulisi vastaan enemmän rasismia kuin vaikkapa lukiossa.

21-vuotias Krasniqi on kotoisin Jyväskylästä. Hän kävi kansainvälisen IB-lukion ja kasvoi monikulttuurisessa lähiössä. Hänen vanhempansa muuttivat Suomeen Kosovosta, ja hän on muslimi.

Tampereen yliopistossa Krasniqi olikin yhtäkkiä ympäristössä, joka oli hyvin valkoinen. Luennolla saattoi olla parisataa opiskelijaa, joista vain muutama kuului johonkin etniseen vähemmistöön. Hän oli yksi heistä.

Krasniqi täsmentää, että häneen on yliopistossa kohdistunut hyvin vähän ”brutaalia suoranaista rasismia”. Häntä ei esimerkiksi ole haukuttu.

RASISMI on ollut arkipäiväisempää: Häneltä on esimerkiksi kyselty kaikenlaista sillä oletuksella, että hän edustaa muslimeja ja että kaikki muslimit ajattelevat samalla tavalla. Tai opiskelija on voinut heittää rasistisen vitsin tai luennoitsija puhua laiskoista kreikkalaisista.

”Se jotenkin iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia.”​
Tällainen arkipäivän rasismi läpäisee hänestä koko yliopiston. Se näkyy esimerkiksi monissa perinteissä, vaikkapa joissain sitsilauluissa, joissa nauretaan stereotypioille vähemmistöistä.

”Se jotenkin iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia.”

KRASNIQI myös törmää jatkuvasti oletukseen, että hän ei ole suomalainen. Hänelle esimerkiksi puhutaan usein englantia, koska nimen tai ulkonäön perusteella ajatellaan, että hän on vaihto-oppilas.

Krasniqi toteaa, että tällainen nimen tai ulkonäön perusteella suomalaisuuden ulkopuolelle rajaaminen on rasistista. Hän mainitsee jopa opiskelijoiden terveydenhoidossa YTHS:ssä henkilökunnan kertoneen, että hänen tietoihinsa oli kirjattu, että hän ei puhu suomea.

”Maahanmuuttajia tai heidän lapsiaan ei ole totuttu näkemään yliopistoissa”, Krasniqi sanoo.

”Emme voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät nämä asiat ilman koulutusta.”​
Vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori Emmanuel Acquah Åbo Akademista tunnistaa Krasniqin kuvaileman oletuksen siitä, että vain tietynnäköinen ihminen on suomalainen. Usein tällaisia ennakko-oletuksia ei tuoda esiin loukkaamistarkoituksessa vaan ymmärtämättä, että ne loukkaavat.

”Emme voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät nämä asiat ilman koulutusta”, Acquah sanoo.

Hän kouluttaa työssään opettajia ja opettajaharjoittelijoita työskentelemään monikulttuuristen ja monikielisten oppijoiden kanssa.

Acquah peräänkuuluttaa sitä, että yliopistot valmistautuisivat paremmin kohtaamaan niin rasismia kuin monikulttuurisia opiskelijoita, ovat he sitten vaihto-opiskelijoita tai vaikka Krasniqin tapaan toisen polven maahanmuuttajia. Hän huomauttaa, että suomalaisilla yliopistoilla ei esimerkiksi ole järjestelmällistä ohjelmaa monikulttuuristen opiskelijoiden integroimiseksi.

MITÄ sitten voisi tehdä? Acquah sanoo, että suomalaisten yliopistojen henkilökuntaa pitäisi kouluttaa käsittelemään rasismitapauksia. Päättävällä tasolla – niin yliopiston hallinnossa kuin esimerkiksi ylioppilaskunnissa – pitäisi olla enemmän monikulttuurisia ihmisiä.

Ylipäätään pitäisi tehdä isoja rakenteellisia muutoksia. Mutta jotta niihin päästäisiin, pitäisi ensin tunnustaa, että yliopistoissa on rasismia.

Acquah sanoo, samoin kuin Krasniqi, että ihmisten on vaikea myöntää sitä. Päinvastoin, rasismia vähätellään tai sitä ei välttämättä edes tunnisteta.

Brigita Krasniqi kokee olevansa siinä mielessä etuoikeutettu, että hän on aika vaalea. Hän sanoo, että esimerkiksi afrosuomalaiset kokevat paljon enemmän rasismia yliopistoissa.

”Minun kokemukseni ovat varsin pieniä suhteessa siihen, mitä se on ja voi olla.”

Krasniqi kertoo, että kun hän on tarttunut vaikkapa kyseenalaisiin vitseihin, niistä on yleensä joutunut vääntämään. Niitä on puolusteltu sanomalla esimerkiksi, että kyllähän kaikelle saa nauraa.

”Ehkä se, mitä kanssaopiskelijat voivat tehdä, on nimenomaan sen myöntäminen, että yliopistossa on rasismia ja että he ovat todennäköisesti olleet osa sitä. Hekin ovat olleet joskus sanomassa, tekemässä tai hyväksymässä jotain typerää, tiedostamatta tai tiedostaen.”

ARKIPÄIVÄN rasismin lisäksi Krasniqi puhuu siitä, miten hallitsevaa valkoisuus on akateemisessa yhteisössä ja maailmassa. Hän opiskelee kansainvälistä politiikkaa ja kertoo, että esimerkiksi hänen omassa ainejärjestössään on käyty keskustelua siitä, miten valkoiset miehet dominoivat kansainvälisen politiikan tutkimusta.

”Sellaiset luennoitsijat ovat olleet yksittäistapauksia, jotka ovat siteeranneet tai käyttäneet lähteenä jonkun ei-länsimaalaisen tutkijan tutkimuksia”, Krasniqi kertoo ensimmäisen vuoden opiskelujen perusteella.

https://www.hs.fi/elama/art-2000006018144.html
Tuossa on vaihteeksi uusi ammattisyrjitty / ammattinärkästyjä.
 
”Iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia”, sanoo 21-vuotias Brigita Krasniqi – professorin mukaan rasismia vähätellään tai ei edes tunnisteta
Kosovolaistaustainen Brigita Krasniqi toivoo opiskelijoiden myöntävän, että yliopistossa on rasismia.

Brigita Krasniqi on pitänyt taukoa opinnoista tänä lukuvuonna, koska hän pääsi eduskuntaan töihin kansanedustajan avustajaksi. (KUVA: EMILIA ANUNDI / HS)
Anna-Sofia Nieminen
Julkaistu: 28.2. 14:41


Kun Brigita Krasniqi aloitti syksyllä 2017 yliopisto-opinnot, hyvin nopeasti kävi selväksi, että siellä tulisi vastaan enemmän rasismia kuin vaikkapa lukiossa.

21-vuotias Krasniqi on kotoisin Jyväskylästä. Hän kävi kansainvälisen IB-lukion ja kasvoi monikulttuurisessa lähiössä. Hänen vanhempansa muuttivat Suomeen Kosovosta, ja hän on muslimi.

Tampereen yliopistossa Krasniqi olikin yhtäkkiä ympäristössä, joka oli hyvin valkoinen. Luennolla saattoi olla parisataa opiskelijaa, joista vain muutama kuului johonkin etniseen vähemmistöön. Hän oli yksi heistä.

Krasniqi täsmentää, että häneen on yliopistossa kohdistunut hyvin vähän ”brutaalia suoranaista rasismia”. Häntä ei esimerkiksi ole haukuttu.

RASISMI on ollut arkipäiväisempää: Häneltä on esimerkiksi kyselty kaikenlaista sillä oletuksella, että hän edustaa muslimeja ja että kaikki muslimit ajattelevat samalla tavalla. Tai opiskelija on voinut heittää rasistisen vitsin tai luennoitsija puhua laiskoista kreikkalaisista.

”Se jotenkin iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia.”​
Tällainen arkipäivän rasismi läpäisee hänestä koko yliopiston. Se näkyy esimerkiksi monissa perinteissä, vaikkapa joissain sitsilauluissa, joissa nauretaan stereotypioille vähemmistöistä.

”Se jotenkin iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia.”

KRASNIQI myös törmää jatkuvasti oletukseen, että hän ei ole suomalainen. Hänelle esimerkiksi puhutaan usein englantia, koska nimen tai ulkonäön perusteella ajatellaan, että hän on vaihto-oppilas.

Krasniqi toteaa, että tällainen nimen tai ulkonäön perusteella suomalaisuuden ulkopuolelle rajaaminen on rasistista. Hän mainitsee jopa opiskelijoiden terveydenhoidossa YTHS:ssä henkilökunnan kertoneen, että hänen tietoihinsa oli kirjattu, että hän ei puhu suomea.

”Maahanmuuttajia tai heidän lapsiaan ei ole totuttu näkemään yliopistoissa”, Krasniqi sanoo.

”Emme voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät nämä asiat ilman koulutusta.”​
Vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori Emmanuel Acquah Åbo Akademista tunnistaa Krasniqin kuvaileman oletuksen siitä, että vain tietynnäköinen ihminen on suomalainen. Usein tällaisia ennakko-oletuksia ei tuoda esiin loukkaamistarkoituksessa vaan ymmärtämättä, että ne loukkaavat.

”Emme voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät nämä asiat ilman koulutusta”, Acquah sanoo.

Hän kouluttaa työssään opettajia ja opettajaharjoittelijoita työskentelemään monikulttuuristen ja monikielisten oppijoiden kanssa.

Acquah peräänkuuluttaa sitä, että yliopistot valmistautuisivat paremmin kohtaamaan niin rasismia kuin monikulttuurisia opiskelijoita, ovat he sitten vaihto-opiskelijoita tai vaikka Krasniqin tapaan toisen polven maahanmuuttajia. Hän huomauttaa, että suomalaisilla yliopistoilla ei esimerkiksi ole järjestelmällistä ohjelmaa monikulttuuristen opiskelijoiden integroimiseksi.

MITÄ sitten voisi tehdä? Acquah sanoo, että suomalaisten yliopistojen henkilökuntaa pitäisi kouluttaa käsittelemään rasismitapauksia. Päättävällä tasolla – niin yliopiston hallinnossa kuin esimerkiksi ylioppilaskunnissa – pitäisi olla enemmän monikulttuurisia ihmisiä.

Ylipäätään pitäisi tehdä isoja rakenteellisia muutoksia. Mutta jotta niihin päästäisiin, pitäisi ensin tunnustaa, että yliopistoissa on rasismia.

Acquah sanoo, samoin kuin Krasniqi, että ihmisten on vaikea myöntää sitä. Päinvastoin, rasismia vähätellään tai sitä ei välttämättä edes tunnisteta.

Brigita Krasniqi kokee olevansa siinä mielessä etuoikeutettu, että hän on aika vaalea. Hän sanoo, että esimerkiksi afrosuomalaiset kokevat paljon enemmän rasismia yliopistoissa.

”Minun kokemukseni ovat varsin pieniä suhteessa siihen, mitä se on ja voi olla.”

Krasniqi kertoo, että kun hän on tarttunut vaikkapa kyseenalaisiin vitseihin, niistä on yleensä joutunut vääntämään. Niitä on puolusteltu sanomalla esimerkiksi, että kyllähän kaikelle saa nauraa.

”Ehkä se, mitä kanssaopiskelijat voivat tehdä, on nimenomaan sen myöntäminen, että yliopistossa on rasismia ja että he ovat todennäköisesti olleet osa sitä. Hekin ovat olleet joskus sanomassa, tekemässä tai hyväksymässä jotain typerää, tiedostamatta tai tiedostaen.”

ARKIPÄIVÄN rasismin lisäksi Krasniqi puhuu siitä, miten hallitsevaa valkoisuus on akateemisessa yhteisössä ja maailmassa. Hän opiskelee kansainvälistä politiikkaa ja kertoo, että esimerkiksi hänen omassa ainejärjestössään on käyty keskustelua siitä, miten valkoiset miehet dominoivat kansainvälisen politiikan tutkimusta.

”Sellaiset luennoitsijat ovat olleet yksittäistapauksia, jotka ovat siteeranneet tai käyttäneet lähteenä jonkun ei-länsimaalaisen tutkijan tutkimuksia”, Krasniqi kertoo ensimmäisen vuoden opiskelujen perusteella.

https://www.hs.fi/elama/art-2000006018144.html

Harva se päivä järkytyn kotimaani rashismuksesta!

Tämänkin rashismuksen uhri pääsi Suomen Eduskuntaan työntekijäksi vasta 21-vuotiaana. Luoja armahda meitä saastaisia rasisteja.

Pitäisiköhän lähteä Kosovoon ja katsoa kauanko kestää päästä siellä vastaaviin hommiin.
 
”Iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia”, sanoo 21-vuotias Brigita Krasniqi – professorin mukaan rasismia vähätellään tai ei edes tunnisteta
Kosovolaistaustainen Brigita Krasniqi toivoo opiskelijoiden myöntävän, että yliopistossa on rasismia.

Brigita Krasniqi on pitänyt taukoa opinnoista tänä lukuvuonna, koska hän pääsi eduskuntaan töihin kansanedustajan avustajaksi. (KUVA: EMILIA ANUNDI / HS)
Anna-Sofia Nieminen
Julkaistu: 28.2. 14:41


Kun Brigita Krasniqi aloitti syksyllä 2017 yliopisto-opinnot, hyvin nopeasti kävi selväksi, että siellä tulisi vastaan enemmän rasismia kuin vaikkapa lukiossa.

21-vuotias Krasniqi on kotoisin Jyväskylästä. Hän kävi kansainvälisen IB-lukion ja kasvoi monikulttuurisessa lähiössä. Hänen vanhempansa muuttivat Suomeen Kosovosta, ja hän on muslimi.

Tampereen yliopistossa Krasniqi olikin yhtäkkiä ympäristössä, joka oli hyvin valkoinen. Luennolla saattoi olla parisataa opiskelijaa, joista vain muutama kuului johonkin etniseen vähemmistöön. Hän oli yksi heistä.

Krasniqi täsmentää, että häneen on yliopistossa kohdistunut hyvin vähän ”brutaalia suoranaista rasismia”. Häntä ei esimerkiksi ole haukuttu.

RASISMI on ollut arkipäiväisempää: Häneltä on esimerkiksi kyselty kaikenlaista sillä oletuksella, että hän edustaa muslimeja ja että kaikki muslimit ajattelevat samalla tavalla. Tai opiskelija on voinut heittää rasistisen vitsin tai luennoitsija puhua laiskoista kreikkalaisista.

”Se jotenkin iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia.”​
Tällainen arkipäivän rasismi läpäisee hänestä koko yliopiston. Se näkyy esimerkiksi monissa perinteissä, vaikkapa joissain sitsilauluissa, joissa nauretaan stereotypioille vähemmistöistä.

”Se jotenkin iski tosi kovaa päin kasvoja, kuinka paljon yliopistossa on rasismia.”

KRASNIQI myös törmää jatkuvasti oletukseen, että hän ei ole suomalainen. Hänelle esimerkiksi puhutaan usein englantia, koska nimen tai ulkonäön perusteella ajatellaan, että hän on vaihto-oppilas.

Krasniqi toteaa, että tällainen nimen tai ulkonäön perusteella suomalaisuuden ulkopuolelle rajaaminen on rasistista. Hän mainitsee jopa opiskelijoiden terveydenhoidossa YTHS:ssä henkilökunnan kertoneen, että hänen tietoihinsa oli kirjattu, että hän ei puhu suomea.

”Maahanmuuttajia tai heidän lapsiaan ei ole totuttu näkemään yliopistoissa”, Krasniqi sanoo.

”Emme voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät nämä asiat ilman koulutusta.”​
Vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori Emmanuel Acquah Åbo Akademista tunnistaa Krasniqin kuvaileman oletuksen siitä, että vain tietynnäköinen ihminen on suomalainen. Usein tällaisia ennakko-oletuksia ei tuoda esiin loukkaamistarkoituksessa vaan ymmärtämättä, että ne loukkaavat.

”Emme voi olettaa, että ihmiset ymmärtävät nämä asiat ilman koulutusta”, Acquah sanoo.

Hän kouluttaa työssään opettajia ja opettajaharjoittelijoita työskentelemään monikulttuuristen ja monikielisten oppijoiden kanssa.

Acquah peräänkuuluttaa sitä, että yliopistot valmistautuisivat paremmin kohtaamaan niin rasismia kuin monikulttuurisia opiskelijoita, ovat he sitten vaihto-opiskelijoita tai vaikka Krasniqin tapaan toisen polven maahanmuuttajia. Hän huomauttaa, että suomalaisilla yliopistoilla ei esimerkiksi ole järjestelmällistä ohjelmaa monikulttuuristen opiskelijoiden integroimiseksi.

MITÄ sitten voisi tehdä? Acquah sanoo, että suomalaisten yliopistojen henkilökuntaa pitäisi kouluttaa käsittelemään rasismitapauksia. Päättävällä tasolla – niin yliopiston hallinnossa kuin esimerkiksi ylioppilaskunnissa – pitäisi olla enemmän monikulttuurisia ihmisiä.

Ylipäätään pitäisi tehdä isoja rakenteellisia muutoksia. Mutta jotta niihin päästäisiin, pitäisi ensin tunnustaa, että yliopistoissa on rasismia.

Acquah sanoo, samoin kuin Krasniqi, että ihmisten on vaikea myöntää sitä. Päinvastoin, rasismia vähätellään tai sitä ei välttämättä edes tunnisteta.

Brigita Krasniqi kokee olevansa siinä mielessä etuoikeutettu, että hän on aika vaalea. Hän sanoo, että esimerkiksi afrosuomalaiset kokevat paljon enemmän rasismia yliopistoissa.

”Minun kokemukseni ovat varsin pieniä suhteessa siihen, mitä se on ja voi olla.”

Krasniqi kertoo, että kun hän on tarttunut vaikkapa kyseenalaisiin vitseihin, niistä on yleensä joutunut vääntämään. Niitä on puolusteltu sanomalla esimerkiksi, että kyllähän kaikelle saa nauraa.

”Ehkä se, mitä kanssaopiskelijat voivat tehdä, on nimenomaan sen myöntäminen, että yliopistossa on rasismia ja että he ovat todennäköisesti olleet osa sitä. Hekin ovat olleet joskus sanomassa, tekemässä tai hyväksymässä jotain typerää, tiedostamatta tai tiedostaen.”

ARKIPÄIVÄN rasismin lisäksi Krasniqi puhuu siitä, miten hallitsevaa valkoisuus on akateemisessa yhteisössä ja maailmassa. Hän opiskelee kansainvälistä politiikkaa ja kertoo, että esimerkiksi hänen omassa ainejärjestössään on käyty keskustelua siitä, miten valkoiset miehet dominoivat kansainvälisen politiikan tutkimusta.

”Sellaiset luennoitsijat ovat olleet yksittäistapauksia, jotka ovat siteeranneet tai käyttäneet lähteenä jonkun ei-länsimaalaisen tutkijan tutkimuksia”, Krasniqi kertoo ensimmäisen vuoden opiskelujen perusteella.

https://www.hs.fi/elama/art-2000006018144.html
Voimia, olet ajatuksissamme..
 
Hesarilta unohtui kertoa...

Ozan Yanar
icon-current-mp.svg

Vihreä eduskuntaryhmä
Kansanedustajana 22.04.2015–

Yanar_Ozan_web_6883.jpg

Puhelin:
09 432 3198
Sähköposti:
ozan.yanar(at)eduskunta.fi
Kotisivu:
www.ozan.fi
Ammatti / arvo:
valtiotieteiden kandidaatti
Vaalipiiri:
Helsingin vaalipiiri 22.04.2015–
Toimielinjäsenyydet ja tehtävät:
Valtiovarainvaliokunta (jäsen) 07.09.2017–
Verojaosto (jäsen) 22.09.2017–
Työ- ja elinkeinojaosto (jäsen) 11.09.2015–
Kunta- ja terveysjaosto (lisäjäsen) 22.09.2017–
Kansaneläkelaitoksen valtuutetut (varajäsen) 09.06.2015–
Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunta (jäsen) 04.06.2015–31.05.2019
Parlamenttienvälinen liitto IPU, Suomen ryhmän johtokunta (jäsen) 29.06.2015–
Avustaja:
Brigita Krasniqi,

Puhelin: 09 432 4198
Sähköposti: brigita.krasniqi(at)eduskunta.fi
 
Vuokralainen ripusti hakaristilipun ikkunaan – ”Loukkasi ihmisarvoa”, linjaa viranomainen
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta piti lipun esilläpitoa ihmisarvoa loukkaavana häirintänä.

Olli-Pekka Paajanen STT
Julkaistu: 28.2. 10:09 , Päivitetty: 28.2. 10:10


HAKARISTILIPUN ripustaminen asunnon ikkunaan Helsingissä loukkasi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan mukaan ihmisarvoa.

Lautakunta piti lipun esilläpitoa ihmisarvoa loukkaavana häirintänä vaikka lippu oli kiinnitetty ikkunaan asunnon sisäpuolelle ja ikkuna oli kerrostalon sisäpihalle päin.

Vuokranantaja ja viranomaiset eivät voineet mielestään puuttua asiaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi vuonna 2016, että hakaristilippu ikkunassa oli laitonta häirintää ja pyysi lautakuntaa arvioimaan asiaa. Lautakunta päätyi samalle kannalle ja kielsi kuukausia ikkunassaan lippua pitänyttä asukasta uusimasta tekoaan.

”Loi uhkaavan ja vihamielisen ilmapiirin.”​
LAUTAKUNTA totesi, että hakaristilippu yhdistetään yleisesti toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisvainoihin ja juutalaisvihaan. Lautakunnan mukaan hakaristilippu myös loukkasi juutalaisen henkilön ihmisarvoa.

”On objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta olettaa, että vastaaja oli osaltaan hakaristilipun ripustamisella ikkunaansa luonut (juutalaista) asianomistajaa koskevan uhkaavan ja vihamielisen ilmapiirin yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla.”

Lipun ripustaja ei antanut lautakunnalle selvitystä siitä, miksi hän piti lippua ikkunassaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on valtioneuvoston nimittämä toimielin, joka valvoo yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain noudattamista.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006017612.html
Tässä sentään juutalainen asianomistaja eikä pelkkä suvakki kalliosta
 
Brigita Krasniqi: “Jos en olisi aktivisti, en olisi puolueessakaan edennyt näin nopeasti”
12/11/2018

21-vuotias Brigita Krasniqi sai ensimmäisen työpaikkansa eduskunnasta. Poliittista uraa on vauhdittanut äänekäs ihmisoikeuksien puolustaminen, ja tulevaisuudessakin Krasniqi aikoo olla sydämeltään aktivisti.

...
Twitteristä alkoi myös Fem-R-järjestön tarina. Yhdistyksen toinen puheenjohtaja Nitin Sood pohti viime vuoden kesällä Twitterissä ääneen, onko Suomessa vielä antirasistista ja feminististä järjestöä. Hän tägäsi twiittiin muutaman ihmisoikeuksista ääntä pitäneen aktivistin, joista yksi oli Krasniqi.

Yhdistys perustettiin virallisesti rasismin vastaisena päivänä 21. maaliskuuta. Krasniqi on sen toinen puheenjohtaja.

Jos ajattelee järjestöjä, jotka keskittyvät rasismiin, niissä reilusti enemmistö on valkoisia ihmisiä. Se on arvokasta ja tärkeää työtä, mutta se ei riitä. Pitää olla myös sitä työtä, jossa meidän puolesta ei puhuta, vaan me itse puhumme.”
...
https://improbatur.fi/brigita-krasn...n-olisi-puolueessakaan-edennyt-nain-nopeasti/
 
Tuottaja Lyytinen sanoi Helsingin Sanomissa, että syksyllä nähdyssä versiossa painottuivat islamofobiset näkökulmat?

– No joo, mutta syksyllä ei ole ollut mitään valmista versiota.Ensimmäiset valmiit versiot valmistuivat vasta tuossa tammi-helmikuun vaihteessa. Kokonaista versiota ei ole ollut syksyllä vielä olemassakaan. Se on ollut hyvin keskeneräistä siinä vaiheessa. Siinä on käyty monenlaista keskustelua, mutta missään vaiheessa ei ollut valmista elokuvaa syksyllä.

Eli he eivät ole vielä nähneet mitään valmista versiota?

– Heillä on nyt valmis versio.

Onko se islamofobinen?

– Ei minun mielestäni millään lailla.Siinä on yksi entinen muslimi, ruotsalainen somalinainen Mona Walter. Hän puhuu yhdessä mielenosoituksessa omista kokemuksistaan, mitä hänelle on opetettu ruotsalaisessa moskeijassa. Luulen, että siinä on sellaisia kohtia, joista Yle joutuu miettimään, voiko niitä julkisesti esittää.

Ette ole ottamassa niitä elokuvasta pois?

– En ole saanut vielä lopullista arviota. Sitä odottelen. Yle arvioi sen itse omien eettisten normiensa mukaan.

Miten itse kuvailisitte tätä dokumenttia?

– Tämä kertoo syksyllä alkaneesta turvapaikanhakijakriisistä kolmen eri näkökulman kautta. Siinä on irakilainen muslimi Shihab, joka tuli hakemaan turvapaikkaa. Sitten on kansallismielinen aktivisti Antti-Jussi Hirsimäki, joka Seinäjoella alkoi vastustaa tätä.Hän järjesti mielenosoituksia ja oli mukana perustamassa katupartiota. Sitten siinä on vastaanottokeskuksen johtaja Henrik Mujunen, joka on tavallaan vähän tässä välissä. Tässä seurataan reilun kahden ja puolen vuoden ajan tätä prosessia.Hirsimäki ja Shihab kohtaavat elokuvassa ja käyvät pitkän keskustelun. He löytävät monista asioista yhtäläisyyksiä ja yksimielisyyttä. Siinä on aika kiehtovia ja yllättäviä käänteitä.

Suomen elokuvasäätiökin on aiheesta tiedottanut pariinkin otteeseen.

– En ole niitä lukenut.

He peruivat tämän tilavarauksen?

– Robinsonin vierailu aiheuttaa sen verran jännitteitä, että sosiaalinen media varmasti käy kuumana.

Ymmärrättekö sen, että käy kuumana? Häntä kuitenkin kuvaillaan brittiäärioikeiston johtohahmoksi?

– Kyllä ymmärrän, että herättää tunteita. Se syy, miksi olen hänet kutsunut ja mistä hän tulee puhumaan, on nimenomaan nämä grooming-jengit. Se on se syy ja se on se aihe, minkä hän hyvin tuntee.Tämä tilaisuus on suunnattu lehdistölle. Ajattelin näin, kun hänet pyysin, että tämä on tavallaan palvelus suomalaisille toimittajille. He saavat tulla kuuntelemaan ja ottamaan siitä jotain, jos siinä on jotain käyttökelpoista. Se on tämän vierailun tarkoitus.

Tekisittekö jotain toisin, jos pystyisitte?

– En oikeastaan. Tein sen ratkaisun siinä tilanteessa, kun nämä Oulun tapahtumat tulivat julki. Ja kun se järjestys meni niin, että se oli paikallinen kansalaisjournalisti, joka sen paljasti ja vaihtoehtomedia, joka sen julkaisi. Ja sen jälkeen, kun siitä tuli iso kohu, niin sen jälkeen tulee vasta poliisi tiedottamaan vanhempia ja varoittamaan uudesta ilmiöstä. Ja sen jälkeen tulee keskusrikospoliisi, että kyseessä on jäävuoren huippu. Se herätti minussa kysymyksen, että onko tässä se sama tilanne kuin Englannissa oli. Siellä viranomaiset vuosikausia vaikenivat näistä tapauksista. Tämä on se ainoa syy.Se oli minun reaktioni siihen tilanteeseen silloin. En voi sanoa, että tekisinkö toisin. Elokuva on edelleen olemassa, käsittääkseni aika hyvä. Uskon, että ihmiset yllättyvät, miten tasapuolisesti se käsittelee eri näkökulmia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b478f14b-9713-4fad-a2fe-473e7b55ea50
 
– Ei minun mielestäni millään lailla.Siinä on yksi entinen muslimi, ruotsalainen somalinainen Mona Walter. Hän puhuu yhdessä mielenosoituksessa omista kokemuksistaan, mitä hänelle on opetettu ruotsalaisessa moskeijassa. Luulen, että siinä on sellaisia kohtia, joista Yle joutuu miettimään, voiko niitä julkisesti esittää.

Ette ole ottamassa niitä elokuvasta pois?

En ole saanut vielä lopullista arviota. Sitä odottelen. Yle arvioi sen itse omien eettisten normiensa mukaan.


Korostin omalla tavalla. Kyllä on kowa. Paremmista ihmisistä koostuva (tod.näköisesti) YLEn johto arvioi, että tietääkö se itse asioista paremmin kuin se henkilö, jota YLEn johto väittää suojelevansa. Jos YLEn johto tietää paremmin, on tämän tummaihoisen äänikanava tukittava.

Näistä paremmista ihmisistä tulee aina välillä mieleen Yhdysvaltain etelävaltioiden meininki, siis 1800-luvulla.
 
Oletko rasisti, Laura Huhtasaari? Huippupoliitikot laitetaan tiukoille uudessa podcast-sarjassa

RadioPlayn uudessa podcast-sarjassa mennään syviin vesiin kymmenen poliitikon kanssa.


Julkkisportsarina ja kirjailijana tutuksi tullutta Teemu ”Pastori” Potapoffia jännitti, kun Perussuomalaisten varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Laura Huhtasaarituli tapaamaan häntä Helsingin Kaapelitehtaalle. Potapoff ja Huhtasaari olivat aiemmin ajautuneet Twitterissä väittelyyn erilaisten näkemystensä vuoksi.


- Odotin jännityksellä, muistaako Laura kohtaamisemme sosiaalisessa mediassa, Teemu Potapoff kertoo.

Laura Huhtasaari on yksi Potapoffin uuden Minä-podcast-sarjan nimekkäistä poliitikkovieraista. Huhtasaaren lisäksi sarjassa vierailevat esimerkiksi Paula Risikko, Ilkka Kanerva, Esko Aho, Li Andersson, Mikael Junger, Jani Toivola, Pekka Haavisto ja Tom Packalén.

- En tahtonut tehdä ohjelmaa vieraideni poliittisten agendojensa kautta, vaan poliitikot kiinnostavat minua ihmisinä, Teemu Potapoff kertoo.

- Mitä enemmän juttelin vieraideni kanssa ja he laskivat omaa suojaustaan, käsitykseni heistä muuttui.

Teemu Potapoff myöntää, että hänellä oli ennakkokäsityksiä poliitikkovieraistaan. Hän tahtoi kuitenkin kohdata heidät avoimin mielin ja käsitellä aiheita objektiivisesti.

- Laura Huhtasaaren haastattelun aikana tajusin, että edessäni istuu tavallinen perheenäiti: hymyilevä, kohtelias, aurinkoinen ihminen.

- Aiemmin saatoin ajatella, että hän olisi paha ihminen. Huomasin kuitenkin, ettei hän ole. Hän oli fiksu aikuinen, joka on päässyt asemaansa onnistumisten ja kovan työn kautta.

Huhtasaaren poliittista agendaa Teemu Potapoff ei silti allekirjoita.

2018_26_02_5a940f856be26_960.jpg


https://www.voice.fi/viihde/a-174814
 
Ministeri Mykkänen: Antisemitismiin ja islamofobiaan puututtava ennen kuin siitä tulee "uusi normaali"
Sisäministeriö 27.2.2019 10.44
TIEDOTE 14/2019

Tuoreiden selvitysten mukaan niin antisemitismi eli juutalaisvastaisuus kuin islamofobia on lisääntynyt sekä Euroopassa että Suomessa. Poliisille tehdyistä viharikosepäilyihin liittyvistä ilmoituksista suurin osa liittyy uhrin kansalliseen, etniseen tai uskonnolliseen taustaan.
- Emme saa olla sokeita tälle muutokselle. Tietoisuuden ja tiedon lisääminen on tärkeää, jotta antisemitismi ja islamofobia voidaan tunnistaa ja niitä voidaan torjua, sanoi sisäministeri Kai Mykkänen avatessaan kutsuvierasseminaarin antisemitismistä ja islamofobiasta Helsingissä 27.2.

EU:n perusoikeusvirasto FRA julkaisi loppuvuonna 2018 selvityksen antisemitismistä Euroopassa. Tutkimukseen osallistui 6 EU-maata, ja yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli sitä mieltä, että antisemitismi on lisääntynyt heidän maassaan.

Selvitysten mukaan myös syrjintä muslimeja kohtaan on lisääntynyt. Tämä näkyy muun muassa poliittisessa keskustelussa, muslimivastaisina otsikkoina perinteisessä mediassa ja sosiaalisessa mediassa käytävissä keskusteluissa.

- Myös Suomessa on käytännön kokemuksia siitä, miten jokin laajasti yhteiskuntaa järkyttävä tapahtuma, kuten Turun puukotustapaus tai esille tulleet seksuaalirikokset, lisäävät merkittävästi vähemmistöryhmiin kohdistuvaa vihaa ja häirintää.
Viime aikoina erityisesti muslimiväestö on ollut tämän vihan kohteena, Mykkänen toteaa.

Viharikosepäilystä kannattaa aina tehdä ilmoitus poliisille


Suomessa vuonna 2017 poliisille tehdyistä, epäiltyihin viharikoksiin liittyvistä ilmoituksista suurin osa liittyi uhrin kansalliseen tai etniseen taustaan, ja toiseksi eniten uhrin uskonnolliseen taustaan.
- Poliisin ja muiden viranomaisten tietoon tulee kuitenkin todennäköisesti vain pieni osa islaminuskoisiin ja juutalaisiin kohdistuvasta vihasta ja häirinnästä. On tärkeää, että vihan ja häirinnän kohteeksi joutuneet ilmoittavat siitä poliisille. Meidän tulee puuttua antisemitismiin ja islamofobiaan ennen kuin siitä tulee "uusi normaali" sanoo ministeri Mykkänen.

Ministeriöt ja viranomaiset toimivat yhdessä antisemitismin ja islamofobian ja näihin liittyvän vihapuheen torjumiseksi. Sisäministeriö, oikeusministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö asettivat viime vuoden lopulla työryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotukset tehostetuiksi toimiksi vihapuheen torjumiseksi. Työ valmistuu huhtikuun lopussa.

Lisätietoja:
erityisavustaja Titta Andersson-Bohren, p. 050 513 1539, [email protected] (ministeri Mykkäsen haastattelupyynnöt)
kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen, p. 0295 488 370, [email protected]

https://intermin.fi/artikkeli/-/ass...tuttava-ennen-kuin-siita-tulee-uusi-normaali-
 
Mistä tämä antisemitismi -kohkaus oikein tulee? Sitä nimittäin tarjoillaan nyt vähän useammasta suunnasta, ilman että sille on mielestäni mitään pohjaa.

Ainoat juutalaisiin liitettävät uutiset mitä olen vuosiin nähnyt koskevat oikeastaan Israelia ja silläkin saralla penseintä suhtautumista tuntuu näyttävän suvaitsevainen vasemmisto. Joku kampanja päällä vissiin. Vedetään yhtäläisyysmerkkejä uuneihin natsi-saksassa ja siihen, että Suomessa kansalla on pinna kireällä tiettyjen yliedustettujen maahantulokansalaisuuksien kanssa, jotka eivät osoittautuneetkaan akavalaisiksi insinööreiksi vaan ovat yliedustettuna kovin ikävissä tilastoissa, eivätkä suostu poistumaan maasta edes käskettäessä?

Ja vielä mykkikselle terveisiä, että yhtään muslimivastaista otsikkoa en ole "perinteisessä mediassa" nähnyt. Toki mediassa on ollut otsikoita oikeista ikävistä asioista, joihin on saattanut liittyä ko. taustaa, mutta eihän se vain ole väärin, että asioista kerrotaan? Tarjoilkaa vain totuus ja osaamme aikuisina oman mielipiteemme siitä muodostaa, tosin se taitaa tässä ollakin se todellinen ongelma.
 
Back
Top