Honcho
SMLNKO M/83
Kahjoahan tämä meno on. Itse otin asuntolainaa 8 vuotta sitten 1kk euriborilla ja oletin että silloiset matalat viitekorot (muistaakseni yks pilkku jotain) ovat voimassa ehkä vuoden verran. No nyt mennään jo monetta vuotta marginaali MIINUS viitekorko.
Joku pitää tätäkin häiriötilannetta EUn kultaisena saavutuksena, mutta vaikka itsellä on asian seurauksena sulanut nettovelkaantumisaste aika lailla huolimatta perheen sisäisen huoltosuhteen jatkuvasta heikkenemisestä, seuraan tätä selkeää ja jatkuvaa häiriötilannetta aika huolestuneena. Jos allekirjoittanut pääseekin ehkä yhden näkökulman osalta hyötymään tilanteesta niin on selvää että yhteiskunta yleisesti ja jotkut erityisesti maksavat asian jotain toista kautta. Ensiasunnon ostajat ja säästäjät nyt ainakin.
Pienestä piristymisesta huolimatta meillä on ollut ja näyttäisi olevan jossain määrin yhä stagdeflaatiotila (sic), talous mataa mutta inflaatio ja korot ovat matalat. Paskaa tässä on se että se kanavoituu asumisen todelliseen hintaan...on jo saavutettu monilla kasvualueilla tilanne, ettei vähiä vapailla markkinoilla liikkuvia vuokrakämppiä pysty vuokraamaan kovin kannattavasti kun kenelläkään ei yksinkertaisesti ole varaa. Sen sijaan lainaahan on saanut hirveän pitkillä maksuajoilla, jolloin kaupasta saa vielä paikallaan junnaavilla palkoilla ruokaakin yhtä paljon kuin 10 vuotta sitten, mutta siellä velkapuolella on melkein ikuinen pallo jalassa. Säästäminen on niin demonisoitu että jopa "oikeistolaiset" ja tuhdisti normielämästä vieraantuneet kovapalkkaiset ("kulukorvaukset" huomioiden) kansanedustajat ovat paheksuneet, että joillakin lapsiperheillä menevät lapsilisät osittain säästöön. Entäs kun perheelle tulee kylppäriremppa? Lainaako pitäisi siihenkin ottaa 100%? Sitten samat pellet pahoittelevat toisessa hetkessä sitä, ettei Suomessa ole kansankapitalismia vaan pörssiyhtiöidemme omistus on ulkomailla jos ei tyystin eletä tytäryhtiötaloudessa (vaikkei sekään vain huono asia ole).
Japanissahan on elelty vuosikymmeniä suht vastaavassa tilanteessa. Erona on vain se, ettei Japani koe meihin verraten aika synkästä historiastaan huolimatta mitään tarvetta käyttää jättisummia ulkokultaiseen maailman"parannukseen" vaan keskittyy valtion päätehtäviin. Samaan aikaan meillä työssäkäyvät lapsiperheet muuttavat pk-seudulla yhä kaukaisempiin ja kaukaisempiin lähiöihin 30v jättilainojen turvin ja kulkevat 90 minuutin työmatkoja keskustan suuntaan. Pk-seudun keskustoihin nähden kohtuullisen matkan päässä on varaa asua enää porhoilla taikka niillä jotka eivät itse maksa asumistaan. Jälkimmäisessä ryhmässä kotoperäiset syrjäytyneet ovat enenevässä määrin heikossa asemassa kun suvaitsevainen, monokulttuurisilla kalliilla alueillaan asuva väki suo auliisti monikulttuurin turvapaikkapuolen viimeaikaiset (kuten aiemmatkin) hedelmät rikastuttamaan positiivisen syrjinnän ja avuliaiden Aatujen ja Almojen myötäilemällä oleskelullaan entisestäänkin ahtaita kaupungin kerrostalojen täplittämiä paikkoja.
Sitten tästä velkaekspansiostakin kirjoitetaan 70-luvulta lähtien asuntomarkkinoilla olleiden taloustoimittelijoiden tai suojatyöpaikoissaan Fivalla istuskelevien muka-huolestuneiden toimesta kuin se olisi joku holtittomien nuorten perheiden vika. Onhan se, perkule jossain asuttava kun lapset otetaan nopeasti huostaan jos viisihenkinen perhe on asuntovaunussa parkkipaikalla. Nuoret tekevät keskustelun sävystä johtopäätöksensä eivätkä lisäänny. Sitten tähän uhkaavaan lisääntymisvajeeseen kahmitaan lisää tilkettä osaajista Lähi-Idästä sekä Afrikan sarvesta.
Sitten on niitä jotka kyrpiintyvät kaikkeen, muuttavat maaseudulle ihanan rauhalliseen ja hiljaiseen perunakylään, vaihtavat hyväpalkkaisen, turvatun ja liikkeenjohdon konsulttien säännöllisesti ryöstämän duunipaikan pörssifirmassa pienipalkkaisempaan, tuulisempaan mutta perkeleen paljon palkitsevampaan pk-firman meininkiin. Ja sikiävät kuin pupujussit kiima-aikaan. Ja kirjoittavat MPnettiin tekstiseinämäisiä avautumisia puhelimella samalla kun keinuttavat jalallaan levottomia pikkuvauvoja sitterissä
