Suomi maksaa nyt kalliisti sinisilmäisyydestään – onko Teemu Selänteen paljastama asenne naisiin uhka kansalliselle turvallisuudelle?
TILAA SEURA
Media mielistelee mölisijöitä, vaikka sen pitäisi kertoa ikäviäkin totuuksia. © OTAVAMEDIA
Nyt on pitkästä aikaa pakko siteerata
Väinö Linnaa, ja hänen luomaansa alikersantti
Lahtista:
”Minä sanon, että jos jostakin tulis vielä semmonen ihminen, jonka päätä ei olis ihan kokonansa tällä koohotuksella sekotettu. Meinaan ettei se ymmärtäs maailman menosta muuta kun sen mikä on järjellistä ja tarpeellista, niin sanon minä että se ihmettelisi.”
Niin sanoo myös
Tolkun Henkilö. Koohottamisella päänsä sekoittaneita ja sekoittajia on nyt liikkeellä harvinaisen paljon, ja eduskuntavaaleihin on sentään aikaa vielä kuukausia.
Ilmeisesti vastuullisessa mediassa
(Julkisen Sanan Neuvoston vastuullisuuskampanjaan osallistuvissa tiedotusvälineissä) voi julkaista totuutena mitä päättömyyksiä tai jälkiviisaita väitteitä tahansa, kunhan ne vain keräävät tarpeeksi klikkejä.
Lue lisää
Ne muut olivat liian sinisilmäisiä!
Nyt joidenkin toimittajien ja lehtien pääkirjoitusten suureen ääneen julistama totuus näyttää olevan tämä:
Oulussa ja Helsingissä tehdyt raiskaukset olisi voitu välttää, jos Suomi
ei olisi noudattanut kansainvälisiä sopimuksiaan ja ottanut maahan turvapaikanhakijoita.
Tähän
ovat kuulemma syyllisiä etenkin sinisilmäiset vässykkämiehet ja kukkahattutädit, nuo naiset jotka toivottivat kaikki tulijat tervetulleiksieivätkä tajunneet miten jokainen tänne
vieraasta kulttuurista saapuva ihminen on turvallisuusuhka, koska omia rikollisiahan meillä ei tarvitse ikinä pelätä.
On täysin normaalia, että vaaleihin valmistautuvat puolueet käyttävät nyt Oulun ja Helsingin rikosten nostattamaa oikeutettua suuttumusta kampanjointiinsa. Poliittisilta puolueilta pitääkin vaatia ratkaisumalleja ja toimenpide-ehdotuksia ongelmien korjaamiseksi. Nämä hirveydet pitää saada loppumaan.
Mutta se ei ole normaalia, että media lähtee poliitikkojen kiihkoon mukaan, lietsomaan raivoa ja huutoa, vain klikkiotsikoita (ja verkkoilmoituksista tulevia euroja) saadakseen.
Journalismin tehtävä on etsiä totuutta, kuulla se huutokuorojen ja lynkkausjoukkojen mölinän läpi, näyttää miksi jotkut päättäjät suoltavat nyt vaihtoehtoista faktaa, ja puhua myös niistä asioista jotka eivät välttämättä suurta yleisöä miellytä.
Ruma totuus jota ei haluta kuulla
Kuten esimerkiksi siitä, ettei raiskauskulttuuri saapunut meille turvapaikanhakijoiden kesänä vuonna 2015. Ennen ensimmäisenkään irakilaisen, syyrialaisen tai somalialaisen miehen tuloa Suomeen meillä on liian monella paikkakunnalla kohdeltu naisia esineellistäen ja väkivaltaisesti, miesten omaisuutena.
Oulussa ja Helsingissä on paljastunut äänekkäästi sitä samaa, mitä Suomessa on piiloteltu hiljaa vuosien ajan: omahyväisten aikuisten miesten tekemää törkeää, oksettavaa alaikäisten seksuaalista hyväksikäyttöä.
Näistä on jaettu ja jaetaan käsittämättömän lepsuja rangaistuksia, jotka loukkaavat oikeudentuntoa ja pilkkaavat uhria.
Onko seksuaalirikoksia nyt enemmän kuin ennen? Rikosepäilyjen ja julki tulleiden rikosten määrä on kasvanut, ja se on eri asia.
Poliisin mielestä kasvu kertoo ainakin siitä, että poliisin tutkintamenetelmät ovat tehostuneet, ja uhrit ehkä onneksi uskaltavat ilmoittaa teoista useammin kuin ennen.
Tätä klikkikiihkoinen media ei halua suoraan sanoa, sillä se veisi kärjen rikosmäärän lisääntymistä kauhistelevilta kohuotsikoilta.
Miksi näistä ei ole saanut puhua!
Jokaisessa lehtijutussa, jossa sanotaan ”miksi tästä ei ole uskallettu puhua oikeilla nimillä”, pitäisi olla varoitustarra: ”Saattaa sisältää tekopyhyyttä”.
Kukaan ei ole estänyt näitä toimittajia puhumasta maahanmuuton ongelmista aiemmin.
Kukaan ei ole estänyt heitä puhumasta aiemmin nuorten naisten puolesta lähisuhdehakkaamista, raiskauksia ja muuta Suomessa yleistä törkeää seksuaaliväkivaltaa vastaan.
Ai niin, eihän näidenkään nyt nähtyjen purkausten tarkoituksena ole naisten puolustaminen. Vaan kuvitteellisen yleisen mielipiteen kosiskeleminen ja kilpailu siitä, montako tykkäävää meiliä toimittaja saa ja kuinka häntä taputellaan somessa virtuaalisesti selkään.
Tämä on journalististen periaatteiden myymistä, oman egon ja verkkomainostulojen buustaamiseksi.
Teemu ja Sirpa Selänteen diili kuulostaa vanhoilliselta, mutta se on heidän vapaa valintansa. © SEURA
Jos faktoilla ei ole johtopäätöksiin mitään väliä, Tolkun Henkilökin voisi sanoa, että
jääkiekkolegenda Teemu Selänteen asenne ”vaimon ei sovi tapailla kahdestaan muita miehiä” on merkki siitä miten ääri-islamilaiset tavat ovat hiipineet suomalaiseen kulttuuriin. Ja se uhkaa kansallista turvallisuutta.
Tämä olisi yhtä paikkansapitävää kuin väite siitä, että jokainen tänne turvapaikkaa hakemaan tullut ihminen on automaattisesti meille uhka.
Olen alkanut ymmärtää heitä, joiden mielestä jokainen tarkoituksellisesti asenteellista tai vääristynyttä tietoa faktana levittävä median ammattilainen on kansallinen turvallisuusuhka.
Miten me pystyisimme luottamaan näiden tiedonvälittäjien harkintakykyyn, lähdekritiikkiin ja faktaosaamiseen jonkun kriisin aikana, jos he näköjään rauhan oloissakin lähtevät näin nopeasti karjumaan yleisön mukana?
Klikkikiihkoiset toimittajat lähtivät vahvistamaan lynkkausjoukon mölinää juuri silloin, kun heidän olisi pitänyt etsiä faktoja seksirikosraivon takaa.
seura.fi
