Osa vihapuheesta on rangaistavaa.
Keskeinen rangaistussäännös on rikoslain säännös kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Siihen syyllistyy henkilö, joka uhkaa, panettelee tai solvaa jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisentai etnisen alkuperän, uskonnontai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden tai näihin rinnastettavalla perusteella.
Rangaistava vihapuhe voi täyttää myös esimerkiksi seuraavien rikosten tunnusmerkistöt:
• laiton uhkaus: laiton uhkaus voi
olla kyseessä, jos joku uhkaa toista rikoksella niin, että uhatulla on perusteltu syy pelätä oman tai toisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa
• kunnianloukkaus: kunnianloukkaus voi olla kyseessä, jos esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen, siten että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa tai muulla tavoin halventaa toista
• vainoaminen: vainoaminen voi olla kyseessä, jos joku toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta
• yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen: yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen voi olla kyseessä, jos joku joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko
on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
...
Vihapuheen kohteeksi joutuvat erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt, mutta sen kohteeksi voi joutua myös ryhmään kuulumaton henkilö esimerkiksi vastustaessaan rasismia tai käsitellessään työssään naisten oikeuksia, feminismiä ja sukupuolen moninaisuutta. Journalisti voi joutua vihapuheen kohteeksi esimerkiksi siksi, että hän käsittelee työssään näitä kysymyksiä.
...
Sen lisäksi, että vihapuhe voi olla rikoslain mukainen rikos,
se voi olla yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä häirintää.