Suomessa on 2010-luvulla aikana tapahtunut kehitystä, jollainen on aiemmin ollut luomassa maaperää poliittiselle väkivallalle, sanoo Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Leena Malkki, 44.
Poliittisen väkivallan yleistyminen ei ole väistämätöntä. Riski on kuitenkin olemassa, jos kehitys jatkuu samanlaisena.
Väkivallan uhkaa ruokkii muun muassa se suunta, johon julkinen keskustelu on kulkenut. Suomalaiseen nykykeskusteluun kuuluu esimerkiksi entistä enemmän poliittisten vastustajien toiseuttamista ja jyrkästi ulkopuolisiksi esittämistä. Ihmisiä jaotellaan eriarvoisiksi, ja parlamentaarisen politiikan kyky toimia ristiriitojen sovittelijana kyseenalaistetaan jo lähtökohtaisesti.
Ihmisiä myös epäinhimillistetään käyttämällä heistä likaan tai eläimiin liittyviä sanontoja.
– On puhetta, joka oikeuttaa poliittista väkivaltaa. Ei niin, että menkää ja tappakaa, vaan esimerkiksi niin, että joku tietty ihminen ansaitsisi tulla raiskatuksi tai niin, että ennen tietynlaiset ihmiset vietiin saunan taakse, Malkki sanoo.
– Tällaista puhetta näkyy Suomessa tällä hetkellä eri suunnilla, mutta eniten osana maahanmuuttovastaista keskustelua.
Kovistakaan puheista ei voi suoraan vetää sellaista johtopäätöstä, että keskustelun osallistujat lähtisivät tekemään väkivaltaa.
– Mutta näillä puheilla luodaan sellaista kertomusta, jollaista joku, joka kokee olevansa toiminnan ihminen, voi lähteä tekemään todeksi.
Malkki ja monet muut tutkijat ovat puhuneet epäinhimillistävän kielenkäytön vaaroista jo vuosia.
Silti moni hätkähti kuluneella viikolla, kun eduskunnan kevätistuntokauden aloituksessa sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö että eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) varoittivat epäinhimillistävän ja jyrkän kielenkäytön vaaroista. Korkein valtiojohto kohdisti varoituksensa ja opastuksena nimenomaan Suomen eduskunnalle ja sen kansanedustajille ja vasta sitten laajemmalle yhteiskunnalle.
Suomalaista keskustelua terrorismista ja ääriliikkeiden uhasta on viime vuosina hallinnut jihadistinen terrorismi ja sen pelko. Osin sen varjoon on jäänyt keskustelu kotimaisesta radikalismista.
Huoli terrorismista ja poliittisesta väkivallasta näkyy konkreettisesti esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuoreessa mielipidetutkimuksessa. Sen perusteella 81 prosenttia suomalaisista pitää kansainvälistä terrorismia huolestuttavana ilmiönä.
Poliittisista ääriliikkeistä on huolissaan 75 prosenttia suomalaisista.
Malkin mukaan Suomessa on perinteisesti ajateltu, että elämme turvallisessa lintukodossa. Suomi on kuin pullonpohja, ja terrorismia on pidetty vieraana ilmiönä, joka rantautuu tänne jostakin ulkopuolelta. Terrorismi on julkisessa keskustelussa mielletty nimenomaan ulkomaisten järjestöjen toiminnaksi, etupäässä jihadistiseksi sellaiseksi, Malkki huomauttaa.
Kotimaisia ääriliikkeitä ja -tekoja tavataan katsoa eri näkökulmasta. Malkin mukaan Suomessa on pitkään ajateltu, että jos teon tekijä on suomalainen, teko ei ole terrorismia. Kotimaisten väkivallantekojen taustoja on oltu myös valmiimpia ymmärtämään, ja niiden hillitsemiseen esitetään toisenlaisia, pehmeämpiä keinoja kuin ulkomaista alkuperää olevien tekojen kohdalla.
Kotimaisiin tekoihin ei ole myöskään toistaiseksi sovellettu terrorismilainsäädäntöä, Malkki huomauttaa.
Kun käsitteitä käytetään näin, voi jäädä ymmärtämättä, että väkivaltaan ja ääritekoihin kyetään myös kotimaisin voimin.
– Jihadistisen toiminnan uhka on tunnistettu hyvin ja sen torjumiseen on suunnattu perustellusti resursseja. Muun tyyppisen poliittisen väkivallan uhan tunnistaminen vaikuttaa olevan haastavampaa, Malkki huomauttaa.
Tutkijalle terrorismi on ensi sijassa viestintää, Malkki sanoo.
– Terrorismi käyttää väkivaltaa välineenä. Tekojen pyrkimyksenä on vaikuttaa ihmisten tunteisiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen tavalla, jonka teon tekijä arvioi palvelevan poliittisia tai uskonnollisia päämääriään. Tuhon aiheuttaminen on tässä toissijaista, huomion saaminen on pääasia.
Suomessa on jo nähty tällaisia kotimaista alkuperää olevia tekoja.
– Talvella 2015—2016 joitakin turvapaikanhakijoita vastaan tehtyjä iskuja voi pitää sillä tavalla suunnitelmallisina, että ne ovat nähtävissä pienimuotoisina terrori-iskuina. Samoin voi ajatella joistakin eläinoikeusliikkeen iskuista turkistarhoille ja turkiselinkeinoa vastaan. Jokelan kouluampumisessa tekijä oli itse sitä mieltä, että se oli terrorismia, ja teossa oli terrorismin määritelmään sopivia ideologisia piirteitä.
Kauempaa Suomen historiasta esimerkkejä löytyy enemmänkin.
Tämän päivän Suomessa suojelupoliisi on pitänyt järjestäytyneimpänä väkivaltaan kykenevänä ryhmittymänä Pohjoismaista vastarintaliikettä. Liikkeen toiminta on väliaikaisesti kielletty oikeuden lopullista päätöstä odoteltaessa. Poliisi kuitenkin epäilee liikkeen jatkaneen toimintaansa, ja viime aikoina esimerkiksi Tampereella on nähty myös kansallissosialistien julkisia, organisoituja mielenilmauksia.
– Merkittävimpänä uhkana suojelupoliisi pitää kuitenkin yksittäisten ihmisen tai pienten ryhmien tekemiä väkivallantekoja. Esimerkiksi niitä, joissa sosiaalisen median keskustelut ovat rohkaisseet siirtymään tuumasta toimeen, Malkki kertoo.
Pinnan alla pitkään pysyneet uhat eivät ole nousseet Suomessa esiin. Suomea viime vuosikymmeninä poliittiselta väkivallalta suojanneet tekijät eivät ole Malkin mukaan kadonneet. Ne ovat kuitenkin osin heikentyneet.
Yksi yhteiskuntaa suojannut tekijä on ollut suomalainen sosiaalipolitiikka, kiteytetysti hyvinvointivaltio. Se on pitänyt yhteiskunnan jäsenten välisen eriarvoisuuden pienenä.
Toinen syy löytyy siitä, että suomalainen yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä ovat kyenneet sovittelemaan ja ratkomaan ristiriitoja. Väkivaltaan turvautumista on Malkin mukaan hillinnyt myös Suomen rauhallinen protestointikulttuuri ja poliisin verrattain maltillinen toiminta protestien aikana.
Yhteiskuntapolitiikan onnistuminen on näkynyt esimerkiksi siinä, ettei Suomessa koettu sellaista väkivaltaisen vasemmistoradikalismin aaltoa 1960- ja 1970-luvuilla kuin monissa muissa länsimaissa.
– Suomessa olisi ollut sotien väliseltä ajalta juontuvia aineksia levottomuuksiin, mutta vasemmistoradikalismi kanavoitui pitkälti parlamentaariseen toimintaan ja rauhanomaiseen kansalaisaktiivisuuteen.
Malkin mukaan tämän hetken kotimaiset protesti- ja katutoimintaliikkeet ovat toistaiseksi pitäneet väkivaltaa kannattamattomana. Yhteiskunnallinen tyytymättömyys on löytänyt kanavansa muualta; kotimaisten ääriliikkeiden varsin vähäinen väkivalta on kohdistunut lähinnä toisiin ääriliikkeisiin.
– Ääritekoihin kykenevät ryhmät vaikuttavat yleisesti katsottuna toistaiseksi ajattelevan, että muut toimintatavat ovat kannattavampia, Malkki arvioi.
Poliittisella järjestelmällä koetaan tällä hetkellä olevan kykyä kanavoida myös sellaista tyytymättömyyttä, joka ei Malkin sanoin ole ”poliittisessa keskilinjassa tai välttämättä liberaalin demokratian periaatteiden mukaista”.
Usko tähän kykyyn oli koetteilla esimerkiksi silloin, kun Suomeen saapui runsaasti turvapaikanhakijoita vuonna 2015. Yhtenä merkkinä uskon horjumisesta olivat yritykset polttaa vastaanottokeskuksia talvella 2015–2016.
– Siinä näyttää olevan sellainen mekanismi, että maahanmuuttovastaista suoraa toimintaa on sitä vähemmän, mitä enemmän uskotaan perussuomalaisten kykyyn vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan. Näyttää siltä, että Jussi Halla-ahonjohtamiin perussuomalaisiin luotetaan enemmän kuin Timo Soinin versioon perussuomalaista silloin syksyllä 2015, Malkki sanoo.
Radikaalin ajattelun kanavoituminen valtavirtapolitiikkaan on kuitenkin oma riskinsä. Radikaali ajattelu voi normalisoitua ja olla sitä kautta tekemässä hyväksyttäväksi laittomia toimintatapoja ja näkemyksiä, jotka kyseenalaistavat toisten ihmisarvon.
Luottamus parlamentaariseen järjestelmään voi joutua koetukselle myös toisesta suunnasta, jos koetaan, että järjestelmä ei pysty vastaamaan radikaalin ajattelun valtavirtaistumisen aiheuttamaan uhkaan.
– Jää nähtäväksi, johtaako nyt kehittynyt ilmapiiri poliittisen väkivallan yleistymiseen. Sellainen kehityskulku ehditään vielä estää.
www.iltalehti.fi
www.ncbi.nlm.nih.gov
www.ess.fi
