Filosofian maisteri
Minna Seikkula on tutkinut erilaisia rasisminvastaistaisuuden muotoja kansalaisyhteiskunnassa Suomessa.
– Rasismi on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, ja samaan aikaan monet ihmiset pyrkivät toimimaan rasismia vastaan, Seikkula selittää työnsä lähtökohtia.
Rasisminvastaiset keskustelut voimistuivat 2010-luvun lopulla Suomessa. Seikkula tarkasteli tutkimuksessaan antirasismin muotoja kansalaisjärjestökampanjoista ruohonjuuritason aktivismiin.
–
Rasisminvastainen toiminta ei ole yksinkertaista, erilaiset antirasistiset tavoitteet voivat olla keskenään ristiriidassa, tutkija toteaa.
Tutkimuksessa ilmeni myös, että antirasistisen aktivismin näkökulmasta suomalaista yhteiskuntaa vaivaa haluttomuus puuttua rasismiin.
Osin tämä liittyy siihen, että rasismi ymmärretään kapea-alaisesti. Vastaavista teemoista on viime aikoina puhuttu BLM-liikkeessä.
Myös yrityksiin vastustaa rasismia liittyy haasteita ja sen luokittelu on kapea-alaista
Seikkulan mukaan rakenteellisesta rasismista ei osata puhua. Rasisminvastaisissa keskusteluissa todetaan kyllä toisinaan, että ”rasismi on rakenteellista”, mutta useimmissa tapauksissa tarkempi keskustelu rakenteista on hankalaa. Seikkula on esimerkiksi analysoinut kansalaisjärjestökampanjoita, joissa todetaan rasismin olevan ”piilossa” ja ”näkymätöntä”, mutta se, mitä rakenteet tarkoittavat käytännössä tai miten niihin voisi puuttua, on epäselvää.
Rasismi liitetään ainoastaan äärioikeistoon tai marginaalisiksi luokiteltuihin yksilöihin. Seikkulan mukaan rasismin vastustaminen kohdistuu monesti maahanmuuttovastaisen rasismiin.
Maahanmuuttovastainen rasismi on kuitenkin vain yksi rasismin muoto.
– Jos rasisminvastaisuudessa keskitytään pelkästään maahanmuuttovastaiseen rasismiin, luodaan oletus siitä, että muu yhteiskunta on rasismista vapaa vyöhyke. Näin ei kuitenkaan tutkimustiedon valossa ole.
Toisinaan rasismi ymmärretään virheellisesti vain köyhien tai kouluttamattomien ihmisten ongelmaksi.
Seikkula väittää, että rasismin kohteeksi joutuvien ihmisten kokemuksia ei aina kuulla.
Hyvää tarkoittava rasisminvastainen toiminta voi kääntyä jopa syrjiväksi.
–
Esimerkki tästä on se, miten toisinaan keskustelu rasismista käydään valkoisten ihmisten kesken.
Samaan aikaan monet ei-valkoisiksi rodullistetut aktivistit ovat tehneet paljon töitä sen eteen, että suomenkielisissä keskusteluissa opittaisiin puhumaan rodullistavan syrjinnän ja alistuksen kokemuksista ja toimimaan niitä vastaan. Muutosvoimainen rasisminvastaisuus lähtee kokemusten tunnustamisesta, ja tästä lähtökohdasta rasisminvastaisuuden edistämiseen voivat osallistua kaikki ihmiset – myös valkoisiksi rodullistetut.
– Välttämätöntä on rasismin kohteeksi joutuvien ihmisten kuunteleminen, Seikkula toteaa.
Minna Seikkula väittelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta
Different antiracisms: critical race and whiteness studies perspectives on activist and NGO discussions in Finland (Erilaiset antirasismit: kriittisen rodun ja valkoisuuden tutkimuksen näkökulmia aktivistien ja kansalaisjärjestöjen keskusteluihin Suomessa).
Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 28.10. klo 10. Väitöskirja on luettavissa
e-thesis-palvelussa
Väitöstä voi seurata myös Zoomin välityksellä osoitteessa:
https://helsinki.zoom.us/j/65356551803?pwd=NWdzMTVtOUt6N3p4YXRscU5aQ25JQT09
