Sepitetty on ehkä väärä sana yhdeksi kuvailevaksi sanaksi, kun oleellisinta on se tietojen tarkistaminen. Sodan loppupuolelta ja pian jälkeen on kasattu valtavasti tietoa holokaustista, eikä kaikkea tietoa ole varsinaisesti tarkistettu, pitääkö ne paikkansa, mutta sitten vähän oikoen katsottiin paljon tietoa totuudeksi ilman tarkistamista, koska mitä etua se olisi palvellut. Saksa hävisi, johtajia tuomittiin rikoksista ja kaikki olivat tyytyväisiä. Se nyt oli ihan täysin odotettavaa ja inhimillistä, mutta ongelma siirtyi nykypäivään, jolloin mitään tietoa ei saa kyseenalaistaa millään tavoin.
Vaan onko sananvapaus uhrattavissa pelolle? Miksi sitä ei enää osata arvostaa, vaan pelon vuoksi sitä rajataan koko ajan lisää? Ja kun Saksasta puhutaan, niin kuinka monen sukupolven ajan saksalaisten täytyy maksaa syntejään? Olemmeko jo unohtaneet ensimmäisen maailmansodan ratkaisun aiheuttaman katkeruuden tulokset? Tässä vaiheessa kannattaa myös huomioida, että Saksan suurin yksittäinen äärioikeistolaisliike on turkkilainen.
Vääryyksiä ei pidä unohtaa, mutta ei sen varjolla pidä myöskään oikeuttaa väärää.