Poliisi rysähti maahanmuuttokriitikon epäilyttävään ansaan
Poliisin twiiteistä noussut some-hurrikaani on johtamassa poliisin some-käytäntöjen uudelleentarkasteluun. Hyvä niin. Viranomaisten on syytäkin olla somessa äärimmäisen tarkkana.
Etenkin ylikomisario Jari Taponen joutui maahanmuuttokriitikoiden hampaisiin puolustettuaan Twitterissä turvapaikanhakijoiden koulunkäyntiä. Some-herkkä aihe, johon etenkin poliisin tulisi suhtautua äärimmäisellä tarkkuudella.
Lopputulos osoittaa, että poliisissa on välttämätöntä käydä laaja keskustelu viranomaisen some-käytännöistä.
Myrskyn silmässä oli Suomen luotetuin instanssi, jolta on toivottu persoonallistakin läsnäoloa somessa. Tukala tilanne.
Some-kohun taustalla ovat harkitsemattomat sanavalinnat ja some-kansan joko tahallinen tai tahaton väärinymmärrys. Etenkin Twitterin 140 merkin rajoissa jää usein tulkinnanvaraa, jolloin yksikin järkyttynyt reaktio riittää lietsomaan some-raivon. Seuraajat tarttuvat pöyristykseen, ja pian jaetaankin jo yhteistä kauhistusta samalla, kun twiittaajan alkuperäinen viesti unohtuu. Kokematon someilija kompastuu ansaan heti ja kiirehtii puolustamaan sanomaansa hätiköiden vain lisäten vettä vihamyllyyn.
Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus.
Perussuomalaisen puolueen äänenkannattaja Suomen Uutiset julkaisi sivuillaan hittijutun, jonka otsikko oli harhaanjohtava. ”Pähkähulluin twiittiketju ikinä? Ylikomisario Taponen vaatii yli-ikäisiä terroristeja koulunpenkille”, lehti julisti. Kyseenalaisesti muotoillulla uutisella on valtava määrä Facebook-jakoja: lähes 5 000 kappaletta. Tämä sinetöi some-hurrikaanin.
Taposen kardinaalivirhe oli vastaus kauhistuneeseen kysymykseen siitä, kannattaako hän aikuisten terroristien pitämistä ”lastemme kouluissa”. Taposen yli sata kommenttia kerännyt vastaus kuului: ”Hyvää oppi tekee terroristillekin! Saattaa näköala laajentua ja suvaitsevaisuus lisääntyä!”
Eihän se ihan putkeen mennyt.
Päin mäntyä journalismin näkökulmasta täräytti myös Suomen Uutiset, joka ei muuten kuulu Julkisen sanan neuvostoon (JSN), eikä siten ole sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita kuten muu suomalainen media puoluelehtiä myöten. Myöskään sen paperiversio Perussuomalainen-lehti ei ole JSN:n jäsen.
Tavallinen some-käyttäjä tai uutiskuluttaja tuskin kuitenkaan tajuaa tätä, vaan lukee tekstiä kuin journalistisin pelisäännöin rakennettua uutista.
Amerikkalainen valeuutissivusto
Infowars tarttui twiittiin. Kun vielä kuulin Taposen esimiehen epäilyt, mielessä heräsi väkisinkin kysymys siitä, kuinka masinoitu hyökkäys some-hurrikaani lopulta oli. Esimies eli Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg sanoi minulle pohtineensa, onko Taposen varsinaisen asemapaikan ja some-kohun välillä joku yhteys. Hän huomautti, että juuri Taponen joutui kesällä kantamaan kovan vastuun Rautatientorin maahanmuuttovastaisen leirin purkamisesta. Himberg puhui ”erittäin mielenkiintoisesta ilmiöstä” ja ”melkein kampanjalta näyttävästä mustamaalauksesta”.
Taponen näyttää muutenkin olevan niin sanotuissa maahanmuuttokriittisissä piireissä tuttu ja netin perusteella myös varsin vihattu mies. Häntä on moitittu jo aiemmin muun muassa MV-lehdessä ja Hommaforumilla.
Sain Taposelta eilen aamulla puhelun. Hän vaati
jatkojuttuumme korjausta kohtaan, jossa selitimme jupakan taustaa. Kohta kuului näin: ”Taponen linjasi, että aikuisia turvapaikanhakijoita ei tulisi poistaa alaikäisten joukosta Suomen kouluista, vaan päinvastoin heidän koulussa pysymistään tulisi tukea.”
Taponen huomautti, että hän on puolustanut vain turvapaikanhakijoiden koulunkäyntiä – ei sitä, millaisissa tiloissa opetus tulisi antaa.
Tein juttuun korjauksen. Sille oli perusteet.
Samalla pyysin häneltä asiantuntijahaastattelua, josta on nyt syntymässä artikkeli. Jari Taponen on virkavapaalla Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnan yksiköstä tehdäkseen tutkimusta. Yksikön johtajana hänelle on kertynyt kokemusta muun muassa terrorismin torjunnasta ja turvapaikanhakijoihin liittyvistä haasteista.
Tällä somessa sairaaksi haukutulla asiantuntijalla oli painavaa sanottavaa tärkeästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä: siitä, miten ihmisen yhteiskuntakelpoisuutta voi parantaa.
