Ei Suomessa voida sinänsä puuttua tekoihin, jotka eivät ole laittomia ja vaaranna yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
Tässä ei oikeasti kannata ylidramatisoida asiaa, koska se hämärtää tilannetta entisestään. Pitää muistaa että poliisilta on viime aikoina lähinnä leikattu, ja nykyiset lisäpanostukset ovat lähinnä paluuyritystä entiselle tasolle.
Maahanmuuttopolitiikkaan ja etenkin sen täysin ennustettaviin ja etukäteen tiedossa oleviin seurauksiin sekä maahanmuuttopolitiikan taustoina oleviin ideologisiin lähtökohtiin kriittisesti suhtautuvia tahoja on väärinymmärretty tahallaan, tarkoitushakuisesti ja järjettömiin ääriarvoihin kärjistäen niistä Neuvostoliitosta Suomeen tulleista somaliporukoista lähtien.
Tässä kompromettoivassa tahallisessa väärinymmärtämisessä on ollut useita keskeisiä ryhmiä. Osa ryhmistä on puoluepoliittisia, osa ideologisella tavalla poliittisia, mutta irti nykyisistä puolueista (esim. vanhoja kommunisteja, anarkisteja, poliittisen islamismin edustajia, arvoliberaalistoa...), osa tiedo(s)tusvälineitä ja niiden keskeisiä toimijoita, osa virkamiehiä (???), todella keskeinen osa akateemisen maailman erilaisia tahoja oikeuspolitiikasta sosiologiaan ja tiedotusoppiin + vähän muuallekin...
Jos ja kun yksittäisiin ihmisiin on kohdistunut niinkin vähän aikaa kuin 1991-2017 varsin systemaattinen institutionaalinen kompromettointi, jossa on mukana valtava määrä erilaisia yhteiskunnallisesti keskeisiä, suurta julkisuusvaltaa käyttäviä institutioita, niin lienee aika ymmärrettävää että kompromettoinnin kohteen ovat hiukan vereslihalla.
Jos ja kun maan sisäiseen kovaan turvallisuuteen "ei riitä rahaa” mutta epäselvästi määriteltyyn ja rikoslaille tuntemattomaan "vihapuheen" torjuntaan löytyy hetkessä kymmeniä miljoonia ja kymmenittäin poliiseja, niin silloin tämä vereslihalla oleva henkilö katsoo, että ketkäs näitä vihapuhepoliiseja haluavat. Ja hänhän huomaa, että vihapuhepoliisia peräänkuuluttavat täsmälleen samat tahot joila on ollut keskeinen rooli kompromettoinnissa. Ja että näillä tahoilla on kumma käsitys sananvapaudesta. Heidän ja heidän näkemystensä ja arvojensa kritisoiminen on vihapuhetta. He taas saavat sananvapauden nimissä sanoa - jopa tehdä - lähes mitä tahansa ja sitä pitäisi sitten vain ymmärtää, koska se on heidän juttunaan oikeutetumpaa. Koska Arvo Pohja.
Jos tutkija tämmöisessä tilanteessa toteaa, että "asiaa ei pidä ylidramatisoida" niin ainakin allekirjoittanella herää vakava epäilys siitä, että haluaako tai kykeneekö tutkija hahmottamaan historiallista ja tämänhetkistä kokonaiskuvaa vai onko tilanne se, että faktat pilaavat hyvän pössiksen?
Toteutuneet tapahtumakulut niin Suomessa kuin lähes missä tahansa muussakin maassa vihjaavat vahvasti siihen suuntaan, että ne 1991 - 2017 kompromettoidut yksilöt ovat olleet paljon enemmän oikeassa kuin kompromettoijat ja heidän tilannekuvansa. Ja tilannekuvan muodostamisen suhteen pätee se, että muodollinen pätevyys, asema tai muu status ei ole mitään. Ainoa todellista pätevyyttä mittaava mittari on se, että kuinka oikeaan joku osuu tai ei osu - ja kuinka usein.
Viimeisesti kappaleesta voit lukea rivien väleistä sitä, että minkä tasoista arvostusta eri tahot täältä saavat ja millä perusteella. Ja niin kuin hyvin tiedämme, niin arvostus tai sen puute ei ole vihaa. Myöskään turhautuminen, ahdistuneisuus, pettymys tai kyllästyminen ei ole vihaa. Ja jos niille jätetään purkautumis- ja esille tulemisen väyliä, niin ne eivät suomalaisessa mielenmaisemassa myöskään johda vihaan.
Tuo 1991-2017 vallinnut kompromettointi kyllä tuottaa vihaa ja vihan ilmaisuja. Lienee kuitenkin oikeutettua ja perusteltua, että 16 vuotta epärehellisesti kurmuutettu antaa jossain välissä sanallisesti lainsäädännön rajoissa takaisin - vaikka sitten sen samat 16 vuotta.
