Pahinta tässä "vihapuheilmiössä" tuntuu olevan juuri tämä epätietoisuus. Enää ei voi tietää, että kenen motiivina on mahdollisesti turhautuminen ja sitä kautta kritiikin esittäminen ja kenen yhteiskuntavakauden horjuttaminen.
Tuohon Vonkan aiempaan kommenttiin läpinäkyvyydestä ja totuuden puhumisesta on helppo yhtyä. Kun päättäjät ovat totuudenmukaisia niin uskoisin, että kansa suurilta osin seuraa perässä. Tarvitaan suunnannäyttäjiä. Toki silloinkin ne vihanpuheen levittäjät pyrkivät värittämään asioita ja keksimään omia totuuksiaan, mutta olisivat varmasti helpommin tunnistettavissa muun puheen seasta.
Suomea on pitkään pystynyt pitämään luottamusyhteiskuntana. Se on mahdollistanut (ja mahdollistaa edelleen) usean asian toimimisen. Siinä on jotakin todella arvokasta, että pystyy luottamaan viereiseen kansalaiseen. Nyt tuntuu, että internetin tarjoamien vaihtoehtoisten totuuksien maailmassa tuo luottamus on toden totta alkanut rapistumaan. Erittäin ikävä kehityssuunta.
Mietin vielä, että usein sellaisen aidon kansalaisen turhautumisesta johtuvan yksittäisen ylilyönnin esim. somessa erottaa parhaiten aidosta häiriköinnistä siitä, että tuo mielenilmaus on yksittäinen ja lyhytkestoinen. Jatkuva saman asian jankuttaminen on turhan työlästä useimmille kansalaisille, joten näiden tapausten takana saattaakin sitten olla todennäköisemmin jokin ikävämpi motiivi. Tuo pariodiatilikin täyttää oikeastaan jälkimmäisen kriteerit. Mitä muut mieltä?
Itse toivon että Kaarisade jatkaa niin kauan kuin Tapola ja kumppanit tarjoilevat meille parodiaa.