Analyysi: Saanko toivottaa "suvakkihuoralle syöpäkuolemaa"? Poliisi ei tutki, koska veisi "useamman työpäivän"
Kuolemalla hekumointia, raiskausfantasioita – mitä kaikkea verkossa saa julkisuudessa esiintyvistä naisista julkaista ilman, että poliisi puuttuu?
15.7.2017 klo 09:17
Hanna Huumoselle alkoi tulvia törkyviestejä, kun hän käynnisti kampanjan MV-lehteä vastaan.Jari Kovalainen / Yle
Anne Ali-Hokka
Loppu MV:lle(siirryt toiseen palveluun).
Tavoitteena oli vaikeuttaa sivuston toimintaa iskemällä arkaan paikkaan, mainostuloihin. Ylen jutussa oli arvioitu
MV-lehden tienanneen mainoksilla jopa 35 000 euroa kuukaudessa.
“Toivon hartaasti että sinä, lähipiirisi ja kaikki aatetoverisi saisitte kunnon joukkorikastuksen (lue raiskauksen) laittomilta maahantunkeutujilta niin alkais silmät aukeamaan. Toivon todella että näin tapahtuu.” – Pera, tekstiviesti Hanna Huumoselle 9.1.2016
Huumonen oli luonnollisesti osannut odottaa jonkinlaista vastaiskua, mutta sen erittäin henkilökohtainen luonne oli yllätys. MV-lehden sivustolla julkaistiin Huumosen työpaikan yhteystiedot ja “kehotettiin toimenpiteisiin”. Kotiosoitteensa hän ehti piilottaa kuultuaan kavereiltaan, että sitä kysellään keskustelupalstalla.
Joku lähetti omasta numerostaankin tekstiviestin: “Suvakkihuora, häpeän sinua!”.
Kuinka moni todella yhtäkkiä vihasi häntä, itselleen tuntematonta ihmistä? Osa viesteistä vaikutti tulevan tekaistuilta Facebook-profiileilta osana häneen kohdistettua vihakampanjaa.
“Kyllä aion tulla hautajaisiisi juhlimaan niin vitusti ” – viesti Facebookissa 12.1.2016
“Kuole syöpään tai mieluummin sut raiskataan hengiltä.” – viesti Facebookissa 17.1.2016
“Olet todella vastenmielinen huora. En yhtään ihmettele jos joku puukottaa sinua.” – viesti Facebookissa tammikuussa 2016
MV-lehteä vastaan suunnattu boikottikampanja tehosi ja yritykset vetivät mainoksensa sivustolta pois. Kampanjan kasvona esiintynyt Huumonen liikkui aluksi turvasumuttimen kanssa ja kärsi univaikeuksista.
Julkisuudessa hän pyrki esiintymään SONKin puheenjohtajan roolissa tyynenä ja pitämään omat tunteensa taka-alalla. Mutta hänen oli mahdotonta tietää, kuinka vakavasti väkivaltaa pursuavat viestit tuli ottaa. Oma ja läheisten arki kärsi, koska elämä muuttui yhtäkkiä turvattomaksi.
“Toivottavasti tulee se puoliapina joukkio (pakoloiset) ja raiskaa sut ja sun läheises hengiltä. SAATANAN PASKA!!!” - viesti Facebookissa 3.5.2016
Vappuna 2016 lehtien toimituksiin lähetettiin pornokuvia, joihin oli liitetty Huumosen pää. Kun hänen puhelimeensa alkoi tulla läähätyssoittoja, hän arvasi, että yhteystiedot oli laitettu seuranhakupalstalle.
Ajan kuluessa Huumonen oppi sietämään sitä, että viha- ja törkyviestejä voi tulla, jos esiintyy julkisuudessa. Hän ei kuitenkaan ole suostunut tukkimaan suutaan.
– Ne voittavat, jos mä hiljenen, Huumonen sanoo nyt.
Hänen kaverinsa keräävät parhaillaan talteen kaikkea sitä törkypostia, jota hän on saanut puolentoista vuoden aikana. Kesän jälkeen poliisille lähtee uusi rikosilmoitus.
Vihapuhetta ei sellaisenaan määritellä Suomen laissa. Siitä voi kuitenkin rangaista toisilla rikosnimikkeillä.
Yleisimmät rasistisen vihapuheen rikosnimikkeet ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen. Lisäksi vihapuheeseen syyllistynyt voidaan tuomita esimerkiksi kunnianloukkauksesta, laittomasta uhkauksesta tai viestintärauhan rikkomisesta.
Viime syksynä poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi toivovansa, että
vihapuhe kriminalisoitaisiin(siirryt toiseen palveluun) selkeästi omana kohtanaan rikoslaissa. Hän piti näyttökysymyksiä nykytilanteessa hankalina.
Kolehmaisen mukaan vihapuheen kriminalisointi antaisi mahdollisuuden puuttua vihapuheeseen laajemmin, koulukiusaamisesta alkaen.
– Puheet johtavat helposti fyysiseen väkivaltaan. Niillä on selvä jatkumo, Kolehmainen korosti.
Myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on pitänyt tarpeellisena selvittää, onko
lainsäädäntö vihapuheeseen puuttumiseksi(siirryt toiseen palveluun) ajan tasalla.
– Erityisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa keskustelu helposti karkaa käsistä. Puhekin on teko, Sipilä kirjoitti blogissaan viime syksynä.
Tähän mennessä tuomioita on annettu rasistisesta vihapuheesta, eivätkä ne ole olleet erityisen tuntuvia. Sakot ovat jääneet muutamasta sadasta noin tuhanteen euroon.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on pitänyt esimerkiksi
kansanryhmää vastaan kiihottamista sellaisena ihmisarvon loukkaamisena, joka sietäisi tulla vakavammin rangaistuksi.
Naisiin kohdistettu verkkoviha poikkeaa yleensä miesten kohtaamasta: naisten saamissa
viesteissä korostuvat seksistiset ja väkivaltaiset uhkailut(siirryt toiseen palveluun). Tampereen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa naispuoliset toimittajat ja asiantuntijat pitivät tätä yhdistelmää erityisen ahdistavana.
Tutkimuksen mukaan maahanmuutosta kirjoittavat naispuoliset toimittajat ja rasismin parissa työskentelevät asiantuntijat kertoivat, että heitä huoriteltiin ja heidän epäiltiin harrastavan seksiä maahanmuuttajien kanssa. Heidän saamansa yhteydenotot saattoivat sisältää viittauksia väkivaltaan, suoria uhkauksia sekä tappo- tai itsemurhakehotuksia.
Toimittajat sanoivat saavansa aggressiivista palautetta niin usein, että katsoivat sen jo kuuluvan osaksi työtään.
Äskettäin
naisten saamasta vihapuheesta avautui perussuomalaisista eronnut kansanedustaja Tiina Elovaara (uv). Hän sanoi havainneensa, että naispoliitikon saama palaute on erilaista kuin miesten.
– Se on ruumiillista, kehollista, ulkonäköön ja seksuaalisuuteen liittyvää. Se on hieman pelottavaa.
Myös Vihreiden nuorten toinen puheenjohtaja Iiris Suomela joutui verkkovihan kohteeksi, kun yliopisto-opiskelijoita edustava SYL julistautui liittokokouksessaan marraskuussa 2016 feministiseksi järjestöksi. Viha- ja törkyviestejä vyöryi asiaa julkisuudessa kannattaneille naisille.
SYL:n miespuolinen puheenjohtaja, Heikki Koponen, ihmetteli julkisesti, miksei hän saanut juuri lainkaan vihapostia.
Hanna Huumonen on tehnyt saamistaan vihaviesteistä tähän mennessä viisi rikosilmoitusta.
Tuoreimmasta rikosilmoituksesta Huumosen puoluetoveri, kansanedustaja Timo Harakka (sd) jätti äskettäin sisäministerille kirjallisen kysymyksen.
Siinä Harakka ihmettelee, onko
poliisin vastaperustetulla vihapuheryhmällä riittävät resurssit, kun se on jättänyt “erään toistuvan tappo- ja raiskausuhkauksen” esitutkinnan kesken muun muassa sen työläyden takia.
– Jos viranomaiset antavat näin helpolla periksi, nimettömiin uhkauksiin ja kunnianloukkauksiin voidaan ryhtyä ilman pelkoa seuraamuksista, Harakka kummeksuu.
Hallitus on ilmoittanut, että sillä on nollatoleranssi vihapuheeseen. Se osoitti keväällä 2017 lisätalousarviossaan 1,26 miljoonaa euroa vihapuheen vastaisiin toimiin. Sillä rahalla perustettiin muun muassa valtakunnallinen vihapuhetta paljastava, tutkiva ja ennaltaehkäisevä ryhmä, joka toimii Helsingin poliisissa.
Poliisin vihapuheryhmästä on syntynyt julkisuudessa kuva, että se tutkisi kaikenlaista verkossa ilmenevää vihapuhetta. Näin ei ole. Esimerkiksi Huumosen tekemä rikosilmoitus mahdollisesta kunnianloukkauksesta ei koskaan päätynyt tämän ryhmän käsittelyyn. Se ohjattiin sen sijaan Helsingin poliisin rikostorjuntayksikköön, joka ottaa vastaan suurimman osan rikosilmoituksista.
Poliisin uusi vihapuheryhmä tutkii ennen muuta tapauksia, joissa epäillään kiihotusta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomista.
Verkossa tapahtuvia kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia se tutkii vain, “jos teon vaikuttimena on ollut rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen, vammaisuus tai muu vastaava”.
Huumonen ei yleensä käy keskustelupalstoilla. Hän oli keväällä kuitenkin saanut tietää, että hänestä levitetään virheellisiä ja loukkaavia tietoja rikosaiheisen murha.info-sivuston keskustelupalstalla.
Sieltä löytyi muun muassa yksityiskohtainen kertomus, jossa fantasioidaan tunnetun toimittajan seksuaalisella väkivallalla ja surmalla. Tarinassa tästä teloituksesta lähetetään video Huumoselle ja sen liitteenä teksti: “You Will Die Next” (Sinä Kuolet Seuraavaksi).
Kihlakunnansyyttäjä teki päätöksen esitutkinnan keskeyttämisestä poliisilta saamansa selvityksen jälkeen. Vaikka poliisi käräjäoikeuden päätöksellä ja lukuisten pyyntöjen jälkeen saisikin kirjoittajien henkilöllisyydet selville, syyllisyys olisi senkin jälkeen vaikea osoittaa, syyttäjä perusteli Huumoselle.
Edes perusteellinen esitutkinta ei syyttäjän mukaan todennäköisesti johtaisi siihen, että kukaan joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Huumosesta oli karua lukea, että “myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi asiassa esitutkinnan jatkamista”.
Mutta onko aggressiivinen vihapuhe jo niin laajaa, ettei sitä enää voi pitää vain yksilöiden, vaan koko yhteiskunnan ongelmana?
Kun Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Atte Oksanen aloitti
kansainvälistä verkkovihatutkimusta(siirryt toiseen palveluun) vuonna 2013, hänellä oli käsitys, että ilmiö on melko marginaalinen.
Tutkimusta tehdessä se paljastuikin yleiseksi. Jopa puolet 15–30-vuotiaista kertoi nähneensä vihamielisiä tai halventavia kirjoituksia tai puhetta, joilla hyökätään epäasiallisesti ihmisryhmiä tai henkilöitä vastaan.
Kun laaja tutkimushanke päättyi vuonna 2016, verkon vihapuheen määrässä oli taas tapahtunut iso hyppäys. Suomeen oli tällä välillä tullut yli 30 000 turvapaikanhakijaa ja äärijärjestö Isis oli tehnyt iskuja Euroopassa.
Kolme neljästä 15–30-vuotiaasta suomalaisesta oli tutkimuksen mukaan vuoden 2015 lopussa törmännyt netissä vihapuheeseen. Vähäinen joukko, neljä prosenttia, tunnusti tuottaneensa itse verkkoon materiaalia, jonka muut ovat tulkinneet vihamieliseksi tai halventavaksi.
– Pieni porukka käyttää megafonia. Mutta yhteiskunnallisesti on ongelma, ettei siihen pystytä paremmin puuttumaan, Oksanen sanoo.
Oksasen mielestä vihapuheen uhrien suojaamisesta tulisi käydä vakavampaa yhteiskunnallista keskustelua. Tutkimuksista tiedetään, että vihapuhe luo pelkoja ja turvattomuutta, heikentää hyvinvointia ja luottamusta toisiin ihmisiin.
Oksanen ei usko siihen, että ihmisten pitäisi vain kasvattaa paksumpi nahka kestääkseen vihapuhetta paremmin.
– Synkeältä näyttää, jos yksilöitä ei suojata ja vihamielinen ilmapiiri jatkuu.
Yhtenä keinona vihapuheen hillitsemiseen esitetään sosiaalisen median alustojen tarkempaa moderointia.
Saksa on lähtenyt siihen etunenässä. Se aikoo pakottaa ulkomaiset toimijat, kuten
Facebookin, Twitterin ja Youtuben noudattamaan Saksan lakia ja lisäämään valvontaa sakon uhalla.
Saksan liittopäivät hyväksyi kesäkuussa lain, joka määrää yhteisöpalveluja tarjoavat yritykset poistamaan laittoman aineiston 24 tunnin sisällä sen havaitsemisesta. Lain noudattamatta jättämisestä seuraa enimmillään 50 miljoonan euron sakot. Lievemmissä tapauksissa aineiston poistamiseen on viikko aikaa.
Saksassa vihapuheeseen suhtaudutaan jo historiallisista syistä hyvin tiukasti. Natsien tekemän juutalaisten joukkotuhon hyväksyminen, kieltäminen tai vähättely ovat Saksan rikoslaissa kiellettyä vihapuhetta. Samoin kielletään toisten ihmisarvoa vastaan hyökkäävä puhe, vaikka siihen ei liittyisi edes aikomusta väkivaltaan.
Toinen ääripää on Yhdysvallat, jossa yksilön sananvapauden takaaminen on tärkein perusoikeus. Sen seurauksena lainsäädäntö on vihapuhetta selvästi sallivampaa Yhdysvalloissa kuin Saksassa.
Saksan uutta vihapuhetta torjuvaa lakia on myös arvosteltu sananvapauden rajoittamisesta. Missä kulkevat hyväksyttävän viestinnän rajat ja kuka sen saa määritellä?
On kiinnostavaa nähdä, lähtevätkö muut Euroopan maat Saksan tiukalle linjalle. Sananvapautta uhkaa toisaalta myös, jos tilanteen annetaan jatkua, ja osa ihmisistä käyttää sananvapautta väärin: solvaamiseen, häirintään, uhkailuun ja muiden hiljentämiseen.
Uudessa Suomessa työskennellyt toimittaja Linda Pelkonen(siirryt toiseen palveluun) kirjoitti Kempeleessä tapahtuneesta raiskauksesta. Hän kysyi uutisjutussa, miksi poliisi kertoi tiedotteessaan epäiltyjen maahanmuuttajataustasta.
Pelkonen sai juttunsa vuoksi herjaavia ja uhkaavia puheluita ja viestejä, joista teki rikosilmoituksen.
Kihlakunnansyyttäjän mukaan niitä ei ollut tarpeen tutkia, koska toimittajien pitääkin sietää “enemmän loukkaavia kommentteja kuin jonkun julkisuudelta suojassa työtään tekevän henkilön”.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen palautti jutun esitutkintaan – hänestä yleinen etu vaatii toimittajaan kohdistuneiden uhkausten tutkimista.
Kolme Pelkoselle törkyviestejä lähettänyttä(siirryt toiseen palveluun) miestä joutuu pian vastaamaan syytteisiin laittomasta uhkauksesta ja kahdesta kunnianloukkauksesta.
Myös Hanna Huumonen pyrkii edelleen saamaan solvaajansa vastuuseen teoistaan. Hän on vaihtanut nyt taktiikkaa: yksittäisten rikosilmoitusten sijaan hän aikoo lähettää vuoden 2016 alusta lähtien saamansa vihaviestit yhtenä pakettina poliisille. Hän haluaa tietää, eikö se kokonaisuudessaan täytä vainoamisen kriteerejä.
– Tapaukset tulevat vain lisääntymään, ja olisi hyvä tehdä aiheesta yksi vahva ennakkotapaus, joka toimisi pelotteena. Poliisi ampuu omaan jalkaansa, kun rikosilmoituksia jätetään tutkimatta, Huumonen sanoo.
