Vikingit ja sotaretki suomeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja BlackFox
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kaikkia vastaan on näköjään sodittu.

Tämä luettelo kattaa Suomen alueella käydyt aseelliset konfliktit (sodat ja vakavat sisäiset levottomuudet) sekä sellaiset Suomen ulkopuolella käydyt konfliktit (sodat ja sotilasoperaatiot), joihin Suomen valtio tai huomattava joukko Suomen alueen asukkaita on ottanut osaa.

Esihistoriasta keskiajan alkuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riimukivi Gs 13 Ruotsin Gävlessä kertoo 1000-luvulla Hämeessäsurmansa saaneesta viikingistä.
Esihistorian vuosituhansien aikana Suomenkin alueella lienee nähty suuri määrä aseellisia yhteenottoja, mutta niistä voivat kertoa enintään satunnaiset arkeologiset löydöt. Kivikautisten metsästäjä-kalastajakulttuurien elämäntapaa on usein pidetty suhteellisen rauhanomaisena, joskin tätä käsitystä on viime aikoina kyseenalaistettu. Nuorakeraamisen kulttuurin saapumista Etelä-Suomeen vuoden 3200 eaa. tienoilla on joskus arveltu väkivaltaiseksi prosessiksi. Pronssi- ja rautakauden, varsinkin merovingiajan, löytöihin sisältyy paljon aseita. On tosin epäselvää, milloin niitä on käytetty sotimiseen, milloin paikallisempaan väkivaltaan ja milloin lähinnä sosiaalisen aseman ilmaisemiseen.

1000-1300-luvut olivat Itämeren alueella rauhatonta aikaa. Katolisen kirkon tavoitteena oli alueen pakanallisten kansojen käännyttäminen kristinuskoon. Rauhanomaisten keinojen ei koettu riittävän esimerkiksi Liivinmaalla, joten välineeksi otettiin ristiretkien pohjoinen versio. Katolisen kirkon tavoitteita toteutti pääasiassa alueen orastaneet katoliset kuningas- ja ruhtinaskunnat kuten Tanska, Ruotsi, Novgord ja muut ryhmät, kuten kalparitarit ja ristiretkeläiset, mutta toisaalta ne pyrkivät saamaan uusia alueita hallintaansa myös kirkosta välittämättä. Idässä ortodoksinen Novgord oli maltillisempi käännyttämään lähialueiden pakanallisia kansoja kristinuskoon, mutta teki aktiivisesti sotaretkiä nykyisen Suomen ja luovutetun Karjalan alueelle. Itämeren alueen suomensukuiset kansat sotivat myös keskenään ja liittoutuivat vaihtelevasti Ruotsin ja Novgorodin kanssa tehden myös hyökkäyksiä omien alueittensa ulkopuolelle. Useat Suomen linnavuoret olivat käytössä kyseisenä aikana.

Riimukivissä on muutamia merkintöjä Suomessa surmansa saaneista henkilöistä. Ruotsin Gävlessä sijaitseva riimukivi Gs 13 kertoo Egil-nimisen henkilön kuolleen Hämeeseen tehdyllä ryöstöretkellä joskus 1000-luvun alussa. Retkeä johti Freygeirr-niminen päällikkö. Riimukiven tekstin mukaan sen pystytti Egilin muistoksi hänen veljensä Brúsi. Myös riimukivi G 319 on pystytetty Suomessa 1200-luvun alussa kuolleen Auðvaldr-nimisen henkilön muistoksi. Ruotsin Söderby-Karlin kirkossa sijaineen, mutta myöhemmin kadonneen riimukiven U 582, pystyttivät Bjôrn ja Ígulfríðr heidän Suomessa surmansa saaneen poikansa Ótryggrin muistolle.

Ensimmäiset Suomen kansojen ja Suomen alueen aseellisista konflikteja koskevat lähteet ovat mm. Novgorodin ensimmäinen kronikka, Nestorin kronikka, Sofian ensimmäinen kronikka ja Eerikin kronikka. Tiedot käyvät luotettavammiksi 1200-luvulla, mutta tältäkin vuosisadalta saatu kuva on varmasti puutteellinen.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_historian_sodista
 
Miekathan ovat aina kiinnostavia.
Tässäpä pari kertomusta Eurooppalaisten miekkojen kehittymisestä. Juonipaljastuksena kerron heti alkuun, että ei mitään sellaista "viikinkimiekkaa" ole edes olemassa vaikka sellaisesta niin usein puhutaankin. Viikinkien aikainen miekka on vain hieman muotoillumpi roomalainen spatha.

Tässä hyvää yleistä esittelyä miekkojen kehityksestä.

ja tässä pohdintaa siitä mikä se "viikinkimiekka" ny sitten on ?



.
 
Kirjoitin "Muut sodat ei WW2" alle luettelon suomalaisen sotahistorian sodista josta viikinki- tai pakanallisten pohjoismaisten sotien luettelo-ote on seuraava:

- 300-luku Ruotsin (Svean) kuninkaan Agnen sotaretki Suomeen. Ynglingan saagan alkuosassa eli sinne kopioidussa n. vuodelta 800 periytyvässä Tjodolf-runoilijan 900-luvun alussa tallentamassa Ynglingatalissa on mahdollisesti ensimmäinen maininta suomalaisten aseellisesta konfliktista. Suomalaisten joukkoja johti Froste. Saagan kuvaama Agnen hautakumpu Agnehögen on radioajoitettu n. vuoteen 400.

- n. 470 Ruotsin kuningas Vanlandi hyökkää Ynglingan saagan mukaan Suomeen.

- n. 818 Tanskalais-Bjarmilainen sota. Suomen kuningas Matul toi apua bjarmeille Tanskan kuningas Ragnaria vastaan. Aluksi hän oli voitolla, mutta kärsi sitten tappion ja pelastautui pakenemalla Saxo Grammaticuksen Tanskan historian mukaan.

- 1000 viikinkiretki Hämeeseen. Riimukivi Gs 13 kertoo Egil-nimisen henkilön kuolleen Hämeeseen tehdyllä ryöstöretkellä joskus 1000-luvun alussa. Retkeä johti Freygeirr-niminen päällikkö. Huom: Tämä on se josta kyseinen viestisäie alkoi, mutta sanottakoon sen ilmoittamasta ajoituksesta 1050, että se tuskin on oikea koska tiedon alkuperäislähde eli viikinkikaivertaja Åsmund Kåressonin kaivertama riimukivi on nykyisin Ruotsissa Sörbyn kirkon asehuoneessa (tai Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Gävlessä) ja se on radioajoitettu vuosien 1020-1050 välille. Siksi tässä lähteessä ajoituksena oli listani n. vuosi 1000 eli 1000-luvun alussa eli ennen tuossa kronologisessa listassa sen jälkeen mainittua Olavi Pyhän retkeä.

- 1008 Norjan kuningas Olavi Pyhä tekee viikinkiretken Suomeen ja häviää Herdalerin taistelussa.

- 1050-luvulta Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum ja Adam Bremeniläinen mainitsevat, että ruotsalaiskuninkaat Anund ja Emund tekivät luultavasti erilliset sotaretket Suomeen.
 
Viimeksi muokattu:
En nyt viitsinyt laittaa tätä provokaatiota teräaseiden yleiseen ketjuun kun tässä ainoassa viikinkiketjussakin voi pyöritellä.
Tiedeyhteisön eräs osa on pullauttanut ulos tällaisen tutkimuksen: http://yle.fi/uutiset/3-9566875 Viikinkimiekoista ei ollut aseiksi
Klikkaa laajentaaksesi...
En usko tuohon.
Pitäisi tietää tarkemmin mitä miekkoja nuo tutkitut olivat ja samalla pitäisi verrata niitä esim +ULFBEHRT+ metalliin, josta myös on omaa tutkimusta olemassa.
Mitäs mpnetin asiantuntijat tästä tuumaavat? Muistaakseni ainakin @Aquilifer on kiinnostunut keskiajan aseista?
 
Eivät kyllä pohjanmiehet vaikuta sellaiselta porukalta, joka heiluisi ympäriinsä toimimattomien aseiden kanssa. Sehän on moisessa uranvalinnassa varsin hengelle hupaa...
 
Viimeksi muokattu:
Koska teräs on kovempaa kuin rauta, taisteluaseessa pitäisi olla teräsreunat ja rautasydän, joka kestää iskut. Tutkimissamme miekoissa nämä edellytykset eivät täyttyneet, Fedrigo sanoo LiveScience(siirryt toiseen palveluun)-tiedesivustolle.
Klikkaa laajentaaksesi...
En ole mikään asiantuntija mutta tietääkseni karkaisun tehtävä on juuri terän vahvistaminen ja sen jälkeen päästäminen joka lisää sitkeyttä. Eli ei niitä miekkoja ole koskaan kahdesta eri metallista tehty, tietääkseni.
Tuo artikkeli kyllä kuulostaa melko amatöörikirjoitukselta.

Ja sitäpaitsi, asiantuntijoiden mukaan ei ole olemassa mitään "viikinkimiekkaa". Viikinkien käyttämät miekat olivat valmistettu keski-eurooopassa. Muistaakseni lähinnä nyky-Saksan alueella enimmäkseen.
 
Viimeksi muokattu:
Hautoihin tehtiin käyttöesineitä erikseen. Se oikea miekka kulki suvussa ollen niin kallis ase, että niitä ei helpolla haudattu vainajan mukana, vaan ne korvattiin symbolisin "sinne päin" taotuin asein. On myös jotain todisteita siitä, että se laadukas miekka laitettiin sinne hautaan hautajaisten yhteydessä, mutta käytiin sitten jossain vaiheessa korvaamassa huonommalla symbolisella miekalla.

Vain erityisen rikkaita ja merkittäviä henkilöitä haudattiin aidoin asein, jopa lempihevonen ja kallisarvoista karjaa saatettiin tappaa hautaan mukaan. Ääriesimerkkinä laiva ja jopa uhratut orjat. Pitää muistaa että tuhannen vuotta sitten kaikki oli käsityötä, ja hyvät tavarat tehtiin kestämään.

Aidot taistelumiekat, joita on löydetty, olivat kyllä laadultaan ihan kunnollisia. Näistä on tehty sadoittain tutkimuksia ja kokeellisessa arkeologiassa sekä ammattiseppien tietotaidolla rekonstruoitu viikinkien valmistustekniikat. Lopputuloksena on saatu erinomaisia miekanteriä. Viikingit osasivat valmistaa erinomaisia miekkoja "Pattern welding"- tekniikalla, eli eräänlaisella damastitaonnalla, jossa kova teräs käytettiin muodostamaan leikkaavat terät ja pehmeämpi rauta taottiin keskelle antamaan miekalle joustavuutta. Kyseessä ei ole klassinen damastiteräs, jossa kaulitaan ja käännetään luoden satoja tai jopa tuhansia kerroksia, vaan nimenomaan muutamasta metallitangosta ahjohitsaamalla muodostettu miekanterä. Tämä jäi sitten keskiajalla pois käytöstä, kun sepät oppivat tekemään parempilaatuista homogeenistä terästä ahjoissaan ja masuuneissaan, jolloin tuollaiselle monimutkaiselle taontatavalle ei enää ollut tarvetta.

Viikinkien sepät olivat taitavia ammattilaisia, jotka tiesivät mitä tekivät. Tuo "ULFBERHT" on vain yksi esimerkki, ja sekin oli itseasiassa usein tuoteväärennöksen uhri. On löydetty erittäin laadukkaita ULFBERHT- merkintäisiä miekkoja, sekä samoin merkittyjä susipaskoja miekkoja, jotka nykyisin arkeologit tulkitsevat merkkiväärennöksiksi.

Miekan ei myöskään tarvitse olla superkovaa terästä ollakseen tehokas. Pelkkä rautainenkin terä saadaan kyllä riittävän teräväksi ja leikkaavaksi, kunhan seppä tietää mitä tekee. Viikingien saagoissa on myös mainintoja taistelusta, jossa päähenkilö joutui suoristamaan miekkansa useita kertoja taistelun aikana. Se viittaa suhteellisen pehmeään terään. Mutta kyllä sellaisellakin päät ja jäsenet irtoaa vastustajalta. Pääsääntöisesti ammattimiehet osasivat tietysti valita itselleen myös ammattilaisen työvälineet. Mies joka on koko ikänsä treenannut miekankäyttöä tunnistaa laadukkaan miekan ja susipaskan meltorautamiekan jo ottaessaan sen käteensä. Tiedän tämän kokemuksesta, koska olen itse harrastanut keskiaikamiekkailua parikymmentä vuotta. Sen vain oppii tuntemaan miekan tasapainosta, metallin soinnusta sitä kopauttaessa tai siitä miten terä värähtelee sitä heilauttaessa tai sillä lyödessä. Jos minunkin kaltaiseni harrastelija tunnistaa nämä asiat, niin muinaisten aikojen miehet varmasti osasivat sen paljon paremmin. Seppä joka yritti myydä paskaa rautamiekkaa hyvänä teräsmiekkana sai varmasti aika kipakkaa palautetta saman tien.
 
Aquilifer kirjoitti:
Aidot taistelumiekat, joita on löydetty, olivat kyllä laadultaan ihan kunnollisia. Viikinkien sepät olivat taitavia ammattilaisia, jotka tiesivät mitä tekivät. Näistä on tehty sadoittain tutkimuksia ja kokeellisessa arkeologiassa sekä ammattiseppien tietotaidolla rekonstruoitu viikinkien valmistustekniikat.
Klikkaa laajentaaksesi...
No tätä mieltä minäkin olen. Tätä tukevia tutkimuksia on kyllä enemmän kuin tämä tuore ulostulo, jolla ei voi yleistää koskemaan kaikkea ns. viikinkiajan terästä ja miekkoja.

Viikingit osasivat valmistaa erinomaisia miekkoja "Pattern welding"- tekniikalla, eli eräänlaisella damastitaonnalla, jossa kova teräs käytettiin muodostamaan leikkaavat terät ja pehmeämpi rauta taottiin keskelle antamaan miekalle joustavuutta. Kyseessä ei ole klassinen damastiteräs, jossa kaulitaan ja käännetään luoden satoja tai jopa tuhansia kerroksia, vaan nimenomaan muutamasta metallitangosta ahjohitsaamalla muodostettu miekanterä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Molemmista löytyy youtubesta ja netistä esittelyä niille, jotka ovat kiinnostuneita tietämään enemmän.

"ULFBERHT" on vain yksi esimerkki, ja sekin oli itseasiassa usein tuoteväärennöksen uhri. On löydetty erittäin laadukkaita ULFBERHT- merkintäisiä miekkoja, sekä samoin merkittyjä susipaskoja miekkoja, jotka nykyisin arkeologit tulkitsevat merkkiväärennöksiksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
+Ulfbehrt+ miekkojen alkuperään liittyy kiehtovasti erilaisia vaihtoehtoja. Miekat ovat kiinteästi sidoksissa viikinkeihin, mutta kukaan ei ole vielä pystynyt osoittamaan mistä ne miekat tulivat tai kuka/mikä oli Ulfbehrt? Laadukkaita miekkoja olivat ja siksi mielellään tuoteväärennettyjäkin. Mielenkiintoinen teräksen ominaisuuteen liittyvä seikka on se, että U:t olivat viikinkien ajalta 700-1050, mutta mitä ilmeisimmin vasta myöhemmin Eurooppalaisten keskiaikaisten miekkojen teräslaatuun saatiin samaa puhtautta mitä U:ssa on ollut jo satoja vuosia aikaisemmin. Mitä sellaista taonnan tietoa viikingeillä oli aikanaan, mitä Eurooppalaiset eivat osanneet? Toivatko viikingit oman taitonsa retkiltään Mustalle merelle? Kiehtovaa. Jäsen @Beerfect linkkasi videon aiheesta ekalla sivulla. Suosittelen lukijoille.

Mies joka on koko ikänsä treenannut miekankäyttöä tunnistaa laadukkaan miekan ja susipaskan meltorautamiekan jo ottaessaan sen käteensä. Jos minunkin kaltaiseni harrastelija tunnistaa nämä asiat, niin muinaisten aikojen miehet varmasti osasivat sen paljon paremmin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tälle high five! Respect!
Omista parista miekoistani tunnistan sen miten ne käyttäytyvät omassa kädessäni ja osaan omaan käteeni tehdä valintaa lähinnä painon ja tasapainon kautta, mutta muuten taidot ovat ihan kotipihalla treenaamisen pohjalla. (hand-and-half + viking) Taontaa ja teräksen käsittelyä seuraan ihan kiinnostuneena, mutta jätän suosiolla tekemisen sellaisille, jotka ovat asiaan todella vihkiytyneet ja taitoa opiskelleet.

.
 
Viimeksi muokattu:
Lyhyesti esittelyssä viikinkien yleisimmät aseet, eli sotakirves ja miekka. Videolla vilahtava asiantuntija kyllä väittää että viikinkimiekka oli todella tappava, eikä mikään lelu;

 
Viimeksi muokattu:
Sanotaan tässä vielä että ainakin minä luotan Youtuubissä esiintyviin Nikolas Lloyd eli Lindybeige ja Matt Eastoniin eli Schola Gladiatora.
 
http://magasiini.aga.fi/1834-2/
ULFBERHT – VIIKINKIMIEKKA TUHAT VUOTTA AIKAANSA EDELLÄ
Kaikki HBO:n menestyssarja Game of Thronesin uskolliset ystävät tietävät, mitä valyrialainen teräs on – ikivanha materiaali, jota käytettiin ainutlaatuisten, vahvojen ja periaatteessa voittamattomien miekkojen takomiseen. Viikinkiaikaan perehtyneille ajatus supermiekasta ei kuitenkaan ole aivan kaukaa haettu. Viikingeillä oli jotain vastaavaa – Ulfberht.

https://kalmistopiiri.wordpress.com...at-olletkaan-tuontitavaraa-manner-euroopasta/
Uusi väitöstutkimus: rautakauden laatumiekkoja kopioitiin myös Pohjoismaissa

Edit:
https://white-album.s3.amazonaws.com/files/his_fi_141524-16_vikingsvaerdet_web.pdf

Ja vielä hieman tuntumaa siihen, että Viikinkiajan soturien taidot oli väsymättömien harjoitusten ja taitavien oivallusten hiomaa äärimmäistä taistelutaitoa. Kun varsinaisille sotureille lisää tähän vielä peloton kuoleman hyväksyminen sekä mahdollinen stimuloiva "lääkitys" ja usein myös nuoruus ja näyttämisen halu niin tuollainen soturi oli suuren (aikalaistensa) koon lisäksi melkoinen hurjimus:
https://rautakaudentaidot.wordpress.com/
 
Viimeksi muokattu:
Ongelmahan tässä on, että arkeologit ovat kyllä oman alansa ammattilaisia, ja nykypäivän arkeologit varsinkin saavat kaivettua mitä uskomattominta tietoa pienistäkin löydöistä, mutta he eivät silti tiedä esimerkiksi juuri miekoista tai varsinkaan niiden käytöstä yhtään mitään.

Miekkailun harrastajat, siis en tarkoita mitään larppaajia tai BOTN-mäiskijöitä, vaan sellaisia jotka treenaavat oikeita historiallisia tekniikoita, taas tuntevat aseensa ja niiden ominaisuudet läpikotaisin koska he käyttävät niitä juuri sellaisilla tavoilla kuin ne on tarkoitettu käytettäviksi. Silloin sen aseen ominaisuudet ja ennen kaikkea sen valmistamiseen tarvittu ammattitaito suorastaan pomppaavat silmille. Hyvän miekan valmistuksessa ei ole pelkästään kyse raudan takomisesta, vaan siinä on lukuisia eri asioita, joiden yhteensovitetulla harmonialla saadaan aikaan hyvä miekka.

Nykyisin ihmiset kuvittelevat, että mikä tahansa teroitettu rautakanki on miekka. Ei se ole, se on teroitettu rautakanki. Sisäinen ristiretkeläiseni huokaisee joka kerta, kun joku innokas tuttu tai kaveri on ostanut itselleen satasella jonkun karmean rosteriteräisen seinäkoristeen, ja esittelee sitä sitten ylpeänä minulle. Kilttinä kaverina en millään haluaisi sanoa, että sori, tuo on täyttä paskaa ja älä nyt ainakaan mene lyömään sillä mitään, koska se todennäköisesti hajoaa ja ilmassa lentävä katkennut terä voi sitten päätyä mihin vaan.

Hyvät miekat olivat aikoinaan kalliita, ja niin ne ovat nykyäänkin. Hyvässä miekassa ei ole pelkästään kyse teräksen laadusta vaan siinä on paljon ammattitaitoa ja käytännön tietoa upotettuna yhteen pakettiin. Taitava seppä osaa takoa miekkaan sellaisia ominaisuuksia kuin terägeometria, distaalikaventuma, massakaari, tasapainopisteet, kääntymispisteet, värähtelynoodit, materiaalivahvuudet, lämpökäsittely ja teroituskulmat. Kaikkia näitä siirtämällä tai säätämällä saadaan tehtyä miekka, joka on kevyt, terävä, kestävä, joustava mutta kova, ja sitten se tärkein ominaisuus, leikkaava. Hyvä miekka leikkaa lähes itsestään, käyttäjän tarvitsee antaa sille vain suunta ja vauhti, sekä ohjata terä osumaan oikeassa kulmassa, ja miekka hoitaa itse loput.

Hyviä miekkoja saa ostettua nykyisinkin. Kuvetta kyllä joutuu kaivamaan, mutta ei sen enempää kuin vaikkapa hyvää pistoolia ostaessa. Nykypäivän asialle vihkiytyneiden ammattiseppien ansiosta ymmärrys hyvän miekan ominaisuuksista on aivan eri tasolla kuin vielä pari vuosikymmentä sitten, ja heidän tekemänsä tutkimus- ja taustatyö ovat avartaneet miekan sielunelämää mittaamattoman arvokkaalla tavalla. Mutta varoituksen sana; harrastus on erittäin addiktoiva. Vanha sanonta "mies ei valitse miekkaa, miekka valitsee miehen" pitää kyllä paikkansa.

Tässä pintaraapaisu siitä, miten monimutkainen ase laadukas miekka voi ominaisuuksiltaan olla:
http://blog.subcaelo.net/ensis/documenting-dynamics-of-swords/
Muutama valmistaja, joiden laatu ja ymmärrys aseen ominaisuuksista on tarvittavalla tasolla. Albioneita minulla on itselläni kolme, kyseisestä valmistajasta on piireissä muodostunut synonyymi laadulle:
https://www.albion-swords.com/

Muutama muu laadukas valmistaja, toki näitä on enemmänkin, mutta vain esimerkiksi:
http://arms-n-armor.com/

http://artofswordmaking.com/

http://www.templ.net/english/
 
Viimeksi muokattu:
Rauhantekijä kirjoitti:
ja päivitystä aiheeseen..... luettavaa olkaapa hyvät:

Suomalaisheimot ja viikingit elivät vaihtelevissa väleissä. Uusi näyttely avaa viikinkien vaiheita Suomessa.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-200000...-other&share=720d6eb1df57ff739cbd9e0807495d4b

Käykää Tukholmassa
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005225064.html
Klikkaa laajentaaksesi...

Ihan ensimmäiseksi, viikingit nimistä kansaa ei ole ollut ikinä olemassa, kyseessä on elinkeinoa/toimintaa kuvaava nimitys.

Viikinki on nykyään synonyymi muinaisille skandinaaveille jotka elivät heimoissa ja klaaneissa aivan kuten hämäläiset, karjalaiset, virolaiset, liiviläiset ja muut suomensukuiset.

"Suomalaiset eivät olleet yhtenäinen porukka", "tyttäriä annettiin viikingeille", "viikingit vei orjia Suomesta", samoin voidaan sanoa kaikista muistakin Pohjois-Euroopan asukkaista kuten ruotsalaisista tai norjalaisista!
Kaikkea paskaa sitä toistellaan, epäilen toimittajan tulkintaa aiheesta, tutkijat kyllä tietävät ettei Suomi alueena kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti poikennut muista Itämeren alueen maista tuona aikana.

Suomesta on löytynyt esimerkiksi aikansa huippu aseistusta enemmän kuin Ruotsista ja muuta esineistöä jotka todistavat kontakteista laiturin nokkaa pidemmälle.
Geenitkin todistavat suomalaisten liikkuneen aivan samalla tavalla ja samoissa paikoissa kuin "viikingit".
Britanniassa ihan yleisesti tulkitaan suuren pakana-armeijan värvätyn ympäri pohjolaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_pakana-armeija.



Suuri muutos meillä oli kristinuskon juurtuminen instituutiona valtaa pitävien toimesta, meidän kohdallamme läntisen kirkon alaisuuteen päätyminen ja Ruotsin muodostuvaan valtakuntaan liittäminen.
 
"Viikinki" on sama kuin ryöstäretkeilijä. Suurin osa kun pysytteli maataan viljelemässä.
 
Eikös Bysantin henkivartiokaartissa ollut suomen-sukuisia ja epäilemättä muiden pohjolan miesten kanssa sinne ajautuneita. Varjageja eli viikinkejä. Varjagi-sanan voidaan tulkita olevan suomalaista alkuperää (lahti) samoin kuin Vik on ruotsalaista. Eniten viikinkimiekkoja on löytynyt yllättäen suomesta ja tästä sekä monesta muusta ristiriidasta juonnettuna voidaan sanoa, että vaikka Tanska, Norja ja Ruotsi ovat omineet Viikinki-tarun niin suomalaisten osalta (täällä olleet hajanaiset heimot siis) lopullista totuutta ei ole vielä historiankirjoihin kirjoitettu. Miksi näiden heimojen edustajat eivät olisi tehneet kauppareissuja tai liittyneet sotajoukkoihin kun ne kuitenkin olivat aseistettuja, pystyivät näitä torjumaan ja näitä vastaan sotimaan.
 
Viimeksi muokattu:
Suomalaisten ja viikinkien kohtuullisen rauhallisia välejä edesauttoi se, että Suomi oli hyvin köyhää seutua verrattuna muihin viikinkien tuntemiin alueisiin. Ryöstettävää ei ollut.

”Turkisten ja ehkä ihmisten lisäksi juuri muuta kiinnostavaa ei ollut. Hopea, jalokivet ja muut kiiltävät aarteet Suomesta puuttuivat tyystin, kun taas vaikka Keski-Aasiassa niitä riitti runsaasti”, Söderlund sanoo.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on täysin ristiriidassa sen kanssa että Suomesta on löytynyt suuria määriä arvokasta aseistusta, miekat yleensä olivat arvokkaita koko Euroopassa ja kalleimmat maksoivat kymmenia tuhansia nykyrahassa.
Näihin miekkoihin ei olisi ollut varaa tai tarvetta jos Suomessa olisi ainona elinkeinona myyty turkiksia laiturin nokassa odottaen.
Todennäköisintä on että Suomalaiset välittivät kauppaa Venäjältä Keski-Eurooppaan ja/tai toimivat palkkasotilaina, eli "viikinkeinä".

Marks of Fire, Value and Faith. Swords with Ferrous Inlays in Finland during the Late Iron Age (ca. 700–1200 AD)

To return to the questions presented in the introduction, the conclusions may be summarized as follows. The first purpose of this work was to establish the number of iron inlaid swords in Finland, since no systematic studies have been conducted previously. The overall number of Late Iron Age swords in Finland is relatively high in comparison with neighbouring areas and with regard to the assumption that the areas of settlement in Late Iron Age Finland were not a major part of the trade networks but lay instead outside the main trading routes. In addition, the number of decorated blades is similarly high, although comparisons are difficult due to the lack of systematic studies elsewhere. Blades with ferrous inlays were not rarities in Late Iron Age Finland but quite common, contrary to traditional beliefs.
Klikkaa laajentaaksesi...

Traditionally, Finnish research has considered iron-inlaid blades, as well as other decorated sword blades, as expensive imports and thus objects reflecting high societal status and wealth. In the light of this work, iron inlaid swords were very common during the Late Iron Age in Finland, having been acquired by those who could afford them. As objects of fashion during the Viking Age, their demand was a probable reason for local manufacture at least on the Scandinavian scale, at least when, according to written sources, the trade of weapons from Continental Europe was restricted. According to the traces of use, at least some of these swords witnessed actual combat, and were not mere display items.
Klikkaa laajentaaksesi...

http://www.doria.fi/handle/10024/119919
 
Tuommoinen muistui mieleen.

Läpivalaisu paljasti: Viikinkimiekoista ei ollut aseiksi
Kolme moderneilla menetelmillä tutkittua miekkaa osoittautuivat pikemminkin näyttö- kuin käyttötavaraksi.

Arkeologia
15.4.2017 klo 08:33 https://yle.fi/uutiset/3-9566875

Tällaiseksi viikinkien hyökkäys kuviteltiin Pontevedrassa Espanjassa joitakin vuosia sitten. Hyökkäyksiä muistetaan festivaalilla aina elokuun ensimmäisenä sunnuntaina.Salvador Sas / EPA
Nykyajan tutkintamenetelmä on paljastanut viikingeistä seikan, joka ei sovi heidän hurjaan hyökkääjämaineeseensa. Kolmen viikinkimiekan yksityiskohtainen läpivalaisu osoitti ne liian heikoiksi, jotta niillä olisi juuri voinut tehdä veritöitä.

Viikingit, joiden aika kesti noin vuodesta 750 vuoteen 1050, olivat aseistautuneet pääasiassa kirveillä ja keihäillä. Miekat olivat kalliita, joten niitä oli yleensä vain eliitillä.

Jo aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että monet viikinkimiekat kelpasivat lähinnä vallan ja aseman symboliksi, eivät varsinaisiksi aseiksi. Tanskan teknillisessä yliopistossa tehty kolmen miekan tarkka tutkimus vahvistaa tätä käsitystä.

Neutroniläpivalaisu näkee tarkasti
Viikinkimiekkoja on löydetty runsaat kaksi tuhatta. Kolmea päästiin nyt tutkimaan ensi kertaa neutroniläpivalaisulla. Tanskan kansallismuseon kokoelmiin kuuluvat miekat ovat peräisin keskiseltä Juutinmaalta, 800–900-luvuilta.

Neutroniläpivalaisu on röntgenkuvauksen tapainen menetelmä, mutta se kykenee läpäisemään atomeja ympäröivät elektronipilvet ja antaa siksi erittäin yksityiskohtaisen kuvan.

Sen ansiosta pystyttiin erittelemään, mitä miekkojen metalliseos sisältää, kertoo tutkimuksen johtaja, materiaalitutkija Anna Fedrigo.

Tekotapa altisti miekat ruosteelle.

Kaikki kolme miekkaa oli tehty hitsaamalla yhteen rauta- ja teräskaistaleita. Tulosta oli taivuteltu, kierretty ja taottu, jotta pinta sai koristeellisen kuvioinnin. Vahvaa asetta siten ei kuitenkaan syntynyt.

– Koska teräs on kovempaa kuin rauta, taisteluaseessa pitäisi olla teräsreunat ja rautasydän, joka kestää iskut. Tutkimissamme miekoissa nämä edellytykset eivät täyttyneet, Fedrigo sanoo LiveScience(siirryt toiseen palveluun)-tiedesivustolle.

Lisäksi paljastui, että metallisuikaleet oli pakotettu yhteen korkeassa lämpötilassa, minkä takia niiden pinnalle muodostui helposti oksideja, jotka heikensivät niitä ja saivat ne jopa ruostumaan.

Tutkimus on julkaistu Archaeological Science: Reports(siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Sardaukar kirjoitti:
"Viikinki" on sama kuin ryöstäretkeilijä. Suurin osa kun pysytteli maataan viljelemässä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Riippuu tilanteesta, kaikki vapaat miehet olivat jonkun päällikön alaisia (klaanit), velvollisia omistamaan aseita ja osallistumaan sotaretkille.
Varsinainen viikinki olisi ehkä jonkun päällikön kiertelevän nuoremman pojan alaisuudessa toimiva palkkasotilas tai joukko lainsuojattomaksi julistettuja.
Jossain tilanteessa kaikki nämä voisivat toimia yhdessä ja niitä voisi kutsua viikinkiarmeijaksi.
Nykyään viikinkinki on pitkän matkan kauppias veneineen koska seurue olisi ollut aseistettu..
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top