Vikingit ja sotaretki suomeen

Riippuu tilanteesta, kaikki vapaat miehet olivat jonkun päällikön alaisia (klaanit), velvollisia omistamaan aseita ja osallistumaan sotaretkille.
Varsinainen viikinki olisi ehkä jonkun päällikön kiertelevän nuoremman pojan alaisuudessa toimiva palkkasotilas tai joukko lainsuojattomaksi julistettuja.
Jossain tilanteessa kaikki nämä voisivat toimia yhdessä ja niitä voisi kutsua viikinkiarmeijaksi.
Nykyään viikinkinki on pitkän matkan kauppias veneineen koska seurue olisi ollut aseistettu..

Se vähän riippui olitko "hird"-man vai muuten vaan.
 
Tuommoinen muistui mieleen.

Seppä ja arkeologi Mikko Moilanen takoi 13 miekkaa ja osoitti, että arvokas ase saattoi olla kotimainen.

”RAUTAKAUDEN suomalainen, joka oli hankkinut kehnon miekan, ei käynyt taistelun jälkeen valittamassa”, toteaa seppä ja arkeologi Mikko Moilanen.


Hänen helmikuussa hyväksytty väitöskirjansa mullistaa käsityksen siitä, millaisilla miekoilla nuoremman rautakauden eli viikinki- ja ristiretkiajan Suomessa taisteltiin. Noilta ajoilta on säilynyt 600–700 miekanterää kokonaisina tai osina.


Joissain on jälkiä, jotka osoittavat, että aseiden käyttäjät ovat joutuneet totisiin paikkoihin.



http://www.hs.fi/tiede/art-2000002888986.html



 
Miten se taistelu Valhallassa onnistuu replikalla? :)
 
Se vähän riipui olitko "hird" vai muuten vaan.

Jos olit vapaa kuuluit sukuun, klaaniin ja heimoon ja kaikilla oli velvollisuuksia niitä kohtaan.
Suomen haudat ovat erityisen aserikkaita jostain syystä, tämä viittaa nimenomaan yleiseen asevelvollisuuteen, varmaan pitkälti samoista syistä kuin nykyäänkin.
Toisilla oli varaa vain kirveeseen ja keihääseen mutta kaikista löytyy rautaa.
 
En kiistä, joidenkin tutkijoiden mukaan suomalaiset verottivat varjageja.

Koko Venäjän perustaminen on ihan hämärässä vielä, mikä rooli oli suomensukuisilla heimoilla koska mitään valloittavaa viikinkiarmeijaa ei ole missään mainittu eikä siitä ole mitään jälkiä.
 
Tuommoinen muistui mieleen.
Jokin mättää, koska miekkojen tekotapaa on jäljitetty ja saatu aikaan huippuaseita jotka olisivat olleet / olivat aikaansa edellä. Tiedetään toki, että kirveet ja keihäät olivat sotajoukon pääasiallinen ase mutta ei feikkimiekoilla olisi brittiensaaria tai normandiaa valloitettu tai laitettu bysantin sapelinkalisuttelijoille pelkoa puseroon. Ja miksi taistella feikeillä koska vihollisilla oli mm euroopan puolella hyviä miekkoja/seppiä.
 
Pistetään tämä tänne, vaikka onkin fiktiota, mutta osoittaa asennetta.

 
Nämä on todella mielenkiintoisia juttuja mutta niitä tutkitaan nykyään liian vähän syystä että eräs pelleporukka Saksassa kaappasi Pohjois-Euroopan yhteisen historian.

En kyllä oikein anna natseille anteeksi hakaristin kaappaamista....perkele.
 
En kyllä oikein anna natseille anteeksi hakaristin kaappaamista....perkele.

Kaikilla suvuilla ja perheillä oli puumerkinsä ja monilla joku versio siitä, oli myös yleinen onnen symboli.¨
Ei ole mitään syytä antaa natsien kaapata rautakaudelta asti elävää perinnettä.

17-815754100879946b6.jpg


https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/10/aristoteleen-kantapaa-esko-ja-puumerkki

Puumerkkejä on Suomessa kerännyt ja tutkinut eniten pappi Paavo O. Ekko. Hän syntyi vuonna 1903 ja valmistui papiksi 1928. Päästyään papinvirkaan Karunaan 1930-luvun alussa Ekko kiinnostui kirkon pöytäkirjoissa esiintyneistä puumerkeistä, ja koska hän oli jo lapsuudesta saakka ollut innoissaan historiasta, hän alkoi kerätä puumerkkejä järjestelmällisesti.
Vuosien keräystyö kirkonkirjoista, maakunta-arkistoista, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Saksasta kerrytti valtaisan yli 13 000 puumerkin kokoelman. Ekko kirjoitti aiheesta kaksi kirjaa: Puumerkit ja riimut menneisyyden avaimina vuonna 1984 ja Länsi-Suomen puumerkkien historia 1992.


Puumerkki vaihtui allekirjoitukseksi vasta 1950-luvun jälkeen
Porilainen jo eläkkeellä oleva Timo Ekko jatkoi isänsä aloittamaa puumerkkien keräämistä. Nyt niitä on kasassa 14 000 kappaletta, joista osa on suomalaisia ja osa ulkomaalaisia. Puumerkkien käyttö väheni vasta 1950-luvun jälkeen Suomessa.

https://yle.fi/uutiset/3-7732072
 
Jokin mättää, koska miekkojen tekotapaa on jäljitetty ja saatu aikaan huippuaseita jotka olisivat olleet / olivat aikaansa edellä. Tiedetään toki, että kirveet ja keihäät olivat sotajoukon pääasiallinen ase mutta ei feikkimiekoilla olisi brittiensaaria tai normandiaa valloitettu tai laitettu bysantin sapelinkalisuttelijoille pelkoa puseroon. Ja miksi taistella feikeillä koska vihollisilla oli mm euroopan puolella hyviä miekkoja/seppiä.
Pari näkemystä heitän tähän kun harrastusmielessä on tullut tutustuttua viikinki- ja varhaiskeskiajan aseisiin ja niiden käyttöön.
Moilanen on tehnyt vuosia hienoa työtä aiheen parissa, kannattaa tutustua siihen jos aihe yhtään kiinnostaa.
Miekka ei tuohon aikaan ollut käytännössä yhdenkään soturin pääase, vaan lähinnä se oli kakkosase ja ennenkaikkea statussymboli. Ratsumiesten pääase oli keihäs/peitsi ja kun sitä ei voinut käyttää, käytti ratsumies useimmiten nuijaa. Jalkamies käytti kirvestä, nuijaa ja keihästä - heillä harvoin edes oli miekkaa sen kalleudesta johtuen.
Miekka oli tuohon aikaan äärimmäisen kallis, teräksen laadusta johtuen hyvin herkkä vahingoittumaan JA sotilaiden suojavarustuksen takia myös itseasiassa hyvin tehoton verrattuna moninverroin edullisempiin aseisiin joita tuossa edellä mainitsinkin.
No, toki miekallakin roolinsa taistelukentällä tuolloin oli, mutta se oli selvästi vähäisempi kuin mitä usein ajatellaan.
Syyt huomaa helposti kun vähän opettelee tuon ajan taistelutekniikoita ja sparraa niillä kaverin kanssa - miekka todella on tehoton, parhaimmillaankin hyvin herkkä vaurioitumaan ja kuitenkin hyvin kallis ase.
Upeita aseita ne ovat ja myös harrastajan/keräilijän koukuttavia aseita, joissa on todella suuria eroja riippuen tasapainotuksesta jne jne. Kiehtovia ja koukuttavia aseita keräillä ja käyttää... T: "aivan liikaa rahaa käyttömiekkoihin upottanut" :)
 
Miekkojen käyttökelpoisuus ja pituus riippui käytetyn teräksen laadusta. Vain parhaat sepät osasivat tehdä laadukasta terästä, ja salaisuuksia varjeltiin mustasukkaisesti. Tuohon aikaanhan ei ollut mitään patenttijärjestelmää tai lisenssimaksuja. Sitäpaitsi rautamalmejakin oli erilaatuisia ja jotkut spesifiset metodit eivät ehkä tuottaneetkaan samaa tulosta toisen alueen malmilla. Kuvaavaa kehityksen hitaudelle on että Iberia/Espanja piti Euroopassa teräksentuotannon kärkipaikkaa noin 2000 vuoden ajan - vielä nykyäänkin saatetaan puhua "Toledon teräksestä".
Gladius, väkipuukot yms. lyhyet miekat olivat pitkälti metallurgian rajoitusten tulosta. Miekkoja kyllä pidettiin tehokkaina, koska sellainen haluttiin antaa joka rivimiehellekin mikäli mahdollista. Kelttien pitkiä miekkoja roomalaiset pitivät huonoina: ne taipuilivat ja hitsaussaumat saattoivat ratketa. Oletettavasti aivan rikkaimmilla sotureilla oli laadukkaat miekat, muilla kehnoja jäljitelmiä. Viikinkiajalla tilanne lie ollut samanlainen. Eräs saaga kertoo viikinkisoturista jonka miekka oli kyllä hieno, mutta taipui taistelussa vähän väliä ja hän joutui koko ajan saappaallaan oikomaan sitä.
Yksi tapa kiertää raaka-aineen rajoitukset oli tehdä miekasta jykevä ja etupainoinen lyömäase (makhaira, falchion, kukri jne). Nämä aseet jäivät pois käytöstä kun teräksen laatu parani. Roomalaiset varustivat legioonansa pitkillä miekoilla (spatha) keisariajan loppupuolella joten miekkoja kyllä oli jos niihin oli varaa ja oletettavasti laatu oli edes jotenkuten kelvollinen, muuten ei varmaan olisi vaivauduttu. Keihäs oli silti pääase.

Pitää muistaa ettei keskivertomosurilla välttämättä ollut juuri minkäänlaista panssaria tai korkeintaan joku nahkahaarniska. Vain isot valtiot tai rikkaat hallitsijat saattoivat varustaa suuria joukkoja rengaspanssarilla. Siihenkin käytettiin yleensä vain tavallista rautaa.
 
Back
Top