Tämä on kyllä hyvä. Virolaisten kannalta olisi ollut suotavaa, että ongelma olisi ratkaistu. Mutta miten, jos tasa-arvoinen lainsäädäntö ei riitä toiselle vuosikymmeniä etuoikeuksista nauttineelle osapuolelle?
Kanta-asukkaat vietiin Siperiaan ja vierasta maahantulijaa, valloittajaväestöä, vieraan elämänmuodon edustastajaa hemmoteltiin a-kansalaisiksi 50 vuotta. Ja nyt sille ei kelpaa
samanarvoisuus? Isäntä- ja herrarotu venäläiselle? Jotenkin ymmärrän virolaisten henkisiä vaikeuksia enemmän kuin venäläisten asennetta.
Sinulla on sujuva kynä ja hyvä ajatus. Anna nyt muutama viisas konkreettinen ja tekninen toimenpide, kun kuitenkin olet sitä mieltä, että virolaiset ovat tupeloineet ja venäläinen on se marttyyri.
Virolaisilla on raskas historian painolasti ja kaunat ovat syystäkin syvät, mutta siitä huolimatta on mentävä eteenpäin ja kehitettävä uuden itsenäistyneen valtion yhteiskunta kestävälle pohjalle - niistä lähtökohdista, jotka Virossa vallitsevat. Ne eivät ole helpot, mutta niillä pelimerkeillä on pelattava, mitä on jaossa sattunut käteensä saamaan ja pärjättävä. Strategian, geopolitiikan ja vuosisatojen historian näkökulmasta Viron asema ei ole kadehdittava, kuten ei myöskään Suomen.
Suuren väestönosan osattomuus ja itsensä kokeminen B-luokan kansalaiseksi ei ole kestävää kehitystä, joka lupaisi mitään hyvää tulevaisuudelle eikä pienellä maalla ole varaa luoda sisälleen sellaisia sisäisiä hajoittavia voimia tai sallia niiden olemassaoloa. Tämän tyyppisestä kansaa hajoittavasta jaottelusta on suomalaisillakin omakohtaisia kokemuksia ja talouden kurjistuessa samaan suuntaan ollaan kaikesta päätellen ainakin osittain palaamassa.
Viron alkuperäinen ajatus oli aikanaan, että venäläisväestö siirtyisi omatoimisesti maasta pois "takaisin" Venäjän puolelle, mistä syntyperäiset eivät olleet edes tulleet. Tämän perusteella on ollut ihan aiheellista ikään kuin kääntää kelloa takaisin 1930-luvulle ja palauttaa Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikaiset olosuhteet ja väestö. Täten on ollut varsin perusteltua vaatia Viron kansalaisuuden saamiseksi esimerkiksi viron kielen osaamista. Toiveista huolimatta venäläisväestö jäi kuitenkin paikoilleen ja muodostaa nyt Viron toiseksi suurimman etnisen ryhmän. Näin merkittävää ryhmää ja sen tarpeita ei Viron valtio yksinkertaisesti voi sivuuttaa, vaikka nämä ovatkin entisen miehittäjän ja sortajan mukanaan tuomaa väkeä. Tämän porukan kanssa on kyettävä pärjäämään.
Tarpeelliset konkreettiset toimenpiteet ja vaatimukset on mitoitettava sen mukaisesti, mikä on Viron olosuhteissa realistista. Erilaisia tehtyjä ja tekemättömiä toimenpiteitä on varmasti runsaasti, joiden piru asuu luonnollisesti yksityiskohdissa emmekä me suomalaiset voi niitä kaikkia tarkasti tuntea. Joka tapauksessa tavoitteen on oltava kirkas: venäläisväestön syrjäytyminen Viron yhteiskunnasta on estettävä, vaikka hintalappu olisikin suuri ja kompromissit välttämättömiä. Vain tällä tavalla Viron valtio voi saada venäläisväestön riittävän tuen (hearts and minds) puolelleen ja samalla neutraloida potentiaalisen 5. kolonnan muodostumisen, jonka lietsominen on erityisesti Venäjän intresseissä.
Ensimmäisenä toimenpiteenä Viron tulisi
vähintään myöntää venäjän kielelle vähemmistökielen asema (vrt. Suomessa ruotsi ja saame) sekä myöntää kansalaisuuden hakuprosessin yhteydessä venäjän kielisille vapautus epäoikeudenmukaiseksi kyykytykseksi koetusta viron kielen osaamisvaatimuksesta. Tällöin Viron venäläisten olisi
kohtuudella mahdollista saavuttaa Viron kansalaisuus. Samalla vaikuttaja-agenttien propagandalta ja näiden lietsomalta separatistiselta agitoinnilta putoaisi pohja pois ja vaikutus heikentyisi. Lopusta huolehtii maan talouskasvu ja koheneva elintaso (vrt. Venäjän elintaso), jota venäläiset erityisesti länsimaissa arvostavat, oikeusvaltion ja laajojen kansalaisoikeuksien lisäksi. Harva länsimaahan vapauteen ja leveämmän länsileivän ääreen päässyt ja tottunut venäläinen haluaa takaisin Venäjälle, saati haluaa tukea sen voimapolitiikkaa.
Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää kummallakaan osapuolella, mutta pelkästään nämä toimenpiteet todennäköisesti tyydyttäisivät venäläisväestön valtaosaa siinä määrin, että tämän väestön lietsominen 5. kolonnaksi muodostuisi vähintään huomattavan vaikeaksi. Samalla ne saisivat heidät osallistumaan Viron yhteiskunnan rakentamiseen, jossa on vielä paljon työtä jäljellä. Viroon jäisi tietysti suuri etnisesti venäläisperäinen väestö, joka mahdollisesti ajan myötä virolaistuisi, mutta virolaiset eivät nyt vain nykyisissä olosuhteissa voi sille oikein mitään. Niillä pelimerkeillä on pelattava, mitä käteen on jaettu.
Vertailun vuoksi Suomella oli jatkosodan alkuvaiheessa vuonna 1941, talvisodan jälkeen Moskovan häpeärauhassa ryöstetyn Karjalan takaisinvaltauksen ja Itä-Karjalan valtauksen yhteydessä pätevä suunnitelma valtakunnalle potentiaalisesti haitallisen ja sisäisiä ongelmia aiheuttavan venäläisvähemmistön muodostumisen estämiseksi. Kuten foorumin lukijat varmasti tietävät, niin Karjalaan muualta Neuvostoliiton alueelta siirretty ei-suomensukuinen väestö kerättiin siirtoleireille odottamaan Neuvostoliiton kukistumista ja sitä seuraavaa palautustaan takaisin Venäjälle niiden rajojen taakse, johon ne Saksan voittaessa olisi uudelleen siirretty. Niissä olosuhteissa sekä poliittisten suhdanteiden vallitessa tämä suunnitelma oli toimiva ratkaisu ja olisi samalla estänyt Viron tyyppisen ongelman muodostumisen. Samanlaisen tempun tekeminen ei kuitenkaan nykyaikana ole yhdellekään länsimaalle poliittisesti mahdollinen ratkaisu, koska kyseessä on yksiselitteisesti etninen puhdistus, joka on äärimmäisen tuomittavaa. Nykyaikana täytyy keksiä jotain muuta.
