Voiko kuka tahansa perustaa Suojeluskunnat?

Mitä enemmän eräät keskustelijat argumentoivat SK:n uudelleenperustamisen puolesta, sitä vakaammin uskon ettei sitä ainakaan HEIDÄN tarkoittamassaan muodossa pidä missään nimessä saattaa alulle.
.

En tunnista edes vanhaa Suojeluskuntaa näistä kommenteista. Enemmänkin Lapuan liikkeen.

Vanhan järjestön ensisijaisena tehtävänä oli Suomen turvaaminen ulkoiselta uhalta. Lisäksi sillä oli Suomen sisäisiä tehtäviä, kuten virka-avun anto. Nämä muiluttajat ja idäntielle laittajat olivat iikolleja ja lapualaisia.

Suojeluskunnan työtä jatkaa nykyisin MPK kaikkien yhteiskuntaluokkien kanssa.
 
Esimerkiksi Helsingin Itsenäisyyspäivän mellakoihin ei tällöin ehkä tarvitsisi roudata "puolen Suomen" poliisivoimia", kun Helsingin SK-piiri toimittaisi joukostaan yksikön, jolle tilanteeseen annettaisiin "vahvennetut järjestysmiesokeudet" tai "kevennetyt poliisioikeudet".

En pidä ajatuksesta, että vapaaehtoispohjalta "luotettavasta osasta" kansaa kerätty osasto, laitettaisin kansan toista osaa vastaan kaduille. Kuulostaa ihan joltain DDR:n KdA:n, Kampfgruppen der Arbeiterklassen meiningiltä.

Kyllä tämänkaltaisen toiminnan pitää jatkossakin olla ammattivirkamiesten virkavastuulla suorittamaa toimintaa. Maallikoista kootut puolisotilaalliset patukka-armeijat mellakkaa tai pahimmillaan mielenosoitusta hajoittamassa kadulla kuulostaa oudolta ja epämiellyttävältä. Väärinkäytösten riski ja tilanteen hallinasta lähteminen on ilmeinen, sekä vaikutus olisi kansakuntaa kahtiarepivää.
 
Kuulostaa aikalailla myöskin saksalaisten Sturmabteilungilta (SA) eli "ruskeapaidoilta", joiden tarkoitus oli nimenomaan peloitella poliittisia vastustajia (ja piestä niitä). Tältä meidät kohtalo varjelkoon.

Omat sukulaiset isän puolelta osallistuivat muilutuksiin ja äidin puolelta olivat punaisia. Joten en tykkää koko ajatuksesta. Isoisän vanhemmatkin saivat juosta teloittajia metsiä myöten karkuun vaikka eivät olleet mitenkään osallistuneet vapaussotaan.
 
Kuulostaa aikalailla myöskin saksalaisten Sturmabteilungilta (SA) eli "ruskeapaidoilta", joiden tarkoitus oli nimenomaan peloitella poliittisia vastustajia (ja piestä niitä). Tältä meidät kohtalo varjelkoon.

Omat sukulaiset isän puolelta osallistuivat muilutuksiin ja äidin puolelta olivat punaisia. Joten en tykkää koko ajatuksesta. Isoisän vanhemmatkin saivat juosta teloittajia metsiä myöten karkuun vaikka eivät olleet mitenkään osallistuneet vapaussotaan.
Meidän suku on molemmilta puolelta suojeluskuntalaisia tai lottia. Mutta ei kyllä mitään kiihkoilua koskaan ilmennyt. Ylpeä olen isovanhemmistani sekä suvustani ja siitä että he olivat isänmaallisia ihmisiä, mutta en missään muotoa haikaile suojeluskuntien perään. Kuten aiemmin kirjoitin: SK oli aikansa lapsi
 
Kuulostaa aikalailla myöskin saksalaisten Sturmabteilungilta (SA) eli "ruskeapaidoilta", joiden tarkoitus oli nimenomaan peloitella poliittisia vastustajia (ja piestä niitä). Tältä meidät kohtalo varjelkoon.

Omat sukulaiset isän puolelta osallistuivat muilutuksiin ja äidin puolelta olivat punaisia. Joten en tykkää koko ajatuksesta. Isoisän vanhemmatkin saivat juosta teloittajia metsiä myöten karkuun vaikka eivät olleet mitenkään osallistuneet vapaussotaan.

SA oli tosiaan toinen joka tuli mieleen, mutta käytin tuota KdA:ta vertauksena koska se oli selkeästi valtiollinen toimija ja jouha-tehtäviin organisoitu DDR:ssä ja siksi tässä kontekstissa hieman sopivampi omasta mielestäni.
 
SA oli tosiaan toinen joka tuli mieleen, mutta käytin tuota KdA:ta vertauksena koska se oli selkeästi valtiollinen toimija ja jouha-tehtäviin organisoitu DDR:ssä ja siksi tässä kontekstissa hieman sopivampi omasta mielestäni.

Kyllä nuo aiemmin esitetyt "visiot" tosiaan tuovat mieleen niin Aatun Saksan tai sitten harppi-saksan organisaatiot. KdA ei niin tuttu ole itselle, SA:sta tullut luettua enemmänkin.
 
Poliisin tai Puolustusvoimien "virka-apupyyntönä". Oma-aloitteellisen toiminnan oikeutta ei olisi. Sisäinen komentovalta toki järjestöllä olisi. Tässä mallissa viranomaiset tietäisivät saavansa koulutettua ja lain ja oikeutensa tuntevaa vapaaehtoista vahvennusta "yhden tiskin periaatteella".

Mites MaakK toimii?
 
Meidän suku on molemmilta puolelta suojeluskuntalaisia tai lottia. Mutta ei kyllä mitään kiihkoilua koskaan ilmennyt. Ylpeä olen isovanhemmistani sekä suvustani ja siitä että he olivat isänmaallisia ihmisiä, mutta en missään muotoa haikaile suojeluskuntien perään. Kuten aiemmin kirjoitin: SK oli aikansa lapsi

Minulla on huomattavasti enemmän punakaartilaisia sukutaustassa kun valkoisia, vaikka valkoisiakin on. Minulle asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Lisäksi ero tavallisen punakaartilaisen ja Rahjan veljesten kaltaisten ammattivallankumouksellisten välillä on aika merkittävä, samoin kun mielivaltaisesti punaisia teloittavien suojeluskuntalaisten ja vaikka ylipäällikkö Mannerheimin. Ja kun katsoo kuinka huonossa asemassa tuon ajan köyhällistö oli, en oikeastaan lainkaan ihmettele että moni tarttui aikoinaan aseeseen oman luokkansa asemaansa parantaakseen, kun ei kukaan ollut koskaan aikaisemminkaan historiassa heidän asemaansa rauhanomaisin keinoin kohentanut ja yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi tehnyt. Siksi annan sen heille tavallisille punakaartilaisille anteeksi, vaikka en sitä samaa suo punaterroriin osallisteille. Kuten SK, punakaartitkin olivat oman aikansa tuote.

Kyllä nuo aiemmin esitetyt "visiot" tosiaan tuovat mieleen niin Aatun Saksan tai sitten harppi-saksan organisaatiot. KdA ei niin tuttu ole itselle, SA:sta tullut luettua enemmänkin.


SA ja KdA ovat siinämielessä mielenkiintoisia, kuten myös SK (jota näihin kahteen ei suoraan voi verrata), että ne osoittavat kuinka vapaaehtoisista maallikoista kootut, puolisotilaalliset valtiolliset organisaatiot eivät ole minkään ideologisen järjestelmän yksityisomaisuutta vaan niitä ovat omiin tarkoitusperiinsä hyödyntäneet erilaiset yhteiskuntajärjestelmät ja ideologiat. Vaikka pohja on ollut erilainen, kaikki ovat samaa käyttäneet.
 
Viimeksi muokattu:
Minulla on huomattavasti enemmän punakaartilaisia sukutaustassa kun valkoisia, vaikka valkoisiakin on. Minulle asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Lisäksi ero tavallisen punakaartilaisen ja Rahjan veljesten kaltaisten ammattivallankumouksellisten välillä on aika merkittävä, samoin kun mielivaltaisesti punaisia teloittavien suojeluskuntalaisten ja vaikka ylipäällikkö Mannerheimin. Ja kun katsoo kuinka huonossa asemassa tuon ajan köyhällistö oli, en oikeastaan lainkaan ihmettele että moni tarttui aikoinaan aseeseen oman luokkansa asemaansa parantaakseen, kun ei kukaan ollut koskaan aikaisemminkaan historiassa heidän asemaansa rauhanomaisin keinoin kohentanut ja yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi tehnyt. Siksi annan sen heille tavallisille punakaartilaisille anteeksi, vaikka en sitä samaa suo punaterroriin osallisteille. Kuten SK, punakaartitkin olivat oman aikansa tuote.




SA ja KdA ovat siinämielessä mielenkiintoisia, kuten myös SK (jota näihin kahteen ei suoraan voi verrata), että ne osoittavat kuinka vapaaehtoisista maallikoista kootut, puolisotilaalliset valtiolliset organisaatiot eivät ole minkään ideologisen järjestelmän yksityisomaisuutta vaan niitä ovat omiin tarkoitusperiinsä hyödyntäneet erilaiset yhteiskuntajärjestelmät ja ideologiat. Vaikka pohja on ollut erilainen, kaikki ovat samaa käyttäneet.

Tuo mitä kirjoitit Rahjan veljeksistä ja tavallisista punakaartilaisista on kyllä hyvin totta. Vuonna 1918 yhteiskunta oli hyvin erilainen ja köyhät olivat todella köyhiä. Molemmat puolet syyllistyivät ylilyönteihin mikä mielestäni on enemmän sääntö kuin poikkeus sisällisodissa.
 
Kyllä muutenkin kaikkien suojeluskuntaa kritiikittömästi ihannoivien pitäisi mennä itseensä ja katsoa SK:n historiaa objektiivisesti ja kokonaisuutena. Useinhan mennyttä muistellaan vain 30- ja 40-lukujen maanpuolustustyön kautta. Niin mielellään jätetään pois vuoden 1918 tapahtumat. Rusinoita siis poimitaan pullasta oikein huolella ja antaumuksella. Kostoteloitukset joissa on ammuttu käytännössä punaisia ja venäläisiä sotavankeja joista osa nykymittapuun lapsia, hyvä jos edes pikaisen ja puolueellisen kenttäoikeudenkäynnin seurauksena jossa syyllisellä ei ollut edes mahdollisuutta puolustautua. Punaisen siviiliväestön tappamiset, jopa suojeluskuntalaisten huutelut siitä että punaorvot pitää tappaa ettei uusi "punikkisukupolvi heistä sikiä". Punaisten leireillä tauteihin, nälkään ja pahoinpitelemällä tappaminen osittain tietoisesti epäinhimillisissä olosuhteissa vaikka tässä ei SK yksin ole vastuussa. Pahimmillaan leireiltä vapautettuja punakaartilaisia tapettiin suojeluskuntalaisten toimesta heidän kotiseuduille palattuaan, nuorimmat aikuisten miesten tappamiksi tulleet taisivat olla 14-vuoden ikäisiä. Lienee ihan Kosher ja isänmaallisten raavaiden miesten hommaa, nykypäivän SK-aktiivien mielestä.

Myös SK:n piirissä vaikuttanut IKL, Lapuanliike ja Mäntsälän kapina jätetään näissä muisteloissa mielellään käsittelemättä kiusallisina aiheina. Samoin suoranainen rasistinen, rodullistettu ryssäviha, jolle muuten ei löytynyt rintamajoukoissa kannatusta jatkosodan aikana ja jota pidettiin osin lapsellisenakin. Sen sijaan venäläista kunnioitettiin vihollisena, ja kovasti niiden suunnittelemia aseitakin arvostettiin ja himoittiin sotasaaliina, vaikka olivat "alemman aasialaisen mongolirodun ja haisevien ryssien suunnittelemia". Kun kova paikka tuli ja mies laitettiin miestä vastaan rintamalla, taisi sitten jäädä se kovin ryssäviha ja rotupropaganda lopulta niiden kotiseudun siltavahtien ja SK-urhojen puheeksi ja uhoksi. :rolleyes:

Eikä muutenkaan kannata unohtaa sitä, että vahvasti työläistaustaisilla, jopa "punaisilla" yksiköillä on talvi- ja jatkosodassa kunnioitettavaa yksikköhistoriaa taustallaan vaikka harvemmin tästäkään mielellään puhutaan näiden samojen SK-aktiivien toimesta.
 
Viimeksi muokattu:
Vielä pitää mainita tästä, että usein kuulee naureskelua ja ivaa punakaarteja kohtaan siitä, että sotilaskoulutus oli huonoa ja olematonta ja kuinka Lammion sanoin "johtajat valitaan huutoäänestyksellä".

Koska SK-intoilijat poimivat rusinat pullasta, he sivuuttavat mielellään sen tosiasian, että punakaartien olemassaolon aikana tilanne oli käytännössä aivan sama suojeluskuntien puolella miehistössä ja alijohtajissa. Jos punakaartien johtajat valittiin huutoäänestyksellä niin suojeluskunnissa otettiin muitta mutkitta haluttuja sotilasarvoja itselleen, tai sitten niitä myönnettiin herkästi tarvittaessa (pikku)porvarissäätyyn kuulumiseen perusteella esimerkiksi kavereille, vaikka ylennetyllä tai nimitetyllä ei ollut mitään sotilaallista kompetenssia arvonsa tueksi. Nykypäivän aliupseerikoulun oppimäärällä olisi varmaan saanut helposti komppanianpäällikön pestin suojeluskunnasta keväällä -18.

Karkeasti yksinkertaistaen, Ehkä se lopulta saattoi olla parempi vaihtoehto että hyväksi tai luotettavaksi havaittu tehtaan työnjohtaja huutoäänestettiin joukkueenjohtajaksi, kun että öykkärimäinen suurtalon isäntä vaan muitta mutkitta otti itselleen SK-vääpelin arvon ja alkoi leikkimään joukkueenjohtajaa oman mielensä mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä muutenkin kaikkien suojeluskuntaa kritiikittömästi ihannoivien pitäisi mennä itseensä ja katsoa SK:n historiaa objektiivisesti ja kokonaisuutena. Useinhan mennyttä muistellaan vain 30- ja 40-lukujen maanpuolustustyön kautta. Niin mielellään jätetään pois vuoden 1918 tapahtumat. Rusinoita siis poimitaan pullasta oikein huolella ja antaumuksella. Kostoteloitukset joissa on ammuttu käytännössä punaisia ja venäläisiä sotavankeja joista osa nykymittapuun lapsia, hyvä jos edes pikaisen ja puolueellisen kenttäoikeudenkäynnin seurauksena jossa syyllisellä ei ollut edes mahdollisuutta puolustautua. Punaisen siviiliväestön tappamiset, jopa suojeluskuntalaisten huutelut siitä että punaorvot pitää tappaa ettei uusi "punikkisukupolvi heistä sikiä". Punaisten leireillä tauteihin, nälkään ja pahoinpitelemällä tappaminen osittain tietoisesti epäinhimillisissä olosuhteissa vaikka tässä ei SK yksin ole vastuussa. Pahimmillaan leireiltä vapautettuja punakaartilaisia tapettiin suojeluskuntalaisten toimesta heidän kotiseuduille palattuaan, nuorimmat aikuisten miesten tappamiksi tulleet taisivat olla 14-vuoden ikäisiä. Lienee ihan Kosher ja isänmaallisten raavaiden miesten hommaa, nykypäivän SK-aktiivien mielestä.

Myös SK:n piirissä vaikuttanut IKL, Lapuanliike ja Mäntsälän kapina jätetään näissä muisteloissa mielellään käsittelemättä kiusallisina aiheina. Samoin suoranainen rasistinen, rodullistettu ryssäviha, jolle muuten ei löytynyt rintamajoukoissa kannatusta jatkosodan aikana ja jota pidettiin osin lapsellisenakin. Sen sijaan venäläista kunnioitettiin vihollisena, ja kovasti niiden suunnittelemia aseitakin arvostettiin ja himoittiin sotasaaliina, vaikka olivat "alemman aasialaisen mongolirodun ja haisevien ryssien suunnittelemia". Kun kova paikka tuli ja mies laitettiin miestä vastaan rintamalla, taisi sitten jäädä se kovin ryssäviha ja rotupropaganda lopulta niiden kotiseudun siltavahtien ja SK-urhojen puheeksi ja uhoksi. :pyöräyttää silmiä:

Eikä muutenkaan kannata unohtaa sitä, että vahvasti työläistaustaisilla, jopa "punaisilla" yksiköillä on talvi- ja jatkosodassa kunnioitettavaa yksikköhistoriaa taustallaan vaikka harvemmin tästäkään mielellään puhutaan näiden samojen SK-aktiivien toimesta.

Ehkä tässäkin osittain ovat puurot ja vellit sekaisin, jos et pahastu. Ei epämääräinen valkokaarti ollut täysin sama kuin suojeluskunta. Valkoisen armeijan ylin johto oli saanut sotilaskoulutuksensa Venäjällä. Venäläinen sotatila-asetus antoi sisäisessä konfliktissa mahdollisuuden asettaa erityisiä kenttätuomioistuimia, jotka voisivat langettaa Venäjän sotaväen rikoslain mukaisia tuomioita. Ongelmaksi kuitenkin muodostui jälleen se, että tuomiot olisivat perustuneet vieraan valtakunnan lainsäädäntöön. Helmikuun lopulla pääesikunta antoi "ohjeet sota-ajan oikeudenkäytöstä". Ne olivat ohjeet, eivät laki. Mutta siitä tuli ammutaan paikalla -ohje.

Mannerheim kielsi 25. helmikuuta suojeluskunnille lähetetyllä kiertokirjeellä sotaoikeuksien asettamisen ja toiminnan, eikä myöskään niiden määräämiä kuolemantuomioita saanut panna täytäntöön. Käytännössä tällä kiellolla ei juuri siksi ollut vaikutusta, sillä paikalliset joukot ja kaikenlaisten kylien isännät toimivat varsin itsenäisesti pitkälle kevääseen saakka.

Mäntsälän kapina taas oli Lapuan liikkeen yritys kaataa Suomen hallitus. Siihen osallistui kyllä kapinallisia suojeluskuntalaisia erityisesti Mäntsälän alueelta. Välit punaisiin Mäntsälässä olivat kireät, koska Mäntsälässä he olivat murhanneet 30 asukasta. Varsinaisesti sisällissotaan osallistuneitakin valkoisia oli kaatunut 200. Muutenhan lapualaiset olivat heränneet kommunistien yleisestä kiihotustyöstä.

Suojeluskunnan päällikkö Malmberg ja presidentti eivät halunneet estää sosiaalidemokraattisen Erichin puhetta, vaikka Susitaival sitä vaati. Lapualta tuli kyllä sakkia.

Suojeluskunta jakautui. Esimerkiksi isoisäni oli erään lähistöllä olleen kunnan suojeluskunnan komentaja ja kielsi lähtemästä Mäntsälään. Kenraali Aarne Sihvo halusi murskata armeijan avulla Lapuan liikkeen täysin (sisäministeri von Born kannatti, samoin Tanner). Sihvo myös sai yhteyden piireihin ja sanoi, mitä tästä seuraa, jos ei totella.

Keuliminen jatkui. Parisataa kapinallista suojeluskuntalaista valtasi Seinäjoen esikunnan, kun Laurila oli poissa. Suureksi päälliköksi julistautui Vihtori Kosola. Myös Satakunnassa oli miehiä paljon liikehtimässä.

Sihvo, Österman, Oesch sekä Malmberg pitivät muutaman muun kanssa nopean palaverin. Österman jarrutteli Sihvoa, että jos hallitus käskisi armeijan kapinallisia vastaan, joukko everstiluutnantteja ei tottelisi ja että siinä ammutaan joka tapauksessa varpusta tykillä. Sihvo sanoi, että 300 majuria odottaa aina everstiluutnanttien tekevän virheitä, ja jos joku everstiluutnantti kieltäytyisi noudattamasta käskyjä, kahden tunnin sisällä ylennettäisiin majuri everstiluutnantiksi!

Lopulta Svinhufvud vakavassa tilanteessa piti kuuluisan radiopuheen ja käski kaikki kotiin. Puhehan sai eteläpohjalaiset jäämään sitten loppujen lopuksi Seinäjoelle. Matti Laurila tuli Helsingistä ja otti sitten suojeluskunnan taas näppeihinsä. Laurila jopa pisti lähetin matkaan hakemaan ne pohjalaiset pois, jotka jo olivat Mäntsälään innoissaan menneet.

Lapuan liike lakkautettiin tasavallan suojelulakien nojalla. 52 tuomittiin vankeusrangaistukseen, 32 ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 20 armahdettiin sekä 24 vapautettiin kokonaan.

Aarne Sihvo sai muuten olla lopettamassa toistakin kaappauksen siementä, vuonna 1948. Se oli hänen roolinsa.
 
Viimeksi muokattu:
On viisasta pitää demokraattisissa käsissä kaikki, mikä liittyy yhteiskunnan suojelutoimeen. Minua ei ihmetytä mikään ylilyövä kiihkoilu enkä pidä sitä edes epätyypillisenä, kun historiaa katsoo. Meillä on ollut sisällissota, kolme kovaa sotaa ja lisäksi sekä oikeiston että vasemmiston kaappausyritys. Kaikki tämä 50 ensimmäisen itsenäisyyden vuoden aikana. Vasta sata taputeltu.

Itse olen henkeen ja vereen konsensusihminen. Talvisodassa Suomen kansan elämän pelasti mitä suurimmassa määrin suomalainen työmies. Tämä maa oli sellainen. Minulle ei ole poliittisia maanpuolustajia, on vain maanpuolustajia.
 
Ehkä tässäkin osittain ovat puurot ja vellit sekaisin, jos et pahastu.

En pahastu lainkaan veikkonen, hyvä vaan jos tarkennat. Mutta puurot ja vellit eivät mielestäni ole minulla sekaisin. Puhutaan sitten valkokaartilaisista tai suojeluskuntalaisista tai molemmista, jälki oli rumaa ja mielivaltaista. Tottakai se oli, kun sotajoukon parlamentaarinen valvonta oli olematonta, sotilasorganisaation valvonta heikkoa, oikeudenkäyttö puolueellista, ja mahdollisuus kostoon oli olemassa. Tämän kaltainen tilanne ei yksinkertaisesti saa enään toistua, eikä siihen saa antaa pienintäkään mahdollisuutta.

Vielä tarkennuksena tuohon punakaartien parjattuun ja suojeluskuntien sivuutettuun huonoon koulutustasoon niin maaliskuulle saakka tilanne oli varmasti aivan yhtä murheellinen molemmin puolin ja vasta tämän jälkeen se alkoi valkoisella puolella parantua.

Jukka I Mattilan mainiosta artikkelista "Reserviupseerit vapaussodan armeijassa 1918" lainatakseni:

"Kun vapaussodan taistelut alkoivat tammisunnuntaina 1918, ylipäällikkö Mannerheimin käytössä oli pääosin vain suojeluskuntajoukkoja. Suojelus- kuntajoukkojen järjestäytyminen oli maaliskuun alussa vielä sillä asteella, että Archibald Douglas kuvasi joukkojen kokoonpanojen kattaneen ”koko asteikon täysin järjestäytymättömistä parvista alkaen ainakin nimellisesti koossaoleviin rykmenttimuodosteluihin saakka”.

EDIT: Eikös muuten Lapuan liikekin saanut paljon harmia osakseen samasta riesasta kun punakaartitkin? Johtoportaan ryyppäämisestä ja siitä seuraneesta lisääntyneestä kykenemättömyydestä?

Suojeluskunta-organisaatioon historiallisena ilmiönä suhtaudun neutraalisti ja varovaisen positiivisesti. Mutta eniten tässä keskustelussa suoraansanottuna vituttaa ne öyhöttäjät, jotka juurikin poimivat SK:n historiassa rusinoita pullasta.
 
Viimeksi muokattu:
Sisällissota syttyi myös siitä ja ehkä juuri siitä syystä, että Itsenäistyneen Suomen oma järjestyksenpito prakasi pahan kerran. Eli nuorella Suomisiskolla ei ollut kunnollista poliisia ja armeijaa estämään punaisten kapinaa. Jos olisi ollut, ei kapinaa olisi edes ollut.

Sitä sopii miettiä ja hartaasti. Valtiolla pitää olla väkivaltakone hallussaan kaikissa tilanteissa. Ja jos se väkivaltakone on vieläpä sellainen, että se toimii päättäjien lojaalina ja tasapuolisena lakeihin perustuvana elementtinä.....aina paree.

Suomella on ollut kipupaikkansa, mutta silti on luotu menestystarina. Oikeusvaltio on asia, josta täytyy pitää kiinni.

Ne, jotka ovat huolestuneita sis.järj. niin huomioikaa, että poliisi pyytää apuja pv:lta ja rvl:ta, jos niikseen tulee.
 
EDIT: Eikös muuten Lapuan liikekin saanut paljon harmia osakseen samasta riesasta kun punakaartitkin? Johtoportaan ryyppäämisestä ja siitä seuraneesta lisääntyneestä kykenemättömyydestä?

Kyllä joillekin viina maistui, mutta ei kaikille. Nimestään huolimatta Lapuan liikkeen jotkut äkäisimmät hahmot olivat tiukkapipoisia ja huuomorintajuttomia muualta tulleita fanaatikkoja, kuten Artturi Vuorimaa. Hän sai muuten pisimmän vankilatuomion koko Mäntsälän lössistä, joten taisi olla pääorganisaattori ja kiihottaja.

Mutta joo, se SK, joka virallisesti perustettiin levottomuuksia varten oli varmasti vuonna 1918 "valkoisempi" kuin koko valkoinen armeija keskimäärin. Tausta on hyvin mielenkiintoinen. Vielä vuonna 1917 keväällä suunnitellessa se tarkoitettiin kansalaisjärjestöksi ja eniten pelättiin maassa olevia 100 000 venäläistä sotilasta ja santarmia. Ainakin paikallisesti suojeluskunnissa oli loppukesällä ja alkusyksyllä 1917 mukana monia työväenluokkaan kuuluvia. Aktivistien keskusjärjestön (AK) tavoite oli saada rivit suoriksi, ja se onnistuikin tässä ainakin Pohjanmaalla, jossa itsenäisyysliikkeen kannatus oli suurinta. AK painotti voimakkaasti tuolloin, että sosiaalidemokraatteja oli saatava toimintaan mukaan ja oli korostettava toiminnan keskittyvän ainoastaan venäläisiä vastaan. Esimerkiksi Lapuan palokunnassa oli tuolloin 11 prosenttia sosialisteja. Työläiset kuitenkin alkoivat varsin pian syksymmällä eroamaan näistä järjestyskaarteista luokkataisteluretoriikan kiihtyessä. Rinnalle perustettiin uusia työväen järjestyskaarteja eli punakaarteja.

Luokkataisteluretoriikasta pitivät huolen sitten ne toverit, jotka löysivät uuden kodin Neuvostoliitosta. Lokakuussa 1917 Suomen Ammattijärjestö kehotti perustamaan punakaarteja, koska porvari valmistautui aseellisesti. Punakaartien perustaminen johti taas siihen, että aktivistit alkoivat pitää niitä luokkakaarteina. Heidän mielestään työväenliike oli punakaarteja perustaessaan tehnyt valinnan ja asettanut luokkataistelun itsenäisyystaistelun edelle. Tämä leimasi sitten suojeluskunnissa vasemmiston vuosikausiksi.

Peräti 50 prosenttia jäsenistä alussa kuului keskiluokkaan, mutta talonpojat suvereenisti suurin yksittäinen ryhmä, kuten he olivat valkoisessa armeijassakin. Suurin työväestön osuus oli kaupunkisuojeluskunnissa, joissa heitä oli 7,25 prosenttia, ja tehdassuojeluskunnissa, joissa heitä oli 6,67 prosenttia. Syksyllä vasemmiston luokkataistelupolitiikan korostuessa eronneet työläiset kavensivat suojeluskuntien työläisosuutta huomattavasti. Valkoiseen armeijaan taas liittyi työväestöä myös vapaaehtoisesti taisteluiden alettua tammi-helmikuussa 1918.

Outoja aikoja. Kun vaari meni vapaehtoisena Viron vapaussotaan 1919, Pohjan Poikain rykmentissä oli myös entisiä punakaartilaisia. Tosin he salasivat taustan aluksi, mutta sitten siellä perillä vieraalla maalla sotiessa tutustuttiin ja eri taustoista puhuttiin. Nälkä oli yleisin motiivi, Hans Kalm antoi ainakin ruokaa.
 
Kyllä tuollaiset muilutukset tms aiheuttaisivat vaan vastapuolelta kostoreaktion. Siinä oltaisiin loputtomassa koston kierteessä lopen. Leikitäänpä ajatuksella että SK muiluuttaisi jonkun vanhemman ihmisen ja tämä kuolisi sairaskohtaukseen sen aikana. EIköhän vastapuolen ääriaines saisi siitä vettä myllyynsä ja kävisi pikku kostoretkellä. Ja taas pitäisi rankaista vastapuolta jne. Fantasioita saa olla, mutta kyllä niissäkin voi ajatella hieman pitemmälle.
Onneksi on oikeusvaltio. Siis se on mahtava asia, kun miettii maita joissa oikeus on jotain jonka maksat tieltä pois bisneksiä haittaamasta.

Talvivaaran vuotaessa siellä kiertelisi liivimiehiä hakkaamassa kaikki valittajat ja antamassa pesismailaa näytteenottajille. "Et sitten nähnyt mitään vaahtoa siellä rannassa! Me taitetaan sulta muutama sormi, että varmasti myös muistat." Tai no, eihän se vuotaisi vaan kaikki ne prosessin sivutuotteet ja muu jäte kipattaisiin lähimpään mahdolliseen paikkaan.
 
Voin kuvitella 28000 suojeluskuntalaista mielenosoituksessa sisäministeriön rakennusten ympärillä syksyllä 2015.

Miksi en nähnyt siellä ketään silloin kun sisäministeriön alaiset viranomaiset eivät estäneet kymmenien tuhansien juhlapaikan hakijoiden ryntäystä? No kun suojeluskuntaa ei ole ja mikään/kukaan muukaan ei tuohon pysty. Vai voisitteko kuvitella, että joku MPK organisoisi jonkun mielenosoituksen? Minun mielikuvitukseni ei riitä.
 
Back
Top