Voiko sivullisten apuun luottaa?

[YJT]

Usein kuulee neuvottavan, että jos joutuu esim kadulla hyökkäyksen kohteeksi, ei pidä huutaa apua koska ketään ei kiinnosta, vaan pitää huutaa "tuliopalo!", jolloin saa ihmisten huomion herätettyä. On myös yleinen käsitys, että mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä epätodennäköisempää on saada keneltäkään apua koska kaikki ajattelevat, että joku muu tulee apuun. Jaettu vastuu on sama kuin ei vastuuta ollenkaan, mutta jos potentiaalisia auttajia on vain yksi, tämä ei voi vedota siihen että kyllä joku muu... Tällaisesta on käytetty malliesimerkkiä Kitty Genovesen tapausta, missä hyökkäyksen kohteeksi joutunutta naista ei auttanut kukaan, koska ympärillä oli paljon ihmisiä. https://tutkimuskammio.wordpress.com/2012/06/11/kitty-genovesen-tapaus/

Turun terrori-iskussa ja äskettäisessä Sydneyn vastaavassa teräaseella tehdyssä iskussa sivulliset kuitenkin menivät tekoon väliin, jopa paljain käsin ja kovalla henkilökohtaisella riskillä. Tuoreen tutkimuksen perusteella vaikuttaakin siltä, että ihmiset ovat varsin alttiita auttamaan toisia:

Meissä on sittenkin paljon hyvää: valvontanauhat ja maitolaatikko kertovat, että välitämme tuntemattomista enemmän kuin uskoimme

Kolumni | Meissä on sittenkin paljon hyvää: valvontanauhat ja maitolaatikko kertovat, että välitämme tuntemattomista enemmän kuin uskoimme

Uuden tutkimuksen mukaan on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että sivulliset rientävät apuun hätätilanteissa.

www.hs.fi

On luonnollisesti hyvä uutinen, että ventoviraat ihmiset saattavat tulla väliin, mutta voiko siihen luottaa? En lähtisi rakentamaan varautumissuunnitelmaani sen varaan, että aina joku tulee väliin. Sen sijaan todistajien hankkiminen on hyvä strategia, ja kiinnittämällä sivullisten huomion omaan ahdinkoon saattaa onnistua pelottamaan hyökkääjän tiehensä; riippumatta siitä kiinnostaako sivullisia tulla apuun vai ei.

 

[Fremen]

Miehiä en ole auttanut enää pitkään aikaan, profiloidut sivullisten silmissä vain yhdeksi tappelijaksi, ja joukolla on harhaistakin todistusvoimaa, varsinkin jos yksi alkaa huutelullaan leimaamaan juuri sinua. Naisia en auta enää koskaan, nainen saattaa muuttua uhrista verenhimoisimmaksi todistaja-syyttäjäksi ihan randomilla, riippuen hänen käsityksestään sopivasta voimankäytöstä ja intervention laadusta yleensä. Kaikilla mausteilla.
Jäljelle jäävat lapset ja lapsenkaltaiset ihmiset, vanhukset ja eläimet. Menen kyllä edelleen väliin, ei luonto anna muuta mahdolllista. Avuttoman uhrin auttaminen on yksi voimakkaimpia behavioraalisia, lähes biologisia imperatiivejä joka ihmisessä on.

Ainoastaan todella paskat henkilökohtaiset kokemukset, ja niiden aiheuttama syvähkö kaunaisuus saavat minut jättämään terveiden aikuisten auttamisen poikkeuksetta väliin.

 

[miheikki]

Tuli mieleen pari esimerkkiä Scriptasta vuodelta 2007.

Tämä nähtiin muutama päivä sitten Turun käräjäoikeudessa. Kaksi nuorta miestä, yksi turkulainen ja yksi tamperelainen, pyysivät syyskuussa 2006 tupakkaa helsinkiläiseltä pariskunnalta. Kun tupakkaa ei saatu, turkulaismies tarttui helsinkiläismiestä takaapäin kiinni ja potkaisi päähän. Tamperelaismies kuristi maassa makaavaa helsinkiläismiestä niin, että tästä alkoi taju paeta. Helsinkiläispariskunnan helsinkiläinen ystävä, karaten harrastaja, tuli apuun lyömällä ja potkaisemalla päällekarkaajia naamatauluun. Hetken aikaa haahuiltuaan turkulainen ja tamperelainen törmäsivät uudelleen helsinkiläisnaiseen ja löivät tätä kasvoihin niin, että hän putosi katuun. Miehet jatkoivat maassa makaavan naisen lyömistä ja potkimista. Nainen sai ruhjeita, ja häneltä murtui nenäluu.
Hölmömpi ja taantumuksellisempi ihminen voisi olla sitä mieltä, että karatea harrastavan helsinkiläisen väliintulo oli sekä erinomaisen oikeutettu että silmittömän ja aiheettoman väkivallan lopettamiseksi välttämätön. Hölmömpi ja taantumuksellisempi olisi kuvitellut, että kaupunki myöntää hänelle mitalin ja kunniakirjan esimerkillisestä toiminnasta. Turun käräjäoikeus oli kuitenkin viisaampi ja tuomitsi miehen maksamaan tamperelaiselle ja turkulaiselle eläimelle 450 euroa korvauksia kivusta ja särystä. Lisäksi hänelle tuomittiin 40 päivää ehdollista vankeutta.

Kun maahanmuuttajat raiskasivat oululaisnaisia viime talvena, lehdissä kritisoitiin lähinnä suomalaisia miehiä, jotka eivät saata naisia ravintolasta kotiin. Ihmeteltiin myös sitä, miten raiskaus voi tapahtua vilkkaahkolla paikalla ilman, että kukaan menee väliin.
Minä ainakaan en mene väliin, jos näen jossakin pahoinpitelyn tai raiskauksen. Poliisille toki soitan, mutta on aivan varmaa, etten ryhdy omatoimisesti tapahtumiin puuttumaan. Yksi syy on se, että raiskaajat ja pahoinpitelijät, jotka yleisillä paikoilla suoritettavissa akteissa pääsääntöisesti ovat kolmannen maailman tulokkaita, ovat yleensä aseistettuja ja erittäin halukkaita vahingoittamaan ja tappamaan. En halua kuolla. Toinen ja luultavasti tärkeämpi syy on se, että en vähäisimmässäkään määrin halua riskeerata tilannetta, jossa joutuisin maksamaan jollekin Afrikan sarven ihmissaastalle vahingonkorvauksia "kivusta ja särystä". Tuollaisessa tilanteessa voisin hyvin kuvitella menettäväni kokonaan itsehillinnän ja ottavani hengiltä sekä tuomarin, kipua ja särkyä kärsineen saastan että häntä puolustavan oikeusavustajan.

Vielä raiskauksista

 

[YJT]

Joo, pitää paikkaansa että väliin menemisessä on aina riskejä. Sivulliset voivat tulkita väärin, saattaa tulla käyttäneeksi oikeuden mukaan liikaa voimakeinoja, tilanteen saattaa itse tulkita väärin, saattaa olla että tappelijat yhdistävät voimansa yhteistä vihollista vastaan, hyökkääjä(t) saattaa vaihtaa väliintulijan hyökkäyksen kohteeksi, jne.

Kuitenkin, väliin meneminen ei välttämättä ole painiin lyömistä vaan sekin voi riittää että tilanteeseen puuttuu sanallisesti. Antaa hyökkääjän tietää, että tilanne on havaittu, jolloin tämä saattaa luopua ja esim lähteä karkuun. Lisäksi tilanteen oikeudellisen selvittämisen kannalta voi olla oleellisen tärkeää, että on todistajia jotka voivat todistaa jotain oleellista. Todistajaksi joutumisen vaara saattaa toisaalta karkottaa osan potentiaalisista auttajista pois (ks.esim blogikirjoitukseni todistajan asemasta: https://maanpuolustus.net/threads/oikeusprosessissa-todistajana.6651/ )

Jos on itse menossa väliin johonkin tilanteeseen, olisi järkevää sanoa jollekin toiselle ulkopuoliselle, että soita poliisille kun minä menen tuohon väliin. Ei sen takia, että ei itse voisi soittaa poliisille, vaan sen takia että tälle todistajalle muodostuu selkeä kuva siitä että itse ei ole osallisena tappelussa vaan on todellakin mennyt siihen auttamaan. Jos on joku kaveri mukana, niin yksi hyvä keino olisi että kaveri kuvaa tilateen puhelimella. Tästä on apua paitsi tapahtumien todistelussa noin yleisesti (esim että toinen oli selkeästi hyökkääjä ja toinen uhri), se myös todistaa että itse oli mennyt vain auttamaan uhria. Lisäksi jos tekijä pääsee karkuun, filmiltä saa hyvät tuntomerkit jotka voi myös jakaa kaikille alueella partioiville poliiseille jolloin tekijän etsiminen on helpompaa.

Kuten edellä todettiin, pariskuntien välisistä riidoista kannattaa pysyä erossa. Jos kuitenkin menee väliin miehen ja naisen väliseen tappeluun, kannattaa naiselta kysyä, tarvitseeko tämä apua. Jos kyseessä on tilanne johon ei haluta ketään ylimääräistä puuttumaan, tästä luultavasti ilmoitetaan auttajalle mutta kuitenkin riski että saa molemmat kimppuunsa on varsin pieni. "If you have to fight, make sure that you are right", sanoo amerikkalainen. Samalla hyökkääjä saa selvän indikaation siitä, että joku on tulossa tilanteeseen väliin, joten nyt kannattaa lopettaa.

 

[Fremen]

Muuten hyviä ajatuksia, paitsi toi väliintulon kuvaaminen ainoan varmasti ystävällismielisen todistajan toimesta. Se on kamala idea.

 

[YJT]

Miksi? Itse kun menen poliisina selvittämään tilanteita, niin aina on etua siitä jos tapahtumat näkyvät jollakin tallenteella. Videolta tapahtumat näkee verrattain objektiivisesti, todistajien muistikuvat tapahtumista saattavat olla pahasti vääristyneitä mutta videolta ne näkee hyvin, videota voidaan käyttää puolueettomana todisteena rikosprosessissa sekä oikeudessa että jutun tutkinnan aikana (ja myös tutkijaa helpottaa jos on jokin tallenne mistä näkee tilanteen puolueettomasti ennen kuin alkaa kuulustelemaan ketään), toisille partioille voi lähettää kuvaa pakosalla olevasta tekijästä, jne.

Jos tarkoitat sitä, että jonkun tappelun kuvaaminen saattaa provosoida muita ihmisiä, niin en pidä tätä kovinkaan suurena riskinä, empiirisiin havaintoihin perustuen. Ja kuvaamisen voi tehdä myös pienieleisesti jolloin tappeluun huomionsa kiinnittäneet sivulliset eivät välttämättä edes huomaa kuvaamista.

Vai oliko mielessäsi jokin muu syy, miksi kuvaaminen on huono idea?

 

[Herman30]

Ehkä Fremen ei halua kuvatodisteta kun hakkaa paskat tekijästä?

 

[miheikki]

Kommandopipo päähän ja auttamaan sivullisia, sitten karkuun ennenkuin poliisit saapuu paikalle.

 

[Hilan lukko]

Pariskuntien välisestä ottelusta on kokemusta Tukholmasta 90-luvulta. Olimme kaverin kanssa keskustassa päiväsaikaan, puodit oli auki ja ihmisiä liikkeellä. Takaamme alkoi kuulua hirvittävää riitelyä, enkä siihen olisi kiinnittänyt huomiota, mikäli se ei olisi kuulunut suomeksi. Sälli oli jo mammansa kanssa hippasilla autoa ympäri kun tulimme tilanteeseen. Jotenkin se, että olivat suomalaisia, sai puuttumaan tyyliin: "Olkee ihmisiks, mitä nuakin ajattelloo." Ja toiseksi, sen naikkosen hätäiset avunhuudot suomeksi,
että eihän täällä ole muita suomalaisia kun ymmärtäisi auttaa.
Me ilmoitettiin tomerasti, että et lyö eukkoos ja tilanne alkoi eskaloitumaan meidän väliseksi.
No ruåttalaisista se näytti tietysti siltä, että ryhmä finskejä ottelee keskenään.
No silloin kaartaa paikalle pari poliisiautoa ja me kaverin kanssa otetaan ns. hatkat. No näkihän ne heti, että noi pottunokat on tätä ryhmää. Näin jo sieluni silmin kun Sven-Åke kuulustelee meitä piirillä ja Silvia-regina nostaa ankkurin. Ne alkoi huutaa meille, että takasin pitäisi mennä ja me tietenkin: Förstår ingenting.
Sivulliset molotti pirusti ja osoitteli meitä. Minä näin itseni ruåtsalaisessa putkassa ja kumihanskat paukahteli aatoksissain.
Mutta sitten aukesi erään liikkeen ovi ja sieltä tuli harmaatukkainen herrasmies. Sama mies huuteli soittavansa poliisit, tilanteen ollessa aluillaan. Herra sanoi kiukkuisesti poliiseille, että ei nämä pojat osallisia ole, he vaan auttoivat tuota rouvaa. Konstaapeli katsoi meitä pitkään ja kehoitti jatkamaan matkaa.
Käännyin papparaisen puoleen ja kiitin, samalla vetäen kättä lippaan.
Oli varmaan suomalainen.

 

[baikal]

On luonnollisesti hyvä uutinen, että ventoviraat ihmiset saattavat tulla väliin, mutta voiko siihen luottaa? En lähtisi rakentamaan varautumissuunnitelmaani sen varaan, että aina joku tulee väliin. Sen sijaan todistajien hankkiminen on hyvä strategia, ja kiinnittämällä sivullisten huomion omaan ahdinkoon saattaa onnistua pelottamaan hyökkääjän tiehensä; riippumatta siitä kiinnostaako sivullisia tulla apuun vai ei

Menemättä esimerkkeihin, niin moni hyvin alkanut tappelu laantuu puristeluksi, kun joku sivullinen huutaa: poliisit on jo soitettu! Se pitää vaan huutaa kovaa, että tappeluhemmot varmasti saavat sen tajuntaansa. Veikkaan, että suurimmassa osassa tapauksia vältetään ainakin pahimmat ylilyönnit mukiloinnissa.

-heimolaisten- keskinäisiin välienselvittelyihin ei sivullisilla ole mielestäni asiaa, miksei jotain samanlaista kuin yllä, mutta heimolaiset saa yleensä sivullinen ylleen koko joukon voimin, jos menee hämmentämään väliin....poliisin asiaa, mielestäni.

Videoita tilanteista otetaan varmasti, missä määrin sitten tulevat poliisin hyötykäyttöön, en tiedä. Ilman muuta simppeli tapa saada kuva tilanteesta ja todistusvoimainen. Kysyykö poliisi yleisöltä näitä setviessään, onko kuvaa?

Joskus -sivullinen- voi toimia viisaasti, kun yrittää houkutella muita sivullisia kauemmas polttopisteestä. Tai katsoo, ettei esim. liikenne osu siihen kohdalle. Kännisten lauman ohjailu tosin ei ole mitään simppeliä herkkuva.

Hyvä, jos puuttumiskynnys laskee yleisön keskuudessa. Puuttumiskeinoja on varmasti paljon, ihmiset eivät vaan ole vähääkään tietoisia näistä asioista. Kuvitellaan, että puuttuminen tarkoittaa aina fyysistä painiotetta josta kusta.

Oma kansalaistaidon osa-alueensa voisi ollakin: miten puuttua kohtaamaasi ja näkemääsi väkivallantekoon? Miten toimia edes vähimmäistasolla suht viisaasti ja oikein?

 

[baikal]

Ps. niin.....ilmoita AINA poliisille, kun näet tai kohtaat väkivaltatapahtuman. Poliisi on sitä varten, että setvii näitä....poliisin tuloon asti vastuu on osittain myös yleisöllä, siitä nyt vaan ei päästä mihinkään millään liirumlaarumilla.

 

[Vääpeli]

Riippuu niin paljon kellon ajasta, tapahtumasta yms. Toi Poliisi on tulossa toimii varsinkin jos pari miestä tappelee ja on pe-su yö.
Pariskuntien riidat, siinähän pätkivät toisiansa turpaan. Ei kannata puuttua. ellei toisesta nyt paskoja olla potkimassa ulos.
Miesten väliset tappelut. Sama juttu.
Mamut/jengit yms hakkaa yhtä tai kahta miestä. Milläs puutut ettet itse ole syytettyjen penkillä, koska tossa joutuisi käyttämään jo rajumpia keinoja. Muutama polvi yms sijoiltaan. Ja todella suurivaara teräaseen käyttöön.
Yksittäinen mielenterveyspotilas puukon kanssa. Varmasti puuttuisin.
Lapset, vanhukset, eläimet, puuttuisin. Yleensä noissa tapauksissa tekijät eivät kovin rohkeita ole, mutta teräase riski on olemassa. Ala Lahden kännykkäryöstäjä.
Niin paljon muuttujia, että arvioitava tilanne kerrallaan.

 

[Benelli]

Ei voi luottaa jo ihan vain siksi ettei ketään ehkä ole paikalla.
Puuttumissessakin on aika paljon skaalaa kuten lopetin kerran yhden pahoinpitelyn vain siirtymällä parempaan asemaan tekemään tilannearviota.

 

[Hilan lukko]

Ei tuokaan mikään mallisuoritus ole.

 

[inscout]

Täällä kerrotaan sotajuttuja? Pistetään sitten yksi omakin kokemus.

Aikaa tästä on reilu 20 vuotta. Oli keskitalvi ja yö. Olin autolla liikkeellä ja pysähdyin eräälle pienelle rautatieasemalle vetääkseni parkkipaikalla savukkeen. Siinä poltellessani tuli juna, josta purkautui noin 30 nuorta ilmeisesti kaupungin iloista palaamassa. Porukka oli minusta noin 200m päässä.

Älämölö oli kaamea. Senkin matkan päästä oli selkeää, että jollain ei mennyt oikein hyvin. Asian varmisti nuoren naisen "poliisi, soittakaa poliisi!" huuto. Hetken mietin mutta ajelin sitten autolla tapahtumapaikalle päin. Hyvänlainen mylläkkä siellä olikin, joskin hieman yksipuolinen. Puolen tusinaa kaveria röykytti yhtä kaveria. Tilanne oli mennyt siihen, että tämä yksittäinen kaveri oli maassa ja jollain sankarilla oli kova halu käyttää hänen päätään jalkapallona. Ei hyvä.

Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen oli ajaa porukan läpi autolla ja saada homma poikki siten. Siihen ei kuitenkaan roti riittänyt. Yksin tuollaiseen laumaan ei paljon huvittanut mennä, mutta oikein ei antanut luonne myöten jättää maassa makaavaa yksin.

Oma ratkaisuni oli pistää auton nokka porukkaan päin ja pistää pitkät päälle että varmasti herrasväki näkyy. Sitten kaivoin jokaisen autoilijan ystävän eli rengasraudan mukaani ja menin jonkin verran porukkaa kohti. Kyseinen työkalu oli siitä hyvä, että se oli teleskooppimallinen ja piti mukavan äänen avautuessaan. Puhumattakaan siitä, että se on oikeasti kaamea astalo tosipaikassa. Jopa puukkomies alkaa yleensä miettimään kahdesti sellaisen kohdatessaan. Mitään en tilanteessa puhut kun ei oikein tullut mitään älykästä mieleen

Johtuiko minusta vai jostain muusta, niin päähänlyöntikilpailu laantui ja porukka alkoi kävellä eri suuntiin. Heti tämän jälkeen paikalle saapui myös mehumaija joka sai minut poistumaan kohtuullisen rauhallisesti, mutta nopeasti paikalta. Ja työkalu osoitti avunsa myös tässä kohtaa koska sen sai heti pieneen tilaan ja takin sisään. Virkakunta ei ymmärtääkseni suhtaudu kovin positiivisesti tuollaisessa tilanteessa työkaluja kantaviin ihmisiin joten katsoin turhaksi mainostaa itseäni sen enempää.

Jälkikäteen järjellä ajateltuna toimin tyhmästi. Pahimmillaan joku sankareista olisi tullut päälleni ja olisin voinut joutua käyttämään työkalua. Siitä olisi sitten voinut seurata kaikenlaista. Mutta ei itseni kannalta ainakaan mitään positiivista. Raaka tosiasia on se, että nykylain ja sen tulkinnan mukaisesti ainoa järkevä toimenpide on olla menemättä väliin, oli tilanne melkein mikä vain. Tämä on myös poliisin ohje, ja se on hyvä ohje.

Ja lopuksi. Hetkeäkään en ole katunut sitä, että otin riskin.

 

[arix]

Täällä kerrotaan sotajuttuja? Pistetään sitten yksi omakin kokemus.

Aikaa tästä on reilu 20 vuotta. Oli keskitalvi ja yö. Olin autolla liikkeellä ja pysähdyin eräälle pienelle rautatieasemalle vetääkseni parkkipaikalla savukkeen. Siinä poltellessani tuli juna, josta purkautui noin 30 nuorta ilmeisesti kaupungin iloista palaamassa. Porukka oli minusta noin 200m päässä.

Älämölö oli kaamea. Senkin matkan päästä oli selkeää, että jollain ei mennyt oikein hyvin. Asian varmisti nuoren naisen "poliisi, soittakaa poliisi!" huuto. Hetken mietin mutta ajelin sitten autolla tapahtumapaikalle päin. Hyvänlainen mylläkkä siellä olikin, joskin hieman yksipuolinen. Puolen tusinaa kaveria röykytti yhtä kaveria. Tilanne oli mennyt siihen, että tämä yksittäinen kaveri oli maassa ja jollain sankarilla oli kova halu käyttää hänen päätään jalkapallona. Ei hyvä.

Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen oli ajaa porukan läpi autolla ja saada homma poikki siten. Siihen ei kuitenkaan roti riittänyt. Yksin tuollaiseen laumaan ei paljon huvittanut mennä, mutta oikein ei antanut luonne myöten jättää maassa makaavaa yksin.

Oma ratkaisuni oli pistää auton nokka porukkaan päin ja pistää pitkät päälle että varmasti herrasväki näkyy. Sitten kaivoin jokaisen autoilijan ystävän eli rengasraudan mukaani ja menin jonkin verran porukkaa kohti. Kyseinen työkalu oli siitä hyvä, että se oli teleskooppimallinen ja piti mukavan äänen avautuessaan. Puhumattakaan siitä, että se on oikeasti kaamea astalo tosipaikassa. Jopa puukkomies alkaa yleensä miettimään kahdesti sellaisen kohdatessaan. Mitään en tilanteessa puhut kun ei oikein tullut mitään älykästä mieleen

Johtuiko minusta vai jostain muusta, niin päähänlyöntikilpailu laantui ja porukka alkoi kävellä eri suuntiin. Heti tämän jälkeen paikalle saapui myös mehumaija joka sai minut poistumaan kohtuullisen rauhallisesti, mutta nopeasti paikalta. Ja työkalu osoitti avunsa myös tässä kohtaa koska sen sai heti pieneen tilaan ja takin sisään. Virkakunta ei ymmärtääkseni suhtaudu kovin positiivisesti tuollaisessa tilanteessa työkaluja kantaviin ihmisiin joten katsoin turhaksi mainostaa itseäni sen enempää.

Jälkikäteen järjellä ajateltuna toimin tyhmästi. Pahimmillaan joku sankareista olisi tullut päälleni ja olisin voinut joutua käyttämään työkalua. Siitä olisi sitten voinut seurata kaikenlaista. Mutta ei itseni kannalta ainakaan mitään positiivista. Raaka tosiasia on se, että nykylain ja sen tulkinnan mukaisesti ainoa järkevä toimenpide on olla menemättä väliin, oli tilanne melkein mikä vain. Tämä on myös poliisin ohje, ja se on hyvä ohje.

Ja lopuksi. Hetkeäkään en ole katunut sitä, että otin riskin.

Saatoit pelastaa kaverin hengen tuolla toiminnallasi...

 

[inscout]

Saatoit pelastaa kaverin hengen tuolla toiminnallasi...

Kiitos kommentistasi. Mutta aiheen hengessä ja jotta ei jäisi sankarillista kuvaa allekirjoittaneesta niin kerrottakoon toinenkin tarina joka ehkä kuvaa myös aihetta jonka jäsen @YJT aloitti.

Kelataan reilu vuosikymmen eteenpäin edellä kerrotusta. Olin eräässä pääkaupunkimme paremmin tunnetussa ravitsemusliikkeessä joka oli ns. paremman väen suosiossa. Vietin iltaa siellä erään ystäväni kanssa. Seisoimme paikassa jota kutsuttiin nimellä "kellobaari" ja ympäröivät pöydät olivat täynnä porukkaa.

Takanamme oli firmaporukka (oletaakseni) joista yksi nousi seisomaan. Ei mitään riitaa, puhetta tai muutakaan. Yhtäkkiä näin kaverin ottavan puvuntaskustaan jotain. Ja näin että kyseessä oli mutka. Nyt sanottakoon, että kaveri ei katsonut minua, kaveriani tai edes meihin päin. Vaan kahta naapuripöydässä istuvaa naista.

Minulla oli kädessä perusjuomani (gt). Ja kaveri käveli sen pari metriä minun edestäni näiden naisten pöydän luokse.

Muistan ikäni sen mitä tapahtui. Kaverilleni sanoin "mitä vittua". Ja astuin pari askelta kundin taakse. Muistan hyvin mitä mielessä meni. "Lasilla ohimoon, käteen kiinni ja kyynärpää poikki". Kuten tuollaisissa tilanteissa, aika kulkee hitaasti ja ehtii ajatella tuollaisia.

Ja sitten jäin odottamaan. Kundi nosti mutkan ja osoitti toista naista päin naamaa sillä. Nainen valahti täysin kalpeaksi. Ja sitten kaveri veti liipaisimesta. Naps ja leikkiase.

Siinä vaiheessa tämän sankarin kaverit tajusivat mitä herra teki ja veivät kaverin pois kohtuullisin kommentein. Herraa nauratti. Naiset eivät edes ihan täysin tajunneet mitä tapahtui ja ympäristö ei oikein huomannut mitään. Tapaus meni niin nopeasti.

Toimimattomuuteni oli tällä kertaa viisautta. Jos olisin tehnyt sen, mitä ajattelin, olisin ollut todellisessa kusessa.

Koskaan en tule antamaan itselleni anteeksi sitä, että en tehnyt mitään.

Kukin miettiköön omasta puolestaan näitä kahta tositarinaa ja miettiköön asiaa omalta kannaltaan. Sanon omasta puolestani sen, että joskus toimimattomuus ja järkevyys on raskaampi taakka kuin valtion kakku.

 

[YJT]

Riippuu niin paljon kellon ajasta, tapahtumasta yms.
...
Niin paljon muuttujia, että arvioitava tilanne kerrallaan.

Joo, totta kai tilanteet ovat yksilöllisiä ja toiminta tilanteen mukaan. Mutta (lähes) aina pysytyy tekemään jotain, esim soittamaan poliisille vaikka ei tekisi omaa läsnäoloaan tiettäväksi muille.

Videoita tilanteista otetaan varmasti, missä määrin sitten tulevat poliisin hyötykäyttöön, en tiedä. Ilman muuta simppeli tapa saada kuva tilanteesta ja todistusvoimainen. Kysyykö poliisi yleisöltä näitä setviessään, onko kuvaa?

Ei ainakaan itse tule juurikaan kyseltyä; tosin aina välillä ihmiset tarjoavat kuvia ja/tai videoita oma-aloitteisesti. Valvontakameroiden bongaaminen sen sijaan kuuluu rutiineihin, varsinkin jos luotettavia todistajia ei ole ja/tai kertomukset menevät pahasti ristiin, erityisesti jos molempien kertomukset ovat periaatteessa uskottavia.

 

[Hilan lukko]

Toimimattomuuteni oli tällä kertaa viisautta. Jos olisin tehnyt sen, mitä ajattelin, olisin ollut todellisessa kusessa.

Enpä usko, ase se on käsittääkseni leikkiasekin. Riippuu tietenkin mihin kuntoon se kaveri olisi jäänyt ja
oisko donnat todistanut sen aseen olemassaolon, jos meinaan se olisi hävinnyt niitten kavereiden mukaan.

 

[Vääpeli]

Joo, totta kai tilanteet ovat yksilöllisiä ja toiminta tilanteen mukaan. Mutta (lähes) aina pysytyy tekemään jotain, esim soittamaan poliisille vaikka ei tekisi omaa läsnäoloaan tiettäväksi muille.


Ei ainakaan itse tule juurikaan kyseltyä; tosin aina välillä ihmiset tarjoavat kuvia ja/tai videoita oma-aloitteisesti. Valvontakameroiden bongaaminen sen sijaan kuuluu rutiineihin, varsinkin jos luotettavia todistajia ei ole ja/tai kertomukset menevät pahasti ristiin, erityisesti jos molempien kertomukset ovat periaatteessa uskottavia.

112 soittoa en lisännyt listaan, koska sen pitäisi olla ihan automaatio. joko itse tai sivullisen. Tosin nykyään taitaa kuvaaminen viedä voiton siitä, eli siihenkään ei voi luottaa.