Voiko sivullisten apuun luottaa?

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Puutun toki tilanteenmukaisella tavalla. Vähintään käytän puhelinta, ja annan mahdollisimman tarkan ja realistisen tilannekuvauksen. Ilman muuta autan. Auttaisin omaa lastani ja vaimoani, koska välitän heistä. Yleensä ihmiset eivät auta toisia, koska he eivät yksinkertaisesti välitä ja pelkäävät. Sitä voi sitten perustella mairittelevammin kaikenlaisilla tarinoilla.

Jos 200-kiloinen koulutettu suomopainija riehuu amfetamiinipöllyssä puukon kanssa, en mene päin tilanteeseen, mutta jotain voi aina tehdä.

Tunnen hätävarjelulain. Siinä " voimakeinojen sopivuus" on se tulkinnanvarainen asia. Oikeutta ei koskaan maksumiehelle ole, on vain lakitupa. Pitää muistaa, että vaikka olisin saanut aseen pois joltakulta, jos hermostuksissani annan vielä yhdenkin ylimääräisen pusun, se on lain mukaan pahoinpitely.

Keinottomia emme kuitenkaan ole. Jos puukkokäsi katkeaa puukkoa pois otettaessa, se menee läpi mutta sen jälkeen annettu korvatillikka on pahoinpitely.

Olen monesti miettinyt, mistä kumpuaa Halla-ahon aloittama vähän vätysmäinen kampanja, ettei pidä puuttua mihinkään. Päättelin, että se on politiikkaa: mitä useampaan sattuu, sen enemmän yön timoja aletaan inhota myös naispiireissä ja tavallisen väen keskuudessa. Hän on taitava manipulaattori.
 
Viimeksi muokattu:

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Hätävarjelu on oikeutusperuste muutoin rikolliseen tekoon, jonka tuomioistuin katsoo olleen oikeutettu oikeushyvien (esimerkiksi henki, koskemattomuus, omaisuus, kotirauha) puolustamisen kannalta. Rikoslain mukaan teko voidaan oikeuttaa hätävarjeluna, mikäli se on välttämätön välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi. Hätävarjelussa käytetyn voimankäytön puolustettavuutta arvioitaessa huomioidaan, paitsi suojeltavan edun merkitys ja hyökkäyksen vaarallisuus, myös puolustuksessa käytetyn väkivallan ja sen aiheuttamien vahinkojen suuruus. Vähäarvoisen omaisuusedun pelastamiseksi ei ole lupa aiheuttaa esimerkiksi vakavia henkeen tai terveyteen kohdistuvia vammoja. Jos hätävarjeluna tehty teko on kokonaisarvosteluun nähden pahempi kuin olisi ollut tilanteeseen nähden välttämätöntä, tekijä voidaan tuomita täyteen tai alennettuun rangaistukseen. Tällöin on kysymys hätävarjelun liioittelusta.
 

inscout

Kenraali
Enpä usko, ase se on käsittääkseni leikkiasekin. Riippuu tietenkin mihin kuntoon se kaveri olisi jäänyt ja
oisko donnat todistanut sen aseen olemassaolon, jos meinaan se olisi hävinnyt niitten kavereiden mukaan.
Nostat hyvin koko ketjun pointin esiin(y).

Kun tuomioistuin ei aina arvioi sitä, mitä sinä koit. vaan kuten itsekin hyvin sanoit, sitä mikä oli lopputulos.

Minä en ole mikään maailman vahvin mies enkä edes kokoluokassani. Mutta uskallan sanoa että jos minä lyön miestä odottamatta grogilasilla takaapäin kaikin voimin ohimoon/poskipäähän, niin siitä voi seurata lievää päänsärkyä. Minkä lisäksi tuossa tapauksessa olisin tehnyt parhaani saadakseni kaverin käden hallintaan ja toimintakyvyttömäksi johon paras tapa on kyynärnivelen murtaminen. Joka on tuollaisessa paikassa itse asiassa aika helppoa (menemättä sen enempää syyhyn, miksi se olisi juuri tuossa tilanteessa helppoa teknisesti).

Kyllä minä olisin sen mutkan paikan katsonut. Sen tajusin heti. Mutta jos olisin toiminut, niin eiväthän donnat olisi todistaneet, koska mitään ei olisi tapahtunut. Ei olisi ollut osoittelua vaan joku hullu joka olisi paukauttanut tuntematonta herraa kupoliin. Ja oikeudessa leikkiase ei paina mitään tavan kansalaisen sanomana.

Siksi minä olin "viisas" mutta samaan aikaan paskahousu.
 

Hilan lukko

Kapteeni
Nostat hyvin koko ketjun pointin esiin(y).

Kun tuomioistuin ei aina arvioi sitä, mitä sinä koit. vaan kuten itsekin hyvin sanoit, sitä mikä oli lopputulos.

Minä en ole mikään maailman vahvin mies enkä edes kokoluokassani. Mutta uskallan sanoa että jos minä lyön miestä odottamatta grogilasilla takaapäin kaikin voimin ohimoon/poskipäähän, niin siitä voi seurata lievää päänsärkyä. Minkä lisäksi tuossa tapauksessa olisin tehnyt parhaani saadakseni kaverin käden hallintaan ja toimintakyvyttömäksi johon paras tapa on kyynärnivelen murtaminen. Joka on tuollaisessa paikassa itse asiassa aika helppoa (menemättä sen enempää syyhyn, miksi se olisi juuri tuossa tilanteessa helppoa teknisesti).

Kyllä minä olisin sen mutkan paikan katsonut. Sen tajusin heti. Mutta jos olisin toiminut, niin eiväthän donnat olisi todistaneet, koska mitään ei olisi tapahtunut. Ei olisi ollut osoittelua vaan joku hullu joka olisi paukauttanut tuntematonta herraa kupoliin. Ja oikeudessa leikkiase ei paina mitään tavan kansalaisen sanomana.

Siksi minä olin "viisas" mutta samaan aikaan paskahousu.
Älä nyt ruimi itseäsi suotta, hyvinhän siinä kävi.
Itseänikin joskus harmittaa, kun on toiminut oikeen, mutta luonteen vastaisesti.:rolleyes:
 

inscout

Kenraali
Joo, totta kai tilanteet ovat yksilöllisiä ja toiminta tilanteen mukaan. Mutta (lähes) aina pysytyy tekemään jotain, esim soittamaan poliisille vaikka ei tekisi omaa läsnäoloaan tiettäväksi muille.


Ei ainakaan itse tule juurikaan kyseltyä; tosin aina välillä ihmiset tarjoavat kuvia ja/tai videoita oma-aloitteisesti. Valvontakameroiden bongaaminen sen sijaan kuuluu rutiineihin, varsinkin jos luotettavia todistajia ei ole ja/tai kertomukset menevät pahasti ristiin, erityisesti jos molempien kertomukset ovat periaatteessa uskottavia.
Haa!!! Virkamies jossa on uskallusta:).

Mehän puhuimmekin tästä kamera-aiheesta aiemminkin. Varo puheitasi tai päädyt kannattamaan henkilökameroita laajemminkin. Polha ei kiitä sinua tästä:).

(Juu. Muistan kyllä että sinä kannatat näitä)
 

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Lähin kertomus tilannearviosta.

Tiistai-iltana viimeksi menin pihalle iltasavuille puolenyön aikaan, kun läheisellä parkkipaikalla kahden nuoren äänet kiihtyivät. Tunnistin pojat. He ovat kaksi lähiöni 18-vuotiasta jo erilaisiin päihteisiin jämähtäneitä ja ilkivaltaan, näpistyksiin ja muuhun pikkuhommaan sortuneita. Elämän ennuste huono. Olin bongannut alkuillasta kaupassa käydessä heidät lähiökapakan terassilla, silloin vielä sulassa sovussa istumassa.

Olipa ilmeisesti laskuhumalan aika ja verensokerit pudonneet. Joka toinen sana oli vittu ja joka toinen huudahdus "lyö mua". Välillä he ottivat jo muutaman tappeluaskeleen, joka olisi kyllä vielä saanut Muhammad Alin kuolemaan nauruun.

Tiesin, että jos menen päin tilanteeseen ja sanon, että menkää helvettiin siitä huutamasta, mahdollisuuksia olisi ollut kaksi: a) olisin saanut muutaman vitun itsekin mutta olisivat menneet tai b) aggressio olisi suuntautunut minuun, ulkopuoliseen. Hehän halusivat tapella mutta eivät oikeastaan keskenään. Yhtä hyvin kuka tahansa ohikulkija olisi saanut heidät silmilleen.

Jos saisin heidät silmilleni, humalaisilla hoipertelevilla kouluttamattomilla pojilla ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia kamppailutaustaiselle vieläkin kunnossa olevalle jässikälle. Tässä tullaan nyt siihen, miten riittävät vaan ei liioitellut voimakeinot olisi voinut mitoittaa mahdollisimman alarajalla kuitenkin kahden ollessa kyseessä. Siinä voi mennä yli helpommin kuin yhden kanssa oman turvallisuuden varmistamiseksi.

Koska minulla ei ollut puhelinta, tumppasin tupakan ja hain puhelimen ja sytytin uuden päättäen katsoa hämärällä pihallani tilanteen kehittymisen ja varauduin soittamaan.

Pitkään tilanne aaltoili välillä rauhoittuen, välillä tunteet kiihtyen, mutta lopulta toinen heistä, jolla ilmeisesti oli yksi älyherne enemmän, sai sen raukemman rauhoittumaan sanomalla muutamia kertoja, että ei hän halua lyödä ja ollaanko kavereita. Lopulta halailivat ja alkoivat huojua kohti niitä ah niin ihania stadin kämppiä.

Missään vaiheessa he eivät tienneet, että heitä stalkataan.

Mutta silti peruskysymykseen. En minä tietenkään itse luota sivullisten apuun. Loppujen lopuksi tuhannen joukosta voi löytää yhden miehen. Se on se suhde. Joukossa on kyllä voimaa, mutta sen käyttäytymistä määräävät psykologian lainalaisuudet.
 
Viimeksi muokattu:

KIM

Majuri
Kiitos kommentistasi. Mutta aiheen hengessä ja jotta ei jäisi sankarillista kuvaa allekirjoittaneesta niin kerrottakoon toinenkin tarina joka ehkä kuvaa myös aihetta jonka jäsen @YJT aloitti.

Kelataan reilu vuosikymmen eteenpäin edellä kerrotusta. Olin eräässä pääkaupunkimme paremmin tunnetussa ravitsemusliikkeessä joka oli ns. paremman väen suosiossa. Vietin iltaa siellä erään ystäväni kanssa. Seisoimme paikassa jota kutsuttiin nimellä "kellobaari" ja ympäröivät pöydät olivat täynnä porukkaa.

Takanamme oli firmaporukka (oletaakseni) joista yksi nousi seisomaan. Ei mitään riitaa, puhetta tai muutakaan. Yhtäkkiä näin kaverin ottavan puvuntaskustaan jotain. Ja näin että kyseessä oli mutka. Nyt sanottakoon, että kaveri ei katsonut minua, kaveriani tai edes meihin päin. Vaan kahta naapuripöydässä istuvaa naista.

Minulla oli kädessä perusjuomani (gt). Ja kaveri käveli sen pari metriä minun edestäni näiden naisten pöydän luokse.

Muistan ikäni sen mitä tapahtui. Kaverilleni sanoin "mitä vittua". Ja astuin pari askelta kundin taakse. Muistan hyvin mitä mielessä meni. "Lasilla ohimoon, käteen kiinni ja kyynärpää poikki". Kuten tuollaisissa tilanteissa, aika kulkee hitaasti ja ehtii ajatella tuollaisia.

Ja sitten jäin odottamaan. Kundi nosti mutkan ja osoitti toista naista päin naamaa sillä. Nainen valahti täysin kalpeaksi. Ja sitten kaveri veti liipaisimesta. Naps ja leikkiase.

Siinä vaiheessa tämän sankarin kaverit tajusivat mitä herra teki ja veivät kaverin pois kohtuullisin kommentein. Herraa nauratti. Naiset eivät edes ihan täysin tajunneet mitä tapahtui ja ympäristö ei oikein huomannut mitään. Tapaus meni niin nopeasti.

Toimimattomuuteni oli tällä kertaa viisautta. Jos olisin tehnyt sen, mitä ajattelin, olisin ollut todellisessa kusessa.

Koskaan en tule antamaan itselleni anteeksi sitä, että en tehnyt mitään.

Kukin miettiköön omasta puolestaan näitä kahta tositarinaa ja miettiköön asiaa omalta kannaltaan. Sanon omasta puolestani sen, että joskus toimimattomuus ja järkevyys on raskaampi taakka kuin valtion kakku.
Minä en pystyisi elämään päivääkään syyttämättä itseäni jos en menisi auttamaan jos jotakuta pahoinpidellään tai raiskataan. En pystyisi antamaan itselleni anteeksi. On edelleen vaikea paikka kun en peruskoulussa ihan joka kerta välittömästi puuttunut kiusaamiseen jos sellaista näin. Sen jälkeen niin ei ole käynyt. Eikä kyllä peruskoulussakaan enää yläasteella. Tällaisella luonteella on jouduttu usein auttamaan milloin missäkin tilanteessa. Minä en käännä katsetta pois ja uskottele itselleni, että en nähnyt mitään. Minun on pakko välttää olemista ja liikkumista tilanteissa ja paikoissa joissa on väkivaltaa, koska en voi olla auttamatta. Minua on uhattu auttamistilanteissa puukolla kahdesti ja kirveelläkin kerran. 2-3 kertaa olen mahdolliseti pelastanut ihmisen hengen. Suomalainen lainsäädäntö ja oikeuskäytönteet ovat ikävä kyllä sellaisia, että olen joutunut poistumaan auttamis- ja puuttumistilanteiden jälkeen hyvin nopeasti takavasemmalle. Kun suomalaisella on moraalinen velvoite auttaa, niin auttamiseen tulee olla myös oikeutus.
 

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Kun tuomioistuin ei aina arvioi sitä, mitä sinä koit. vaan kuten itsekin hyvin sanoit, sitä mikä oli lopputulos.
Se meni hyvin, ja ymmärrän sinua täydellisesti tuossa. Tuollaisessa voi jäädä kummittelemaan mieleen, että entä jos ase olisi ollut oikea ja jäin hiivistämään. Siinä sitä sitten on peiliä loppuelämäksi: feigling. Jopa sen jälkeen kun hullu olisi ampunut ja olisi saanut päähänsä tuolista tai viinapullosta, olisin jäänyt miettimään, miksi hiivistin ensin. Nyt meni tosi onnellisesti.

Joku siinä tilanteessa kuiski sinulle alitajuisesti, että tässä ei olekaan kaikki niin kuin näyttää. Sitä voi olla vaikea selittää, mikä se oli.
 
Viimeksi muokattu:

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Nykyisin on helpompi olla, kun on selvä. Nuorena olin ihan pössö kännissä ja harkintakyky mitä sattui. 30 vuotta sitten kaksi huligaania potki maassa makaavaa vanhempaa miestä Kontulan ostarin takana. Juoksin suoraan päätä pahkaa repimään niitä eroon vanhasta ukosta ja menivätkin sivummalle. Sitten kumarruin äijän puoleen tehden kaiken kahden promillen humalatilani antamalla arvokkuudella terveystarkastusta.

No niinhän siinä kävi, että potku takaa päähän tuli komeasti ja meikäläinenkin otti oikein kuperkeikan ja hetken tähtivyön mutta pääsin nopeasti pystyyn ja tasapainoon ja asenteella, että nyt perkele kuolette. Roistot lähtivät ja liioittelua siitä olisikin tullut. Paikalle kurvasi partioauto ja tulivat he taas asenteella että tuossahan se rosvo on (ukko oli vielä maassa), mutta onneksi siihen kesken selittelyni, jota ei hyvin haluttu kuulla, tuli joku nainen, joka ilmeisesti oli soittanut aikapäiviä sieltä yläkerroksen kapakasta, mikä Bospor se silloin oli vai Kolmospesä siihen aikaan. Nainen sanoi, että tämä nuori mies tuli auttamaan. Poliisit ärähtivät, että painu kotiisi siitä.

Eli huonoissa kokemuksissa on joskus se oikea ja väärä liukuva päihteiden ja harkintakyvyn puutteen takia. Siinä voi olla vähän rosvopuolella itsekin helposti, vaikka miten olisi olevinaan oikeassa. Nimimerkillä "kokenut kaiken tietää" ja raastupa selvittää loput.

Selvä pää, harkintakyky, puhelin, ääritilanteissa tieto keinoista, voimankäytön rajoista ja täsmälliset mutta päättäväiset toimet. Siinä on mielestäni hyvä paketti.
 
Viimeksi muokattu:
Top