Waffen-SS

[Mosuri]

Kuvaavaa onkin että kaikki tämä kalpenee sen rinnalla mitä saksalaiset innokkaine liittolaisineen puuhasivat esim. Ukrainassa ja Puolassa - jopa vaikka jättäisimme pois Auschwitzin ja muut varsinaiset tuhoamisleirit! Jos ei usko, kannattaa esimerkiksi tutustua sellaisen porukan kuin Dirlewanger-prikaatin toimintaan.

Topikkiin palataksemme, kyseinen poppoo on muuten hyvä esimerkki siitä miten SS:n alkuperäinen ajatus ei ainoastaan vesittynyt, vaan muuttui täysin nurinkuriseksi. Arjalaiseen valiojoukkoon liittyi lopulta vapaaehtoisina keskitysleirien asukkeja - juuri niitä aineksia joista Natsi-Saksan ideologia halusi päästä eroon.

Siis kalpenee millä tavalla?

Esim. Kommunismin musta kirja esittää seuraavat arvioit.

Neuvostoliitto: 20 miljoonaa kuollutta,
Kiina: 65 miljoonaa kuollutta,
Vietnam: miljoona kuollutta,
Pohjois-Korea: 2 miljoonaa kuollutta,
Kambodža: 2 miljoonaa kuollutta,
Itä-Eurooppa: miljoona kuollutta,
Latinalainen Amerikka: 150 000 kuollutta,
Afrikka: 1,7 miljoonaa kuollutta,
Afganistan: 1,5 miljoonaa kuollutta,
kansainvälinen kommunistinen liike ja kommunistipuolueet, jotka eivät ole olleet vallassa: ehkä 10 000 kuollutta.

Toki ymmärrän, että pelkkää panetteluahan tuo on. Uhrejahan on ollut varmasti vähemmän? 50 000 000 miljoonaa uhria oli täysin hyväksyttävä määrä tuosta yhteiskunnallisesta kokeilusta. Kumpi siellä Ukrainassa mahtoi enemmän murhata sosialistit vai kansallissosialistit?

Mitä taas tulee tuohon Waffen-SS:n kehitykseen niin organisaatiohan perustettiin vasta 1939. SS kun kehittyi vähitellen kohti tehokasta sotilasorganisaatiota. Sodan aikana ei toki voitu pitää yllä samanlaisia standardeja kuin aikaisemmin- tiettyihin SS-VT osastoihin ei otettu jos miehellä oli yksikin paikka hampaissa! Sodan myöhemmissä vaiheissa nuoria huijattiin liittymään Waffen SS joukkoihin ja asevelvollisistakin saatiin tietty kiintiö. Ulkomaalaisiakin päätyi SS:n riveihin hyvin erilaisin motiivein jotka vaihtelivat arjalaisesta kansallisosialismista aina lämpimän aterian ja lämpimän nukkumispaikan hankkimiseen.

 

[Kapiainen]

Kuvaavaa onkin että kaikki tämä kalpenee sen rinnalla mitä saksalaiset innokkaine liittolaisineen puuhasivat esim. Ukrainassa ja Puolassa - jopa vaikka jättäisimme pois Auschwitzin ja muut varsinaiset tuhoamisleirit! Jos ei usko, kannattaa esimerkiksi tutustua sellaisen porukan kuin Dirlewanger-prikaatin toimintaan.

Minusta kuvaavaa on lähinnä se, että kommunistien tekosia ylipäätään pitää koettaa hyvitellä ja selitellä periaatteella "kyllähän se paha juttu on sekin..mutta ne natsit vasta kauheita tekivätkin.." Eikö jo tuo riitä kuvaamaan ihan tarpeeksi kommunistien tekosia niin Neuvostoliitossa kuin muuallakin?!

Minusta myös Dirlewangerin porukan esiin vetäminen tässä kohtaa ikäänkuin kuvaamaan Saksalaisten, Wehrmachtin ja Waffen -SS:n tekoja, kertoo omaa kieltään sekin. Yleisesti ja hyvin on nimittäin tiedossa, että Dirlewanger henkilönä, että hänen johtamansa joukko synnytti hyvin vahvaa vastustusta ja kielteisiä tuntemuksia myös SS:n sisällä. Ainoa seikka mikä pelasti Dirlewangerin kuolemantuomiolta Saksalaisen järjestelmän sisällä, taisi olla se seikka, että hänellä oli kaveri riittävän korkeassa asemassa SS:n sisällä, joka asemaansa väärinkäyttäen mahdollisti Dirlewangerin sekoilut. Tietysti se kertoo sekin omaa kieltään järjestelmästä, jos yksi sopivassa asemassa oleva voi omalla toiminnallaan mahdollistaa lähes koko muun järjestelmän rikollisena pitämän yksilön rikollisen toiminnan. Mielestäni Dirlewanger joukkoineen ei kuitenkaan ole oikea persoona/joukko kuvaamaan Waffen-SS:ää tai silloista Saksalaista poliittista järjestelmää.

Mitä sitten tulee natsien puuhiin esim Ukrainassa ja muilla valloitetuilla itäalueilla, niin valitettavan usein unohdetaan arvioida yhtä seikkaa siihen liittyen. Nythän useimmiten unohdetaan (tai "unohdetaan") se seikka, että noilla alueille oli monesti jo valmiina hyvin voimakas, rasisitinen/antisemitistinen jako väestön kesken. Natsihallinto hyödynsi tätä jakoa rohkaisten toisen väestönosan toisen kimppuun. Tottakai sekin on väärin ja tuomittavaa, eikä sinänsä vähennä syyllisyyttä. Kuitenkin sille kannattaa uhrata pari ajatusta, olisiko se sama antisemitistinen ja rasistinen vihanpito noiden kansanosien välillä leimahtanut jossain vaiheessa joka tapauksessa?!
Jugoslaviassakaan ei 90-luvulla natsit toimineet mitenkään..ja silti eri kansanryhmät pystyivät tilaisuuden tullen vallan mainiosti kansanmurhiin puolin ja toisin.. Tai Ruandassa myöhemmin..

 

[Creidiki]

Minusta myös Dirlewangerin porukan esiin vetäminen tässä kohtaa ikäänkuin kuvaamaan Saksalaisten, Wehrmachtin ja Waffen -SS:n tekoja, kertoo omaa kieltään sekin. Yleisesti ja hyvin on nimittäin tiedossa, että Dirlewanger henkilönä, että hänen johtamansa joukko synnytti hyvin vahvaa vastustusta ja kielteisiä tuntemuksia myös SS:n sisällä. Ainoa seikka mikä pelasti Dirlewangerin kuolemantuomiolta Saksalaisen järjestelmän sisällä, taisi olla se seikka, että hänellä oli kaveri riittävän korkeassa asemassa SS:n sisällä, joka asemaansa väärinkäyttäen mahdollisti Dirlewangerin sekoilut. Tietysti se kertoo sekin omaa kieltään järjestelmästä, jos yksi sopivassa asemassa oleva voi omalla toiminnallaan mahdollistaa lähes koko muun järjestelmän rikollisena pitämän yksilön rikollisen toiminnan. Mielestäni Dirlewanger joukkoineen ei kuitenkaan ole oikea persoona/joukko kuvaamaan Waffen-SS:ää tai silloista Saksalaista poliittista järjestelmää.

Eiköhän Dirlewanger ollut ihan kotonaan niin SS:ssä kuin silloisessa Saksalaisessa poliittisessa järjestelmässäkin kansallissosialistinen saksa oli ulkoisesti soturihyveiden linnake ja sisäisesti täysi friikkisirkus. Eri palvelushaarojen suhteellisen syyllisyyden erottelu vaatii melko rajusti värjätyt linssit silmälaseihin. Wermacht syyllistyi hirmutekoihin siinä missä SS:kin ja länsiliittoutuneiden vangiksi jääneet korkeammat upseerit eivät pahoitelleet osallisuuttaan siitä että osallistuivat joukkomurhiin vaan sitä että hävisivät ja joutivat vastuuseen. Katuivatko Mielke , Jaruzelski ja muut sitä mitä olivat tehneet kansalaisilleen kun kommunismi kaatui? Eivät tietenkään heitä suretti se että sattuivat olemaan hävinneellä puolella.

Edelleenkään en ymmärrä mikä Natsi-Saksassa viehättää? Jos suomalainen ammattiupseeri lausuisi kerholla ääneen ihailunsa NKVD-pataljoonien kovaa taistelutahtoa ja -taitoa kohtaan niin upseeritoverit voisivat maalata lattiaan ovelle osoittavan nuolen aika äkkiä

 

[Mosuri]

Minusta myös Dirlewangerin porukan esiin vetäminen tässä kohtaa ikäänkuin kuvaamaan Saksalaisten, Wehrmachtin ja Waffen -SS:n tekoja, kertoo omaa kieltään sekin. Yleisesti ja hyvin on nimittäin tiedossa, että Dirlewanger henkilönä, että hänen johtamansa joukko synnytti hyvin vahvaa vastustusta ja kielteisiä tuntemuksia myös SS:n sisällä. Ainoa seikka mikä pelasti Dirlewangerin kuolemantuomiolta Saksalaisen järjestelmän sisällä, taisi olla se seikka, että hänellä oli kaveri riittävän korkeassa asemassa SS:n sisällä, joka asemaansa väärinkäyttäen mahdollisti Dirlewangerin sekoilut. Tietysti se kertoo sekin omaa kieltään järjestelmästä, jos yksi sopivassa asemassa oleva voi omalla toiminnallaan mahdollistaa lähes koko muun järjestelmän rikollisena pitämän yksilön rikollisen toiminnan. Mielestäni Dirlewanger joukkoineen ei kuitenkaan ole oikea persoona/joukko kuvaamaan Waffen-SS:ää tai silloista Saksalaista poliittista järjestelmää.

Eiköhän Dirlewanger ollut ihan kotonaan niin SS:ssä kuin silloisessa Saksalaisessa poliittisessa järjestelmässäkin kansallissosialistinen saksa oli ulkoisesti soturihyveiden linnake ja sisäisesti täysi friikkisirkus. Eri palvelushaarojen suhteellisen syyllisyyden erottelu vaatii melko rajusti värjätyt linssit silmälaseihin. Wermacht syyllistyi hirmutekoihin siinä missä SS:kin ja länsiliittoutuneiden vangiksi jääneet korkeammat upseerit eivät pahoitelleet osallisuuttaan siitä että osallistuivat joukkomurhiin vaan sitä että hävisivät ja joutivat vastuuseen. Katuivatko Mielke , Jaruzelski ja muut sitä mitä olivat tehneet kansalaisilleen kun kommunismi kaatui? Eivät tietenkään heitä suretti se että sattuivat olemaan hävinneellä puolella.

Edelleenkään en ymmärrä mikä Natsi-Saksassa viehättää? Jos suomalainen ammattiupseeri lausuisi kerholla ääneen ihailunsa NKVD-pataljoonien kovaa taistelutahtoa ja -taitoa kohtaan niin upseeritoverit voisivat maalata lattiaan ovelle osoittavan nuolen aika äkkiä

Taitaa olla vain niin, että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Ihmeellistä, että Heerin osalta esim. yksittäisten sotilaiden suorittamat raiskaukset luetaan "järjestelmällisiksi sotarikoksiksi" mutta eräiden osapuolten riehunta on vain "oheistappiota". En nyt oikein käsitä kuinka puna-armeijalaiset voivat raiskata saksalaisen keskitysleirin sadat puolalaiset naisvangit "vahingossa". Ranskan sotaretken ajalta on kyllä yksityiskohtaisia tietoja esim. saksalaisten suorittamasta vankien teloituksista tai ihmisten käytöstä suojakilpenä. Toisaalta kun ajattelee, että esim. yksi brittiläinen rykmentti saattoi teloitaa yli kolmekymmentä siviilipukuihin pukeutunutta sala-ampujaa tai maanviljelijöitä jotka antoivat merkkejä kyntämällä vaot peltoihin niin että paljastivat brittien asemat - kun ottaa huomioon, että teloitetut olivat ranskalaisia siviilejä jotka oli otettu erehdyksessä kiinni ja teloitettu laittomasti ilman oikeudenkäyntiä. Saksalaiset eivät käyttäneet kyntämistä vakoilutuloksien ilmoitteluun eikä heillä ollut siviilipukuisia tarkka-ampujia.

Kai tässä pitäisi tuomita kaikki saksalaiset organisaatiot. Punainen risti, poliisi, kirkkot, yliopistot ja palokunnat. Syyllistäminen pitää ylettää myös eläimiin. Saksanpaimenkoira - sotarikollinen neljällä jalalla... Toki esim. Viron kohdalla täytyy noudattaa toisenlaisia käytäntöjä. Siellä miehittäjän tekemät väestönsiirrot täytyy hyväksyä "koska ne vaan on tapahtuneet...". Myös entisille KGB:n ja NKVD:n kiduttajille pitäisi maksaa eläkettä virolaisten verorahoista. Tietenkin myös virolaisille pitäisi pakosti opettaa venäjää. Miehittäjän pystyttämät irvokkaat ja pateettiset patsaat nauttivat myös erityistä suojelua.

Toisaalta ei ammattiupseerien kunnia estänyt omaksumasta SS-panssidivisioonien taistelutapaa ja organisatoorisia malleja. Ei edes israelissa ja neuvostoliitossa.

 

[Kapiainen]

Edelleenkään en ymmärrä mikä Natsi-Saksassa viehättää? Jos suomalainen ammattiupseeri lausuisi kerholla ääneen ihailunsa NKVD-pataljoonien kovaa taistelutahtoa ja -taitoa kohtaan niin upseeritoverit voisivat maalata lattiaan ovelle osoittavan nuolen aika äkkiä

Niin.. hyvä kysymys?!
Miksi aidosta Wehrmachtin kypärästä maksetaan keräilijäpiireissä 4-numeroisia summia dollareita (tai euroja), miksi Waffen-SS:n kypärästä maksetaan lähes tuplahinta. Miksi läjästä metalliromua, joka joskus oli Saksalainen panssarivaunu maksetaan satojatuhansia dollareita/euroja?! Miksi Puna-armeijan tai Brittiarmeijan kypärän samalta ajalta voi ostaa muutamalla kympillä, miksi Venäläinen tai Brittiläinen panssarinromu ei ole romuterästä arvokkaampaa?!
Pointtini on tässä se, että ei se ole se Suomalainen aktiiviupseeri, joka saattaa tuntea kiinnostusta II-maailmansodan Saksaan, vaan huomattavasti suurempi kiinnostus löytyy muista piireistä ja on itseasiassa varsin yleinen ilmiö länsimaissa.

Miksi sitten Suomalainen upseeri saattaa tuntea jonkinlaista sympatiaa Saksan armeijaa/asevoimia kohtaan? Olisiko asialla jotain tekemistä sen kanssa, että Suomen armeijan sotilasperinteet, tavat ja käytännöt juontuvat hyvin pitkälti sieltä samasta ajasta ja armeijasta kuin mistä juonsivat II-maailmansodan Saksan asevoimienkin perinteet ja tavat.
Vaikuttaisiko asiaan myös se, että Suomi ja Saksa olivat viimeisimmässä suursodassa samalla puolella ja molempien päävihollinen oli yhteinen..eli Neuvostoliitto?!
Siinä on merkittävä ero, jos pohditaan sitä miksei Suomalainen tunne sympatiaa NKVD:n miehiä tai Puna-armeijaa kohtaan samassa määrin kuin hän kenties tuntee Wehrmachtia tai Waffen-SS:ää kohtaan. Suomi sai samaisessa sodassa merkittävää apua sekä materiaalin, että joukkojen muodossa. Wehrmacht, Waffen-SS ja Suomen armeija taistelivat useamman vuoden rintarinnan, Luftwaffen apu oli tietyissä ratkaisuvaiheissa meille korvaamattoman tärkeää jne jne jne. Miksiköhän siis on helpompi tuntea sympatiaa Saksan asevoimia kohtaan kuin Puna-armeijaa kohtaan?
Se, mikä tässä on kuitenkin mielestäni se kaikkein olennaisin asia on se, että sympatian tunteminen Saksan asevoimia kohtaan on eri asia kuin tuntea sympatiaa poliittista puoluetta, natsipuoluetta ja -aatetta kohtaan.

 

[pstsika]

Leibstandarte, Das Reich, Totenkopf, Wiking ja Hitler Jugend divisioonat olivat ilman muuta sotilaallista eliittiä katsotaanpa millä mittarilla tahansa. Ennenkaikkea kaksi ensimmäistä edustivat samanlaista kyvykkyyttä luin Heerin Grossdeutschland divisioona. Nämä ϟϟ-divisioonat loivat sen kuolemattoman maineen ja olivat Nyrkki. Ihan sama mitä mieltä on poliitikasta, niin näiden sotilaallista kyvykkyyttä ja taisteluhenkeä on pakko ihailla. Näissä toisaalta oli pääsyvaatimuksina vähän muutakin kuin kyky hengittää omatoimisesti ja ne varustettiin vähintäänkin asiallisesti.

Pääosin saksalaisella miehistöllä olevat ϟϟ-divisioonat (pl. 5 aiemmassa kappaleessa mainittua) olivat hyviä divisioonia, mutta eivät samalla tavalla huippuja. Tähän kuuluu siis mm. Nord, Florian Geyer, Reichführer SS. Ja Nordland. Nämä olivat sitä "keskitasoa".

Ns. "Itädivisioonat" olivat kurjaakin kurjempaa paskaa pl. 15. & 19. latvialaiset ja 20. virolainen divisioona. Nämä olivat hyviä divisioonia aina niin kauan kuin taistelivat itselleen eli käytännössä Baltian toiseen neuvostomiehitykseen saakka, vaikka latvialaisia oli vielä Berliinissäkin jäljellä puolustamassa Johtajan päämajaa... Näitä kolmea lukuunottamatta kaikki joukot, joiden nimi oli mallia Waffen-Grenadier der SS / vast. olivat kuraa ja vaikka nimi olisikin ollut jokin divisioona, niin vahvuudeltaan ne olivat käytännössä usein prikaateja ja rykmenttejä.

Ratkaisevaa näyttää olevan se oliko miehistö värvättyjä vapaaehtoisia vai vähintäänkin puolipakolla otettuja asevelvollisia. Joukon asema näkyy myös siinä kantoiko se kauluksissa sig-riimuja. Saksalaiset, norjalaiset ja suomalaiset kantoivat - venäläiset, ukrainalaiset ja albaanit eivät kantaneet... Kärjistetysti voikin sanoa joukon taistelutehon olleen suoraan verrannollinen asetakin tunnuksiin ja rotuun.

 

[Vonka]

Waffen-SS sisälsi eritasoisia yksiköitä, mutta kokonaisuutena sen rooli miten päin tahansa tarkasteltuna oli erilainen kuin SS-poliisipataljoonien, joilla oli näitä Himmlerin tehtäviä.

Waffen-SS halusi yksikön jokaisesta mahdollisesta maasta, miehitetyistäkin ja sai. Idea oli tietysti yhteiseurooppalainen ristiretki. Suomalaisen pataljoonan värväämisestä myös kieltäydyttiin. Laivanvarustajs Ragnar Nordström ei ottanut tehtävää ulkoministeriölltä. Lopulta pataljoonan perusti Etsivän keskuspoliisin päällikkö Riekki. Värvääjäksi luotiin Oy Insinööritoimisto Ratas, peitefirma.

SS-miehen taistelujoukoissa tuli olla 17-25-vuotias ja naimaton sekä yli 170-senttiä pitkä. Päällystön kattoikäraja oli 40 vuotta. Saksalaiset olivat saaneet Hollannista ja Norjasta aatteellisia kansallissosialisteja, mutta Suomesta ei löytynyt sellaista määrää ja lisäksi Etsivän keskuspoliisin Riekki tarkoituksella karsi pienryhmien ääriaineksia, esimerkiksi paljon IKL-taustaisia. Suojeluskuntalaisia oli 79-prosenttia.

 

[AKE-ukki]

Miksi sitten Suomalainen upseeri saattaa tuntea jonkinlaista sympatiaa Saksan armeijaa/asevoimia kohtaan? Olisiko asialla jotain tekemistä sen kanssa, että Suomen armeijan sotilasperinteet, tavat ja käytännöt juontuvat hyvin pitkälti sieltä samasta ajasta ja armeijasta kuin mistä juonsivat II-maailmansodan Saksan asevoimienkin perinteet ja tavat.
Vaikuttaisiko asiaan myös se, että Suomi ja Saksa olivat viimeisimmässä suursodassa samalla puolella ja molempien päävihollinen oli yhteinen..eli Neuvostoliitto?!
.

Sama toimii myös toisinkin päin. Kaikki Saksalaiset ja Itävaltalaiset ammattisotilaat jotka uskaltavat puhua ...yksityisesti! tuntevat suurta sympatiaa ja arvonantoa Suomalaista sotilasta ja sotilastaitoa kohtaan. Syynä aseveljeys. Olemme edelleenkin osa akselivaltoja ja niitä taistelijoita jotka eivät lähteneet taistelusta pakoon jos näkyi psv;n kyljissä punainen tähti. MEIHIN VOI LUOTTAA TIUKAN PAIKAN TULLEN.

Päteekö tuo edelle oleva toteamus vieläkin, sitä voi jokainen miettiä itsessään..

 

[Vonka]

Mannerheim antoi Lapin sodan aikana määräyksen, että entiset Waffen-SS:n miehet saisivat halutessaan vapautuksen, jos eivät kunnian ja omantunnon syistä voisi osallistua. Vain ani harva käytti tilaisuutta poisjäämiseen.

Saksalaiset saivat sodassa vajaan komppanian verran lähinnä nälän ajamia loikkareita suomalaisen värvääjän avulla ja vangeista.

Ylipäänsä Suomen kenttäarmeijan kuuliaisuus ja rauhallisuus oli hämmästyttävää, kun miettii miten tilanne vaihtui ja oli aseleposopimuksen jälkeen vielä lähdettävä ajamaan aseveli tunturiin.

 

[Vonka]

Tuli vielä mieleen, että "panttipataljoona" meni rintamalle ajankohtaisessa Ukrainassa. Se alistettiin 5. SS-Panzer-Division Wikingille Stalinoassa joulukuussa 1941. Se on nykyisin tämä Donetsk. Kesällä 1942 pataljoona taisteli Kaukasuksella tavoitteenaan Groznyi, joka sekin on verraten tuttu uutisista. Rankin taistelu taisi olla kukkulan 701 valtaaminen Malgobekissa.

 

[Kapiainen]

Mannerheim antoi Lapin sodan aikana määräyksen, että entiset Waffen-SS:n miehet saisivat halutessaan vapautuksen, jos eivät kunnian ja omantunnon syistä voisi osallistua. Vain ani harva käytti tilaisuutta poisjäämiseen.
Ylipäänsä Suomen kenttäarmeijan kuuliaisuus ja rauhallisuus oli hämmästyttävää, kun miettii miten tilanne vaihtui ja oli aseleposopimuksen jälkeen vielä lähdettävä ajamaan aseveli tunturiin.

Sen mukaan mitä olen joskus vanhoilta sukulaismiehiltä kuullut, niin ilmeisesti ei kovin suurella pakolla suhtauduttu muihinkaan Jatkosodassa taistelleisiin, jotka eivät syystä tai toisesta tahtoneet aseveljeä vastaan asettaan nostaa.. Samojen miesten mukaan ei tainnut kukaan kuitenkaan kieltäytyä - joskin sen tiedän sitten myös, että jonkinmoista syyllisyyttä tai jotakin sen tapaista ainakin osa Suomalaissotilaista myöhemmin asiasta tunsi..tai ainakin jotakin sellaista, että se mitä tehtiin, täytyi tehdä - muttei se välttämättä kaikin mittarein oikein ollut.

En tiedä - mietin joskus, että on siellä varmasti kovin monenlaisia kohtaamisia taistelukentällä ollut tuolloin - nuoremmilla ikäluokilla Suomalaisia ei varmaa samanlaisia haasteita ollut kun eivät olleet Jatkosodassa Saksalaisten kanssa taistelleet - mutta vanhemmilla sotilailla siis mitä ilmeisimmin oli hankalampaa. Saksalaisiahan siis Jatkosodassa taisteli Suomalaisten rinnalla myös laajasti muualla kuin vain pohjoisessa.

Isoisä näistä joskus jutteli kaikenlaista..

 

[Vonka]

Sen mukaan mitä olen joskus vanhoilta sukulaismiehiltä kuullut, niin ilmeisesti ei kovin suurella pakolla suhtauduttu muihinkaan Jatkosodassa taistelleisiin, jotka eivät syystä tai toisesta tahtoneet aseveljeä vastaan asettaan nostaa.. Samojen miesten mukaan ei tainnut kukaan kuitenkaan kieltäytyä - joskin sen tiedän sitten myös, että jonkinmoista syyllisyyttä tai jotakin sen tapaista ainakin osa Suomalaissotilaista myöhemmin asiasta tunsi..tai ainakin jotakin sellaista, että se mitä tehtiin, täytyi tehdä - muttei se välttämättä kaikin mittarein oikein ollut.

En tiedä - mietin joskus, että on siellä varmasti kovin monenlaisia kohtaamisia taistelukentällä ollut tuolloin - nuoremmilla ikäluokilla Suomalaisia ei varmaa samanlaisia haasteita ollut kun eivät olleet Jatkosodassa Saksalaisten kanssa taistelleet - mutta vanhemmilla sotilailla siis mitä ilmeisimmin oli hankalampaa. Saksalaisiahan siis Jatkosodassa taisteli Suomalaisten rinnalla myös laajasti muualla kuin vain pohjoisessa.

Isoisä näistä joskus jutteli kaikenlaista..

Isoisiltä ja isiltä on jotain kuultu. Minun isäni isä taisteli Taavetissa, Lemillä ja Tampereella sekä Virossa Pohjan Poikain rykmentissä. Äidinnisä Tampereella ja Aunuksen retkellä. Isäni haavoittui kolmesti jatkosodassa jääkäripataljoonassa ja isoisän veli soti Laguksen kärjessä vuodesta 1941 ja kaatui komppanianpäällikkönä niinikään jääkäripataljoonassa 1944, kun tie Suomeen suljettiin. Varmaan olen geneettinen vaskisti mutta toisaalta yksi Suomen yksikamarisen eduskunnan sosialisteista oli äidinäitini sisar.

Lappiin isä ei joutunut ja muistan hänen sanoneen, että onneksi. Olihan siinä jo ollut yhdelle perheelle.

 

[Second]

En tiedä miten pitkälle Lapin sodan kohdalla ajatukset ja lupaukset oli sellaisia että tämä on tämmöistä leikkisotaa, kunnes sitten Josse-setä ärähti ja pakotti entiset aseveljet toistensa kimppuun.

Suursaaressa vielä oltiin vähän siinä ja tässä, vaikka sielläkin oli kylmää kyytiä, mutta ainakin Saksalaisen komentajan seikkailut suomalaisten keskuudessa antaa ymmärtää että ihan pahimpia vihamiehiä ei vielä tuossa vaiheessa oltu vaikka toisia ammuttiinkin.

Etenkin Tornio on mielenkiintoinen juttu, en ole lukenut tuosta kahinasta oikeastaan kuin fiktiivisiä kertomuksia (siis yksilötasolle menevistä) joten en tiedä millaiset tuntemukset suomalaisilla oli. Tuon jälkeen kai Saksalaisiin on olllut helpompi suhtautua negatiivisesti, mutta tuo kai oli kuitenkin se herätys kummallekin osapuolelle (ja etenkin saksalaisille).

Tiedä sitten miten paljon epävirallista leikkisotaa on käyty tuonkin jälkeen, siitä ei vaan mitään kirjallista tietoa ole. Toisaalta tuo ei poista sitä että aika kovia taisteluita käytiin ja tienvarsia ja asutuksia miinoitettiin vahingoittamis tarkoituksessa.

 

[Vonka]

Tiedä sitten miten paljon epävirallista leikkisotaa on käyty tuonkin jälkeen, siitä ei vaan mitään kirjallista tietoa ole. Toisaalta tuo ei poista sitä että aika kovia taisteluita käytiin ja tienvarsia ja asutuksia miinoitettiin vahingoittamis tarkoituksessa.

Tornion jälkeen ei ollut enää leikkisotaa, vaan kokot roihusivat. Mutta tästä tarkemmin Lapin sota -ketjussa?


Waffen-SS:n taisteluorganisaatio kasvoi sodan aikana 38 divisioonan kokoiseksi ja käsitti 950 000 sotilasta. On sanottu, että loppua kohden määrä kasvoi mutta laatu vähän kärsi.

60 000 hollantilaista, 50 000 unkarilaista, 43 000 belgialaista, 40 000 ukrainalaista, 32 000 latvialaista, 25 000 kroatialaista, 20 000 ranskalaista, 20 000 virolaista, 19 000 italialaista, 10 000 luxemburgilaista, 9 000 tanskalaista, 6 000 norjalaista, 5 500 albanialaista, 4 000 romanialaista, 1 221 suomalaista, 1 150 intialaista, 800 sveitsiläistä, 550 bulgarialaista, 300 espanjalaista, 180 ruotsalaista, 80 liechtenstenilaista, 75 brittiläistä, 10 japanilaista, 8 amerikkalaista, 3 thaimaalaista ja 2 irlantilaista.

Berliinissä 1945 viimeiset kaupunkia puolustaneet olivat Waffen SS:n joukkoja. Eniten uudessa tilanteessa isänmaattomia ranskalaisia.

SS-miehiä ei yleensä otettu vangeiksi, vaan ammuttiin eivätkä vangeiksi jääneet palanneet. Suomen kommunistinen sisäministeri luovutti joitakin suomalaisia sotilaita Neuvostoliittoon aselevon jälkeen. Waffen-SS:n Berliinin yhteystoimiston päällikkö Unto Boman (myöh. Parvilahti) vietiin vangiksi sodan jälkeen. Myös Törni olisi haluttu, mutta muista synneistä kuin lyhyestä palvelusta Waffen-SS-porukassa... Boman ehti kyllä taistellakin, haavoittui Dnepropetrovskissa. Boman/Parvilahden "synnit" olivat kotimaista perää. Tämä punakaartilaisen poika ja ammattitaitoinen kuvaaja oli muiden askareittensa ohella Päämajan valvontaosaston vakoilija. Hän soluttautui väärällä nimellä Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan välirauhan aikana.

Parvilahti oli mielipiteiltään kansallissosialisti ja ainoat, jotka selvästi luottivat häneen, olivat saksalaiset, joiden lukuun hän varmasti eniten työskenteli. Etsivä keskuspoliisi tai Valpo - minkä värisenä tahansa -
oli varuillaan. Mutta Neuvostoliiittoon päin hän ei ollut kaksoisagentti. Se toinen pomo oli Saksa. On silti epäselvää, mikä kaikista varmaan sadoista Parvilahtea koskevista ilmiannoista on totta. Suojelupoliisi seurasi hänen toimintaansa sodan jälkeen eikä löytänyt huomautettavaa.

Eniten ilmiantoja Valpolle tehtaili Boman/Parvilahden Saksasta kotiin lähettämä SS-mies Matti Tamminen, joka Bomanin mukaan oli ”homo, laiska, huolimaton, edesvastuuton, pahansuopa ja kateellinen ja isänsäkin mukaan lurjus”.

Parvilahti lusi viisi vuotta. Hän julkaisi ensimmäisen seikkaperäisen analyysin Gulag-järjestelmästä. Berijan tarhat käännettiin useille kielille, kunnes Kekkonen vuonna 1959 sopi Otavan johdon kanssa, ettei uusia painoksia tehdä. Hän oli vielä jonkinlainen SS-miesten edunvalvoja Suomessa.

Tuossa ovat Roiha, Steiner ja Parvilahti Suomessa elokuussa 1956.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Parvilahti_ja_kenraali_Steiner_crop_pieni.jpg

 

[Erkki]

Tuo "Berijan tarhat" on kyllä ihan kiintoisaa luettavaa.Se oli muiden hyvien kirjojen tavoin sensuroitu koko Kekkoslovakian ajan.Muistan,kun minua epäluuloisesti silmäilevä kirjastovirkailija mutisi jotain että: "tuollaisia ei pidetä hyllyssä" ja haki sen sitten jostain takahuoneesta..

 

[Erkki]

Oliko muuten SS-Polizei-Division aivan tavallinen jv-divisioona,joka oli vain rekrytoitu poliisikunnasta, vai oliko sillä enemmän jotain turvallisuustehtäviä?

 

[Vonka]

Tuo "Berijan tarhat" on kyllä ihan kiintoisaa luettavaa.Se oli muiden hyvien kirjojen tavoin sensuroitu koko Kekkoslovakian ajan.Muistan,kun minua epäluuloisesti silmäilevä kirjastovirkailija mutisi jotain että: "tuollaisia ei pidetä hyllyssä" ja haki sen sitten jostain takahuoneesta..

Avaankin jossain vaiheessa sensuuri-Suomessa -keskustelun. Se on kiinnostavaa. Takahuoneesta nimittäin sai aina minunkin kirjastossani, mutta ei ehkä Kemin tehtaan kirjastossa.

Niilo Lauttamuksen Vieraan kypärän alla ja sitten Parvilahden Terekille ja takaisin ovat Waffen-SS:n mukana olleiden sotakirjoja.

 

[pstsika]

Oliko muuten SS-Polizei-Division aivan tavallinen jv-divisioona,joka oli vain rekrytoitu poliisikunnasta, vai oliko sillä enemmän jotain turvallisuustehtäviä?

Partisaanijahti oli merkittävässä osassa.

 

[Vonka]

Oliko muuten SS-Polizei-Division aivan tavallinen jv-divisioona,joka oli vain rekrytoitu poliisikunnasta, vai oliko sillä enemmän jotain turvallisuustehtäviä?

Poliisipataljoonat toteuttivat kidutukset, murhat, rangaistustoimet ja joukkotuhonnan.

Mielenkiintoista on, että keskisen armeijaryhmän (Heeresgruppe Mitte) alueella oli monta kenraalia, joiden vastuualueille ei SS-poliisipataljoonilla ollut mitään asiaa. Siellä oli eniten natsivihamielistä henkeä. Wehrmachtin alueilla ei oikein Himmler pärjännyt, saanut valtaa. Nämä von Trechkowin kaltaiset kenraalit olivat aatelisia ja heille Alois Schicklgrüber oli yksi itävaltalainen moukka, jolla ei ollut käytöstapoja ja joka ei kunnioittanut ihmistä ja sotilasta.

Olenkin miettinyt, että Waffen-SS on voinut turvata poliisipataljoonien työn paremmin.

 

[Erkki]

Poliisipataljoonat toteuttivat kidutukset, murhat, rangaistustoimet ja joukkotuhonnan.

Mielenkiintoista on, että keskisen armeijaryhmän (Heeresgruppe Mitte) alueella oli monta kenraalia, joiden vastuualueille ei SS-poliisipataljoonilla ollut mitään asiaa. Siellä oli eniten natsivihamielistä henkeä. Wehrmachtin alueilla ei oikein Himmler pärjännyt, saanut valtaa. Nämä von Trechkowin kaltaiset kenraalit olivat aatelisia ja heille Alois Schicklgrüber oli yksi itävaltalainen moukka, jolla ei ollut käytöstapoja ja joka ei kunnioittanut ihmistä ja sotilasta.

Olenkin miettinyt, että Waffen-SS on voinut turvata poliisipataljoonien työn paremmin.

Poliisipataljoonien toiminnan kyllä tiedän.C.Browningin kirja:"Aivan tavallisia rivimiehiä" on yhden pataljoonan toiminnan kuvaus. Tuo divisioona taas oli varustettu ihan perus jv-divisioonaksi aina tykistöä myöten,joten se ei kai siinä mielessä ollut mikään perinteinen poliisiyksikkö.edit:Wehrmachtin ja SS:n suhteet oli kyllä hyvin mutkikkaat eikä ihan mustavalkoiset