wanhat aseet ja kysymyksiä tietäjille
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
Kongo-Müller
Luutnantti
Tässä testissä sama ase kuin itsellä on -Enfield 1853.Luoti painaa muhkeat 42g.Ase on todella tarkka kun kaikki osaset ovat kohdallaan,parhaat ampuvat lähes 50mm kasaa 100m:iin.Tässä käytössä oleva luoti ei ole paras vaihtoehto aseen rihlannousuun mutta kohtalainen käynti on kuitenkin.Ammunta alkaa 4:40.
Kongo-Müller
Luutnantti
Nyt on taas saatavana uutena näitä englantilaisten Whitworth tarkka-ampuja kivääreitä Pedersolin valmistamana,aikaisemmin Parker Hale Englannista valmisti mutta kone kanta on päätytnyt Italiaan nyt.Erikoisuus on kuusikulmainen rihlaus ja luoti.
Jep, AntiCorrol tekee juuri tuon, en tiennyt, että se parafiini on SE.
vastarannankiiski
Kenraali
Kyllä. Hevosmiesten tietotoimiston hirtehishuumori kertoo, Anti-Corrolin laaja käyttö on tuottanut kuulemma enemmän töitä suomalaisille asesepille kun mikään muu asia. Jahtikauden päätteeksi kun on laitettu öljyt piippuun ja pyssy kaappiin niin pystyasennossa anti-corrol on valunut alaspäin laukaisukoneistoon ja jysähtänyt sinne. Seuraavan jahtikauden alkaessa ei pyssy sanokkaan tutulla tavalla "naks" tai "pam", ja reissu sepälle on edessä kun epäillään aseen olevan rikki.
D
Deleted member 2762
Guest
Ei ole kuin pari kuukautta kun keittelin kaverin 80-luvun Tikan lukkoa, oli ihan jumissa, hyvä että sain edes auki.
Sinällään AC on hyvää ainetta fosfatoiduille ulkopinnoille, rasvattomaan fosfatoituun pintaan kun sitä laittaa niin hyvä tulee.
Last edited by a moderator:
Mikä on AVT40 varmistimen asentojen merkitys. Keskellä varmistaa. Ja oikean käden puolelle käännettynä laulaa rahamiesten nuotilla. Mutta mitä pitäisi tapahtua vasemmalle puolen käännettynä.
Sen mitä kylmänä kokeilin niin laukeaa kerran, mutta laukaisukoneisto ei virity ellei käännä varmistinta toiseen asentoon. Pitäisikö siellä puolen olla itselataava kertatuli?
Näkyy olevan melkoisen pieni ero osissa eri toimintatapojen välillä (AVT/SVT)...
Sen mitä kylmänä kokeilin niin laukeaa kerran, mutta laukaisukoneisto ei virity ellei käännä varmistinta toiseen asentoon. Pitäisikö siellä puolen olla itselataava kertatuli?
Näkyy olevan melkoisen pieni ero osissa eri toimintatapojen välillä (AVT/SVT)...
chigeen'a
Kapteeni
Se on juuri tuo tulenvalitsin. Eli varmistinlirpake rajoittaa vain liipasmen liikerataa siten että "A" auto asennossa lukko suihkii menenään vapaasti ja iskuri seuraa perässä.
Eli vasemmalle käännettynä pitäisi olla itselataava kertatuli? Sitä tämä yksilö ei ole. Pitää yrittää tutkia tarviiko metallia lisätä vaiko vähentää. Myös liipaisimen palautuminen etuasentoon saattaa olla huonoa.
taantumu
Ylipäällikkö
Maailmansotien välisenä aikana käyttöönotetuista pikakivääreistä tai kevyistä konekivääreistä paras oli luultavimmin Tsekkoslovakialainen ZB 26. Ase sai alkunsa 1920-luvun alkupuolen Tsekkoslovakian armeijan tarpeesta löytää nuoren valtion asevoimille sopiva konekivääri. Aseen suunnitteli Václav Holek ja aseen valmistus aloitettiin vuoden 1926 lopulla Zbrojovka Brnon tehtaalla.
ZB 26 on kaasutoiminen avoimelta lukolta ampuva pikakivääri joka käytti 7,92x57mm patruunaa. Aseessa on hyvin pitkä kaasumäntä joka on kiinnitetty luistiin, lukon toiminta perustuu sen takapään pystysuuntaiseen liikkeeseen. Piippu on pikavaihdettava, piippuun on kiinnitetty etutähtäin ja kaasuventtiili. Ammusten syöttö tapahtuu 20-patruunan peltilippaasta joka on pystyssä aseen päällä, tähtäimet ovat tästä syystä aseen vasemmalla puolella. Takatähtäin on lovimallinen jota säädetään suurella pyöritettävällä rummulla, tähtäintä voidaan säätää 100m pykälissä 2000 metriin saakka. Aseen tukena on korkeudeltaan säädettävä etujalka joka voidaan taittaa piipun suuntaiseksi kuljetusta varten. Jalka on kiinnitettynä kaasumännän suojaputkeen joka valmistettiin tuona aikana harvoin aseissa käytetystä ruostumattomasta teräksestä jota käytettiin myös kaasumännän valmistusmateriaalina.
ZB 26 ja sen eri versiot levisivät nopeasti ympäri maailman ennen toista maailmansotaa ja oli sodan aikana käytössä ainakin seuraavilla armeijoilla: Bulgaria, Iso-Britannia (Bren) Kiina, Tsekkoslovakia (ZB LK VZ 26), Saksa (MG 26(t)), Iran, Japani, Liettua, Romania, Espanja (FAO), Ruotsi (m/39), Jugoslavia (M37).
Saksassa ZB 26:n käyttäjänä toimi pääasiassa SS-joukot MG 34:n korvaajana. Brittejä varten suunniteltiin alatyyppi ZB 33 jonka britit ottivat käyttöönsä nimellä Bren (lyhennys sanoista Brno-Enfield), aseet olivat heidän käytössään vielä Desert Stormin aikana ja poistuivat reservin käytöstä tämän vuosituhannen puolella.
Alla on kuvia Jugoslavian kunigaskunnan armeijalle lisenssillä valmistetusta deaktivoidusta ZB 30J:stä joka on valmistettu Kragujevicin asetehtaassa (nyk. Zastava) 30-luvun lopulla. ZB 30 parannettu versio ZB 26:sta jossa muutokset koskivat lukon liikeratoja ja valmistustekniikan yksinkertaistamista.
ZB30 jonka vertailukohtana toimii L/S 26.
Ase kenttäpurettuna.
Lukko ja luisti.
Takatähtäimen säätöpyörä, oikealla näkyy viritintappi koristeellisine pyällyksineen.
Piippu osin ulosvedettynä, oikealla piipun lukituskahva ja ylhäällä lipaskuilun pölysuojus.
Piipun kaasunsäätöventtiili, kahdeksan asentoa 0-7. Ylhäällä etutähtäin.
Etutähtäin edestä.
Vaihdin.
Tukki pitää sisällään suuren määrän tavaraa. Palautusjousi on keskellä. Yläkulmassa näkyvä jousi on iskunvaimennin, perälevyllä on noin sentin joustovara.
ZB 26 on kaasutoiminen avoimelta lukolta ampuva pikakivääri joka käytti 7,92x57mm patruunaa. Aseessa on hyvin pitkä kaasumäntä joka on kiinnitetty luistiin, lukon toiminta perustuu sen takapään pystysuuntaiseen liikkeeseen. Piippu on pikavaihdettava, piippuun on kiinnitetty etutähtäin ja kaasuventtiili. Ammusten syöttö tapahtuu 20-patruunan peltilippaasta joka on pystyssä aseen päällä, tähtäimet ovat tästä syystä aseen vasemmalla puolella. Takatähtäin on lovimallinen jota säädetään suurella pyöritettävällä rummulla, tähtäintä voidaan säätää 100m pykälissä 2000 metriin saakka. Aseen tukena on korkeudeltaan säädettävä etujalka joka voidaan taittaa piipun suuntaiseksi kuljetusta varten. Jalka on kiinnitettynä kaasumännän suojaputkeen joka valmistettiin tuona aikana harvoin aseissa käytetystä ruostumattomasta teräksestä jota käytettiin myös kaasumännän valmistusmateriaalina.
ZB 26 ja sen eri versiot levisivät nopeasti ympäri maailman ennen toista maailmansotaa ja oli sodan aikana käytössä ainakin seuraavilla armeijoilla: Bulgaria, Iso-Britannia (Bren) Kiina, Tsekkoslovakia (ZB LK VZ 26), Saksa (MG 26(t)), Iran, Japani, Liettua, Romania, Espanja (FAO), Ruotsi (m/39), Jugoslavia (M37).
Saksassa ZB 26:n käyttäjänä toimi pääasiassa SS-joukot MG 34:n korvaajana. Brittejä varten suunniteltiin alatyyppi ZB 33 jonka britit ottivat käyttöönsä nimellä Bren (lyhennys sanoista Brno-Enfield), aseet olivat heidän käytössään vielä Desert Stormin aikana ja poistuivat reservin käytöstä tämän vuosituhannen puolella.
Alla on kuvia Jugoslavian kunigaskunnan armeijalle lisenssillä valmistetusta deaktivoidusta ZB 30J:stä joka on valmistettu Kragujevicin asetehtaassa (nyk. Zastava) 30-luvun lopulla. ZB 30 parannettu versio ZB 26:sta jossa muutokset koskivat lukon liikeratoja ja valmistustekniikan yksinkertaistamista.
ZB30 jonka vertailukohtana toimii L/S 26.
Ase kenttäpurettuna.
Lukko ja luisti.
Takatähtäimen säätöpyörä, oikealla näkyy viritintappi koristeellisine pyällyksineen.
Piippu osin ulosvedettynä, oikealla piipun lukituskahva ja ylhäällä lipaskuilun pölysuojus.
Piipun kaasunsäätöventtiili, kahdeksan asentoa 0-7. Ylhäällä etutähtäin.
Etutähtäin edestä.
Vaihdin.
Tukki pitää sisällään suuren määrän tavaraa. Palautusjousi on keskellä. Yläkulmassa näkyvä jousi on iskunvaimennin, perälevyllä on noin sentin joustovara.
taantumu
Ylipäällikkö
MAT-49 (virallinen nimi Pistolet-Mitrailleur de 9 mm modèle 1949) on ainoa suurina määrinä valmistettu ranskalainen konepistooli, sen edeltäjä MAS-38:n turmioksi koituivat pieni valmistusmäärä ja erikoinen 7,65 Longue -patruuna. Ranskalaisilla ei ollut 2. maailmansodan alkaessa kuin pieni määrä konepistooleja sillä Maginot-linjan rakennuskustannukset hidastivat aseiden hankintaa. MAT on lyhenne sanoista "Manufacture Nationale d'Armes de Tulle" eli Valtion asetehdas Tullessa.
MAT-49 on perinteinen massasulkuinen 9mm konepistooli jonka tulinopeus on 600rpm, ase ampuu vain sarjatulta. Ase suunniteltiin helpoksi valmistaa sillä Ranska tarvitsi suuria määriä konepistooleja. Valmistustekniikan kehittelyssä käytettiin saksalaisia insinöörejä joilla oli laaja kokemus metallilevyjen stanssaamisesta. Valmistustekniikkaa hiottiin valmistuksen alettua, esimerkiksi vuonna -54 aseen valmistukseen tarvittiin 450 työstökonetta mutta vuonna 1960 määrä oli vain 88 konetta, valmistuaika tippui samalla 40%. Suurin ulkoinen muutos tuotannon aikana oli muovisten kahvalevyjen pois jättäminen sillä pistoolikahva stanssattiin osaksi runkoa.
Aseen runko on tehty järeästä 3mm teräslevystä mutta paino saatiin kuitenkin pysymään kohtuullisena n. 3,5kg. Pistoolikahvan taka-osassa on automaattivarmistin joka estää liipasimen liikkeen lisäksi aseen virittämisen. Erikoisuutena aseessa on 90° kääntyvä lipaskuilu joka lukittuu piipunsuojuksen alapuolelle. Ominaisuus mahdollistaa aseen pomminvarman varmistamisen lisäksi todella kompaktin kuljetusasennon 46 x 16 x 5cm. Tukki on liukuva ja tukeva 8mm teräsputkesta taiteltu joka lukittuu kahteen asentoon, koko pituuden lisäksi puolipitkäksi.
Aseeseen on kaksi erityyppistä lipasta, normaali 32 ammuksen kaksirivinen ja aavikkolipas "Sahara" jossa on 20 ammusta yhdessä rivissä. Sahara -lipas eroaa peruslippaasta mittojensa, ohuempi leveys- ja syvyyssuunnassa sekä reikien (6kpl) puuttumisen osalta. Normaali 32 ammuksen lipas täytettiin yleensä vain 25 patruunalla häiriöiden välttämiseksi. Aseen varusteisiin kuuluu lipastusta helpottava työkalu.
MAT-49 oli pidetty ase kestävyytensä ja toimintavarmuutensa ansiosta, pieni koko teki siitä erityisesti laskuvarjo- ja panssarijoukkojen suosikin. Ase läpäisi kunnialla niin Indokiinan kuin Algerian sodat, viimeinen suurempi taisto ennen kuin FAMAS korvasi aseen oli muukalaislegioonan taistelu Kolwezissa silloisessa Zairessa 1978. Valmistus loppui 1979 FAMAS:n valmistuksen alettua. MAT poistui Ranskan armeijan käytöstä 90-luvun lopulla. Ranskan lisäksi ase on ollut käytössä ympäri ranskankielisen Afrikan, Indokiinan sodassa sotasaaliiksi jääneitä aseita muutettiin 7,62 Tokarev-patruunaa käyttäviksi.
MAT-49 varusteineen, kuvan ase on valmistettu 60-luvun alkupuolella. Lipaskuilun takana oleva vipu avaa kuilun lukituksen ja mhdollistaa sen kääntämisen. Lipas irrotetaan lipaskuilun taka-osassa olevalla vivulla.
Ase pieneksi taiteltuna. Lipaskuilun etuosassa oleva nappula lukitsee sen piipunsuojukseen.
Laatikko päältä, tähtäimessä on asetukset 100 ja 200 metrille. Oikealla sivulla oleva lukon jousitoiminen pölysuojus ponnahtaa auki lukon liikkeestä, sulkeminen tapahtuu manuaalisesti.
Ase purettuna. Purkaminen tapahtuu kääntämällä lipaskuilu n. 45 asteen kulmaan ja painamalla piipun ja laatikon liitoskohdan alla olevaa T-kirjaimen muotoista nappulaa.
Vasemmalla peruslipas ja oikealla aavikkolipas. Aavikkolippaan pohjalevy lukittuu alumiinitangosta sorvatulla tapilla perinteisen pellistä taitellun osan sijaan.
MAT-49 on perinteinen massasulkuinen 9mm konepistooli jonka tulinopeus on 600rpm, ase ampuu vain sarjatulta. Ase suunniteltiin helpoksi valmistaa sillä Ranska tarvitsi suuria määriä konepistooleja. Valmistustekniikan kehittelyssä käytettiin saksalaisia insinöörejä joilla oli laaja kokemus metallilevyjen stanssaamisesta. Valmistustekniikkaa hiottiin valmistuksen alettua, esimerkiksi vuonna -54 aseen valmistukseen tarvittiin 450 työstökonetta mutta vuonna 1960 määrä oli vain 88 konetta, valmistuaika tippui samalla 40%. Suurin ulkoinen muutos tuotannon aikana oli muovisten kahvalevyjen pois jättäminen sillä pistoolikahva stanssattiin osaksi runkoa.
Aseen runko on tehty järeästä 3mm teräslevystä mutta paino saatiin kuitenkin pysymään kohtuullisena n. 3,5kg. Pistoolikahvan taka-osassa on automaattivarmistin joka estää liipasimen liikkeen lisäksi aseen virittämisen. Erikoisuutena aseessa on 90° kääntyvä lipaskuilu joka lukittuu piipunsuojuksen alapuolelle. Ominaisuus mahdollistaa aseen pomminvarman varmistamisen lisäksi todella kompaktin kuljetusasennon 46 x 16 x 5cm. Tukki on liukuva ja tukeva 8mm teräsputkesta taiteltu joka lukittuu kahteen asentoon, koko pituuden lisäksi puolipitkäksi.
Aseeseen on kaksi erityyppistä lipasta, normaali 32 ammuksen kaksirivinen ja aavikkolipas "Sahara" jossa on 20 ammusta yhdessä rivissä. Sahara -lipas eroaa peruslippaasta mittojensa, ohuempi leveys- ja syvyyssuunnassa sekä reikien (6kpl) puuttumisen osalta. Normaali 32 ammuksen lipas täytettiin yleensä vain 25 patruunalla häiriöiden välttämiseksi. Aseen varusteisiin kuuluu lipastusta helpottava työkalu.
MAT-49 oli pidetty ase kestävyytensä ja toimintavarmuutensa ansiosta, pieni koko teki siitä erityisesti laskuvarjo- ja panssarijoukkojen suosikin. Ase läpäisi kunnialla niin Indokiinan kuin Algerian sodat, viimeinen suurempi taisto ennen kuin FAMAS korvasi aseen oli muukalaislegioonan taistelu Kolwezissa silloisessa Zairessa 1978. Valmistus loppui 1979 FAMAS:n valmistuksen alettua. MAT poistui Ranskan armeijan käytöstä 90-luvun lopulla. Ranskan lisäksi ase on ollut käytössä ympäri ranskankielisen Afrikan, Indokiinan sodassa sotasaaliiksi jääneitä aseita muutettiin 7,62 Tokarev-patruunaa käyttäviksi.
MAT-49 varusteineen, kuvan ase on valmistettu 60-luvun alkupuolella. Lipaskuilun takana oleva vipu avaa kuilun lukituksen ja mhdollistaa sen kääntämisen. Lipas irrotetaan lipaskuilun taka-osassa olevalla vivulla.
Ase pieneksi taiteltuna. Lipaskuilun etuosassa oleva nappula lukitsee sen piipunsuojukseen.
Laatikko päältä, tähtäimessä on asetukset 100 ja 200 metrille. Oikealla sivulla oleva lukon jousitoiminen pölysuojus ponnahtaa auki lukon liikkeestä, sulkeminen tapahtuu manuaalisesti.
Ase purettuna. Purkaminen tapahtuu kääntämällä lipaskuilu n. 45 asteen kulmaan ja painamalla piipun ja laatikon liitoskohdan alla olevaa T-kirjaimen muotoista nappulaa.
Vasemmalla peruslipas ja oikealla aavikkolipas. Aavikkolippaan pohjalevy lukittuu alumiinitangosta sorvatulla tapilla perinteisen pellistä taitellun osan sijaan.
Se on vissiin tuo ase, jonka lippaille tarkoitettua kantokassia myydään varustelekassa.
JR49
Respected Leader
Luin juuri ties monetta kertaa kirjaa Taistelukosketus - konekiväärimiehenä itärintamalla. Siinä kirjoittaja moittii moneen kertaan huonolaatuisia patruunoita. MG34:n lukko repi niitä rikki, patruunoita jäi kiinni piippuun, ja MG42:n tapauksessa mainitaan emalipatruunat.
Mistä johtuu tuo vaiva, että piipusta täytyy poistaa jotain, koko patruuna vai pelkästään luotia vai mitä?
Nyt en ihan äkkiä löytänyt tietoa näistä. Osaisiko joku kertoa Saksan korvikemateriaaleista patruunantuotannossa II maailmansodassa?
Mistä johtuu tuo vaiva, että piipusta täytyy poistaa jotain, koko patruuna vai pelkästään luotia vai mitä?
Nyt en ihan äkkiä löytänyt tietoa näistä. Osaisiko joku kertoa Saksan korvikemateriaaleista patruunantuotannossa II maailmansodassa?
D
Deleted member 2762
Guest
Oiskohan niin, että käyttivät lakattuja/emaloituja teräshylsyjä koska kupari ja messinki oli ns kortilla. Konekiväärin syöttö/ulosveto on sen verran raju, että korvikemateriaalista tehty hylsy ei kestänyt. Muistaakseni noista tuo MG34 oli ronkelimpi ja 42 oli kaikkiruokaisempi. Pitää kurkkia omasta kirjahyllystä, että löytyykö faktaa muistikuvien tueksi. Ja toisaalta, eiköhän täältä löydy muitakin asiaan perehtyneitä
Last edited by a moderator:
Joku viisaampi voinee korjata mutta eiköhän siinä tarkoitettu pesään katkenneen hylsyn poistamista, oma työkalu sisältyy konekiväärin varusteisiin tuota varten.
rukkaskikka
Majuri
Keskustelu varmaan samasta Günter Koschorrekin kirjasta. Vastauksessa kerrotaan, että teräshylsy vaatii ruostesuojauksen, ensin kokeiltiin vahaa, joka sulaessaan aiheutti jumittumisia, minkä jälkeen siirryttiin lakkaukseen. Emalointi olisi sitten kirjailijan väärinkäsitys.
Enamelled steel cartridges?
Billofthenorth2
10-11-2008, 11:09 PM
I'm reading 'Blood red snow' by Gunter Koschorrek, in it he mentions enamelled steel cartridges and how they'd jam the machine guns. Just wondering if these are similar to the greenish steel cartridges sold by Wolf and other companies in many calibers or is this something completely different? If so I don't know what they are. I've never heard of enamelled cartridges before.
pzjgr
10-11-2008, 11:16 PM
Actually the are talking about laquered steel cartridges. When the Germans went to steel cases, they needed to coat them to prevent rust...they initially used a wax type coating, but when fired in machine guns the hot chamber would start melting the wax, it would build up in the chamber and eventually lead to jamming....the Germans experimented and switched to a laquer type coating...which is still used today....you should not expect many problems from modern laquered cases....
Billofthenorth2
10-11-2008, 11:25 PM
Thanks, fortunately I don't have an MG42 so no problems with the jamming here. I had just never heard the term 'enamelled' before.
Evidently the author had to call it something and at the time (WWII) thought enamel was what it was.
http://forums.gunboards.com/archive/index.php/t-68723.html
StepanRudanskij
Respected Leader
"Enamel" kääntyy aina tapauksesta riippuen. Lakka tai emali.