wanhat aseet ja kysymyksiä tietäjille

[JR49]

Hirvipeijaisissa sovittiin, että pääsen ampumaan ryssänwinsulla. Eli tämä vipulukkoinen Winchester, jota kai tsaarin armeijalle tuotiin. Nyt ei ole lähdeteokset käsillä, joten voisiko joku täsmentää sen historiaa. Oletus on, että sen pääkäyttö oli Vapaussodassa. Miten sen jälkeen? Suojeluskunnalla? Talvisodassa? Tämä yksilö perikunnalta, hyvässä kunnossa.
Joka tapauksessa kiinnostava asehistoriallinen case.

 

[Ikarus]

Hirvipeijaisissa sovittiin, että pääsen ampumaan ryssänwinsulla. Eli tämä vipulukkoinen Winchester, jota kai tsaarin armeijalle tuotiin. Nyt ei ole lähdeteokset käsillä, joten voisiko joku täsmentää sen historiaa. Oletus on, että sen pääkäyttö oli Vapaussodassa. Miten sen jälkeen? Suojeluskunnalla? Talvisodassa? Tämä yksilö perikunnalta, hyvässä kunnossa.
Joka tapauksessa kiinnostava asehistoriallinen case.

Winchester M1895, ”ryssän vinsu” . Näitä tuli Suomeen tuhansia vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä, kun niitä jäi keisarillisen Venäjän sotilailta. Tai otettiin pois, kuinka vain. Tsaari oli tilannut 300 000 näitä vipulukkoja oman sotaväkensä kaliiperissa 7.62 x 54R. Amerikkalainen toimittaja Bart Skelton (SkeeterSkeltonin poika) on kaivanut esille tiedon, että 293 816 kappaletta kerittiin toimittamaan ennen v. 1917 vallankumousta. Sen verran jäi jenkkeihin, että ase tässä kaliperissa tunnetaan sielläkin.

Oli aika, jolloin näillä kivääreillä oli Suomen sotaväen varusnumerokin. Näitä aseita on harvoja jäljellä alkuperäiskunnossa, enemmän muutettuina hirviaseiksi. Monet muutettiin kaliiperiin 8.2 x 53R, jotkut kaliiperiin .45-70 Govt., kun sellainen muoti rantautui Suomeen 25 vuotta sitten.
http://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/2008/10/17/vipulukko-aikansa-elanyt-1/

Hirvikivääreinä noita vieläkin näkee, monesti modattuna kaliberiin 8,2*53R, piipusta pätkäistynä pala pois ja mahdollisesti uusi tukki.
Aseen roolista sodassa ei minulla tietoa, tuskinpa oli suuri. Muutenhan tuo vipulukon latausmekanismi on nopeampi käyttää kuin pulttilukon.

 

[Laamanator]

Winchester M1895, ”ryssän vinsu” . Näitä tuli Suomeen tuhansia vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä, kun niitä jäi keisarillisen Venäjän sotilailta. Tai otettiin pois, kuinka vain. Tsaari oli tilannut 300 000 näitä vipulukkoja oman sotaväkensä kaliiperissa 7.62 x 54R. Amerikkalainen toimittaja Bart Skelton (SkeeterSkeltonin poika) on kaivanut esille tiedon, että 293 816 kappaletta kerittiin toimittamaan ennen v. 1917 vallankumousta. Sen verran jäi jenkkeihin, että ase tässä kaliperissa tunnetaan sielläkin.

Oli aika, jolloin näillä kivääreillä oli Suomen sotaväen varusnumerokin. Näitä aseita on harvoja jäljellä alkuperäiskunnossa, enemmän muutettuina hirviaseiksi. Monet muutettiin kaliiperiin 8.2 x 53R, jotkut kaliiperiin .45-70 Govt., kun sellainen muoti rantautui Suomeen 25 vuotta sitten.
http://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/2008/10/17/vipulukko-aikansa-elanyt-1/

Hirvikivääreinä noita vieläkin näkee, monesti modattuna kaliberiin 8,2*53R, piipusta pätkäistynä pala pois ja mahdollisesti uusi tukki.
Aseen roolista sodassa ei minulla tietoa, tuskinpa oli suuri. Muutenhan tuo vipulukon latausmekanismi on nopeampi käyttää kuin pulttilukon.

Oman kokemuksen mukaan ryssänwinsun vipu on jäykempi ja siksi kömpelömpi ja epäergonomisempi käyttää kuin ameriikan winchestereiden vipulukot, mitkä liikkuvat kevyemmin. Toinen vaihtoehto on, että ryssänvinsun vivun käyttäminen on tottumiskysymys ja joku voi tykätä siitä paljonkin. Mielenkiintoinen tuttavuus sinänsä.

 

[Herman30]

Eipä tuo kovin jäykkätoimiselta vaikuta:

 

[Ikarus]

Tuo @Herman30 :n model 1895 ei kaliberinsa puolesta ole ''ryssänwinsu'', siinä on näyttää olevan urakantainen 30-06 patruuna. Silmämääräisesti arvioituna näyttää .308:n patruunaa pidemmältä.
Tämän videon oikealla ryssänwinsun kaliberilla oleva ase näyttää toimivan nahkeasti. Oliskohan öljyn puute? Eikä iskuvasarakaan jäänyt vireeseen jokaisella latausliikkeellä. Minkään aseen lukko ei huonosti öljyttynä / likaisena sulavasti toimi.

Kun olet @JR49 koeampunut, pistäpä kokemuksia jakoon.

 

[fulcrum]

Talvisodassa noita taisi olla vain joillain takalinjojen köppäukoilla, taistelutoimintaa ne eivät tainneet paljoa enää nähdä. Sota-aseena sitä pidettiin huonona koska mekanismi vissiin tuppasi likaantumaan herkästi ja laajakaarista latausvipua oli hankala makuulta käyttää. Hirvipyssynähän ne olivat suosittuja ja myös jenkeissä pidetty & arvostettu asemalli.

 

[ctg]

Todella hieno takaaladattava 1600-luvun "state-of-the-art" musketti!

 

[JR49]

Kiitoksia kaikille herroille ryssänwinsutietoudesta. Pitääpä kertoa kokemuksista. Sen verran olin simaa nauttinut, että kaliiperia en muista.

 

[Erkki]

Keisarillinen Venäjä vakuuttui noiden Winsujen oivallisuudesta Turkin sodassa 1877-78, jossa turkkilaisten (kuvassa) käyttämät Winchester 1873-kiväärit olivat tulivoimaltaan aivan ylivoimaisia venäläisiin nähden, joiden tehokkainta aseistusta edusti kertalaukeava Berdan.

 

[SJ]

Keisarillinen Venäjä vakuuttui noiden Winsujen oivallisuudesta Turkin sodassa 1877-78, jossa turkkilaisten (kuvassa) käyttämät Winchester 1873-kiväärit olivat tulivoimaltaan aivan ylivoimaisia venäläisiin nähden, joiden tehokkainta aseistusta edusti kertalaukeava Berdan.

Sinällään ihan ymmärrettävää.

 

[Fencer]

Hirvipeijaisissa sovittiin, että pääsen ampumaan ryssänwinsulla. Eli tämä vipulukkoinen Winchester, jota kai tsaarin armeijalle tuotiin. Nyt ei ole lähdeteokset käsillä, joten voisiko joku täsmentää sen historiaa. Oletus on, että sen pääkäyttö oli Vapaussodassa. Miten sen jälkeen? Suojeluskunnalla? Talvisodassa? Tämä yksilö perikunnalta, hyvässä kunnossa.
Joka tapauksessa kiinnostava asehistoriallinen case.

http://www.jaegerplatoon.net/RIFLES5.htm

"Those Winchester M/1895 that Russian military brought to Finland saw use soon. Year 1918 they ended up in hands of both sides fighting in Finnish Civil War. Winchester received reputation as elite status weapon in that war, unfortunately this lead into large amount of them being taken home as "war souvenirs" by their war-time users. Immediately after 1918 the remaining rifles were issued to artillery and mine-thrower crews, but this didn't last long as Mauser M/98a carbines replaced them in this use already in year 1919. Being rather scarce and having shortage of spare parts they were mostly warehoused until 1939. During this time large amount of M/1895 were given to non-military authorities and small amounts were also sold to civilians. During Winter War some were issued to artillery units and home-front troops. In summer of 1940 less than 1,700 remained. After this Winchester rifles were no longer used by Finnish military, last remaining 503 rifles were sold to Finnish military personnel in 1950. Among Finnish civilians Winchester M/1895 rifles gained reputation of a somewhat better quality hunting rifle. Unfortunately for collectors often the Finnish civilian owners of these rifles got them modified to new larger calibre (8.2 mm x 53R probably being the most popular). This was due to earlier Finnish hunting legislation (for quite some time hunting elk was forbidden with rifle of lesser calibre than 8-mm)."

 

[JR49]

Keisarillinen Venäjä vakuuttui noiden Winsujen oivallisuudesta Turkin sodassa 1877-78, jossa turkkilaisten (kuvassa) käyttämät Winchester 1873-kiväärit olivat tulivoimaltaan aivan ylivoimaisia venäläisiin nähden, joiden tehokkainta aseistusta edusti kertalaukeava Berdan.

Oliko vielä niin, että turkkilaisilla oli jossain kaksi asetta jaossa. Pitemmille etäisyyksille joku kertalaukeava, ja kun Winsu alkoi ulottumaan, niin vaihtoivat siihen. Ihan kun jostain olisin lukenut moisen.

 

[vz]

Oliko vielä niin, että turkkilaisilla oli jossain kaksi asetta jaossa. Pitemmille etäisyyksille joku kertalaukeava, ja kun Winsu alkoi ulottumaan, niin vaihtoivat siihen. Ihan kun jostain olisin lukenut moisen.

Turkkilaisilla oli kertalaukeavat Beabody-Martini kiväärit Winsujen(mallia 1866) ohella. Varsinkin Plevnan linnoitetun kaupungin piirityksessä aseyhdistelmä sai mainetta, siellähän taisteli mm. Suomen kaarti. Sieltä se Tampereenkin Plevna on nimenä peräisin. Turkkilaisten Winsut olivat yhtenä syynä siihen, että Eurooppalaisia maita alkoi enemmältikin kiinnostaa makasiinikiväärit mutta se on jo toinen tarina se.

 

[chigeen'a]

Joitain vuosia sitten kävin Istanbulin sotamuseossa ja siellä oli tämä vesijäähdytteinen vipulukko. Todellinen tuon ajan joukkotuhontalaite jota vastaan kertalaukaus kivääri on juoksuhauta olosuhteissa auttamattoman aneeminen.

Ryssänwinsulla olen ampunut jonkin verran tosin itse koskaan en sellaista ole omistanut. 80-luvulla vanhemmalla hirvestyskaverilla oli sellainen joka oli uudelleen piiputettu 8-kulmaisella octogonal piipulla kaliberissa 9.3x53r. Ase oli mielestäni erittäin laadukasta työtä ja vipulukon toiminta varsin soljuvaa ainakin jos vertaa minun silloiseen Marlin vipulukkoon. Lukon liike on vain tosi laaja ja siinä on se pääsyy miksi tämä ase tyyppi ei saanut suosiota juoksuhauta taisteluolosuhteissa. Ase kun pitää käytännössä kääntää aina sivulleen latauksen ajaksi jos haudan penkalta tulitetaan. Hirven metsästys aseena mitä mainioin jos aikoo pärjätä ilman optiikaa. Sitähän siihen ei oiken kiinni saa johtuen avoimesta lukkokehyksestä ja hylsyjen poistumiesta ylöspäin. Kuitenkin jos tätä vertaa reilun kolmenkymmenen vuoden takaiseen aikaan jolloin valtaosalla maalais ukkoja kantoi metsällä pystykorvan metsätysversioita niin Winsun eduksi ainakin tulee tuo varmistimen käyttö mahdollisuus jota ulkoneva iskurinhana edusti. Mosin-Nagant/Pystykorva varmistushan toimii käytännössä lukonkammesta mikä aiheutti aika-ajoin kaikenlaista hämminkiä nopeissa tilanteissa.

 

[JR49]

Joitain vuosia sitten kävin Istanbulin sotamuseossa ja siellä oli tämä vesijäähdytteinen vipulukko. Todellinen tuon ajan joukkotuhontalaite jota vastaan kertalaukaus kivääri on juoksuhauta olosuhteissa auttamattoman aneeminen.

Ryssänwinsulla olen ampunut jonkin verran tosin itse koskaan en sellaista ole omistanut. 80-luvulla vanhemmalla hirvestyskaverilla oli sellainen joka oli uudelleen piiputettu 8-kulmaisella octogonal piipulla kaliberissa 9.3x53r. Ase oli mielestäni erittäin laadukasta työtä ja vipulukon toiminta varsin soljuvaa ainakin jos vertaa minun silloiseen Marlin vipulukkoon. Lukon liike on vain tosi laaja ja siinä on se pääsyy miksi tämä ase tyyppi ei saanut suosiota juoksuhauta taisteluolosuhteissa. Ase kun pitää käytännössä kääntää aina sivulleen latauksen ajaksi jos haudan penkalta tulitetaan. Hirven metsästys aseena mitä mainioin jos aikoo pärjätä ilman optiikaa. Sitähän siihen ei oiken kiinni saa johtuen avoimesta lukkokehyksestä ja hylsyjen poistumiesta ylöspäin. Kuitenkin jos tätä vertaa reilun kolmenkymmenen vuoden takaiseen aikaan jolloin valtaosalla maalais ukkoja kantoi metsällä pystykorvan metsätysversioita niin Winsun eduksi ainakin tulee tuo varmistimen käyttö mahdollisuus jota ulkoneva iskurinhana edusti. Mosin-Nagant/Pystykorva varmistushan toimii käytännössä lukonkammesta mikä aiheutti aika-ajoin kaikenlaista hämminkiä nopeissa tilanteissa.

Vesijäähdytteinen vipulukko? Mitä ihmettä, ikinä kuullutkaan. Myös tuollainen kuvan Winsu on ihan outo. Please, tell me more, it´s very interesting!

 

[Herman30]

http://www.thefirearmblog.com/blog/2010/04/26/water-cooled-rifle/

 

[Nenialas Idook]

Keisarillinen Venäjä vakuuttui noiden Winsujen oivallisuudesta Turkin sodassa 1877-78, jossa turkkilaisten (kuvassa) käyttämät Winchester 1873-kiväärit olivat tulivoimaltaan aivan ylivoimaisia venäläisiin nähden, joiden tehokkainta aseistusta edusti kertalaukeava Berdan.

Vastaavalla linjalla Yhdysvaltain sisällissodassa Konfederaation joukot kutsuivat 16 patruunan makasiinilla varustettua Henry-kivääriä aseeksi, joka ladataan sunnuntaina ja sitten ammutaan koko viikko. Tuohon aikaan näillä repeteerikivääreillä (Henry, Spencer) oli etuna normaaliin suustaladattavaan Sharps-kivääriin tai vastaavaan verrattuna patruunan vedenkestävyys. Messinkihylsyyn pakattu ruuti ei mennyt pilalle pitkässäkään kuljetuksessa.

Muistelisin myös, että Shermanin edetessä kohti Atlantaa Konfederaation sotilaat hämmästyivät erään kerran, kun asemiin joen yli hyökkäävä Pohjoisvaltioiden osasto tuli Spencer-karbiiniensa kanssa joen yli vuoroin veden alla kahlaten ja pintaan nousten; tyhjensivät pinnalla veden piipusta, ampuivat laukauksen ja menivät taas uppeluksiin etenemään.

 

[Erkki]

Vastaavalla linjalla Yhdysvaltain sisällissodassa Konfederaation joukot kutsuivat 16 patruunan makasiinilla varustettua Henry-kivääriä aseeksi, joka ladataan sunnuntaina ja sitten ammutaan koko viikko.

Olihan tuo lippaallinen Henry varsinainen tuomiopäivän ase, kun sodan molempien osapuolten pääase oli suustaladattava Springfield m1861. Vanhoillinen Yhdysvaltain armeija ei kuitenkaan venäläisistä poiketen vakuuttunut lippaallisen kiväärin paremmuudesta, vaan jatkoi kertalaukeavien kanssa 1800-luvun loppuun asti. Ottivat sentään patruunat ja takaaladattavat käyttöön 1867.

 

[Nenialas Idook]

Olihan tuo lippaallinen Henry varsinainen tuomiopäivän ase, kun sodan molempien osapuolten pääase oli suustaladattava Springfield m1861. Vanhoillinen Yhdysvaltain armeija ei kuitenkaan venäläisistä poiketen vakuuttunut lippaallisen kiväärin paremmuudesta, vaan jatkoi kertalaukeavien kanssa 1800-luvun loppuun asti. Ottivat sentään patruunat ja takaaladattavat käyttöön 1867.

Sekoitin sitten omassa viestissäni Sharpsin ja Springfieldin. Sharpshan oli vallan takaa ladattava.

Sisällissodassa ensimmäisen tarkka-ampujarykmentin perustanut Hiram Berdan olisi halunnut porukalleen Sharpsit, mutta silloinen ylipäällikkö Winfield Scott oli sitä mieltä, että moisesta seuraisi vain kaamea A-tarvikkeen haaskaus. Berdan ohitti komentotien ja esitti asiansa suoraan Lincolnille ja demosi nopeus- ja tarkkuuseron Sharpsin ja Springfieldin välillä. Lincoln oli vakuuttunut ja määräsi, että Berdanin tarkka-ampujille oli annettava Sharpsit.

 

[fulcrum]

Olihan tuo lippaallinen Henry varsinainen tuomiopäivän ase, kun sodan molempien osapuolten pääase oli suustaladattava Springfield m1861. Vanhoillinen Yhdysvaltain armeija ei kuitenkaan venäläisistä poiketen vakuuttunut lippaallisen kiväärin paremmuudesta, vaan jatkoi kertalaukeavien kanssa 1800-luvun loppuun asti. Ottivat sentään patruunat ja takaaladattavat käyttöön 1867.

Onkin väitetty että yksi syy miksi Custer otti dunq intiaaneilta oli että inkkarit olivat surutta ostaneet makasiinikiväärejä, ja kertalaukeavilla ampuva ratsuväki jäi armotta tulivoimassa jälkeen.
Winchesterin menestys Venäjän-Turkin sodassa ei varmaan suoraan vaikuttanut M1895:n hankintaan tsaarin armeijalle, vaan kyse taisi olla enemmänkin hätähankinnasta. Jotain kivääreitä oli vaan pakko saada eikä Mosin-Nagantin tuotanto pysynyt perässä.

Takaaladattavia aseita kohtaan tunnettiin epäluuloa koska niiden avulla jalkaväki saattoi mennä maihin ja ampua. Kertalaukeavilla aseilla tulinopeus oli kuitenkin vielä niin pieni että jalkaväen rynnäkkö oli edelleen tärkeä keino, ja maissa makaavaa jalkaväkeä oli vaikeampi saada rynnäkköön. Vasta kun taistelukokemukset Euroopassa ja jenkkien sisällissodassa kiistatta osoittivat että takaaladattava oli siltikin parempi, alkoi armeijoiden kelkka kääntyä. Samanlainen epäluulo koski makasiinikivääreitä. Henry-kivääri ampui pistoolipatruunaa eli oli enemmänkin karabiini ja sen kantama ja tarkkuus oli aika huono verrattuna oikeisiin kivääreihin. Pääasiassa se taisikin olla ratsuväen ase. Makasiinikiväärien "ammustuhlaus" oli realistinen huoli sillä 1800-luvun tekniikalla metallihylsyjen valmistus oli kallista ja hidasta. Tässäkin sitten piti vaan kenraalien lopulta uskoa tosielämän kokemuksia että patruunoita on tehtävä sitten enemmän, ei auta.