wanhat aseet ja kysymyksiä tietäjille

Erkki kirjoitti:
Tuon läpäisyssä ei tosiaankaan ole hurraamista. Tiedän tapauksen, jossa lopetettavan sian kallo puhkesi vasta kolmannella laukauksella.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja minä tapauksen (tosin piekkari oli kyseessä), jossa sika oli vain taintunut otsalaakista. Luoti puolittain sisässä. Jätkät istuu karjun selässä ja alkaa hiulaamaan kurkkua auki, palttua varten piti näet ottaa veri talteen, ja siinä samassa karju herää! Veri lensi ja ratsuväki oli raakaa, ennen kuin karju talttui.:D
 
Kerran piti lopettaa huonokinttuinen lehmä. Ajattelin että pistoolilla, on kun on asutustakin lähellä, niin on vähän turvallisempaa. Laitoin uhrille narun päähän ja talutin navetan taakse. Kaivoin mutkan taskusta, tähtäsin ja pamautin silmien väliin.

Lehmä vähän säpsähti, sen jälkeen tuijoteltiin molemmat toisiamme vähintäänkin hämmentyneinä. :eek::eek::eek: Kuolemisesta ei puhettakaan. Ammuin toisen ja kolmannen kerran, otus pysyi jaloillaan ja mölähti kerran, alkoi jo teetellä pakoon lähtemistä, vähintäänkin elävänä. Patruunat minulta loppuivat siinä vaiheessa. Köytin lehmän kiinni sähköpylvääseen ja hain äkkiä kiväärin. Sillä homma sitten viimein hoitui. Uhria jälkeenpäin tutkiessa huomasin, ettei 9 millinen ollut tehnyt kuin koloja otsaluuhun.

Jälkeenpäin ammuin noita samoja patruunoita radalla. Glockissa eivät toimineet ollenkaan, cz:ssa kyllä, mutta jotenkin tuhnun oloisia ääneltäänkin toiseen merkkiin verrattuna. Liekö tullut väärät ruudit tai jotain.
 
Victor Charlie kirjoitti:
Kerran piti lopettaa huonokinttuinen lehmä. Ajattelin että pistoolilla, on kun on asutustakin lähellä, niin on vähän turvallisempaa. Laitoin uhrille narun päähän ja talutin navetan taakse. Kaivoin mutkan taskusta, tähtäsin ja pamautin silmien väliin.

Lehmä vähän säpsähti, sen jälkeen tuijoteltiin molemmat toisiamme vähintäänkin hämmentyneinä. :eek::eek::eek: Kuolemisesta ei puhettakaan. Ammuin toisen ja kolmannen kerran, otus pysyi jaloillaan ja mölähti kerran, alkoi jo teetellä pakoon lähtemistä, vähintäänkin elävänä. Patruunat minulta loppuivat siinä vaiheessa. Köytin lehmän kiinni sähköpylvääseen ja hain äkkiä kiväärin. Sillä homma sitten viimein hoitui. Uhria jälkeenpäin tutkiessa huomasin, ettei 9 millinen ollut tehnyt kuin koloja otsaluuhun.
Klikkaa laajentaaksesi...
:D
 
Victor Charlie kirjoitti:
Kerran piti lopettaa huonokinttuinen lehmä. Ajattelin että pistoolilla, on kun on asutustakin lähellä, niin on vähän turvallisempaa. Laitoin uhrille narun päähän ja talutin navetan taakse. Kaivoin mutkan taskusta, tähtäsin ja pamautin silmien väliin.

Lehmä vähän säpsähti, sen jälkeen tuijoteltiin molemmat toisiamme vähintäänkin hämmentyneinä. :eek::eek::eek: Kuolemisesta ei puhettakaan. Ammuin toisen ja kolmannen kerran, otus pysyi jaloillaan ja mölähti kerran, alkoi jo teetellä pakoon lähtemistä, vähintäänkin elävänä. Patruunat minulta loppuivat siinä vaiheessa. Köytin lehmän kiinni sähköpylvääseen ja hain äkkiä kiväärin. Sillä homma sitten viimein hoitui. Uhria jälkeenpäin tutkiessa huomasin, ettei 9 millinen ollut tehnyt kuin koloja otsaluuhun.

Jälkeenpäin ammuin noita samoja patruunoita radalla. Glockissa eivät toimineet ollenkaan, cz:ssa kyllä, mutta jotenkin tuhnun oloisia ääneltäänkin toiseen merkkiin verrattuna. Liekö tullut väärät ruudit tai jotain.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joutunut joskus harrastamaan samaa. 12 cal haulikko, patruunalla ei ole mitään väliä, kun matkaa on alle 5 m. Hengenlähtö on on nopea ja tuskaton, valot sammuu kerralla. Lisäetuna se, ettei läpi menevää luotia ole, haulipanos pysähtyy päähän. Vaikka ei taida tuolla 9 millisellä paljon läpimenevät kimpoilla, ainakaan niillä sinun patruunoilla. Olettaisin kyllä, että kunnollisilla patruunoilla 9 mm pistoolin patruuna läheltä ammuttuna naudalta hengen vie. Jos järeämmällä luotiaseella lasket, vaikka .308 win hirvikiväärillä, niin läpi menee melko varmasti ja takasektori pitää olla sellainen, ettei siellä mitään ole vaarassa.
 
Onneksi oli kivääri, ei tarvinut kuristamaan ruveta. :D

Tuon jälkeen olen kyllä ampunut naudat aina AK:lla. Eläinlääkäri totesi, että niskasta päin sarvien takaa menee kyllä läpi, mutta eihän sinne pääse ampumaan, kun tajuissaan oleva eläin kääntää päänsä aina kohti. Jossain poliisi oli kuulemma kanssa yrittänyt lopettaa sonnia pistoolilla, kun oli katkaissut jalkansa kuljetusauton suistuttua tieltä, vaan olivat joutuneet kutsumaan paikalle jonkun metsämiehen kiväärin kanssa.

Joo ja pari kertaa olen onnistunut ampumaan tohjoksi sen kaulapannassa olevan transponderin, kun luoti on tullut ulos kaulasta. Jokusen kympin vahinko, fiksumpi tappelisi sen pannan irti kaulasta ennen ampumista, vaikka se kuolleelta on kyllä helpompaa...
 
Victor Charlie kirjoitti:
Onneksi oli kivääri, ei tarvinut kuristamaan ruveta
Klikkaa laajentaaksesi...

Reserviläisen tahdolla tuokin sujunee mainiosti. :rolleyes: Ikävuosien kehittämä otsaluu voi nautaeläimellä olla ihan melkoinen vastus. Sehän on oikeasti melkoinen seinä. Olen ollut tilaisuudessa, jossa lehmän otsaa kutiteltiin 7.62-pistoolilla, lopulta isävainaan hermo paloi ja hän vinttasi elukan kontalleen lekalla ja totesi ampujalle: näin se menee ja vie se tussari siitä vittuun. Elävästi muistan tapauksen, vaikka aikaa on jo yli 40 vuotta.
 
Kiväärikranaatin isä ensimmäisen maailmanpalon ajoilta.


While rifle-launched grenades date back hundreds of years, they first came into widespread use during World War One, on all sides of the conflict. The first years of the war saw the use of rod grenades, but their downsides (mediocre accuracy, bulkiness, and a propensity to damage rifle bores) led to the British adopting a 2.5” cup grenade discharger in late 1917. This new launcher used slightly modified Mills bomb hand grenades, and could launch them with significant accuracy from 80 to 200 yards. They would become a staple of WWI combined arms infantry tactics, and be used clear through WW2 until replaced by the 22mm NATO style spigot grenades.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Olen jossain netissä törmännyt 1950-luvun PV:n kevytasetoimikunnan rynnäkkökiväärin ja KVKK:n hankintaprosessista kertoneeseen raporttiin (olisikohan ollut jonkun kandityö Kadiksesta). Tässä siis kerrottiin testeissä olleista rynnäkkö- ja konekiväärimalleista ja niiden suorituskykyarvoista testeissä.

Onko kellään sitä laittaa tänne?

EDIT: raportissa siis oli ainakin AK-47, AR-10 (7,62x39-malli, joka oli tehty nimenomaan PV:n hankintakilpailua varten), muistaakseni myös FAL tai joku vastaava, sekä verrokkina olikohan SVT-40 tai vastaava puoliautomaattikivääri. Konekivääreistä siinä oli ainakin Vz. 52 (KVKK 62:n esikuva) ja RPD, sekä joku kolmas KK.
Muistaakseni ainakin RPD todettiin vähemmän luotettavaksi kuin Vz. 52.

Rynnäkkökivääreistä AK oli helpoimmin hallittava ja luotettavin.

7,62x39:nhän oli valittu jo aiemmin, kun oli vertailtu sitä ja 7,62x51:tä, joista 39 oli valittu "paremmin Suomen maastoon sopivana".
 
Viimeksi muokattu:
J0h1F kirjoitti:
Olen jossain netissä törmännyt 1950-luvun PV:n kevytasetoimikunnan rynnäkkökiväärin ja KVKK:n hankintaprosessista kertoneeseen raporttiin (olisikohan ollut jonkun kandityö Kadiksesta). Tässä siis kerrottiin testeissä olleista rynnäkkö- ja konekiväärimalleista ja niiden suorituskykyarvoista testeissä.

Onko kellään sitä laittaa tänne?
Klikkaa laajentaaksesi...

Kuulostaa mielenkiintoiselta jos löytyy, niin itsekkin pitää perehtyä. Voisikohan Palokankaan "mustasta raamatusta" löytyä jotain viittauksia?
 
Wanha Afgaani TA kivääri. Huomatkaa myös damaskus teräksinen piippu. Kuka jaksaa vääntää vaivaa damaskus teräksiseen piipun tekemiseen nykyään? Ei kukaan. Ehkä tuossa on syy miksi tuo piippu on niin hemmitin hyvässä kunnossa ainakin ulkopäin. Rihlauksia ei Ian tälläkään kerralla näyttänyt.

 
Viimeksi muokattu:
chigeen'a kirjoitti:
Niin tämä 45-70 rojekti ei ottanut loppuakseen koska henkinen harhaanjohtajani PTK oli sen niin erinomaiseksi ylistänyt ja muutenkin olen aina halunnut tehdä hiukan erilaisia ratkaisuja kuin muut. Huonohan se oli monessakin mielessä ja oli jo hyvän aikaa sitten korvattu 30-06 & 9.3:sella, mutta pentukoiran kouluttaminen ja sen korvien säästäminen toi vielä wanhan sotaratsun leikkauspöydälle. Piippu pätkästiin lakiminimiin ja päähän br-tuotteen isoin pönttö. Makasiinit luiskaan ja alisooninen lyijylöntti yks kerrallaan putkeen. Iskurin napsahdus oli suurin ääni, jopa maali-iskemästä tuli vaivoin kuultava. Ammuin tällä hökötyksellä x määrän hirviä etäisyyksille 2-60 metriä ja AINA sama vaikutus. EI VAIKUTUSTA!?! Inhottavin kokemus oli kun emä ja vasa olivat n. 30 metrin etäisyydellä koiran haukussa ja 580 grainia läpäisi vasan kyljen alle 300 m/s nopeudella. Vasa jatkoi ruokailuaan!!! Löin kädet yhteen ja kehotin menemään passimiehelle ammuttavaksi jos ei minun tarjoilut kelpaa. Pakolönköttely kesti 50 metriä ja vasa tuupertui tonttiin. 45-70 jäi eläkkeelle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuollaiset yhdistelmät (580 grain kuula/alle 300m/s) ovat teholtaan laittomia (joulet jää n. puoleen laillisen alarajasta) luvallisessa hirvijahdissa. En sano etteikö hirvi kuolisi pienemmälläkin teholla mutta periaatteessa on vähintäänkin suositeltavaa pysytellä itseladatuilla patruunoilla(kin) edes suurin piirtein laillisissa teholukemissa. Monestakin syystä.

Tämä nyt vain kommenttina kun sattumoisin olen vanhalla hirvipössykälläni (Marlin 45-70 gov.) ampunut kymmeniä hirviä ilman aseesta tai tai patruunasta johtuvia ongelmia. Kaikki reilusti laillisiin arvoihin ladatuilla patruunoilla. Riittävä luodin nopeus (painosta riippuen n. 550-650 m/s) tekee 45-70:stä erinomaisen kaliberin suomalaiseen hirvijahtiin. Toisaalta nopeus ei saa olla liian suurikaan. Läpäisyä näissä 458-kaliberin kuulissa toki riittää. Hitailla vauhdeilla liikaakin, koska luoti ei avaudu kunnolla ja energiaa tuhlaantuu osuman läpäisyssä (ns. kohde-/maaliballistiikka). Kts. esimerkkinä vaikkapa:
https://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/2012/07/27/maaliballistiikka-on-tarkein/
http://www.waffenlager.net/archive/luodin_lentorata.html

P.S. Muistan myös hyvin PTK:n teoriat joskus aikoinaan. Ne olivat erittäin hyviä juttuja. Metsästyksen osalta hänen tarinansa eivät kaikin osin ole (enää) yhtä valideja kuin muu patruuna-/asetekninen tietämyksensä.
 
ctg kirjoitti:
Olisi kiva tietää kuinka moni suomessa osti dirty harryn aseen?

Klikkaa laajentaaksesi...

Tiedän ainakin yhden siluettiampujan. Mutta se onkin vähän toisenlaista kuin "normaali ammunta".
 
Musketin ja vipulukon välissä oli Sniderin tyyppinen ase. Vanha .58 kalibeerin kuula hajottaa meloneita atomeiksi. Ongelma on kuitenkin tuolla ammuksella on matka, mutta silloin joskus ennen ensimmäistä maailmanpaloa, matkat olivat lyhyet kun yhteen otettiin. Sata metriä ei ollut mitään.

 
jurppi kirjoitti:
Tuollaiset yhdistelmät (580 grain kuula/alle 300m/s) ovat teholtaan laittomia (joulet jää n. puoleen laillisen alarajasta) luvallisessa hirvijahdissa. En sano etteikö hirvi kuolisi pienemmälläkin teholla mutta periaatteessa on vähintäänkin suositeltavaa pysytellä itseladatuilla patruunoilla(kin) edes suurin piirtein laillisissa teholukemissa. Monestakin syystä.

Tämä nyt vain kommenttina kun sattumoisin olen vanhalla hirvipössykälläni (Marlin 45-70 gov.) ampunut kymmeniä hirviä ilman aseesta tai tai patruunasta johtuvia ongelmia. Kaikki reilusti laillisiin arvoihin ladatuilla patruunoilla. Riittävä luodin nopeus (painosta riippuen n. 550-650 m/s) tekee 45-70:stä erinomaisen kaliberin suomalaiseen hirvijahtiin. Toisaalta nopeus ei saa olla liian suurikaan. Läpäisyä näissä 458-kaliberin kuulissa toki riittää. Hitailla vauhdeilla liikaakin, koska luoti ei avaudu kunnolla ja energiaa tuhlaantuu osuman läpäisyssä (ns. kohde-/maaliballistiikka). Kts. esimerkkinä vaikkapa:
https://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/2012/07/27/maaliballistiikka-on-tarkein/
http://www.waffenlager.net/archive/luodin_lentorata.html

P.S. Muistan myös hyvin PTK:n teoriat joskus aikoinaan. Ne olivat erittäin hyviä juttuja. Metsästyksen osalta hänen tarinansa eivät kaikin osin ole (enää) yhtä valideja kuin muu patruuna-/asetekninen tietämyksensä.
Klikkaa laajentaaksesi...

38 g x 300 m/s tekee n.1700 joulea joten ihan puolesta tehosta ei voida puhua. .45 on jo sisään mennessään samaa kokoa kuin suositut .30 hämmerhiitit laajentuneina, jos sattuvat pysymään kasassa. Ja mainittakoon että tätä asetta käytin haukkutilanteissa joissa ampumamatka oli aina alle 50m, useimmiten 5- 30m. Käytin kovia kirjasinmetalli lyijyluoteja jotka ovat noilla nopeuksilla solideja mutta jos olisin käyttänyt aukeavaa pehmeää seosta olisi vaikutus maalissa ollut,... no vieläkin isompi reikä.

Tää joule asetus ei kyllä perustu mihinkään todelliseen tappokykyyn. Ihan hömppää. Tästä on keskusteltu iät ajat. Ihme tapahtui kun tehdaspatruuna vaatimus sentään poistui vaikka sekin oli aikanaan niin kovin perusteltu.

http://yle.fi/uutiset/3-8245552

Hups, tehtaalla unohtui ruuti hylsystä.o_O

Jouleista ja tappokyvystä.

Otetaanpa esimerkki. Tuolla naapurimaassa Ruotsissa edelleenkin suosituin hirvi kaliiberi lienee 6.5x55 ja on laillinen eli jouleasetuksen mukainen hirvipatruuna Suomessakin. Jouleja esim Norman kohtuullisen hyvällä 10,1 grammasella irtoaa 15% yli asetuksen eli hiukan ylitehoinenkin jopa. Jos taas otetaan teholukemaksi realistinen TKO, näyttäytyy verrokkeina olevat 45/70 "subsonic" vs 6.5x55 "hirvilaillinen" aivan uudessa valossa.

6.5X55 10.1 norma energia 2355 joulea, momentum 49, TKO 13

45/70 580 ledcast energia 1709 joulea, momentum 82, TKO 36

The "Taylor KO formula" was developed by John Taylor. John Talyor was an extremely experienced African hunter, his formula was based on killing thousands of large game animals with nearly any caliber you can imagine. This formula is designed to give you a relative "killing power" number for a given caliber, the higher the number the better.

http://www.handloads.com/calc/quick.asp

Ainoa mihin en ollut tyytyväinen tässä laittomassa touhussani oli hirven reagointi osumaan (ei reaktiota) ja lihojen verittyminen tietyissä tapauksissa. Jos hirvi oli valmiiksi liikkeillä eikä tiennyt että sen oli juuri lävistänyt laiton 38 grammanen vaan jatkoi lönköttelyään sen muutaman kymmenen metriä levisi jostain selittämättömästä syystä veri kaikkialle kyljen kalvojen väliin. Tämä lopputulos oli juuri päinvastainen mitä mm. PTK kuvitteli tapahtuvan tällä patruuna kokoonpanolla. Syytä tähän ilmiöön ollaan arvailtu.

Silti jos minun pitäisi valita näistä kahdesta verrokeista ase joka upottaa varmasti esim. sonnin etukulmasta olkavarren luiden läpi konehuoneeseen otan ehdottomasti edelleenkin tuon "laittoman".Monestakin syystä. ;)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top