wanhat aseet ja kysymyksiä tietäjille

Luulisin että riittää kun saa hevosen kaatumaan. Raskaassa sotisovassa sitten köllöttelee kuin kilpikonna avuttomana odotellen armoiskua. Vielä jos jää jalka hevosen alle, niin peli taitaa olla pelattu.
 
Täydellinen panssaripuku on vaan varsin hyvin suojattu, joten hankala löytää siitä sitä saumaa mistä nuoli pääsee sisään.

Maksoi tuhottomasti verrattuna tavallisen kiehään kantajaan taikka jousiampujaan. Maksaa tänä päivänäkin, jos haluaa autenttisen, omille mitoille tehdyn haarniskan. Raaka-aineet tulevat tosin hieman helpommin. Mietityttää miltä tuntuisi olla tänä päivänä nuolisateen uhrina?

Niitä ei käytetty avoimella kentällä armeijoiden välisessä taisteluissa kuin korkeintaan joskus poikkeustilanteissa. Niiden tehtävä oli murskata vihollisen linnoitteet, joiden suojaan tämä oli vetäytynyt piilottelemaan.

Kiinalaisilla oli heidän ruutiperäiset rakettinsa kauan ennen ruuti saapui eurooppaan, mutta wanhoista armeijoista löytyy skorpioni, millä mättää kohti tulevaa laumaa ja ballista millä torjua isompia elukoita, kuten sotaelefantti. Kumpaankiin katapulttiin ja trebuchiin oli olemassa tervattuja taikka öljyperäisiä heitteitä.
 
Luulisin että riittää kun saa hevosen kaatumaan. Raskaassa sotisovassa sitten köllöttelee kuin kilpikonna avuttomana odotellen armoiskua. Vielä jos jää jalka hevosen alle, niin peli taitaa olla pelattu.

Ehm, tuossa videossa on hieman uudempi haarniska, mutta ei tuo nyt oikein kilpikonnalta näytä:

 
Haarniskoita vastaan otettiin käyttöön tehokas välinen jo 1100-1200 luvulla.



Varsijousi sota-aseena
Varsijousen käyttö oli käsijousta helpompi omaksua ja sen tehokkuus oli valtava. Keskiajan raskaimmat kenttätaisteluissa käytetyt varsijouset heittivät nuolen yli 400 metrin päähän ja läpäisivät haarniskan 200 metrin etäisyydeltä. Vetovastus niissä oli jopa 1 500 newtonia. Aseen haittana oli sen hidas virittäminen, joka tapahtui taljakoneiston ja kampilaitteen avulla. Jalkajousi viritettiin laittamalla aseen kärjessä oleva jalustin jalkaterän ympäri. Jousen jänne kiinnitettiin ampujan vyöllä olevaan koukkuun ja suoristaessaan selkänsä ampuja viritti aseen. Arbalesti oli kaikkein raskain varsijousimalli, jota käytettiin hitautensa ja suuren kokonsa vuoksi tuelta eniten piirityksissä.
 
Haarniskoita vastaan otettiin käyttöön tehokas välinen jo 1100-1200 luvulla.



Varsijousi sota-aseena
Varsijousen käyttö oli käsijousta helpompi omaksua ja sen tehokkuus oli valtava. Keskiajan raskaimmat kenttätaisteluissa käytetyt varsijouset heittivät nuolen yli 400 metrin päähän ja läpäisivät haarniskan 200 metrin etäisyydeltä. Vetovastus niissä oli jopa 1 500 newtonia. Aseen haittana oli sen hidas virittäminen, joka tapahtui taljakoneiston ja kampilaitteen avulla. Jalkajousi viritettiin laittamalla aseen kärjessä oleva jalustin jalkaterän ympäri. Jousen jänne kiinnitettiin ampujan vyöllä olevaan koukkuun ja suoristaessaan selkänsä ampuja viritti aseen. Arbalesti oli kaikkein raskain varsijousimalli, jota käytettiin hitautensa ja suuren kokonsa vuoksi tuelta eniten piirityksissä.

Jännä juttu oli, että Ranskalaisilla oli noita Agincourt:n taistelussa. Se missä homma meni pieleen, oli kun suunnitelma sanoi että jalkajousimiehet menevät pehmittämään keskustaa ja Men-at-Arms joukot tulevat sitten perästä ratsuväen ajaessa jousimiehet pakosalle sivustoilta, niin tämä ei sopinut ratsuväelle vaan he halusivat taistella keskustassa olevia aatelisia vastaan joiden vangiksi ottamisesta saisi kunnon lunnaat.
 
Luulisin että riittää kun saa hevosen kaatumaan. Raskaassa sotisovassa sitten köllöttelee kuin kilpikonna avuttomana odotellen armoiskua. Vielä jos jää jalka hevosen alle, niin peli taitaa olla pelattu.

Juu, hevoset eivät ilmeisesti olleet vielä tuolloin suojattuja millään merkityksellisellä tavalla. Mutta ritari ei ollut avuton panssarissaan, vaan kykeni kyllä nousemaan ylös hevosen kaaduttuakin (loukkaantumiset sitten erikseen). Muta siinä pellolla sateen jälkeen oli sitten ihan toinen asia, niin hyvä kuntoisia kun ritarit ovat olleetkin.
 
Youtubessahan joku videokin oli jossa palomies, nykyajan jv sotilas ja kokohaarniskoitu ritari kilpailivat jossain apinaradalla.. yllättävän ketterä oli kokohaarniskaäijä. Kaukana kilpikonnasta.
 
Youtubessahan joku videokin oli jossa palomies, nykyajan jv sotilas ja kokohaarniskoitu ritari kilpailivat jossain apinaradalla.. yllättävän ketterä oli kokohaarniskaäijä. Kaukana kilpikonnasta.

Joo, tuossa muutama viesti aikaisemmin.
 
Ritarin osalta tietysti relevantti vertailu olisi vertaus muihin aikakauden taistelijoihin...
 
Ritareita on myös jalkavarustuksella, kaikki eivät olleet niitä täyslevyhaarniskassa olevia ratsuilla menijöitä.
Monet käyttivät rengas yms panssareita kun rahat eivät riittäneet täyteen levyhaarniskaan.
Ja monesti 100-150vuoden heitto vertailuissa on iso, mikä helposti tapahtuu näissä keski-aika vertailuissa. Ei kukaan varmaan vertaa 1860luvun muskettia vs NJI IV tai jotain volframikarbidi 308 vs WW1 terässuojiin.
 
Testissä ei otettu huomioon sitä että ampumamatka ei suinkaan ollut 25 jaardia vaan 180-250 jaardia ja nuolet tulivat yläviistosta. Ampujat olivat aikansa tarkka-ampujia ja
Olivat aikansa huippu treenattua kenttätykistöä mutta eivät missään nimessä tarkka-ampujia.
 
Olivat aikansa huippu treenattua kenttätykistöä mutta eivät missään nimessä tarkka-ampujia.
Haluaisin hiukan olla eri mieltä. Sodassa kyllä, silloin he olivat osa massaa eli toimi kuin tykistö. Mutta kyllä heillä oli taito ampua jousta tarkasti kuin tarkka-ampuja esim metsästäessä.
 
Haluaisin hiukan olla eri mieltä. Sodassa kyllä, silloin he olivat osa massaa eli toimi kuin tykistö. Mutta kyllä heillä oli taito ampua jousta tarkasti kuin tarkka-ampuja esim metsästäessä.
Vai olisiko ollut että osalla oli, ja pienellä osalla.
 
Maksoi tuhottomasti verrattuna jousiampujaan --
Englantilaisen pitkäjousimiehen koulutus aloitettiin jo 8-9-vuotiaana viimeistään, joten kyllä jousimiehetkin olivat kalliita ja arvokkaita resursseja. Varsijousen kehittäminen muutti toki tilannetta oleellisesti, kun kokematonkin ampuja osasi ampua sillä kohtuu tarkasti.

Pitkäjousimiehiähän harjoitettiin lapsuus- ja nuoruusiässä niin paljon, että lihaksisto ja luusto kehittyi siihen, että hyvinkin raskailla jousilla kyettiin ampumaan tarkasti. Nykyiset kilpajousiampujat eivät esimerkiksi kykenisi käyttämään niin raskaita jousia tarkasti - englantilaisilla pitkäjousimiehillä olivat vasemman käden luut jopa kaksinkertaisen paksuiset rasituksen aiheuttaman luunkasvun vuoksi, ja jo nuorella iällä osassa nivelrikko niin pitkällä, että nämä nivelet olivat luutuneet kiinni, joka tukevoitti entisestään otetta kaaresta.

Lisäksi englantilaisen pitkäjousimiehen koulutukseen kuului myös lähitaistelun kouluttaminen miekalla. Pitkäjousimiehet kantoivatkin jousen ohella miekkaa, ja olivat harjoitettuina ammattisotilaina varsin taitavia sen käytössä, ja käytännössä lähitaistelussakin niskan päällä kaikkia paitsi raskaasti panssaroituja ritareita ja raskasta jalkaväkeä vastaan.

Eikä pelkästään itse pitkäjousimies ollut kallis resurssi, vaan myös hänen marjakuusijousensa, todellinen jousentekotaidon mestariteos. Voimakkaat pitkäjouset olivat varsin arvokkaita aseita, ja ne usein ennemmin rikottiin kuin luovutettiin viholliselle.

Vai olisiko ollut että osalla oli, ja pienellä osalla.
Jos nyt puhutaan englantilaisista pitkäjousimiehistä eikä jostain peltotöistä sotaväkeenotetuista maaorjista, niin kyllä heillä kaikilla oli.
 
Erityisesti englantilaisista jousista ja jousimiehistä(jotka eivät kuitenkaan olleet ritaristoa, eli heillä ei ollut mahdollisuutta käyttää kaikkea aikaansa sodankäynnin harjoitteluun) on maailmalla paljon tarinaa, josta iso osa taitaa olla aika puppua. Sama homma kuin vaikka samuraiden tai hunnien/mongolien kanssa siis.

Panssarit ja muut suojat kehittyivät ja yleistyivät läpi keskiajan aina siihen asti, kun tuliaseet yleistyivät ja niiden ja piikkien espanjalainen neliö keksittiin. Tuo huolimatta pitkäjousista ja erilaisista varsijousista, jotka nekin nuolineen kehittyivät läpi keskiajan, vaikka ne väitetysti(vaan eivät kovin todistetusti) muka läpäisivät panssarit helposti. 1400 luvulla ennen niin yleiset ja nuolia vastaan oikein kätevät kilvetkin harventuivat, koska panssari suojasi yhä useampaa miestä päästä varpaisiin ja molempia käsiä tarvittiin piikkien, salkoaseiden, suurten miekkojen tai jousien käyttöön.

Kaikenlaisia jousia kuitenkin käytettiin laajalti panssarista huolimatta. Eiköhän jousille ollut oma paikkansa muiden aseiden seassa, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen.
 
Nuolten rakenteesta oli sen verran tietoa, mitä nuolia oltiin löydetty Mary Rose -laivan hylystä, Henry 8:n ajalta ja en näe miksi niiden rakenne olisi jotenkin huonompi. Ja eikös tuossa kokeiltu myös nuolta joka oltiin tehty modernilla teräksellä ja tekniikalla. Vai uskotko oikeasti, että nykyaikainen teräs on heikompaa kuin tuon ajan?
Ei sillä ole merkitystä, koska nuolen ei tarvitse läpäistä rintapanssaria. Ihan ok idea näyttää että jouskari ei läpäise (jostain kumman syystä 2,5mm kaartuvaa teräslevyä) mutta kun koko aseen teho ei perustu alunalkaenkaan haarniskan läpäisyyn. Kuten sanoin aikaisemmin, kaikki panssarit eivät olleet parasta A-ryhmää mitä nykysepät tekevät vaan ohuempia tai heikompilaatuisia ja niistä nuolikin voi porata läpi.
 
Luulisin että riittää kun saa hevosen kaatumaan. Raskaassa sotisovassa sitten köllöttelee kuin kilpikonna avuttomana odotellen armoiskua. Vielä jos jää jalka hevosen alle, niin peli taitaa olla pelattu.
Tämä on myös eräänlainen väärä oletus. Olin samassa luulossa kunnes luin että panssarointi oli suunniteltu anatomisesti fiksusti ja niin että ritarit olivat varsin kykeneviä taistelemaan haarniskan kanssa koska ne olivat mittatilaustyötä. Liian raskas ja kömpelö haarniska olisi asettanut ritarin haavoittuvaiseksi ilman hevosta ja miekkailla piti myös silloin kun ei oltu satulassa.
 
Back
Top