WW II pommittajat !

Ikarus

Respected Leader
220px-British_Grand_Slam_bomb.jpg


Englantilaisten Avro Lancaster kykeni kantamaan tätä lähes 10000 kg:n pommia. Aimo jysäys siitä on lähtenyt. Kortteli saattoi olla tasaisena yhdellä pommilla. Saksan kaupunkien onneksi sitä ei kovin paljoa käytetty, lähinnä erikoiskohteisiin. Tavanomaisillakin pommeilla saatiin täysi tuho aikaiseksi, britit yöllä ja jenkit päivällä, sitä pari vuorokautta niin isokin kaupunki oli murskeena. Esim. Hampuri pistettiin tällä menetelmällä tasaiseksi. Saatiin aikaiseksi valtava tulimyrsky, joka nielaisi kaupungin ja kuolonuhreja tuli todella paljon.

wikistä tiedot alla:

Grand Slam
oli brittien toisessa maailmansodassa käyttämä erikoisraskas lentopommi. Tallboysta kehitetty pommi painoi 9 979 kiloa eli 22 000 paunaa (lbs).[1]

Tämän tyypin superraskaita ilmapommeja luonnehdittiin ”maanjäristyspommeiksi”, koska pommin tuhovaikutus oli miltei yhtä suuri kohteen läheisyyteen osuttaessa kuin suoraan kohteeseen osuttaessa. Pommit olivat hyvin aerodynaamisia, joten ne kiihtyivät lähelle 1 Machia. Miinapommien nopeuden liike-energia muodosti suuren törmäysenergian, minkä turvin ne upposivat syvälle maahan ennen räjähtämistä. Pommien suunnittelija oli Barnes Wallis.[2]

Avro Lancaster -pommikoneesta kehitettiin Grand Slamia varten oma erikoistyyppi B.Mk I Special, jota valmistettiin 33 kappaletta.[3] Specialissa pommiruuman ovet oli poistettu[4] ja pommi kiinnitetty varmuusketjulla alapuolitse. Torjunta-aseistus oli vain taka-ampumossa, eikä siinä ollut ylä- eikä etuampumoa.[5] Syynä tähän menettelyyn oli sekä ilmanvastuksen väheneminen että lentopainon keventyminen. Avro Lancaster -pommikone ei ollutkaan alun perin suunniteltu näin järeän pommityypin käyttämiseen. Erikoismallilla operoi RAF:n 617. raskas erityispommilaivue. Pommituslaivue pudotti menestyksekkäästi 41 Grand Slamia, muun muassa Saksan sukellusvenetukikohtiin ja liikenteen solmukohtiin.[6] 617. erikoispommilaivueen eräitä johtajia olivat Guy Gibson sekä Leonard Cheshire.

Asetyyppi oli aktiivissa käytössä vasta maaliskuusta 1945 lähtien, minkä takia sitä käytettiinkin vain vähän.[7] Grand Slam -miinapommia käytettiin ensi kertaa hyökkäyksessä Bielefeldin siltaa vastaan, jonka kaaren se murskasi.[8] Saksa oli tuolloin jo muutoinkin luhistumassa, ja se antautui liittoutuneille 8. toukokuuta 1945.

Nimi grand slam tarkoittaa kirjaimellisesti suurta jysäystä, mutta se viittaa myös bridgessä peliin, jossa otetaan kaikki tikit kotiin.
 

Juke

Ylipäällikkö
BAN
220px-British_Grand_Slam_bomb.jpg


Englantilaisten Avro Lancaster kykeni kantamaan tätä lähes 10000 kg:n pommia. Aimo jysäys siitä on lähtenyt. Kortteli saattoi olla tasaisena yhdellä pommilla. Saksan kaupunkien onneksi sitä ei kovin paljoa käytetty, lähinnä erikoiskohteisiin. Tavanomaisillakin pommeilla saatiin täysi tuho aikaiseksi, britit yöllä ja jenkit päivällä, sitä pari vuorokautta niin isokin kaupunki oli murskeena. Esim. Hampuri pistettiin tällä menetelmällä tasaiseksi. Saatiin aikaiseksi valtava tulimyrsky, joka nielaisi kaupungin ja kuolonuhreja tuli todella paljon.

wikistä tiedot alla:

Grand Slam
oli brittien toisessa maailmansodassa käyttämä erikoisraskas lentopommi. Tallboysta kehitetty pommi painoi 9 979 kiloa eli 22 000 paunaa (lbs).[1]

Tämän tyypin superraskaita ilmapommeja luonnehdittiin ”maanjäristyspommeiksi”, koska pommin tuhovaikutus oli miltei yhtä suuri kohteen läheisyyteen osuttaessa kuin suoraan kohteeseen osuttaessa. Pommit olivat hyvin aerodynaamisia, joten ne kiihtyivät lähelle 1 Machia. Miinapommien nopeuden liike-energia muodosti suuren törmäysenergian, minkä turvin ne upposivat syvälle maahan ennen räjähtämistä. Pommien suunnittelija oli Barnes Wallis.[2]

Avro Lancaster -pommikoneesta kehitettiin Grand Slamia varten oma erikoistyyppi B.Mk I Special, jota valmistettiin 33 kappaletta.[3] Specialissa pommiruuman ovet oli poistettu[4] ja pommi kiinnitetty varmuusketjulla alapuolitse. Torjunta-aseistus oli vain taka-ampumossa, eikä siinä ollut ylä- eikä etuampumoa.[5] Syynä tähän menettelyyn oli sekä ilmanvastuksen väheneminen että lentopainon keventyminen. Avro Lancaster -pommikone ei ollutkaan alun perin suunniteltu näin järeän pommityypin käyttämiseen. Erikoismallilla operoi RAF:n 617. raskas erityispommilaivue. Pommituslaivue pudotti menestyksekkäästi 41 Grand Slamia, muun muassa Saksan sukellusvenetukikohtiin ja liikenteen solmukohtiin.[6] 617. erikoispommilaivueen eräitä johtajia olivat Guy Gibson sekä Leonard Cheshire.

Asetyyppi oli aktiivissa käytössä vasta maaliskuusta 1945 lähtien, minkä takia sitä käytettiinkin vain vähän.[7] Grand Slam -miinapommia käytettiin ensi kertaa hyökkäyksessä Bielefeldin siltaa vastaan, jonka kaaren se murskasi.[8] Saksa oli tuolloin jo muutoinkin luhistumassa, ja se antautui liittoutuneille 8. toukokuuta 1945.

Nimi grand slam tarkoittaa kirjaimellisesti suurta jysäystä, mutta se viittaa myös bridgessä peliin, jossa otetaan kaikki tikit kotiin.


Tennisksessä on myös Grand Slam voittaja.....ja eräs tenniksen tapahtumista järjestetään Roland Garros kentällä joka on nimetty ässän mukaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Avro_Lancaster

http://fi.wikipedia.org/wiki/Roland_Garros

http://fi.wikipedia.org/wiki/Grand_Slam
 
Viimeksi muokattu:

Deeiii

Eversti
Yksi natsisaksan isoista mokista oli kunnollisen nelimoottorisen pitkän matkan pommarin massavalmistus, niitä alkoi ilmestyä liian myöhään ja liian vähän.

Juuri ja juuri ehtivät saada aikaan maailman ensimmäisen nelimoottorisen suihkumoottorisen pommikoneen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Arado_Ar_234

Olikohan jopa tällä foorumilla vai mistä luin äskettäin aiheesta, että saksalaisten pullonkaulana oli moottoreiden valmistuskapasiteetti. Tämä taas osaltaan oli rajoittunut esim. nikkelin ja muiden erikoisseoksissa tarvittavien seosaineiden vähyyden vuoksi. Tämä ohjasi osaltaan suunnittelua vahvasti enintään kaksimoottorisiin koneisiin. Liittoutuneilla tätä ongelmaa ei ollut, Kanada taisi tuottaa 90% maailman nikkelistä tuohon aikaan.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana, Hermione Giffardin muutaman vuoden takaisessa väitöskirjassa esitetään, että suihkumoottoreiden käyttöönottoon Saksassa vaikutti vähintään yhtä paljon se, että kyseiset vekottimet saatiin rakennettua suurelta osin ersatz-materiaaleista ja niiden valmistaminen oli paljon nopeampaa kuin mäntämoottoreiden pusaaminen. Samalla saatiin toki enemmän tehoa kuin mäntäkoneista olisi saatu vaikka nikkeliä ym. olisi ollut ruhtinaallisesti.

Mieskohtaisesti uskon, että sodan lopputulokseen nelimoottoristen pommareiden puutteella ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusta. Strategisen pommituksen teho oli aika kyseenalainen jopa silloin kun liittoutuneilla oli koneita tuhatmäärin, ja sittenkin vasta kun pommittajat ryhtyivät moukaroimaan eristetyn Saksan kriittisiä resursseja kuten synteettisen öljyn ja kumin tuotantoa. Vastaavia helpohkosti tuhottavia pullonkauloja liittoutuneilla ei ollut, ja USA olisi joka tapauksessa ollut melko immuuni ilmasodalle.
 

Deeiii

Eversti
Blenheimissä ja monissa muissa brittien 1930-luvun pommareissa yksi mielenkiintoinen "ominaisuus" oli se, että pommiluukut pysyivät kiinni gumminauhalla. Kun pommit putosivat telineistään, pommiluukut antoivat periksi. Tämä ei ollut mitenkään omiaan parantamaan tarkkuutta, kun ikinä ei oikein voinut tietää, miten kauan luukun aukeaminen kestäisi.

Pommitustarkkuuden parantaminen on aika mielenkiintoinen tarina, pitääpä katsoa jos joskus siitä ehtisi kirjoitella. Saa suorittaa jos jollakulla intoa on.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
Blenheimissä ja monissa muissa brittien 1930-luvun pommareissa yksi mielenkiintoinen "ominaisuus" oli se, että pommiluukut pysyivät kiinni gumminauhalla. Kun pommit putosivat telineistään, pommiluukut antoivat periksi. Tämä ei ollut mitenkään omiaan parantamaan tarkkuutta, kun ikinä ei oikein voinut tietää, miten kauan luukun aukeaminen kestäisi.

Pommitustarkkuuden parantaminen on aika mielenkiintoinen tarina, pitääpä katsoa jos joskus siitä ehtisi kirjoitella. Saa suorittaa jos jollakulla intoa on.

Muistelen kahden(?) meidän Blendheimin räjähtäneen ilmassa tuon vekkulin ominaisuuden ansiosta. Pommien pudotessa irtoamaan tarkoitetut varmistussokat olivat irronneet jostain syystä jo lennon aikana ja tämän seurauksena pommikuorma räjähti ensimmäisen pommin osuessa luukkuun.
 

Juke

Ylipäällikkö
BAN
Muistelen kahden(?) meidän Blendheimin räjähtäneen ilmassa tuon vekkulin ominaisuuden ansiosta. Pommien pudotessa irtoamaan tarkoitetut varmistussokat olivat irronneet jostain syystä jo lennon aikana ja tämän seurauksena pommikuorma räjähti ensimmäisen pommin osuessa luukkuun.

Se on muuten Blenheim ja muistatko mitkä Blennut näin räjähtivät ?
 

Ikarus

Respected Leader
Se on muuten Blenheim ja muistatko mitkä Blennut näin räjähtivät ?

15. huhtikuuta 1942 BL-154, BL-157 ja BL-159 räjähtivät Varbenitsan yläpuolella pudottaessaan pomminsa. Pommit räjähtivät irrotessaan koneesta. Tähystäjät vänrikit M. Koivula, J. Hamari ja P. Tuulio, ohjaajat kersantti V. Laurila, vänrikki E. Peltola ja lentomestari U. Nieminen sekä kk-ampujat kersantti U. Fennander, ylikersantti Y. Rekola ja kersantti S. Riutta kuolivat.
 

Ikarus

Respected Leader
images



Lähde: Ilmavoimat kooste kalustosta.
Bristol Blenheim Mk. I ja IV Bristol Blenheim Mk. I ja IV olivat englantilaisia kaksimoottorisia kolmipaikkaisia pommituskoneita. Se oli maailmanmitassakin ensilinjan kone talvisodan alkaessa, mutta vanheni vuoden 1941 jälkeen nopeasti. Blenheim ylitti ensimmäisenä Suomessa vaakalennossa nopeuden 400 km/h. Pommikuorma oli käytännössä vaatimaton, tähtäinjärjestelmät alkeelliset ja puolustusaseistus heppoinen. Lukumääräisesti "PeltiHeikki" oli kuitenkin tärkein pommikoneemme. Blenheimeja oli käytössä 97 konetta vuosina 1937–1958. Blenheim Mk. I:n: kärkiväli 17,17 m, pituus 12,12 m, lentopaino 6 960 kg ja suurin nopeus 435 km/h.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
Se on muuten Blenheim ja muistatko mitkä Blennut näin räjähtivät ?

Sekoitin ihan kirjaimellisesti. :D

En muista koneita. Kirjallisuudesta omaksuttujen muistikuvien mukaan kyseessä oli neljän koneen peräkkäin suorittama pommitus ja kaksi ensimmäistä konetta räjähti juuri pudotushetkellä.
 

Ikarus

Respected Leader
do17zfinnishbg_1.jpg

Dornier Do 17 Z-1, 2 ja 3 olivat saksalaisia kaksimoottorisia ja nelipaikkaisia pommituskoneita. Koneet saatiin Ilmavoimille Saksasta "Göringin lahjana", vaikka Saksan ilmavoimien käsitys ilmeisesti oli, etteivät omistussuhteet muuttuneet. Koneet olivat hyviä lentää, mutta sodan loppupuolella jo lähes kaiken Suomen käyttämän muun pommituskaluston tavoin toivottoman hitaita. Dorniereita oli käytössä viisitoista vuosina 1942–1948. Dornier Do 17:n kärkiväli oli 18,00 m, pituus 15,80 m, lentopaino 8 600 kg ja suurin nopeus 410 km/h.


Ju88.jpg

Junkers Ju 88 A-4 Junkers Ju 88 A-4 oli saksalainen kaksimoottorinen ja nelipaikkainen keskiraskas pommikone, joka pystyi vaaka- ja syöksypommitukseen. Kone oli Ilmavoimien sodan aikaisista koneista teknisesti pisimmälle kehitetty ja se oli ajanmukaisin pommittajamme. Sen lento-ominaisuudet olivat erittäin hyvät ja suoritusarvojen puoleenkin se oli paras pommituskoneemme. Moottoreissa oli usein vaurioita, joista aiheutui onnettomuuksia. Junkerseja oli käytössä 24 kappaletta vuosina 1943–1948. Ju 88:n kärkiväli oli 20,08 m, pituus 14,36 m, lentopaino 13 750 kg ja suurin nopeus 465 km/h.
 

Sarek1

Ylipäällikkö
No tämä juurikin siksi koska saksalaisten pommikoneet olivat kehnoja tehtävään. Muistelen lukeneeni tästä artikkelin aikoinaan. Kaksimoottoriset koettivat olla sekä pommittajia ja tarpeeksi ketteriä koiratappeluun hävittäjiä vastaan eivätkä kovin hyvin onnistuneet kummassakaan. Kunnon nelimoottorinen pommari vei ison lastin kohteeseen ja vaikkei se hävittäjälle manöövereissä pärjää niin toistakymmentä kk-piippua useammassa tornissa auttoi kummasti. Nelimoottorisuus ja muutenkin iso koko paransivat mahdollisuuksia selviytyä takaisin vaurioista huolimatta.

Olikohan jopa tällä foorumilla vai mistä luin äskettäin aiheesta, että saksalaisten pullonkaulana oli moottoreiden valmistuskapasiteetti. Tämä taas osaltaan oli rajoittunut esim. nikkelin ja muiden erikoisseoksissa tarvittavien seosaineiden vähyyden vuoksi. Tämä ohjasi osaltaan suunnittelua vahvasti enintään kaksimoottorisiin koneisiin. Liittoutuneilla tätä ongelmaa ei ollut, Kanada taisi tuottaa 90% maailman nikkelistä tuohon aikaan.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana, Hermione Giffardin muutaman vuoden takaisessa väitöskirjassa esitetään, että suihkumoottoreiden käyttöönottoon Saksassa vaikutti vähintään yhtä paljon se, että kyseiset vekottimet saatiin rakennettua suurelta osin ersatz-materiaaleista ja niiden valmistaminen oli paljon nopeampaa kuin mäntämoottoreiden pusaaminen. Samalla saatiin toki enemmän tehoa kuin mäntäkoneista olisi saatu vaikka nikkeliä ym. olisi ollut ruhtinaallisesti.

Mieskohtaisesti uskon, että sodan lopputulokseen nelimoottoristen pommareiden puutteella ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusta. Strategisen pommituksen teho oli aika kyseenalainen jopa silloin kun liittoutuneilla oli koneita tuhatmäärin, ja sittenkin vasta kun pommittajat ryhtyivät moukaroimaan eristetyn Saksan kriittisiä resursseja kuten synteettisen öljyn ja kumin tuotantoa. Vastaavia helpohkosti tuhottavia pullonkauloja liittoutuneilla ei ollut, ja USA olisi joka tapauksessa ollut melko immuuni ilmasodalle.

Saksalaisten nelimoottoristen pommittajien kehittäminen pysähtyi kuin seinään 1936 kenraali Walther Weverin saadessa surmansa lento-onnettomuudessa.

http://en.m.wikipedia.org/wiki/Walther_Wever_(general)

Naurettava määräys siitä, että pommikoneiden tuli olla kaksimoottorisia johti He 177:n kohdalla pitkittyneeseen kehittelyyn ja jatkuviin ongelmiin moottoreiden kanssa. Ko. pommarin kumpainenkin moottori oli tehty kahdesta yhteenkytketystä moottorista. Tehokkaiden ja luotettavien moottorien kehittämistä haittasi ankarasti pula kriittisistä seosmetalleista. Materiaaliongelmat varjostivat myös suihkumoottoreiden kehittämistä: erityisesti tämä koski niiden käyttöikää ja luotettavuutta.

Monilla ylhäältä tulleilla kahjouksilla suorastaan haitattiin pommittajien kehitystä. Tosin hävittäjien kohdalla toimittiin hyvin pitkälti samalla tavalla. Postaan tuosta sakujen nelimoottoristen pommittajien kehittämisen kuolonsyöksystä pari mukavaa kuvaa kivasta kirjasta spekuloinnin sytöksi jahka ehätän kotiin ja kirjahyllyn ääreen.

(What if - varoitus)
Entä jos... saksalaisilla olisi ollut nelimoottorisia pommittajia joilla on pitkä kantama ja reipas pommikuorma heti sodan alussa? Edelleen, entä jos niiden tueksi olisi ollut saattohävittäjiä, joilla olisi ollut 2x+ pitempi toimintasäde kuin Mersuilla? (Me110 ei lasketa mukaan, se oli lähinnä maalitaulu Spitfireille ja Hurricaneille)
 

OldSkool

Kapteeni
220px-British_Grand_Slam_bomb.jpg


Englantilaisten Avro Lancaster kykeni kantamaan tätä lähes 10000 kg:n pommia. Aimo jysäys siitä on lähtenyt. Kortteli saattoi olla tasaisena yhdellä pommilla. Saksan kaupunkien onneksi sitä ei kovin paljoa käytetty, lähinnä erikoiskohteisiin. Tavanomaisillakin pommeilla saatiin täysi tuho aikaiseksi, britit yöllä ja jenkit päivällä, sitä pari vuorokautta niin isokin kaupunki oli murskeena. Esim. Hampuri pistettiin tällä menetelmällä tasaiseksi. Saatiin aikaiseksi valtava tulimyrsky, joka nielaisi kaupungin ja kuolonuhreja tuli todella paljon.

wikistä tiedot alla:

Grand Slam
oli brittien toisessa maailmansodassa käyttämä erikoisraskas lentopommi. Tallboysta kehitetty pommi painoi 9 979 kiloa eli 22 000 paunaa (lbs).[1]

Tämän tyypin superraskaita ilmapommeja luonnehdittiin ”maanjäristyspommeiksi”, koska pommin tuhovaikutus oli miltei yhtä suuri kohteen läheisyyteen osuttaessa kuin suoraan kohteeseen osuttaessa. Pommit olivat hyvin aerodynaamisia, joten ne kiihtyivät lähelle 1 Machia. Miinapommien nopeuden liike-energia muodosti suuren törmäysenergian, minkä turvin ne upposivat syvälle maahan ennen räjähtämistä. Pommien suunnittelija oli Barnes Wallis.[2]

Avro Lancaster -pommikoneesta kehitettiin Grand Slamia varten oma erikoistyyppi B.Mk I Special, jota valmistettiin 33 kappaletta.[3] Specialissa pommiruuman ovet oli poistettu[4] ja pommi kiinnitetty varmuusketjulla alapuolitse. Torjunta-aseistus oli vain taka-ampumossa, eikä siinä ollut ylä- eikä etuampumoa.[5] Syynä tähän menettelyyn oli sekä ilmanvastuksen väheneminen että lentopainon keventyminen. Avro Lancaster -pommikone ei ollutkaan alun perin suunniteltu näin järeän pommityypin käyttämiseen. Erikoismallilla operoi RAF:n 617. raskas erityispommilaivue. Pommituslaivue pudotti menestyksekkäästi 41 Grand Slamia, muun muassa Saksan sukellusvenetukikohtiin ja liikenteen solmukohtiin.[6] 617. erikoispommilaivueen eräitä johtajia olivat Guy Gibson sekä Leonard Cheshire.

Asetyyppi oli aktiivissa käytössä vasta maaliskuusta 1945 lähtien, minkä takia sitä käytettiinkin vain vähän.[7] Grand Slam -miinapommia käytettiin ensi kertaa hyökkäyksessä Bielefeldin siltaa vastaan, jonka kaaren se murskasi.[8] Saksa oli tuolloin jo muutoinkin luhistumassa, ja se antautui liittoutuneille 8. toukokuuta 1945.

Nimi grand slam tarkoittaa kirjaimellisesti suurta jysäystä, mutta se viittaa myös bridgessä peliin, jossa otetaan kaikki tikit kotiin.
Kertokaapas vielä mikä ero on "maanjäristyspommilla" ja foorumilla joskus mainitulla "karttaruutupommilla"? Konventionaalisia, ei atoomijytky? (anteeksi oli pakko heittää offtopic)
 

Ikarus

Respected Leader
Saksalaisten nelimoottoristen pommittajien kehittäminen pysähtyi kuin seinään 1936 kenraali Walther Weverin saadessa surmansa lento-onnettomuudessa.

http://en.m.wikipedia.org/wiki/Walther_Wever_(general)

Naurettava määräys siitä, että pommikoneiden tuli olla kaksimoottorisia johti He 177:n kohdalla pitkittyneeseen kehittelyyn ja jatkuviin ongelmiin moottoreiden kanssa. Ko. pommarin kumpainenkin moottori oli tehty kahdesta yhteenkytketystä moottorista. Tehokkaiden ja luotettavien moottorien kehittämistä haittasi ankarasti pula kriittisistä seosmetalleista. Materiaaliongelmat varjostivat myös suihkumoottoreiden kehittämistä: erityisesti tämä koski niiden käyttöikää ja luotettavuutta.

Monilla ylhäältä tulleilla kahjouksilla suorastaan haitattiin pommittajien kehitystä. Tosin hävittäjien kohdalla toimittiin hyvin pitkälti samalla tavalla. Postaan tuosta sakujen nelimoottoristen pommittajien kehittämisen kuolonsyöksystä pari mukavaa kuvaa kivasta kirjasta spekuloinnin sytöksi jahka ehätän kotiin ja kirjahyllyn ääreen.

(What if - varoitus)
Entä jos... saksalaisilla olisi ollut nelimoottorisia pommittajia joilla on pitkä kantama ja reipas pommikuorma heti sodan alussa? Edelleen, entä jos niiden tueksi olisi ollut saattohävittäjiä, joilla olisi ollut 2x+ pitempi toimintasäde kuin Mersuilla? (Me110 ei lasketa mukaan, se oli lähinnä maalitaulu Spitfireille ja Hurricaneille)

Weverin kuolema saattoi ratkaista sodan Saksan tappioksi. Mikäli Saksalla olisi ollut n. 500 kpl Lancasterin tasoista pommikonetta muiden lisäksi sekä saattoon kykenevä hävittäjä, esim. BF 109 Eemeli hyvällä muutaman sadan litran lisätankilla, olisi Englanti lyöty polvilleen. Ja pommitukset olisi pidetty englannin kenttiin kohdistettuina ja RAF:n toimintaa vastaan. Nyt kun RAF horjui jo kuilun partaalla, Saksa käänsi pommitukset kaupunkeihin ja hävittäjälennosto sai toipumisaikaa.

Jos Englannin teollisuuden kapasiteetti ja työvoima olisi hyödyntänyt Saksan sotataloutta, olisi NL ollut lyötävissä. Tämä pätee vain, JOS Saksan hallinto olisi kohdellut valloitettettujen alueiden ihmisiä ihmisinä, olisivat nämäkin lisäresurssit hyödyntäneet edelleen taloutta. Nyt saksalaiset otettiin vapauttajina vastaan, mutta ali-ihmismeiningillä väestö kääntyi välittömästi vastahankaan, partisaanitoiminta käynnistyi jne. Ei Stalinin hallintokaan totisesti herkkua kansalle ollut.

Jos NL olisi kärsinyt tappion, olisi erillisrauha USA:n kanssa todennäköisesti ollut mahdollinen.

Jossittelu ja jälkiviisaus on turhaa, mutta toisinkin olisi WW II saattanut päättyä. Olisiko maailma sen parempi paikka, jaa-a.
 

Sarek1

Ylipäällikkö
No niin, nyt sitä uhattua/luvattua juttua pommareihin liittyen. Lähde: Luftwaffe Secret Projects: Strategic Bombers 1935-1945
Toivottavasti kuvissa olevasta tekstistä saa tihrustamalla selvää. Pitäisi varmaan miettiä parempaa kuvausasetelmaa.

image.jpg image.jpg image.jpg
 

Deeiii

Eversti
Kertokaapas vielä mikä ero on "maanjäristyspommilla" ja foorumilla joskus mainitulla "karttaruutupommilla"? Konventionaalisia, ei atoomijytky? (anteeksi oli pakko heittää offtopic)

Sen lisäksi että karttaruutupommi tuhoaa karttaruudun :D niin maanjäristyspommin tuhovoima perustui pitkälti siihen, että se tunkeutui ennen räjähtämistään syvälle maan sisään, ja ikäänkuin aiheuttaa paikallisen maanjäristyksen. Tästä nimi, maanjäristyspommi. Käyttötarkoitus oli lujia ja/tai syvälle haudattuja kohteita vastaan, kuuluisimpina kohteina varmaan sukellusvenebunkkerit. Tunneleita ja siltoja murskattiin myös.

Briteillä oli käytössä myös valtavia miinapommeja nimellä "Cookie" tai "Blockbuster" (tästä muuten tulee leffamaailmassa käytetty termi). Kuten nimi antaa osviittaa, näitä käytettiin kaupunkien kurkuttamiseen. Kyseessä oli ohutkuorinen metalliputki, jossa hiukan aerodynaamista pyrstöä ja "jarrua" antamassa pientä vakautusta, ja sisällä mahdollisimman paljon räjähdysainetta. Näitä pudoteltiin yhdessä palopommien kanssa, ajatuksena oli, että Cookie rikkoo talojen rakenteita ja kattoja, ja palopommeille on sitten tarjolla enemmän syttyä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Blockbuster_bomb
 

Deeiii

Eversti
Weverin kuolema saattoi ratkaista sodan Saksan tappioksi. Mikäli Saksalla olisi ollut n. 500 kpl Lancasterin tasoista pommikonetta muiden lisäksi sekä saattoon kykenevä hävittäjä, esim. BF 109 Eemeli hyvällä muutaman sadan litran lisätankilla, olisi Englanti lyöty polvilleen. Ja pommitukset olisi pidetty englannin kenttiin kohdistettuina ja RAF:n toimintaa vastaan. Nyt kun RAF horjui jo kuilun partaalla, Saksa käänsi pommitukset kaupunkeihin ja hävittäjälennosto sai toipumisaikaa.

Toisaalta sitten 500 nelimoottorista vs. 500 kaksimoottorista pommaria olisi tarkoittanut esim. 1000 hävittäjää vähemmän, jos moottorit olivat se pullonkaula. Lisäksi olisi tarvittu tuo saattohävittäjä, tosin se lisätankin keksiminen olisi varmaan ollut ihan tehtävissä vähän aikaisemminkin.

Lienee totta että pitkän matkan pommitusvoimien puute kostautui taistelussa Englannista, kun RAF kykeni käyttämään saksalaisten ulottumattomissa olevaa pohjoista tukialueena täydennysten kouluttamista, huoltoa ja lepoa varten. Mutta isompi vaikutus taisi tosiaan olla tuolla omalla typerehtimisellä ja pommitusten siirtämisellä kaupunkeja vastaan.

Joskus tuli luettua Adam Toozen kirja Wages of Destruction Saksan sotataloudesta. Sen jälkeen en ole enää hirveästi miettinyt, että olisiko Saksa voinut voittaa - kyllä se aika toivoton yritys oli heti lähtöönsä. Ehkä jos taistelu Englannista olisi sujunut täysin putkeen ja Englanti olisi irtautunut sodasta.

Todennäköisin seuraus paremmasta sotimisesta Saksan taholta olisi ollut mielestäni sodan pitkittyminen vuoteen 1946 tai ehkä jopa 1947 ja suurimman osan Eurooppaa joutuminen kommunistien vallan alle.
 

FinnNSF

Eversti
No niin, nyt sitä uhattua/luvattua juttua pommareihin liittyen. Lähde: Luftwaffe Secret Projects: Strategic Bombers 1935-1945
Toivottavasti kuvissa olevasta tekstistä saa tihrustamalla selvää. Pitäisi varmaan miettiä parempaa kuvausasetelmaa.

Vähän kun interwebiä penkoi niin kyseinen opus "saatavilla" valmiiksi skannattuna pdf:nä. Liitän pikkaisen selkeämmät kuvat jos passaa.

Pommari1.jpg Pommari2.jpg Pommari3.jpg Pommari4.jpg Pommari5.jpg
 
Top