WW II pommittajat !

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Juke
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Deeiii kirjoitti:
....

Irroitettavia polttoainetankkeja käytettiin kyllä pommittajissa. Esimerkiksi B-17:aan sai niinsanotut Tokyo tanksit pommiruumaan. Muistaakseni nämä oli mahdollista pudottaa lennon aikana. Muistaakseni loppuvaiheessa sotaa joissain pommareissa saattoi olla ihan pudotustankkejakin, tosin niitä kai ei usein tarvittu kun lentomatka riitti muuten. Sodan jälkeen B-29:n kehitysversio B-50 (alunperin B-29D mutta nimetty uudelleen kongressin rahahanoista vastaavien hämäämiseksi) sai irtotankit neukkulan pommituksen helpottamiseksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kuriositeettina voi mainita Midwayn taistelusta tehty ehken paras tutkimus ja kirja Shattered Sword, jossa mainitaan seuraava tapaus. IJN hävittäjäalus Tanikaze oli lähetetty pelastamaan palavan tukialus Hiryun evakuoimattomia miehistön jäseniä (joitakin oli jäänyt alukseen, alus upposi ja henkiinjääneet pelastettiin 14 pv jälkeen amerikkalaisen sukellusveneen havaittua pelastusveneen). Tanikaze joutui 5 Midwaylta toimineen B-17 pommikoneen hyökkäyksen kohteeksi (ei osumia) ja epäsuorasti vaikutti yhden B-17 pommittajan tuhoutumiseen. Ko. kone hyökkäyksen aikana pudotti vahingossa pommien mukana pommikuilussa olleen lisäsäiliön ja katosi ilmeisesti polttoaineen loppumisen takia Tyynellemerelle.
 
Avro Manchester oli hieno kone, muttei kovin hyvä teknisesti ja jäikin Avro Lancasterin varjoon.
IMAGE_1263763495656.jpg
 
Sarek1 kirjoitti:
Moottorin pudottaminen saattaisi muuttaa myös koneen painopistettä ja ohjattavuutta aika tavalla. Irrotukseen liittyvät rakenteelliset haasteet lienevät niitä ratkaisutekijöitä. Idea on kuitenkin ennakkoluuloton ja sitä voisi pohtia jossain härveliketjussa?
Klikkaa laajentaaksesi...

Suihkumoottorin gondolin pudottaminen olisi varmaan ihan mahdollisuuksien rajoissa. Muistaakseni useimmissa suihkareissa gondoli on kiinni 3-4 pultilla; näihin voisi varmaan asentaa jonkinlaiset "räjähtävät pultit." Historiasta tunnetaan lukuisia tapauksia, joissa moottori on pudonnut koneesta kokonaan esimerkiksi väsymismurtuman vuoksi, mutta kone on onnistunut palaamaan kentälle. Tosin taitaa myös olla muutamia tapauksia, joissa irtoava moottori on osunut esimerkiksi pyrstöön ja tuhonnut koneen...

Mutta se on sitten epäselvää, läpäisisikö tälläisellä vekottimella mitään lentokelpuutuskatsastuksia. Toinen juttu on sitten se, että gondoliasennus jo sinänsä rajoittaa huomattavasti ehkäpä suurinta riskiä eli sitä, että tulipalotapauksessa palo leviäisi siipeen.

Pudotettavia moottoreita on kyllä käytetty - raketeissa. Alunperin mannertenväliseksi ohjukseksi rakennettu Atlas oli niinsanotusti yksi- ja puolivaiheinen kantoraketti: puikulan polttoainetankkina toiminut runko oli käytännössä suuri rosterinen ilmapallo (joka piti kuljettaa paineistettuna, ettei se romahtaisi), ja kolmesta moottorista kaksi pudotettiin jossain vaiheessa nousua.
 
Tetra kirjoitti:
Avro Manchester oli hieno kone, muttei kovin hyvä teknisesti ja jäikin Avro Lancasterin varjoon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Aihetta sivuten, kirjoitin Oulun koneteekkareiden lehteen, Kampiakseliin, pikku päissäni tämän koneen moottoreista jutun, jonka copypastean nyt tähän:



Rolls-Royce Vulture



Tässä sarjassa on pyöritty viime ajat lähinnä englantilaisessa tuumamittaisessa hinttailussa, joten mitäpä tuota turhaan aihetta vaihtamaan. Älä korjaa sellaista mikä ei ole rikki. Mutta miten teet ärjyn koneen jos sinulla on toimiva, mutta heppoinen mylly?



Mäjäytät niitä tietenkin kaksi yhteen. Vulture on X-24, joka on tehty kahdesta Rolls-Royce Peregrinestä (ahdettu Kestrel V12 @ 885 hp, kts. Kampiakseli 2/09) kampiakselit vastakkain. Kampiakselit kuitenkin poistettiin disaininsta ja korvattiin yhdellä jämyllä akselilla, johon tuli 4 kiertokankea jokaiselle kammenkaulalle. Keksinnön historia on 30-luvun brittiläisissä raskaissa pommikoneissa, joiden tuli paikallisen ideologian mukaan olla kaksimoottorisia mutta kantaa tuplaten kuormaa keskiraskaisiin kaksimoottorisiin nähden. Eihän siinä muu auttanut kuin kehittää jämäkämpiä myllyjä siipiin. Vulturesta suunniteltiin 1750 – heppaista murhakullia Avro Manchester – pommikoneeseen ja Hawker Tornado – hävittäjään.



Mutta mites siinä käy kun integroidaan kaksi moottoria lekalla yhteen. Vituiksihan homma menee. Jo Peregrine oli raakileen asteella, kun Vulturea alettiin keksiä. Jo 1450 hevosvoiman teholaueella kiertokankien laakerit alkoivat sanoa työsopimuksiaan irti. Tämä johtui ennen kaikkea voitelujärjestelmän heikkoudesta, se ei saanut kaikissa lentotiloissa pukattua kampiasetelmalle tarpeeksi öljyä. Myös lämmön poisvienti lohkoista takerteli. Siinä vaiheessa kun näitä mitättömiä ominaisuuksia oltiin saamassa korjattua, oli Rolls-Roycen pikkulohko, Merlin, jo ylittänyt Vulturen tehollaan. Koko keksintö nakattiin siis jorpakkoon tuotantomäärällä 538. Tästä syystä Avro Manchester kehitettiin nelimoottoriseksi Lancasteriksi, ja Hawker Tornado Napier Sabre (Kampiakseli 3/08)-koneiseksi Typhooniksi.





· Tyyppi: 24-pyttyinen 90-asteinen X-kone

· Poraus: 5 in (127 mm)

· Iskunpituus: 5.5 in (139.7 mm)

· Iskutilavuus: 2592 in³ (42.47 l )

· Venttiilikoneisto: OHC

· Ahdin: Ratasvetoinen kaksinopeuksinen keskipakoahdin

· Löpösysteemi: Alasvirtaava S.U. -kaasari

· Löpö: 100-oktaaninen lentobensa

· Jäähdytys: Nestejäähdytys 70% vettä/30% etyleeniglykolia

· Teho: 1780 hp @ ,2850 rpm, +6 psi ahtopaineella

· Puristussuhde: 6:1
 
Manchesterissa oli siis 2 x 1780 hp moottoria ja Lancasterissa 4 x 1280 hp? Oliko Manchesterissa ja Lancasterissa juuri muita eroja kuin moottorit?
 
Horten Ho XVIII (18)

Sakujen mannertenvälinen strateginen pommittaja (1944), jonka rakentamiseen Saksan resurssit ja aika eivät riittäneet. Kone suunniteltiin kantamaan ydinase Yhdysvaltoihin ja lentämään takaisin ilman välilaskua.

HortenHoXVIIIB-2-ww2shots-airforce.jpg

HoXVIIIB2_06.jpg



504x_ho18a[1].jpg

504x_ho18c[1].jpg
 
Viimeksi muokattu:
Me264.1.jpg

Me 264, Amerikabomber
RLM:llä pohdittiin mahdollisuutta pommittaa New Yorkia kauan ennen kuin Yhdysvallat liittyi sotaan.
Vaatimukset pommittajalle määritettiin joulukuussa -41 ja Me 264:n prototyypin ensilento oli vuotta myöhemmin. Kaksi konetta rakennettiin.
Kolmas protyyppi tuhoutui ilmapommituksissa juuri ennen maakokeita.

Kun Me-264:ään oli laitettu tarpeeksi polttoainetta 30h:n edestakaiseen lentoon, se olisi pystynyt kantamaan 3000 kg pommilastin ja 1000 kg panssarointia. Koneessa oli kaksinkertainen kolmen hengen miehistö sekä lepotilat. Myös keittiö koneesta löytyi.
Puolustusaseituksena neljä 13 mm konekivääriä ja kaksi 20 mm:n tykkiä.
Ylilastattuna siihen voitiin asentaa lentoonlähtöä varten kuusi kiinteää polttoainetta käyttävää rakettia.
 
Modellphoto_Ju287V1_1.png

Junkers Ju 287 oli saksalaisten toisen maailmansodan lopulla kehittämä nelimoottorinen raskassuihkumoottorikäyttöinen pommikone. Suunnittelusta vastasi Hans Wocke. Suunnittelu aloitettiin vuonna 1943 ja ensilentonsa kone lensi 8. elokuuta 1944. Ju 287V-1 prototyyppi käytti Junkers Jumo 004B -moottoreita, joista jokainen tuotti 900 kg työntövoiman. Saavutettu huippunopeus oli 550 km/h. Yksi protyyppi rakennettiin.

Siivissä käytettiin kaksoisnuolikulmaa joka oli eteenpäin eli negatiivinen.

Junkersin tehtaiden pommituksissa myös Ju 287V-1 kärsi vahinkoja ja tuotanto hidastui. Sodan loppua kohti Junkers kehitti jo seuraavaa versiota, Ju 287V-2, jossa oli kuusi suihkumoottoria siipien alla ja jonka oli määrä saavuttaa huippunopeus 800 km/h. Koneen oli määrä kantaa neljän tonnin pommikuorma.

Sekä V1 että keskeneräinen V2 jäivät kesäkuussa 1945 venäläisten käsiin. Jälkimmäinen kehitettiin valmiiksi ja sen on sanottu lentäneen 1000 km/h.
Neuvostoliittolaiset käyttivät Junkers Ju 287:ää pohjana kehittäessään EF-140 prototyyppiä.
 
AA4045_EF-132_real-1.gif

Junkers EF 132
Oli yksi Junkersin viimeistä projekteista.
Olkasiivet viistetty 35 asteen kulmaan taaksepäin. Siivet laskeutuivat hiukan rungosta siivenkärkiä kohti.
Kuusi Jumo 012 suihkumoottoria siipien tyvissä.
Keskirungossa 12-metrinen pommikuilu, johon n. 5000 kg:n pommilasti. Ohjaamo oli kokonaan lasitettu sekä paineistettu. Viiden hengen miehistö.
Puolustusaseistuksena kolme kauko-ohjattua tykkitornia, niissä kaikissa oli kaksoistykit.

Tuulitunnelimallia kokeiltiin alkuvuonna 1945. Täysikokoinen puinen näköismalli oli valmiina Junkersin Dessaun tehtaalla, kun neuvostojoukot valtasivat ja takavarikoivat kaikki EF 132 mallit ja komponetit. Koko tehdas henkilökuntineen siirrettiin Venäjälle lokakuussa 1946. Voi sitä ilon ja onnen päivää..;)

Projektia jatkettiin sosialistisesta onnenmaassa GOZ nro 1:ssä, valtion koetehtaalla. Mallista rakennettin liitokone, jonka käsittelyominaisuudet olivat poikkeuksellisen hyvät. Ensimmäinen protyypin valmistus oli hyvässä vauhdissa, kun projekti yllättäen keskeytettiin 1948.

On mielenkiintoista, että jenkkien B-47 pommikoneessa oli täsmälleen sama siipien nuolikulma kuin EF 132 :ssa ja laskutelineet olivat huomattavan samanlaiset. B-47 konetta valmistettiin yli 2000 kappaletta ja se pysyi USAF:n palveluksessa vuoteen 1969 saakka.

Wunderwaffe ketjuun tämä EF 132 olisi myös sopinut, mutta käynee tähänkin.
 
Nämä saksalaisten pommikoneprojektit olivat kyllä aika makeita.

Näitä samankaltaisuuksia miettiessä kannattaa aina muistaa, että johonkin tiettyyn tarkoitukseen on yleensä olemassa jokin tietynlainen "paras" ratkaisu. Eli jos rakennetaan keskiraskasta suihkupommituskonetta niin luultavaa on, että rakenneratkaisut ovat melko samanlaisia.
 
Ikarus kirjoitti:
15. huhtikuuta 1942 BL-154, BL-157 ja BL-159 räjähtivät Varbenitsan yläpuolella pudottaessaan pomminsa. Pommit räjähtivät irrotessaan koneesta. Tähystäjät vänrikit M. Koivula, J. Hamari ja P. Tuulio, ohjaajat kersantti V. Laurila, vänrikki E. Peltola ja lentomestari U. Nieminen sekä kk-ampujat kersantti U. Fennander, ylikersantti Y. Rekola ja kersantti S. Riutta kuolivat.
Klikkaa laajentaaksesi...

En tiennyt tästä, mutta outoa, että samalla lennolla kolme konetta kerralla samaan "vikaan". Haiskahtaa sabotaasilta.
 
Ikarus kirjoitti:
AA4045_EF-132_real-1.gif

Junkers EF 132
Oli yksi Junkersin viimeistä projekteista.
Olkasiivet viistetty 35 asteen kulmaan taaksepäin. Siivet laskeutuivat hiukan rungosta siivenkärkiä kohti.
Kuusi Jumo 012 suihkumoottoria siipien tyvissä.
Keskirungossa 12-metrinen pommikuilu, johon n. 5000 kg:n pommilasti. Ohjaamo oli kokonaan lasitettu sekä paineistettu. Viiden hengen miehistö.
Puolustusaseistuksena kolme kauko-ohjattua tykkitornia, niissä kaikissa oli kaksoistykit.

Tuulitunnelimallia kokeiltiin alkuvuonna 1945. Täysikokoinen puinen näköismalli oli valmiina Junkersin Dessaun tehtaalla, kun neuvostojoukot valtasivat ja takavarikoivat kaikki EF 132 mallit ja komponetit. Koko tehdas henkilökuntineen siirrettiin Venäjälle lokakuussa 1946. Voi sitä ilon ja onnen päivää..;)

Projektia jatkettiin sosialistisesta onnenmaassa GOZ nro 1:ssä, valtion koetehtaalla. Mallista rakennettin liitokone, jonka käsittelyominaisuudet olivat poikkeuksellisen hyvät. Ensimmäinen protyypin valmistus oli hyvässä vauhdissa, kun projekti yllättäen keskeytettiin 1948.

On mielenkiintoista, että jenkkien B-47 pommikoneessa oli täsmälleen sama siipien nuolikulma kuin EF 132 :ssa ja laskutelineet olivat huomattavan samanlaiset. B-47 konetta valmistettiin yli 2000 kappaletta ja se pysyi USAF:n palveluksessa vuoteen 1969 saakka.

Wunderwaffe ketjuun tämä EF 132 olisi myös sopinut, mutta käynee tähänkin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllähän tämä oikeastaan on what if- tai Wunderwaffe-osaston kone, mutta lupaavimmasta päästä. Ja lisää vettä myllyyn:

Lähde: Luftwaffe Secret Projects: Strategic Bombers 1935-1945
image.webp

Ja lisää väriä tähän tarinaan.
image.webp
image.webp
 
Viimeksi muokattu:
Ikarus kirjoitti:
Modellphoto_Ju287V1_1.png

Junkers Ju 287 oli saksalaisten toisen maailmansodan lopulla kehittämä nelimoottorinen raskassuihkumoottorikäyttöinen pommikone. Suunnittelusta vastasi Hans Wocke. Suunnittelu aloitettiin vuonna 1943 ja ensilentonsa kone lensi 8. elokuuta 1944. Ju 287V-1 prototyyppi käytti Junkers Jumo 004B -moottoreita, joista jokainen tuotti 900 kg työntövoiman. Saavutettu huippunopeus oli 550 km/h. Yksi protyyppi rakennettiin.

Siivissä käytettiin kaksoisnuolikulmaa joka oli eteenpäin eli negatiivinen.

Junkersin tehtaiden pommituksissa myös Ju 287V-1 kärsi vahinkoja ja tuotanto hidastui. Sodan loppua kohti Junkers kehitti jo seuraavaa versiota, Ju 287V-2, jossa oli kuusi suihkumoottoria siipien alla ja jonka oli määrä saavuttaa huippunopeus 800 km/h. Koneen oli määrä kantaa neljän tonnin pommikuorma.

Sekä V1 että keskeneräinen V2 jäivät kesäkuussa 1945 venäläisten käsiin. Jälkimmäinen kehitettiin valmiiksi ja sen on sanottu lentäneen 1000 km/h.
Neuvostoliittolaiset käyttivät Junkers Ju 287:ää pohjana kehittäessään EF-140 prototyyppiä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Huom. Ju 287: n jatkokehitelmä EF-140R yllä olevan viestin alimmassa kuvassa! Indeed what if... BMW kehitteli jo tehokkaampia moottoreita kuin nuo ensimmäisen sukupolven myllyt...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top