WW II pommittajat !

234-4.jpg

Arado Ar 234Blitz (Salama) kuvassa versio Ar 234 C.
Luftwaffen toisen maailmansodan lopulla palveluskäyttöön ottamasuihkumoottorikäyttöinenpommi- ja tiedustelukone, jonka versioita käytettiin myös tutkalla varustettuna yöhävittäjänä. Tämä ensimmäinen ja ainoa toisen maailmansodan aikana käyttöön tullut suihkumoottoripommikone oli myös yksi maailman ensimmäisistä heittoistuimella varustetuista lentokoneista. Tiettävästi ainoa säilynyt kone on museoituna Yhdysvalloissa National Air and Space Museumissa.

Arado Ar 234B osoittautui alitehoiseksi. Ongelma ratkaistiin suoraviivaisesti asentamalla 2 moottoria lisää. Näin syntyi malli Ar 234 C.
Ar 234 B koneita valmistettiin 210 kappaletta. Koneen runko ja siivet olivat pitkiä ja kapeita.
Suurin osa varhaisista Ar 234 koneista oli tiedustelukoneita. Koneet lensivät 700 km/h 9000-12000 metrissä ja olivat turvassa vihollisen hyökkäyksiltä.

Nelimoottorinen versio kulki keskikorkeuksissa yli 850km/h, maksiminopeus, ja oli hankala kiinni otettava liittoutuneiden hävittäjille. Nopeutta eivät rajoittaneet moottori vaan siiven malli. Suorilla siivillä on maksiminopeus, jonka yläpuolella ilman virtausnopeus kiihtyy siiven ympärillä, kunnes se paikallisesti saavuttaa äänen nopeuden. Tästä seurauksena epävakaa ja mahdollisesti kohtalokas lentotila.

Suunnitelija Rudinger Kosin kehitti siiven, jossa oli (crescent) kuun sirpin muotoinen nuolikulma. Sota ehti päättyä, ennen kuin prototyyppi valmistui.

Ominaisuudet Ar 234B-2: pituus 12,64 m, kärkiväli 14.44 m, suurin lentoonlähtöpaino 9800 kg, maksiminopeus 6000 metrissä 742 km/h, lentomatka 1630 km. Aseistus 2*20mm tykit osassa koneissa. 2000 kg:n pommilasti.
 
Viimeksi muokattu:
Monet ensimmäisistä AEW koneistahan olivat modifioituja pommikoneita joten ehkä tämä hauska nippelitieto kuuluu tänne.

Yhdysvaltain laivastohan alkoi jo toisen maailmansodan aikoihin visioimaan AEW koneita, jotka lähettäisivät tutkien havaitsemat tiedot datalinkin välityksellä laivoille torjunnan koordinoimiseksi. Tätä datan välitystä testattiin jo keväällä 1943 Bostonin liepeillä jossa 50 merimailin päässä oleva kone lähetti maa-asemalle tutkatietoja. Keväällä 1944 konvertoitiin yksi Grumman Avenger kantamaan AN/APS-20 tutkaa. Ensimmäiset Avenger TBM-3W tuotantokoneet toimitettiin US Navylle keväällä 1945.

1280px-TBM-3W_at_NAS_Patuxent_River_c1946.jpg


Tuo sama tutka oli käytössä myös Douglas Skyraiderin AEW versiossa, jota Brittien laivasto sai käyttöönsä 50 kappaletta vuonna 1951. Kun Skyraiderit alkoivat poistua käytöstä 60-luvulla ne korvattiin Brittiläistä tuotantoa olevilla Fairey Gannet koneilla, joihin nuo Skyraiderien AN/APS-20 tutkat siirrettiin. Ja kun kuninkallisen laivaston tukialusoperaatiot perinteisillä tukialuksilla loppuivat vuonna 1978, siirrettiin nuo tutkat jälleen kerran, tällä kertaa kuninkaallisten ilmavoimien Avro Shackleton merivalvontakoneisiin. Nämä olivat käytössä vuoteen 1991 asti kunnes ne korvattiin Boeing E-3 Sentry koneilla.

Eli AEW tutka joka oli testikäytössä jo vuonna 1944 palveli vuoteen 1991 asti ihan ensilinjan käytössä!
 
Jäin hypnonisoituna katsomaan tätä pätkää, jota ei nopean selailun perusteella vielä ole tänne linkattu. Puolen välin ilmataistelut ovat kovaa kamaa.
Päälle päätteeksi pommituskohtaus propaganda-Hollywood-tyylin sankarimusiikilla. Ah ja voi, siitä tuli ihan mieleen sarja "Raikulipojat lennossa". Tietäjät tietää...;).

Paitsi että kuvattu on totta, joten syytä vakavoitua kuoleman edessä. Konetta tippuu taivaalta, ei kaunisteltu tuossa filmissa.
Olen myös lukenut jostain tiedon, että B-17 vei jonnekin Berliinin tasalle vain 500 kilon pommikuorman. Liekö näin, mutta lopun pommituskohtauksissa pudotetut kuormat eivät tosiaan massiivisilta vaikuta.
Onkohan kenelläkään tilastotietoja liittoutuneiden pommituskoneiden tappioista noilta ajoilta?

 
Jäin hypnonisoituna katsomaan tätä pätkää, jota ei nopean selailun perusteella vielä ole tänne linkattu. Puolen välin ilmataistelut ovat kovaa kamaa.
Päälle päätteeksi pommituskohtaus propaganda-Hollywood-tyylin sankarimusiikilla. Ah ja voi, siitä tuli ihan mieleen sarja "Raikulipojat lennossa". Tietäjät tietää...;).

Paitsi että kuvattu on totta, joten syytä vakavoitua kuoleman edessä. Konetta tippuu taivaalta, ei kaunisteltu tuossa filmissa.
Olen myös lukenut jostain tiedon, että B-17 vei jonnekin Berliinin tasalle vain 500 kilon pommikuorman. Liekö näin, mutta lopun pommituskohtauksissa pudotetut kuormat eivät tosiaan massiivisilta vaikuta.
Onkohan kenelläkään tilastotietoja liittoutuneiden pommituskoneiden tappioista noilta ajoilta?


Kommentoin ihan vaan tuota videopätkää. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, mutta ainakin minua tuo tietokone-efektien ylenmääräinen käyttö inhottaa. Tulee tietokonepelit mieleen. Kyllä aitojen lentskarien käyttäminen kuvauksissa on poikaa. Esim. kaikkien ilmasotaelokuvien kruunaamaton kuningas "Taistelu Englannista" (Battle of Britain) on rautaa. Aidot Spitit ja Hurricanet ottavat mittaa "Espanjan Mersuista", eli Buchoneista (aitoja sataysejä kun ei liiemmin ole). Muita katsomisen arvoisia ovat mm. elokuvat "Memphis Belle" ja "Pilviin piirretty". Telkkarisarjoista 80-luvulla kuvattu "Piece of Cake" on todella hyvä.

Ymmärrän toki, että on helpompaa palkata pikselinvääntäjät hommiin, kuin vuokrata kalliilla kuvauksia varten aitoja vielä lentokunnossa olevia toisen maailmansodan sotalintuja. Mutta silti, aito on aina aito. Nimittäin umpisurkeitakin tietskarisotaleffoja löytyy. Näistä mainittakoon "Red Baron", "Flyboys" ja "Red Tails".


EDIT: Ääh, sori. Sekoitin vahingossa tuon linkittämäsi dokkarin tähän uutuustelkkarisarjan esittelyvideoon.

 
Kommentoin ihan vaan tuota videopätkää. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, mutta ainakin minua tuo tietokone-efektien ylenmääräinen käyttö inhottaa. Tulee tietokonepelit mieleen. Kyllä aitojen lentskarien käyttäminen kuvauksissa on poikaa. Esim. kaikkien ilmasotaelokuvien kruunaamaton kuningas "Taistelu Englannista" (Battle of Britain) on rautaa. Aidot Spitit ja Hurricanet ottavat mittaa "Espanjan Mersuista", eli Buchoneista (aitoja sataysejä kun ei liiemmin ole). Muita katsomisen arvoisia ovat mm. elokuvat "Memphis Belle" ja "Pilviin piirretty". Telkkarisarjoista 80-luvulla kuvattu "Piece of Cake" on todella hyvä.

Ymmärrän toki, että on helpompaa palkata pikselinvääntäjät hommiin, kuin vuokrata kalliilla kuvauksia varten aitoja vielä lentokunnossa olevia toisen maailmansodan sotalintuja. Mutta silti, aito on aina aito. Nimittäin umpisurkeitakin tietskarisotaleffoja löytyy. Näistä mainittakoon "Red Baron", "Flyboys" ja "Red Tails".


EDIT: Ääh, sori. Sekoitin vahingossa tuon linkittämäsi dokkarin tähän uutuustelkkarisarjan esittelyvideoon.

Ei se mitään. Mistäköhän johtuu, että dokkarin kuvana tubessa näkyy tuollainen tietokonekuva, vaikka itse filmi on aitoa?
Olen jopa hämmentävän paljon samaa mieltä elokuvalistastasi. Red Baron ostettiin kaverin kanssa ja katsottiin, ja sen päätteeksi väänsin sen oikeasti kahtia ja heitin roskiin. Sanoinkuvaamattoman surkea. Red Tails ei paljoa siitä jäänyt.
Tuo Piece of cake on jäänyt väliin jostain syystä. Itselleni kovin juttu oli Baa Baa Black Sheep eli typerästi suomennettu, Raikulipojat lennossa. Piru vie minkä vaikutuksen Corsair ja myöhemmin feikiksi osoittautunut Zero tekivät!
Musiikki on jäänyt unohtumattomasti mieleen. Tähän sitten mukaan Taisteluplaneetta Galactica ja myöhemmin Ritari Ässä, niin siinä oli hyvän nuoruuden alku... Taidan kyllä olla jonkin verran vanhempi?


Edit: :mad::mad::mad: Ja taas!!! Mistä tuo muovikuvatus tuohon ilmestyi!!
Pätee näemmä vain kohtaan 0:32 saakka, sitten katoaa 70-luku, tuo aika, jolloin miehet vielä olivat rautaa jne...
 
Viimeksi muokattu:
Ei se mitään. Mistäköhän johtuu, että dokkarin kuvana tubessa näkyy tuollainen tietokonekuva, vaikka itse filmi on aitoa?
Olen jopa hämmentävän paljon samaa mieltä elokuvalistastasi. Red Baron ostettiin kaverin kanssa ja katsottiin, ja sen päätteeksi väänsin sen oikeasti kahtia ja heitin roskiin. Sanoinkuvaamattoman surkea. Red Tails ei paljoa siitä jäänyt.
Tuo Piece of cake on jäänyt väliin jostain syystä. Itselleni kovin juttu oli Baa Baa Black Sheep eli typerästi suomennettu, Raikulipojat lennossa. Piru vie minkä vaikutuksen Corsair ja myöhemmin feikiksi osoittautunut Zero tekivät!
Musiikki on jäänyt unohtumattomasti mieleen. Tähän sitten mukaan Taisteluplaneetta Galactica ja myöhemmin Ritari Ässä, niin siinä oli hyvän nuoruuden alku... Taidan kyllä olla jonkin verran vanhempi?


Edit: :mad::mad::mad: Ja taas!!! Mistä tuo muovikuvatus tuohon ilmestyi!!

Joo, olen samoilla linjoilla kanssasi. Baa Baa Black Sheep:in ykköskauden ostin jokunen vuosi sitten dvd:nä. Ja onhan se ihan menevää korkkarirymistelyä. Aidot Corsairit on komeita. :)

Tässä vielä linkkinä pätkä tuost mainostamastani Piece of Cake:sta. Minusta hemmetin kova telkkusarja. Kertoo kuvitteellisen Spitfire-laivueen vaiheista 1939-40.

 
Joo, olen samoilla linjoilla kanssasi. Baa Baa Black Sheep:in ykköskauden ostin jokunen vuosi sitten dvd:nä. Ja onhan se ihan menevää korkkarirymistelyä. Aidot Corsairit on komeita. :)

Tässä vielä linkkinä pätkä tuost mainostamastani Piece of Cake:sta. Minusta hemmetin kova telkkusarja. Kertoo kuvitteellisen Spitfire-laivueen vaiheista 1939-40.

Nuorenahan nämä kaikki on katsottava, silloin oli se miljoona volttia mukana.
Mitä mieltä muuten olet, polttivatko ne aidon Hurricanen rungon siinä Battle of Britain:in alun Ranska-kohtauksessa? Eivät kai, mutta kaverin kanssa ollaan sitä kohtaa kelattu moneen kertaan, ja tosin aidon näköinen kyllä on replikaksi.
 
Nuorenahan nämä kaikki on katsottava, silloin oli se miljoona volttia mukana.
Mitä mieltä muuten olet, polttivatko ne aidon Hurricanen rungon siinä Battle of Britain:in alun Ranska-kohtauksessa? Eivät kai, mutta kaverin kanssa ollaan sitä kohtaa kelattu moneen kertaan, ja tosin aidon näköinen kyllä on replikaksi.

Ko. leffan kuvauksista on ollut ilmailualan lehdissä juttua. Muistelen vahvasti, että kaikki palasiksi poltetut ja räjäytetyt koneet olivat pirun taidokkaasi rakennettuja reproja. Ju-87 Stukat olivat isoja radio-ohjattavia lennokkeja. Muu lentokalusto olikin sitä ihteään. Elokuvatiimi haali kasaan sen verran Spitejä, Hurricaneja, Buchoneita ja niitä Espanjan lisenssillä valmistettuja He-111 -pommareita, että elokuvan kuvauksia varten oli haalittu kokoon maailman 35:ksi suurimmat "ilmavoimat".
 
Ko. leffan kuvauksista on ollut ilmailualan lehdissä juttua. Muistelen vahvasti, että kaikki palasiksi poltetut ja räjäytetyt koneet olivat pirun taidokkaasi rakennettuja reproja. Ju-87 Stukat olivat isoja radio-ohjattavia lennokkeja. Muu lentokalusto olikin sitä ihteään. Elokuvatiimi haali kasaan sen verran Spitejä, Hurricaneja, Buchoneita ja niitä Espanjan lisenssillä valmistettuja He-111 -pommareita, että elokuvan kuvauksia varten oli haalittu kokoon maailman 35:ksi suurimmat "ilmavoimat".
Helpotuksen huokaus. Niinhän me arveltiinkin, mutta ovat kyllä nähneet kunnioitettavan paljon vaivaa pelkkään poltettavaan koneeseen. Ne rungon kaaretkin, mitkä paljastuu esiiin...
En jaksa kaivaa kaapista, että mikä 50-luvun jenkkileffa on kyseessä, mutta siinä kyllä paloi oikea Catalina Cuadalcanalilla. Varmaankin vain hyvälaatuista IIWW-rainaa. Sankareina Hellcatit, jotka esittivät Wildcatteja.
Hetkinen, Flying Leathernecks, 1951, John Wayne himself.
 
Vaikuttipa tapahtuvan paljon navigointivirheitä heillä?
 
BlenheimIV.jpg

Pidetäänpä tätäkin ketjua hieman vireessä.

Bristol Blenheim IV.
Vuodenvaihteessa 39-40 saapui ilmoitus, että Bristolista olisi noudettavissa 12 kpl pitkänokkaa.
Ongelmia tulisi myöhemmin aiheuttamaan koneen vaatima 100-oktaaninen bensa, radioiden erilainen jaksoluku ja englantilaiset pommiripustimet.

Moottoreina Mercyryn tehokkaampi XV-malli, jossa hevosvoimia 840:n sijaan 920. Yliahtopainejärjestelmä käytti 100-oktaanista bensiiniä, jota varten siivissä oli lisäsäiliöt. Jos tuli tiukka tilanne, tuli yliahto kytkeä päälle ja odottaa hetki bensan vaihtumista putkistossa 87-oktaanisesta sataseksi.
Yliahtoa käyttämällä oli mahdollista saavuttaa 5000 metrissä 500 km/h nopeus, kun vanhemman sarjan koneilla yllettiin parhaimmillaan 458 km/h vauhtiin. Mark IV oli siis nopeampi, mark I lyhyempänä hieman ketterämpi. Mark IV:ssä oli lähes metrin pitempi nokka ja nokkaa oli toispuolisesti madallettu lentäjän näkyvyyden parantamiseksi.

Pitkänokkien tusinalla oli tarkoitus varustaa uusi Pommituslentolaivue 42. Uudenvuoden aaton aattona kapteeni Armas Eskolan johtama noutoryhmä ahtautui Turussa Aero Oy:n Ju 52:een. Valilasku Brommassa ja Eskola seurueineen uudenvuoden viettoon Tukholmalaiseen ravintolaan. Kun ravintolassa selvisi, että kyseessä on suomalailentäjät matkalla Britanniaan ja pöytä laitettiin koreaksi, varustettuna Suomen ja Ruotsin lipuilla. Laskua ei pyydettäessä saatu, vaan sanottiin että se on maksettu.

RAF passasi myös noutajia perillä huolella, suomalaiset saivat jälleen sankarien vastaanoton.

BL- Mark IV:n tyyppikoulutus vei neljä päivää. Tammikuun 17. pv neljä kolmen koneen ryhmää, tunnuksilla BL-122 - 133 aloitti matkan kohti kotia.
Ensimmäinen etappi Skotlannin Perth. Kun matka jatkui Pohjanmeri näytti armottomuutensa, BL-127, lentomestari Rudolf Gottchalk ja kersantti Pekka Kallakari katosivat sumuun, lopullisesti. Vain kymmenen konetta laskeutui 21.1.1940 Luonetjärvelle, BL-125 jäi Ruotsiin tehtyään mahalaskun startin jälkeen pellolle, moottori sammui. Koneen korjaukseen meni kuukausia.
 
Pistetäänpä "havainto": Lancaster "Vera" kurvaili 18.10. Toronton taivaalla. Kuvaa en saanut, saundit olivat komeat:

v0_master.jpg


Kone majailee Canadian Warplane Heritage Museumissa Hamiltonissa. Siellä ei tullut käytyä, mutta Ottawan sotahistorillinen museo ja Buffalon sotamuseo tuli nähtyä.
 
Pistetäänpä "havainto": Lancaster "Vera" kurvaili 18.10. Toronton taivaalla. Kuvaa en saanut, saundit olivat komeat:

v0_master.jpg


Kone majailee Canadian Warplane Heritage Museumissa Hamiltonissa. Siellä ei tullut käytyä, mutta Ottawan sotahistorillinen museo ja Buffalon sotamuseo tuli nähtyä.
Lienee tämä.
http://www.warplane.com/vintage-aircraft-collection/aircraft-history.aspx?aircraftId=4

The Museum's Lancaster Mk. X was built at Victory Aircraft, Malton in July 1945 and was later converted to a RCAF 10MR configuration. In 1952, it suffered a serious accident and received a replacement wing centre section from a Lancaster that had flown in combat over Germany. It served as a maritime patrol aircraft, with No. 405 Squadron, Greenwood, NS and No. 107 Rescue Unit, Torbay, Newfoundland for many years and was retired from the RCAF in late 1963. With help from the Sulley Foundation in 1977, it was acquired from the Royal Canadian Legion in Goderich, Ontario, where it had been on outside display. Eleven years passed before it was completely restored and flew again on September 24, 1988. The Lancaster is dedicated to the memory of P/O Andrew Mynarski and is referred to as the “Mynarski Memorial Lancaster”. It is painted in the colours of his aircraft KB726 – VR-A, which flew with RCAF No. 419 (Moose) Squadron. Andrew Mynarski won the Victoria Cross, the Commonwealth’s highest award for gallantry, on June 13, 1944, when his Lancaster was shot down in flames, by a German night fighter. As the bomber fell, he attempted to free the tail gunner trapped in the rear turret of the blazing and out of control aircraft. The tail gunner miraculously survived the crash and lived to tell the story, but sadly Andrew Mynarski died from his severe burns.
 
De Havilland Tiger Moth. Sodan aikana oli kalustona 28 lentokoulussa Britanniassa, 25 Kanadassa, 12 Australiassa, 4 Rodesiassa, 7 Etelä-Afrikassa ja kahdessa Intiassa. Ja miksi tämä on pommikoneet-ketjussa?
Koska saksalaisten maihinnousua torjumaan varustettiin 350 Tiger Mothia kevyiksi pommittajiksi tai maataistelukoneiksi, miten vain. Koneisiin teetettiin ripustimet kahdeksalle 9,1 kilon pommille. Myös yhtä sadan kilon pommia kokeiltiin.
Netin mukaan myös jonkinlaista koneeseen asennettua viikatetta, jolla olisi käyty laskuvarjojäääkärien varjojen kimppuun kokeiltiin. Samoin kuin rotanmyrkkyä olisi ruiskutettu tästä koneesta maihinnousurannoille.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Banquet

1024px-DH_82A_Tiger_Moth_-_N81DH.jpg


@Ikarus , mikäli oikein käsitin, tämä on hieman hitaampi kuin sinun koneesi. Jos ne urheat 350 konetta urheine lento-oppilaineen olisi lähetetty rynnäköimään, niin oliskohan kymmenen prosenttia nähnyt seuraavan päivän?
https://en.wikipedia.org/wiki/De_Havilland_Tiger_Moth
 
De Havilland Tiger Moth. Sodan aikana oli kalustona 28 lentokoulussa Britanniassa, 25 Kanadassa, 12 Australiassa, 4 Rodesiassa, 7 Etelä-Afrikassa ja kahdessa Intiassa. Ja miksi tämä on pommikoneet-ketjussa?
Koska saksalaisten maihinnousua torjumaan varustettiin 350 Tiger Mothia kevyiksi pommittajiksi tai maataistelukoneiksi, miten vain. Koneisiin teetettiin ripustimet kahdeksalle 9,1 kilon pommille. Myös yhtä sadan kilon pommia kokeiltiin.
Netin mukaan myös jonkinlaista koneeseen asennettua viikatetta, jolla olisi käyty laskuvarjojäääkärien varjojen kimppuun kokeiltiin. Samoin kuin rotanmyrkkyä olisi ruiskutettu tästä koneesta maihinnousurannoille.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Banquet

1024px-DH_82A_Tiger_Moth_-_N81DH.jpg


@Ikarus , mikäli oikein käsitin, tämä on hieman hitaampi kuin sinun koneesi. Jos ne urheat 350 konetta urheine lento-oppilaineen olisi lähetetty rynnäköimään, niin oliskohan kymmenen prosenttia nähnyt seuraavan päivän?
https://en.wikipedia.org/wiki/De_Havilland_Tiger_Moth

Mothin matkanopeus näkyy olevan sama kuin ultra Ikarus C42 B:n 150 km/h. Kuormattavuus Mothissa noin kaksinkertainen.
Hyvä veikkaus tuo 10 %, päivähyökkäyksinä oppilaiden joutavaa tapattamistahan homma olisi ollut.

Toisaalta venäläiset pääsi hyviin tuloksiin yöpommittajana hermosaha Po-2:lla, joka oli vielä hitaampi ritsa kuin tuo Moth.
Yölentäminen vaatii kylläkin runsaammin kokemusta ja mittarilentovarustuksen sekä koulutuksen. Tuota Po-2:ta oli vaikea hävittäjällä ampua, se oli niin hidas, että hävittäjän sakkausnopeus oli isompi kuin hermosahan matkavauhti 110 km/h. Ja kun kone on hidas, on sen kaartosäde pieni, kone pyörähtää melkein paikallaan. Hävittäjän väistämisessä hyvä ominaisuus.
 
Mothin matkanopeus näkyy olevan sama kuin ultra Ikarus C42 B:n 150 km/h. Kuormattavuus Mothissa noin kaksinkertainen.
Hyvä veikkaus tuo 10 %, päivähyökkäyksinä oppilaiden joutavaa tapattamistahan homma olisi ollut.

Toisaalta venäläiset pääsi hyviin tuloksiin yöpommittajana hermosaha Po-2:lla, joka oli vielä hitaampi ritsa kuin tuo Moth.
Yölentäminen vaatii kylläkin runsaammin kokemusta ja mittarilentovarustuksen sekä koulutuksen. Tuota Po-2:ta oli vaikea hävittäjällä ampua, se oli niin hidas, että hävittäjän sakkausnopeus oli isompi kuin hermosahan matkavauhti 110 km/h. Ja kun kone on hidas, on sen kaartosäde pieni, kone pyörähtää melkein paikallaan. Hävittäjän väistämisessä hyvä ominaisuus.
Taisinpa katsoa tiedot väärästä Ikaruksesta :(.
Yöllä käytettäessä olisivat olosuhteet karsineet kalustoa ja väkeä rajusti. Toisaalta, tuossa vaiheessa olisi ollut käytettävissä I maailmansodan lentäjiä. Noin nelikymppisinä, mutta suuren kokemuksen omaavina, olisivat olleet kelvollisempia kuin nuoret lento-oppilaat. Olivatkohan kuitenkin tuossa vaiheessa kaikki RAF:n palveluksessa, vähintään kouluttajina? En ole nähnyt mainintaa tästä seikasta koskaan.

Hermosahana kyllä tehokas, mutta käsittääkseni briteillä oli tarkoitus tulla Motheilla maihinnousurantojen päälle matallalle pommittamaan. Se tarjoaa jo mahdollisuuksia osastona ampuvalle kiväärijalkaväellekin, ja jos vähänkin on valaistusta niin... Päivällä tietysti itsemurhakeikka.
En ole niin perehtynyt venäläisten toimintaan, että oliko se PO-2:lla oikeasti tehokasta vai pelkkää unien häirintää. PO-2:n matkavauhdista, muistanko oikein, että Koreassa jenkkien tutkayöhävittäjä putosi, kun sakkasi vahingossa yrittäessään pysyä hermosahan tuntumassa.
 
Back
Top