North American P-51 Mustang
Protyyppi NA-73X koottiin 117 päivässä. Siinä oli Allison V-1710-39 moottori, 1100 hv. Kone oli ensimmäinen, missä otettiin käyttöön vähävastuksellinen laminaariseen virtaukseen perustuva siipi, joka on paksumpi taempana. Siipi on matala ja tasakärkinen.Vastusta vähennettiin myös asentamalla jäähdyttimen komu lentäjän taakse rungon alapuolelle. Protyyppi lensi ensimmäisen kerran 23. huhtikuuta 1941.
Protyypistä muokattiin XP-51, jonka Britit nimesivät Mustang I. He tekivät koneella kokeita ja huomasivat, että sen alakorkeuksien liikehtimiskyky ja nopeus oli ylivoimainen verrattuna Kittyhawkiin, Airacobraan tai Spitfireen. Huippunopeus oli 615 km/h 3960 metrissä.
Britit ostivat Mustang I A:ta ja päättivät käyttää sitä alakorkeuksien väkivaltaisissa tiedustelutehtävissä, jolloin kamera oli sijoittettu lentäjän taakse.
Syksyllä 1942 Majuri Thomas Hitchook keksi ehdottaa, että Mustangista voisi helposti kehittää kaukotoiminta hävittäjän, asentamalla siihen Rols-Royce Merlinin. Tämä oli nerokas oivallus, joka sai myös kannatusta. 5 Mustang I konetta lähetettiin Rols Roycelle ja niihin asennettiin RR Merlin 65, ja loppu on historiaa.
P-51 D mallin koneissa oli moottori Packard Merlin V-1670-7, kuusi 12,7 mm konekivääriä, kussakin 400 kuulaa, K-14 kiinteäristikkoinen heijastustähtäin.
Moottori kesti ahtopainetta nousun aikana 61 tuumaa ja taistelun aikana mikäli tarvittiin 67 tuumaa hätävoimaa viideksi minuutiksi.
Kun kaasu oli lähes täysin auki 5200 m korkeudessa, automaattinen barometrikytkin sääti ahtimen äärisentoon ja nousu jatkui rivakasti 9100 metriin asti.
Tästä D ja hieman parannetusta K mallista tuli menestyneimmät ja eniten rakennetut Mustang mallit. Jo varhaisissa D malleissa rungon päälle asennettiin selkäevä parantamaan suuntavakavuutta, tässä mallissa oli jo madallettu takarunko sekä kuplakuomu.
P-51 D pääsi tositoimiin välittömästi ennen Normandian maihinnousua. Kun Herman Göring näki ensimmäisen kerran Mustangit Berliinin päällä, kerrotaan hänen todenneen; Sota on hävitty!
Jotta koneen erinomaisesta suorituskyvystä saataisiin kaikki irti VIII hävittäjälennosto otti ensimmäisten joukossa G-puvun. Ainoa haitta näistä varusteista oli, että lentäjä kesti enemmän kuin kone ja tiukassa kurvaamisesta Mustangeja palasi usein siivet vääntyneinä ja niitit irti.
Kun P-51 D mallin valmistus päättyi elokuussa 1945, oli niitä lähtenyt tuotantolinjoilta 15484 kpl.
Saksalainen ässä, muistaakseni Rall, pääsi kokeilemaan sotasaalis Mustangia. Hän totesi lennon jälkeen, että se tekee kaiken sen mitä ME tai FW, mutta paremmin. Toki ME-109 FW 190 tai FW 190 D9 pärjäsi Mustangille silloin kun saksalaiskonetta lensi tekijämies, eikä ylivoima ollut murskaava. Usein nämä molemmat tekijät puuttuivat.
Mustangit lähes teurasti Erich Hartmannin Romaniassa. 8 Mustangia tuli päälle ja vaikka 109:n puikoissa oli maailmanhistorian ilmavoittotilaston ykkönen, oli lähtö äärimmäisen lähellä, vaikka Hartman teki kaikki temput mitkä osasi. Ja hän kyllä osasi. Hartman joutui lopulta hyppäämään, kun polttoaine
loppui. Jenkit harrasti ässäjahtia, eli ampuivat varjon varaan joutunutta, mutta kaikki ei tähän kuitenkaan ryhtyneet. Bubi tuli hengissä varjon varassa maahan.
Kone oli nopea, 703 km/h, liikehtimiskykyinen, toimintasäde lisäpallit kiinni uskomaton ja voimakkaasti aseistettu. Ohjaamo oli tilava ja siitä oli ensiluokkainen näkyvyys joka suuntaan.
Kun USAF:n pilotit lensi 7-8 h saattolentoja lisähapella korkealla, oli he niin jäykkiä ja väsyneitä, että heidät piti nostaa pois koneista.
Miten he hoitivat luonnolliset tarpeensa, siitä ei minulla ole tietoa. Lämmittihän se tietysi kivasti lahkeessa, hetken..
Kaikki ominaisuudet huomioiden voidaan todeta kyseessä olleen WW2:n paras mäntämoottorihävittäjä.
