Yleisesti seoksen rikastamisella tarkoitetaan pakokaasujen lämpötilan laskemista, jotta mäntä/männät eivät "sula".
Laihentamisella normaalissa matkalennossa säädetään / tähdätään taloudelliseen lentämiseen.
Ja hieman täsmällisemmin ko. operaatio sujuu pakokaasulämpömittarin avulla.
Spitfirestä ei heikkoa hajuakaan, mutta Cessnassa näin:
Seoksen laihentaminen pakokaasun lämpömittarin avulla;
Lisävarusteena toimitettavan pakokaasun lämpömittarin avulla seosta voidaan laihentaa matkalennolla 75% :n tai sitä pienemmillä tehoilla. Säädä seos mittarin avulla osoittimen huippuarvoon, joka merkitsee kuuminta pakokaasun lämpötilaa, ja rikasta seosta tästä.
Ensimmäisten 50 lentotunnin ajan, tai niin kauan että öljyn kulutus on tasoittunut uudella moottorilla, on matkalennolla käytettävä 75 %:n tehoa. Näin varmistutaan moottorin osien, kuten männänrenkaiden paikalleen asettumisesta. Näin on meneteltävä aina uuden moottorin käyttöönoton yhteydessä tai sylinterin vaihdon tai peruskorjauksen jälkeen.
Parhaan tuloksen saamiseksi, laihenna vähän kerrallaan ja odota noin 10 sekuntia seosvivun liikuttelun välillä, kun lähestytään EGT-huippua. EGT vaatii hiukan aikaa tasaantuakseen ja näin saadaan tarkempi tulos.
Vähän polttomoottori teoriaa;
Moottorin polttoaineena käytettävä bensiini on maaöljystä jalostettua helposti haihtuvaa nestettä, joka koostuu lähes kokonaan hiilestä (n.86 painoprosenttia) ja vedystä (n.14 painoprosenttia). Bensiini sisältää myös eräitä lisäaineita, mutta niitä on hiileen ja vetyyn verrattuna todella vähän. Moottori ei kuitenkaan toimi pelkällä bensiinillä, vaan bensiini on sekoitettava tiettyyn määrään happea, jotta saadaan aikaan syttymis- ja palamiskelpoinen seos. 1kg bensiiniä vaatii noin 3,4kg happea palaakseen täydellisesti. Tarvittava happi saadaan moottoriin imettävästä ilmasta, jossa sitä on liki 23 painoprosenttia. Yhden bensiinikilogramman täydellistä palamista varten tarvitaan siis noin 14,7kg ilmaa. Tälläista 1:14,7-seossuhdetta kutsutaan teoreettisesti oikeaksi eli stokiometriseksi seossuhteeksi. Stokiometrinen seossuhde ei kuitenkaan ole läheskään aina paras mahdollinen sen paremmin moottorin tehon ja käynnin laadun, kuin polttoaineenkulutuksenkaan kannalta, joten seoksen on tarpeen mukaan oltava joko rikas tai laiha. Seosta kutsutaan rikkaaksi, kun ilmaa on bensiiniin nähden liian vähän eli vähemmän kuin 14,7kg yhtä bensiinikilogrammaa kohti. Päinvastaisessa tapauksessa eli laihassa seoksessa on ilmaa liikaa eli yli 14,7kg yhtä bensiinikilogrammaa kohti. Eri tilanteisiin sopivina seossuhderajoina voidaan pitää seuraavia:
Seossuhde: Kylmäkäynnistys =1:2-3, Joutokäynti= 1:7-10 , kevyellä kaasulla=1:14-16 , Täyskaasu=1:10-14
Bensiinin ja ilman seoksen muodostaminen tapahtuu kaasuttimessa, jonka tehtävää ei siis voi pitää kovinkaan helppona eri tilanteiden vaatiman ideaalisen seossuhteen vaihdellessa hyvin laajoissa rajoissa,riittävällä tarkkuudella, tosin nykyään ruiskutus systeemit ovat huomattavasti tarkempia ja ei niin arkoja jäätämiselle.
Ps. nykyään käytössä on hyviä seossuhde mittareita.
edittiä, hieman jouduin muotoilemaan uudestaan.
