Ydinaseet

Niin jos uhkakuvaan ei ole varauduttu a) liittoutumalla b) valmistautumalla kestämään useamman ydinaseen isku mikä on Suomelle ihan relevantti mahdollisuus.
Ydinasetta ei "kestetä" eikä siihen "valmistauduta". Sodat ovat sotia ja liittoumat liittoumia mutta ydinaseet ovat jotain muuta eikä niihin päde mikään normilogiikka. Ne luovat oman todellisuutensa jolla on omat sääntönsä.

Jos suomeen oikeasti joskus ammutaan ydinase, suomen johdolla on yksi ja vain yksi tehtävä. Eli kaivaa joka ikinen valkoinen rätti ja heiluttaa sitä. Miksi luulet, että Japani antautui samalla hetkellä kun 2 nykymitassa pikkuista ydinpommia posahti kun he muuten olivat valmiit taistelemaan vaikka kuinka epätoivoisesti?

En tarkoita sinua, mutta joskus pelottaa etteivät kaikki ihan ymmärrä minkälaisista aseista puhutaan.
 
Miksi luulet, että Japani antautui samalla hetkellä kun 2 nykymitassa pikkuista ydinpommia posahti kun he muuten olivat valmiit taistelemaan vaikka kuinka epätoivoisesti?
Ei se antautunut erityisesti niiden takia. Tokion palopommituksella oli saavutettu isompi tuho. Antautuminen johtui ehkä enemmän siitä, että NL julisti myös sodan. Tämän myötä toivo heidän saamisesta rauhanvälittäjäksi hävisi ja olisi ehkä vielä pahempi ajatus ollut joutua antautumaan NL:le.

Haluja antautua asettamatta ehtoja esti merkittävästi se, että keisarinvallan päättyminen ei ollut hyväksyttävää. Keisarin päätettyä antautua oli vielä vallankaappausyritys estää se.

The Potsdam Declaration​

The Potsdam Conference, which met from 17 July to 2 August 1945, was held in very different circumstances. Germany had been defeated, the Japanese Imperial Army had started crumbling and the United States had acquired the Atom bomb. The cooperation of the Soviet Union was no longer needed.

On 26 July, Churchill, Truman and Chiang Kai-shek issued the Potsdam Declaration, which outlined the terms of surrender for Japan. Stalin attended the Potsdam Conference but did not sign the Declaration, because the neutrality pact with Japan was still valid.

However, on 8 August 1945, two days after the atomic bombing of Hiroshima and the day before the second bomb fell on Nagasaki, the Soviet Union declared war on Japan. The news of impending war with the Soviet Union sent shockwaves through Japanese policy makers: just before he left Moscow for the Conference, Stalin had received a personal message from the Japanese Emperor, asking him to act as intermediary between Japan and the United States. The Soviet betrayal was an important factor in forcing Japan to surrender.

The Soviets launched their invasion simultaneously on three fronts in the east, west and north of Manchuria, the day after the declaration of war. Soviet forces also conducted amphibious landings in Japan’s colonial periphery: Japan’s Northern Territories, on Sakhalin Island. The Soviet landings in Sakhalin faced significant Japanese resistance, but gradually succeeded in consolidating control over the entire island. By the night of Tuesday 14 August 1945, the Japanese government had sent a letter of surrender. The American Secretary of State Mr Byrnes considered, on behalf of the Allies, that it amounted to satisfactory acceptance of the terms of the Potsdam Declaration.

At 10:00 on 14 August 1945, as the situation deteriorated, the Emperor declared before his cabinet at the Imperial conference: ‘The military situation has changed suddenly. The Soviet Union entered the war against us. Suicide attacks can’t compete with the power of science. Therefore, there is no alternative but to accept the Potsdam terms.

While the Emperor had an audience with his cabinet, a military coup was attempted by a faction led by Major Kenji Hatanaka. The rebels tried to seize control of the imperial palace to stop the Emperor announcing the surrender, but they failed and the coup was crushed shortly after dawn.

Nuclear weapons shocked Japan into surrendering at the end of World War II—except they didn’t. Japan surrendered because the Soviet Union entered the war. Japanese leaders said the bomb forced them to surrender because it was less embarrassing to say they had been defeated by a miracle weapon. Americans wanted to believe it, and the myth of nuclear weapons was born.
Look at the facts. The United States bombed 68 cities in the summer of 1945. If you graph the number of people killed in all 68 of those attacks, you imagine that Hiroshima is off the charts, because that’s the way it’s usually presented. In fact, Hiroshima is second. Tokyo, a conventional attack, is first in the number killed. If you graph the number of square miles destroyed, Hiroshima is sixth. If you graph the percentage of the city destroyed, Hiroshima is 17th.

Clearly, in terms of the end result—I’m not talking about the means, but in terms of the outcome of the attack—Hiroshima was not exceptional. It was not outside the parameters of attacks that had been going on all summer long. Hiroshima was not militarily decisive.
The Soviet Union’s declaration of war, on the other hand, fundamentally altered the strategic situation. Adding another great power to the war created insoluble military problems for Japan’s leaders. It might be possible to fight against one great power attacking from one direction, but anyone could see that Japan couldn’t defend against two great powers attacking from two different directions at once.

The Soviet declaration of war was decisive; Hiroshima was not.

After Hiroshima, soldiers were still dug in in the beaches. They were still ready to fight. They wanted to fight. There was one fewer city behind them, but they had been losing cities all summer long, at the rate of one every other day, on average. Hiroshima was not a decisive military event. The Soviet entry into the war was.

And they said this. Japan’s leaders identified the Soviet Union as the strategically decisive factor. In a meeting of the Supreme Council in June to discuss the war in general, policy, they said Soviet entry would determine the fate of the empire. Kawabe Toroshiro said, "The absolute maintenance of peace in our relations with the Soviet Union is one of the fundamental conditions for continuing the war."

Japan’s leaders said Hiroshima forced them to surrender because it made a terrific explanation for losing the war. But the facts show that Hiroshima did not force Japan to surrender.

If nuclear weapons are a religion, Hiroshima is the first miracle. What do we make of a religion when its miracles turn out to be false? Nuclear weapons shocked Japan into surrendering in World War II—except they didn’t.
Oli tosiaan win-win sekä japanilaisille että yhdysvaltalaisille jos asiaa mietitään näin. Kunniakysymys on olennainen.
 
Viimeksi muokattu:
Japanin antautuminen oli joo monimutkainen prosessi, ja sodanjohto oli jo pitkään tiennyt tilanteen olevan epätoivoinen. Keisari-instituutioon kajoaminen olisi ollut japanilaisille pyhäinhäväistys, jota ei voitu kuvitellakaan (ja tämä ehtohan ehdottomaan antautumiseen lopulta myös saatiin). Ydinpommien shokeeraava luonne kyllä helpotti asian perustelemista rahvaalle, jolta sotatilanteen surkeus oli pidetty osin salassa: kun jo luonnonvoimatkin kävivät Japania vastaan, ei keisarilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin päättää sota, ja pitikin radiopuheen kansalle, mikä sekin oli ennenkuulumatonta. Harry S Truman taas pelasi bluffia julistaessaan, että yksi japanilainen suurkaupunki pyyhitään maan päältä joka viikko, kunnes maa antautuu - kolmatta pommia ei ollut olemassa. Tästä voidaan päätellä, että amerikkalaiset itsekin uskoivat atomipommin olevan vastaansanomaton argumentti (pitää myös muistaa ne valtavat resurssit, mitä Manhattan-projektiin oltiin juuri siksi investoitu).

Liittyy:



On tavallaan onni, että ydinasetta kohtaan jäi elämään tietty ylimääräinen myytti sodan päättäneenä ihmeaseena. Se todennäköisesti piti kynnystä niiden käyttöön korkealla, vaikka Curtis LeMay ja oliko Douglas MacArthur tosissaan ehdottivat Korean sodan ratkaisuksi Jalu-joen laakson ydinpommittamista atomierämaaksi. Poliittinen hinta olisi ollut liian kova, ja lisäksi Neuvostoliitolla oli jo oma ydinaseensa.

Sinänsä ydinaseiden käyttöön on varauduttu niin kauan, kuin niitä on ollut olemassa. Nehän ovat douhetismin luonnollinen jatkumo, ja väestönsuojeluun ja sotakaluston ABC-suojaukseen kiinnitettiin ihan merkittävästikin huomiota läpi koko kylmän sodan. Vähintään taktisten ydinaseiden käyttöä pidettiin lähes varmana, mikäli NATO ja Varsovan liitto olisivat käyneet täyteen rähinään.
 
Ydinasetta ei "kestetä" eikä siihen "valmistauduta". Sodat ovat sotia ja liittoumat liittoumia mutta ydinaseet ovat jotain muuta eikä niihin päde mikään normilogiikka. Ne luovat oman todellisuutensa jolla on omat sääntönsä.

Jos suomeen oikeasti joskus ammutaan ydinase, suomen johdolla on yksi ja vain yksi tehtävä. Eli kaivaa joka ikinen valkoinen rätti ja heiluttaa sitä. Miksi luulet, että Japani antautui samalla hetkellä kun 2 nykymitassa pikkuista ydinpommia posahti kun he muuten olivat valmiit taistelemaan vaikka kuinka epätoivoisesti?

En tarkoita sinua, mutta joskus pelottaa etteivät kaikki ihan ymmärrä minkälaisista aseista puhutaan.

Kuten @Samovarius jo sivusi, niin tuohan oli kylmän sodan päivinä ihan se perusskenaario. Lentokentille, satamiin ym. olisi sopivissa oloissa tullut taktiset kärjet niin idän kuin lännen suunnasta.

Jos joku alkaa edistämään Suomen vastaisia sotatoimia sienipilvillä, niin siinä tilanteessa varmasti käy huonosti. Toisaalta kohtilentävät ydinkärjet voivat yhtä hyvin olla seurausta esim. Venäjän kuolinkouristuksista, eräänlainen amok-juoksu tai laajennettu itsemurha. Ei sieltä välttämättä ole tulossa perästä 10 armeijakuntaa.
 
Kuten @Samovarius jo sivusi, niin tuohan oli kylmän sodan päivinä ihan se perusskenaario. Lentokentille, satamiin ym. olisi sopivissa oloissa tullut taktiset kärjet niin idän kuin lännen suunnasta.

Jos joku alkaa edistämään Suomen vastaisia sotatoimia sienipilvillä, niin siinä tilanteessa varmasti käy huonosti. Toisaalta kohtilentävät ydinkärjet voivat yhtä hyvin olla seurausta esim. Venäjän kuolinkouristuksista, eräänlainen amok-juoksu tai laajennettu itsemurha. Ei sieltä välttämättä ole tulossa perästä 10 armeijakuntaa.

Niin. Ja kuten @Samovarius sanoi, niiden käyttöä pidettiin varmana ja siksi sotaa ei tullut, koska kaikesta puheesta huolimatta kaikki oikeasti ymmärsivät, että ydinaseet merkitsevät jotain muuta kuin pommilauttojen jauhamista ja tykistön jylinää. Niiden käytöstä ei kukaan selviä voittajana eikä edes hyvänä kakkosena.

Nykyään 200-400 strategista taistelukärkeä riittää siirtämään minkä tahansa maan esiteolliselle aikakaudelle. Yhteiskunta siinä mielessä kuin se tällä hetkellä käsitetään yksinkertaisesti loppuu. Suomelle riittää noin 10 paukkua niin ne ketkä pystyvät, voivat alkaa hakeutua Somaliaan orjiksi.

Monet tekevät sen virheen, että he laskevat vain primäärit ja sekundääriset seuraukset. Vaikka niitä seuraavat vaikutukset ovat vähintään yhtä pahoja ja joiden vaikutus on paljon pitkäkestoisempi.
 
Ydinasetta ei "kestetä" eikä siihen "valmistauduta". Sodat ovat sotia ja liittoumat liittoumia mutta ydinaseet ovat jotain muuta eikä niihin päde mikään normilogiikka. Ne luovat oman todellisuutensa jolla on omat sääntönsä.

Jos suomeen oikeasti joskus ammutaan ydinase, suomen johdolla on yksi ja vain yksi tehtävä. Eli kaivaa joka ikinen valkoinen rätti ja heiluttaa sitä. Miksi luulet, että Japani antautui samalla hetkellä kun 2 nykymitassa pikkuista ydinpommia posahti kun he muuten olivat valmiit taistelemaan vaikka kuinka epätoivoisesti?

En tarkoita sinua, mutta joskus pelottaa etteivät kaikki ihan ymmärrä minkälaisista aseista puhutaan.
Ei ensimmäisestä ydinaseesta kuulu reagoida noin, se olisi ainoastaan sotilaskohteeseen suunnattu taktinen lataus ja todennäköisesti nimenomaan de-eskalaatioyrityksellä. Toisen käyttöön on kuitenkin vielä korkeampi kynnys, koska se veisi sodan ihan konkreettisesti ydinsodaksi käyttökohteiden valinnassa, ensimmäinen olisi vasta demonstraatio.

Jos lähtökohta harjoittelussa on se, että ensimmäinen johtaa antautumiseen, on myös sen ensimmäisen uhriksi joutuminen todennäköisempää, koska sillä saavutettaisiin kaikki tavoitteet. Perinteinen pelkuruusasetelma siis, pitää valmistautua jotta ei anneta kuvaa siitä, että sitä pelätään niin paljon, että sillä saisi minkä tahansa halutun strategisen vaikutuksen.
 
Niin. Ja kuten @Samovarius sanoi, niiden käyttöä pidettiin varmana ja siksi sotaa ei tullut, koska kaikesta puheesta huolimatta kaikki oikeasti ymmärsivät, että ydinaseet merkitsevät jotain muuta kuin pommilauttojen jauhamista ja tykistön jylinää. Niiden käytöstä ei kukaan selviä voittajana eikä edes hyvänä kakkosena.

Nykyään 200-400 strategista taistelukärkeä riittää siirtämään minkä tahansa maan esiteolliselle aikakaudelle. Yhteiskunta siinä mielessä kuin se tällä hetkellä käsitetään yksinkertaisesti loppuu. Suomelle riittää noin 10 paukkua niin ne ketkä pystyvät, voivat alkaa hakeutua Somaliaan orjiksi.

Monet tekevät sen virheen, että he laskevat vain primäärit ja sekundääriset seuraukset. Vaikka niitä seuraavat vaikutukset ovat vähintään yhtä pahoja ja joiden vaikutus on paljon pitkäkestoisempi.

Venäjällä on yhteensä 1326 strategista ydinkärkeä, yhteensä arviolta 4315 ydinkärkeä. Kuinka monta niitä riittäisi Suomea vastaan?
Osa tuhoutuu ennen laukaisua, osa ennen kuin pääsee kohteeseen, osa ei osu tai on viallinen, osa jää reserviin. Ei sekään, että Suomella on varmaankin miljardi rynkyn kutia varastossa tarkoita että voisimme voittaa sodan Kiinaa vastaan.

Suomea vastaan tulisi risteilyohjuksia, lentopommeja ja mahdollisesti taktisia ohjuksia, esim. Iskandereja.

Kymmenen ydinkärkeä Suomea vastaan riittäisi lähinnä heikentämään ilmapuolustusta tai luomaan olosuhteet läpimurtoa varten ratkaisutaistelualueella. Esimerkiksi ilmapuolustuksen alueella voi laskea jo kunkin päätukikohdan vaativan useamman ydinaseen käyttöä niiden kunnon lamauttamiseksi.

Ydinaseilla aiheutettuun tuhoon tarvitaan paljon ydinaseita. Suomessa talot eivät ole paperia, asutus on hajautettua, pommisuojaverkosto on erinomainen.

Toki laajassa ydinsodassa suurimmat vauriot tulisivat joko ydintalvesta, joka lopettaisi käytännössä sivilisaation pohjoisella pallonpuoliskolla - jos hypoteesi pitää paikkansa, sekä maailmantalouden romahtamisesta. Jälkimmäiseltä voi osin varautua (lähinnä vaimentaa vaikutusta) varmuusvarastoinnilla kuten kylmän sodan vuosina tehtiin ja mikä noussee joka tapauksessa esille.

Ydinsota ei olisi maailmanloppu, ihmiskunnan loppu eikä todennäköisesti edes Suomen loppu.
 
Viimeksi muokattu:
Ei ensimmäisestä ydinaseesta kuulu reagoida noin, se olisi ainoastaan sotilaskohteeseen suunnattu taktinen lataus ja todennäköisesti nimenomaan de-eskalaatioyrityksellä. Toisen käyttöön on kuitenkin vielä korkeampi kynnys, koska se veisi sodan ihan konkreettisesti ydinsodaksi käyttökohteiden valinnassa, ensimmäinen olisi vasta demonstraatio.

Jos lähtökohta harjoittelussa on se, että ensimmäinen johtaa antautumiseen, on myös sen ensimmäisen uhriksi joutuminen todennäköisempää, koska sillä saavutettaisiin kaikki tavoitteet. Perinteinen pelkuruusasetelma siis, pitää valmistautua jotta ei anneta kuvaa siitä, että sitä pelätään niin paljon, että sillä saisi minkä tahansa halutun strategisen vaikutuksen.

Juuri näin. Kyvyn pitää olla julkituotu jotta vastustajan käyttökynnys olisi korkea. Käytännössä kaikki valmistautuminen (esimerkiksi hajauttaminen, linnoittaminen, väestönsuojelu, varmuusvarastointi) lisäävät myös puolustuskykyä tavanomaista hyökkäystä vastaan.
 
Venäjällä on yhteensä 1326 strategista ydinkärkeä, yhteensä arviolta 4315 ydinkärkeä. Kuinka monta niitä riittäisi Suomea vastaan?
Osa tuhoutuu ennen laukaisua, osa ennen kuin pääsee kohteeseen, osa ei osu tai on viallinen, osa jää reserviin. Ei sekään, että Suomella on varmaankin miljardi rynkyn kutia varastossa tarkoita että voisimme voittaa sodan Kiinaa vastaan.

Suomea vastaan tulisi risteilyohjuksia, lentopommeja ja mahdollisesti taktisia ohjuksia, esim. Iskandereja.

Kymmenen ydinkärkeä Suomea vastaan riittäisi lähinnä heikentämään ilmapuolustusta tai luomaan olosuhteet läpimurtoa varten ratkaisutaistelualueella. Esimerkiksi ilmapuolustuksen alueella voi laskea jo kunkin päätukikohdan vaativan useamman ydinaseen käyttöä niiden kunnon lamauttamiseksi.

Ydinaseilla aiheutettuun tuhoon tarvitaan paljon ydinaseita. Suomessa talot eivät ole paperia, asutus on hajautettua, pommisuojaverkosto on erinomainen.

Toki laajassa ydinsodassa suurimmat vauriot tulisivat joko ydintalvesta, joka lopettaisi käytännössä sivilisaation pohjoisella pallonpuoliskolla - jos hypoteesi pitää paikkansa, sekä maailmantalouden romahtamisesta. Jälkimmäiseltä voi osin varautua (lähinnä vaimentaa vaikutusta) varmuusvarastoinnilla kuten kylmän sodan vuosina tehtiin ja mikä noussee joka tapauksessa esille.

Ydinsota ei olisi maailmanloppu, ihmiskunnan loppu eikä todennäköisesti edes Suomen loppu.
10 ydinasetta lähinnä heikentäisi ilmapuolustusta? Oletko tosissasi? 10 ydinasetta hyvin sijoitettuna tekisi lopun suomalaisesta yhteiskunnasta nykyisessä muodossa. Toki jonkinlainen agraarinen yhteiskunta jäisi olemaan, mutta teollisena yhteiskuntana suomi olisi lopussa.

Minulla on hiukan sellainen käsitys, että et ajattele minkälaista tuhoa ydinaseet aiheuttavat. "Ilmapuolustuksen alueella jo kunkin päätukikohdan vaativan useamman ydinaseen käyttöä niiden lamauttamiseksi". Ei millään pahalla, mutta pienikin taktinen ydinase riittää tuhoamaan totaalisesti minkä tahansa lentokentän suomessa.

Onneksi ydinaseiden käyttökynnys on äärimmäisen korkea. On vaikea nähdä, miten suomi voisi joutua nykytilanteessa iskun kohteeksi. Toki, jos täällä olisi ydinaseita, tilanne muuttuisi ja suomi olisi erittäin potentiaalinen, jopa optimaalinen ensi-iskun kohde.
 
10 ydinasetta lähinnä heikentäisi ilmapuolustusta? Oletko tosissasi? 10 ydinasetta hyvin sijoitettuna tekisi lopun suomalaisesta yhteiskunnasta nykyisessä muodossa. Toki jonkinlainen agraarinen yhteiskunta jäisi olemaan, mutta teollisena yhteiskuntana suomi olisi lopussa.

Minulla on hiukan sellainen käsitys, että et ajattele minkälaista tuhoa ydinaseet aiheuttavat. "Ilmapuolustuksen alueella jo kunkin päätukikohdan vaativan useamman ydinaseen käyttöä niiden lamauttamiseksi". Ei millään pahalla, mutta pienikin taktinen ydinase riittää tuhoamaan totaalisesti minkä tahansa lentokentän suomessa.

Onneksi ydinaseiden käyttökynnys on äärimmäisen korkea. On vaikea nähdä, miten suomi voisi joutua nykytilanteessa iskun kohteeksi. Toki, jos täällä olisi ydinaseita, tilanne muuttuisi ja suomi olisi erittäin potentiaalinen, jopa optimaalinen ensi-iskun kohde.

Ydinaseet eivät ole lähtökohtaisesti Царь-бомба -kokoluokkaa vaan huomattavasti pienempiä. Esitäpä maalitus, jolla vaikkapa kymmenellä 150kt ydinaseella siirretään Suomi maatalousvaltioksi?

Vaikkapa suomalaiseen päätukikohtaan iskiessä pitäisi tuhota kiitorata ja lähistöllä sijaitsevat esikuntatilat (ei mennä julkisuudelta piilossa pidettäviin asioihin) ainakin kahdella eri maahan tunkeutuvalla ydinaseella. Lisäksi ilmaräjäytteinen. Jotta kolme asetta osuisi kohdalleen, pitäisi tähän tehtävään määrätä useampia aseita. Yksittäisen ilmaräjähteisen ydinräjähteen shokkivaikutus olisi tietenkin suuri, mutta samat suojautumiskeinot kuin tavanomaiseen ilmahyökkäykseen suojautumisessa pätevät pitkälti myös ydinaseissa.
 
Ydinaseet eivät ole lähtökohtaisesti Царь-бомба -kokoluokkaa vaan huomattavasti pienempiä.

Vaikkapa suomalaiseen päätukikohtaan iskiessä pitäisi tuhota kiitorata ja lähistöllä sijaitsevat esikuntatilat (ei mennä julkisuudelta piilossa pidettäviin asioihin) ainakin kahdella eri maahan tunkeutuvalla ydinaseella. Lisäksi ilmaräjäytteinen. Jotta kolme asetta osuisi kohdalleen, pitäisi tähän tehtävään määrätä useampia aseita. Yksittäisen ilmaräjähteisen ydinräjähteen shokkivaikutus olisi tietenkin suuri, mutta samat suojautumiskeinot kuin tavanomaiseen ilmahyökkäykseen suojautumisessa pätevät pitkälti myös ydinaseissa.
Yksi 20-50kt (1-3xHiroshima) taktinen ilmaräjähdys tuhoaa tukikohdan käytännössä täysin. Polttoaineen jakelu, huoltokalusto, kaikki maanpääliset rakenteet, lentokoneet, henkilöstö, ulkopuolinen sähköverkko, tutkat jne useiden neliökilometrien alueelta. Lisäksi syntyvät tulipalot (metsä, rauniot ja ensisijaisen tuhoalueen ulkopuolinen alue kilometrien päähän) lisäävät tuhoa ja estävät edes teoreettisen käytön pitkäksi aikaa. Säteily (vaikka onkin kohtuullisen vähäistä nykyaseissa) pitää huolen siitä, että mahdolliset eloonjääneet eivät ryntää minnekkään muualle kuin poispäin alueelta. Se, että luolissa esikunta selviää (ehkä) hengissä ei auta mitään.

Mutta tällä ei ole pohjimmiltaan merkitystä. Ei tuollaisen iskun tarkoitus ole tuhota suomen armeijaa vaan kertoa, että ollaan siirrytty kokonaan toiseen todellisuuteen. Ydinaseilla ei tarvitse tappaa yhtään sotilasta ja suomi on silti lopussa. Armeijan tehtävä ei ole selvitä itse vaan mahdollistaa suomen selviytyminen. Ydinaseiden todellisuudessa armeija ei pysty siihen joten armeijan tila ei ole merkityksellinen asia mietittäessä antautumista tai taistelun jatkamista.
 
Yksi 20-50kt (1-3xHiroshima) taktinen ilmaräjähdys tuhoaa tukikohdan käytännössä täysin. Polttoaineen jakelu, huoltokalusto, kaikki maanpääliset rakenteet, lentokoneet, henkilöstö, ulkopuolinen sähköverkko, tutkat jne useiden neliökilometrien alueelta. Lisäksi syntyvät tulipalot (metsä, rauniot ja ensisijaisen tuhoalueen ulkopuolinen alue kilometrien päähän) lisäävät tuhoa ja estävät edes teoreettisen käytön pitkäksi aikaa. Säteily (vaikka onkin kohtuullisen vähäistä nykyaseissa) pitää huolen siitä, että mahdolliset eloonjääneet eivät ryntää minnekkään muualle kuin poispäin alueelta. Se, että luolissa esikunta selviää (ehkä) hengissä ei auta mitään.

Mutta tällä ei ole pohjimmiltaan merkitystä. Ei tuollaisen iskun tarkoitus ole tuhota suomen armeijaa vaan kertoa, että ollaan siirrytty kokonaan toiseen todellisuuteen. Ydinaseilla ei tarvitse tappaa yhtään sotilasta ja suomi on silti lopussa. Armeijan tehtävä ei ole selvitä itse vaan mahdollistaa suomen selviytyminen. Ydinaseiden todellisuudessa armeija ei pysty siihen joten armeijan tila ei ole merkityksellinen asia mietittäessä antautumista tai taistelun jatkamista.

Ei riitä, ei tuhoa kaikkea maanpäällisiä rakenteita, lentokoneita jotka ovat vallien takana, henkilöstöä jos sillä on ollut edes minuutin varoitus ym. sähköverkko on maakaapeloitu. Metsää ei lentokentältä löydy.

Jos Suomea vastaan olisi tarkoitus iskeä esimerkiksi risteilyohjusten läpipääsyn varmistamiseksi vaatisi se jo yksin laajoja ydiniskuja ilmapuolustuksen kohteisiin, jäisikö lie edes sen jälkeen kärkiä kaupunkeja vastaan käytettäväksi...

Lisäksi maantietukikohdat ym. hankaloittavat tilannetta entisestään.

Tämän vuoksi se demonstraatiokäyttö tai yksittäinen isku johonkin kohteeseen (esim. päätukikohtaan) pitäisi varautua kestämään - jotta vihollisen käyttökynnys olisi mahdollisimman korkea. Lähes kaikki valmistautuminen auttaa myös konventionaaliseen uhkaan, ei se ole mistään pois.
 
Viimeksi muokattu:
Ei riitä, ei tuhoa kaikkea maanpäällisiä rakenteita, lentokoneita jotka ovat vallien takana, henkilöstöä jos sillä on ollut edes minuutin varoitus ym. sähköverkko on maakaapeloitu. Metsää ei lentokentältä löydy.

Totanoin. Oletko koskaan nähnyt kuvia, millaista jälkeä Hiroshiman pommi teki? Ei muuten jokin maavalli vaikuta mitään oikeaoppisesti n. 500 m korkeudessa laukeavan ydinkärjen tuhovoimaan :facepalm:.Kunnollisilla väestönsuojilla voidaan rajatusti suojata henkilöstöä, hyposentrumin kohdalla siihen aletaan vaatia jo syvää bunkkeria. Ja minuutin varoitusaika ei riitä kuin lähes täydellisissä oloissa mihinkään.

Puheet siitä, ettei kärkiä riittäisi muutaman ilmapuolustuksen kohteen tuhoamisen jälkeen strategisiin kohteisiin ovat aika heikolla pohjalla, kun naapurilla on niitä tuhansia. Lähinnä etukäteen tehty hajauttaminen tekee kaikkien kohteiden tuhoamisesta hankalaa, sillä ei ole oikein mitenkään järkevää ampua jokaista maantietukikohtaa ja lentokenttää ydinohjuksella.
 
Ei riitä, ei tuhoa kaikkea maanpäällisiä rakenteita, lentokoneita jotka ovat vallien takana, henkilöstöä jos sillä on ollut edes minuutin varoitus ym. sähköverkko on maakaapeloitu. Metsää ei lentokentältä löydy.

Jos Suomea vastaan olisi tarkoitus iskeä esimerkiksi risteilyohjusten läpipääsyn varmistamiseksi vaatisi se jo yksin laajoja ydiniskuja ilmapuolustuksen kohteisiin, jäisikö lie edes sen jälkeen kärkiä kaupunkeja vastaan käytettäväksi...

Lisäksi maantietukikohdat ym. hankaloittavat tilannetta entisestään.

Tämän vuoksi se demonstraatiokäyttö tai yksittäinen isku johonkin kohteeseen (esim. päätukikohtaan) pitäisi varautua kestämään - jotta vihollisen käyttökynnys olisi mahdollisimman korkea. Lähes kaikki valmistautuminen auttaa myös konventionaaliseen uhkaan, ei se ole mistään pois.
Kaikella kunnioituksella. Sinulla tuntuu olevan käsitys, että atomipommi on jonkinlainen hiukan tavallista isompi lentopommi jonka räjähdyksen jälkeen noustaan juoksuhaudasta taisteluun.

"lentokoneita jotka ovat vallien takana", "henkilöstöä, jos sillä on minuutin varoitus"?

Tämä on kuva Hiroshimasta. Mutta ei atomipommin räjähdyksestä.

220px-Firestorm_cloud_over_Hiroshima%2C_near_local_noon._Aug_6_1945.jpg


Tosiasiassa kuvassa on pommin sytyttämän tulimyrskyn savupilvi joka on suurempi ja nousi korkeammalle kuin itse räjähdyspilvi. Kolme tuntia räjähdyksen jälkeen.
 
Riittäähän niitä Suomen kaltaisen maan marttyyroimiseen.
Käyttäjän uskottavuus menisi lopullisesti jos se ei olisi suoranainen itsemurha.

Ei minusta niitä ole mahdollista käyttää kuin epätoivoisena tekona tai isompien kiristykseen.
 
Viimeksi muokattu:
Totanoin. Oletko koskaan nähnyt kuvia, millaista jälkeä Hiroshiman pommi teki? Ei muuten jokin maavalli vaikuta mitään oikeaoppisesti n. 500 m korkeudessa laukeavan ydinkärjen tuhovoimaan :facepalm:.Kunnollisilla väestönsuojilla voidaan rajatusti suojata henkilöstöä, hyposentrumin kohdalla siihen aletaan vaatia jo syvää bunkkeria. Ja minuutin varoitusaika ei riitä kuin lähes täydellisissä oloissa mihinkään.

Puheet siitä, ettei kärkiä riittäisi muutaman ilmapuolustuksen kohteen tuhoamisen jälkeen strategisiin kohteisiin ovat aika heikolla pohjalla, kun naapurilla on niitä tuhansia. Lähinnä etukäteen tehty hajauttaminen tekee kaikkien kohteiden tuhoamisesta hankalaa, sillä ei ole oikein mitenkään järkevää ampua jokaista maantietukikohtaa ja lentokenttää ydinohjuksella.

Venäjällä on käytössään nykyään rapiat 4000 ydinkärkeä. Valtaosa niistä pitäisi käyttää päävastustajiin, Usan, Länsi-Euroopan suurvaltoihin ym. ja osa jättää reserviin seuraavaa kierrosta ja Kiinaa vastaan. Osa ei pääse perille tai ei toimi, osa laitetaan tärkeimpiin kohteisiin varmuuden vuoksi tuplana. Suomea vastaan tuskin kannattaisi käyttää mannertenvälisiä ohjuksia tai sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia. Mikä olisi sinun nähdäksesi realistinen määrä ydinaseita mikä Suomea vastaan voitaisiin käyttää ydinsodassa? Entäpä kuinka monta näitä jäisi käytettäväksi enää asutuskeskuksia vastaan sen jälkeen kun ilmapuolustus, sotilaallinen johto ym. olisi saatu tuhottua?

Tulimyrskyn syntymiseen ei asutuskeskusta lentokentillä ole, ruohikko toki palaa.

Minuutin varoitusaika (sotatilanteessa) riittää ryntäämään poteroon tms. mikä leikkaa valtaosan henkilötappioista. Maavalli puolestaan katkaisee aika kivasti paineaaltoa...

Ydinaseiden tuhovoima ei ole mittaamaton. Vaikkapa Rissalaan tiputettuna 20kT ydinase julkisella Nukemaps-sivustolla. Näitä testailtiin aika paljon 1950-luvulla, eikä Puolustusvoimien linnoittamista 1950-luvulta eteenpäin ole tehty ensisijaisesti konventionaaliset aseet mielessä.

1634040838958.png
 
Viimeksi muokattu:
Ydinaseista puhuttaessa kannattaa m uistaa myös sähkömagneettinen pulssi. Yhdenkin ison pommin räjäyttäminen Etelä-Suomen yllä tarpeeksi korkealla tekee pahaa jälkeä.

COTS voisi sanoa svuh. Tämähän olisi mahdollinen demonstraatiokäyttö - ei yhtään suoraa kuolonuhria, olisi nähtävissä maantieteellisesti pitkälle,
 
Siis ihan tosissaanko väität ydinaseen tehoa mitättömäksi postaamalla kuvan, jossa se hävittää koko Kuopion lentokentän tykkänään? Maavallit suojaavat ja protonit voi huiskia havuilla sadeviitan päältä?
 
Back
Top