tulikomento
Supreme Leader
Saksalaisten atomipommi on ollut yksi WW2:n ikuisuuskysymyksiä. Todellisuudessa sakut eivät olleet lähelläkään saada aikaan toimivaa ydinasetta. Ei ollut edes mitään pommiohjelmaakaan.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Vakavimmin otettava ajatus pommista kuopattiin syksyllä 1942 resurssien vuoksi. Ilmeisesti vuodelle 1947 olisi saatu valmista (ehkä). Toinen iso ongelma natsisaksassa oli nippu samoista resursseista omaksi edukseen kilpailevia kuppikuntia.Saksalaisten atomipommi on ollut yksi WW2:n ikuisuuskysymyksiä. Todellisuudessa sakut eivät olleet lähelläkään saada aikaan toimivaa ydinasetta. Ei ollut edes mitään pommiohjelmaakaan.
Vakavimmin otettava ajatus pommista kuopattiin syksyllä 1942 resurssien vuoksi. Ilmeisesti vuodelle 1947 olisi saatu valmista (ehkä). Toinen iso ongelma natsisaksassa oli nippu samoista resursseista omaksi edukseen kilpailevia kuppikuntia.
Jotkut sanovat ettei Heisenbergillä ja kumppaneilla ollut edes aikomusta hommata aatulle pommia, vaan pysyä atomien rauhanomaisessa tutkimuksessa.Lienee jo alkuvaiheessa iso takaisku oli juutalaisten fyysikkojen dissaaminen. Fiksuimmat nostivat kytkintä Saksasta jo 30-luvulla ja yllätys yllätys, päätyivät Manhattan-projektiin.
Heisenberg tosin mainosti OKW:lle reaktoriprojektiaan nimenomaan ydinaseen hankkimismahdollisuudella, jonka ansiosta rahoitus projektiin saatiin. Hänen suunnittelemansa raskasvesireaktori olikin omiaan imploosiopommiin tarvittavan Pu-239:n tuottamiseen, mutta sen palo kesäkuussa 1942 käytännössä hautasi haaveet hamaan tulevaisuuteen.Jotkut sanovat ettei Heisenbergillä ja kumppaneilla ollut edes aikomusta hommata aatulle pommia, vaan pysyä atomien rauhanomaisessa tutkimuksessa.
Heisenberg tosin mainosti OKW:lle reaktoriprojektiaan nimenomaan ydinaseen hankkimismahdollisuudella, jonka ansiosta rahoitus projektiin saatiin. Hänen suunnittelemansa raskasvesireaktori olikin omiaan imploosiopommiin tarvittavan Pu-239:n tuottamiseen, mutta sen palo kesäkuussa 1942 käytännössä hautasi haaveet hamaan tulevaisuuteen.
Periaatteessa alkuperäisten suunnitelmien onnistuessa ongelmitta ja raskasvesituotannon aluksi suunnitellun lisäämisen myötä ydinase olisi voinut olla mahdollista 1945-1946, mutta tärkeimpinä em. reaktorin tuhoutuminen ja Telemarkin laitoksen sabotaasi 1943 helmikuussa estivät sen.
Juuri se palanut reaktori (L-IV) oli alkanut toimia, mutta se ehti olla käynnissä vain 20 päivää, ennen kuin huoltotöiden yhteydessä oltiin huolimattomia ja polttoaine pääsi kosketuksiin ilman kanssa ja syttyi. Tuossa Wikipedian jutussa reaktorin onnettomuudesta oli maininta noista havainnoista ja tuloksista ja niiden raporteista.Eihän Heisenberg saanut missään vaiheessa edes reaktoriaan toimintakuntoon ? Jos en nyt väärin ole ymmärtänyt, niin sakuilla osa keskeisistä laskelmistakin oli mennyt persiilleen. Mm. kriittiseen massaan tarvittavan fissiilisen materiaalin määräkin.
Juuri se palanut reaktori (L-IV) oli alkanut toimia, mutta se ehti olla käynnissä vain 20 päivää, ennen kuin huoltotöiden yhteydessä oltiin huolimattomia ja polttoaine pääsi kosketuksiin ilman kanssa ja syttyi. Tuossa Wikipedian jutussa reaktorin onnettomuudesta oli maininta noista havainnoista ja tuloksista ja niiden raporteista.
Tulosten perusteella (veden kuumeneminen) siellä tapahtui itseään ylläpitävää fissioketjureaktiota, joka olisi ainakin plutoniumin tuotantoon ollut riittävä. Se, että olisiko se ollut mitenkään kustannustehokasta tai järkevää sähköntuotantoon, on sitten eri asia; ymmärtääkseni tuo oli myöskin vain koereaktori, jossa ei ollut mitään keinoja ottaa talteen reaktion tuottamaa energiaa, vaan se vain kokonaisuutena kulutti energiaa jäähdytystarpeen muodossa.Kyllä kyllä, mutta toimiko se Heisenbergin kokeellinen reaktori ihan oikeasti ? Siis tuottiko energiaa fissioreaktion avulla ? Ymmärtääkseni näin ei ollut. Eli sakuilla oli läpi sodan jonkin sortin kokeellinen atomienergiaohjelma, jota toki markkinoitiin sotilasjohdolle pommisovelluksen avulla. Mutta hyvin pienimuotoista homma oli, eikä koskaan saatu aikaan mitään konkreettista. Muun maailman kannalta toki hyvä näin.
FW 200 Condor on toinen mistä olisi ehkä voinut jonkun erikoisvariantin yrittää rakentaa. Tosin sen solakka runko olisi voinut olla liian ahdas.Aivan erityisesti saksalaisilla ei olisi ollut käytännössä keinoa toimittaa pommia mihinkään kohteeseen 1945. Little Boyn tai Fat Manin kokoinen pommi ei olisi mahtunut mihinkään heidän pommikoneistaan, ehkä jostain BV222 -lentoveneestä olisi voinut suurella vaivalla pommitusvariantin rakentaa.
Ei Saksan taloudesta olisi taitanut olla toteuttamaan Manhattan-projektia vastaavaa ydinmateriaalin jalostusohjelmaa. Melkein kaikki entinen olisi pitänyt kuitenkin tehdä edelleen sen ohella.Saksan ydinase ohjelma kaatui raskaan veden puutteseen.Vastarintaliike teki hyvän työn räjäytettyään sen Norjassa ilmaan.Toinen ongelma oli aika Hitler ei ymmärtänyt aseeen tuhovoimaaa toisin kuin Stalin venäjällä ymmärsi sen takia rakensi spy verkostonsa Los alamossiin.
The Manhattan Project employed nearly 130,000 people at its peak and cost nearly US$2 billion (equivalent to about $27 billion in 2023), over 80 percent of which was for building and operating the plants that produced the fissile material.
Niin, Saksallahan ei ollut mitään teollista projektisuunnitelmaa, vaan vain teoriaosaaminen Heisenbergin johtamana, joka kuitenkin oli kaavaillut sitä nimenomaan ensisijaisesti energiantuotantoon (mikä olisi todennäköisesti ollut myös Saksan kannalta se merkittävämpi ja välittömämpi projektin hedelmä, koska siten olisi saatu korvattua fossilisten käyttöä sähköntuotannossa ja siirrettyä niiden tuotantoresursseja synteettisen bensiinin tuotantoon niistä). Jos tuo Leipzigin L-IV -reaktori ei olisi palanut, olisi Heisenberg saattanut saada rahoituksen pöydällä pyöritellyille lisäreaktorien rakentamisille - tosin raskasvesilaitosten tuotantokapasiteetti oli näitä rajoittava tekijä, ja Telemarkin laitoksen sabotaasi olisi silti kampittanut projektin, ellei pohdittuja uusien raskasvesilaitosten rakentamisia olisi tehty.Tuotantoryhmäni fyysikko oli sitä mieltä, että saksalaisten ydinaseohjelma ei ollut käytännössä toteuttamiskelpoinen. Se onnistunutkin Manhattan-projekti oli aivan massiivinen ponnistus eikä sekään saanut tuotettua kuin kolme pommia ennen sodan päättymistä (neljännnen plutoniumpallo oli rakennettu, mutta pommia sen ympärille ei. Tämä pommi olisi toki ollut valmis vielä vuoden loppuun mennessä).
Bohr oli myös yksi syy sille, miksi USA kiihdytti ydinaseprojektiaan ja antoi sille niin suuren prioriteetin, koska Heisenberg piti Bohriin yhteyttä vielä sodan aikanakin, ja oli esitellyt Bohrille kuvakaavioin suunnitelmiaan L-IV -reaktorista. Bohr ymmärsi sen vakavuuden ja hänen kauttaan tieto Saksan projektin etenemisestä levisi Amerikkaan. Heisenbergin reaktorihan oli, toisin kuin amerikkalaisten plutoniumintuotantoreaktori, periaatteessa energiaa ja lisäksi plutoniumia tuottavan reaktorin ensimmäinen toimiva prototyyppi.Tämän seurauksena juutalaisten osuus ydinfyysikkojen joukossa rikastui ja sorron edelleen pahetessa pitkin vuosikymmenen loppua moni pakeni maasta päätyen juuri USA:han. Ydinfysiikassa ja atomipommin historiassa moni kova nimi on juutalainen, kuten Albert Einstein, Lise Meitner ja Niels Bohr. Kaikki pakenivat Amerikkaan (Bohr tosin natsien miehittämästä Tanskasta, mutta se on sivuseikka).