Tosin nykyään on enemmän tietoa pommien toimintaperiaatteista ja toimivien aseiden mitoituksista ja toimintaperiaatteesta (ja se eräs ITAR:n alainen kirja, joka sisältää USA:n kylmän sodan aseiden fissio-osien mittatietoja, ja jonka halukkaat valtiolliset tahot saavat uitettua fyysikoilleen vaikka diplomaattipostina), sekä tietokoneavusteisia keinoja laskea esim. kaksoistykkityyppisen pommin iskeytymänopeuksia tai imploosiopommin räjähteiden aikautusta ja syntyvää räjähdyspainetta, vaikka reaktiota itseään ei tehokkaasti kyetäkään simuloimaan, ja plutoniumin imploosion alaisten dynamiikkamääreiden hankkiminen vaatii alikriittisiä kokeita tai vakoilua. Kylmän sodan aikaan asia oli toisin, kun laskeminen oli työlästä ilman tehokkaita tietokoneita, ja kokeellisen tutkimuksen osuuden piti siksi olla paljon suurempi ja/tai suunnittelijoiden intuitiivisempia ja älykkäämpiä.
