Sanokaapa miksi Selänteen pitäisi valehdella?
Selänne joutui hyökkäyksen kohteeksi jaettuaan Twitter-tilillään Aleksi Valavuoren tekstin, jossa hän käsitteli kriittisesti suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa. Valavuori otti kantaa tekstissään joukkoraiskauksiin ja kehotti nykyistä pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaa ajaneita poliitikkoja nostamaan kätensä pystyyn virheen merkiksi.
Aihe on arka. Jopa eduskunnalla on ollut suuria vaikeuksia ottaa asiaan kantaa järkevällä ja kaikkia miellyttävällä tavalla. Selänne tuli sohaisseeksi muurahaispesää. Selänne on kuitenkin vapaa ihminen, jolla on oikeus sanoa mielipiteensä.
Paine oli tietysti ankaraa. Valhe tulee joskus suusta liukkaasti kuin ruokaöljy. En silti lähde sanomaan, tekikö Selänne tehokeinoksi retorisen valheen.
Mutta vaihdanpa Ylen toimittajan tarkoitukseen. Mikäli Selänne on valehdellut, sen asian nostaminen esiin vie kansan lyhyestä muistista sen, mistä
alun perin oli kyse: alun perin oli kyse rehellisyydestä ja sananvapaudesta. Selänteen viesti oli merkittävä viesti poliitikoille: monilla on ollut vaikeuksia puhua näistä asioista järkevällä tavalla.
Nyt niin sanotut tolkun ihmiset (eli suuri enemmistö) voidaan tehdä naurettaviksi tämän lipsahduksen avulla. Jos Selänne leimataan velehtelijaksi, kansa ehkä ajattelee näin:
maahanmuuttokriittisyys on valehtelua. Tavallinen enemmistö vertautuu suoraan MV-lehteen.
Ylen suureksi tasapuolisuustappioksi tulee valitettavasti jäämään se, että missään vaiheessa se ei varmasti tule käräyttämään ketään julkkissuvaitsevaista paskapuheesta. Muut mediat ovat häveliäästi vaieten antaneet kaikkien lipsahtaa, koska siellä missä on paljon sanoja, on aina löysää. Kokonaisuus yleensä ratkaisee.
Yle ei tule tekemään kriittistä juttu myöskääna itsestään. Se ei koskaan tule selittämään, miksi sen kuvissa oli alkusyksystä vain naisia ja lapsia, vaikka tulijat olivat 90% miehiä, eli selittämään näitä tällaisia johdattelevia juttuja, joita oli todella paljon ja on toki vieläkin.
Ylen uutiset sisältävät kriittistäkin aineistoa, mutta sen reportasimaisissa jutuissa kotoutuminen sujuu, kaikki oppivat suomen kielen sutjakkaasti ja aurinko paistaa. Olen jo tottunut siihen. Uudet sukupolvet eivät ehkä ole nähneet 1970-luvun ohjelmia
Näin naapurissa tai
Neuvostoihmisiä. Me purimme silloin hammasta niin että paikat lähtivät. Nyt pitää sitten hymähdellä tälle uudelle suunnalle.
Mutta ei tämä aivan toivotonta ole. Minusta suunta alkusyksystä on mennyt kokonaisuutena järkevämpään suuntaan, mikä on hyvä asia. Koska mikä tärkeintä:
joidenkin intressinä on lyödäkin leimaa valtamediasta "valehtelijana" oikein huolella. Sillä pohjustetaan itse asiassa muita info-operaatioita jatkossa.