Bushmaster
Greatest Leader
Tällä säikeellä myös samasta ohjelmasta....http://maanpuolustus.net/threads/suomi-hybridivaikuttamisen-kohteena.4707/page-31
Yleistä keskustelua Ylestä
- Viestiketjun aloittaja Bushmaster
- Aloitus PVM
Tällä säikeellä myös samasta ohjelmasta....http://maanpuolustus.net/threads/suomi-hybridivaikuttamisen-kohteena.4707/page-31
Bushmaster
Greatest Leader
Liittyen Obaman Japanian vieralailuun josta on myös Yle uutisoinut miten Obama ei aio pyytää anteeksi Japanilta tiputettuja ydinpommeja...?
Minusta tämä kirjoitus on aika hyvä
Mikä siinä anteeksipyynnössä on niin vaikeaa ?
Janne Suuronen
http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217509-mika-siina-anteeksipyynnossa-on-niin-vaikeaa
"Mikä siinä on niin vaikeaa? Valtiojohtajien anteeksipyynnöt ovat harvinaisia"-pohtii Yleisradio artikkelissaan.
Kysynkin Yleltä: Mikä siinä on niin vaikeaa mainita Talvisota esimerkkinä, mistä Venäjän kuuluisi esittää Suomelle anteeksipyyntö ja korvata parhaansa mukaan tekemänsä vääryys (palauttaa anastamansa maat). [Sivulauseena: Väärin tekemisen myöntämisen, anteeksipyynnön ja anastetun maan palauttamisen jälkeen eväät luottamukseen Venäjän johtoa kohtaan nousisivat aivan toiselle tasolle; konkreettiset teot kääntäisivät jopa allekirjoittaneen kannalle, ettei Suomen NATO-jäsenyyttä tarvita, eikä ole hyvä ratkaisu.]
Yleisradion maailman johtajien anteeksipyyntöjä pohtiva artikkeli kirjoitettiin Barack Obaman Hiroshima-vierailun yhteydessä. Maailmassa on tapahtunut paljon pahaa, joten miksi juuri tämä atomipommin tiputtaminen nostetaan aina tikun nokkaan ? Tänään tietysti Obaman Hiroshima-vierailun vuoksi, mutta Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettuja pommeja näkee käytettävän keskusteluissa argumenttinä muulloinkin. Mitä vasemmistolaisempi ajattelija, sitä useammin.
Pohjimmiltaan taustalla on mielikuvapolitiikan luomista USA:ta vastaan. Kamppailu ihmisten sieluista. Ei koske pelkästään Yleisradiota, vaan laajempikin ilmiö kylmän sodan ajoilta.
Atomipommi luo tunnetasolla kauhukuvan. Vaikka lopultakin kyseessä on vain kemiallis-fysikaalinen ilmiö siinä, missä vaikkapa TNT:n nopeasti tapahtuva palaminenkin. Atomipommin laukeamisen kemiallis-fysikaalinen ilmiö yksittäisenä tapahtumana on muita ilmiöitä voimakkaampi, mutta siltikin vähäisempi kuin muut tapahtumat yhteen laskettuna hieman pidemmällä ajanjuoksulla.
Kun valtio A hyökkää aseellisesti valtiota B vastaan, niin pitääkö hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion B johdon myöhemmin pyytää anteeksi:
1) Takaisin ammuttua luotia, energiasisältö 2kJ
2) Takaisin ammuttuja luoteja, energiasisältö 10mrd x 2kJ
3) Takaisin ammuttua tykinammusta, energiasisältö 1GJ
4) Takaisin ammuttuja tykinammuksia, energiasisältö 10milj x 1GJ
5) Sodan lopettamiseksi pudotettua pommia, energiasisältö 10GJ
6) Sodan lopettamiseksi kaikkia pudotettuja pommeja, energiasisältö 0,1milj x 1GJ = 100TJ
7) Sodan lopettamiseksi pudotettua atomipommia, energiasisältö 100TJ
Mihin vedetään raja ja miksi juuri siihen ? [ "Mutta kun se suuri yliluonnollista lähentelevä atomipommi" ]
Mikä juuri atomipommin pudottamisesta teki erityisen pahan ? Toisessa maailmansodassa vaikkapa Dresden ja Tokio tuhottiin palopommein laajemmalta alueelta, kuin mitä atomipommit tuhosivat. Vielä toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitolla ei ollut pommein tehtäviin joukkotuhoihin teknologisia ja/tai taloudellisia eväitä, mutta maa kyllä hoiti samaan lopputulokseen johtavan ihmisten massatuhoamisen muilla menetelmin. Japani hyökkääjänä oli yksistään Kiinassa aiheuttanut satakertaiset tuhot kahteen atomipommiin verrattuna.
Hieman toisesta näkökulmasta voi myös spekuloida ja tarkastella ydinasetta pelotteena. Olisiko ydinpelotteella sama merkitys, mikäli niitä ei olisi kertaakaan käytetty ? Vai voisiko ehkä jopa olla mahdollista, että 1950-luvulla suurvaltojen olisi käyty pienimuotoinen ydinsota ilman Hiroshiman ja Nagasakin esimerkkejä. Varmaa vastausta tähän menneen ajan spekulaatioon ei ole.
Itseni on vaikeuksia erotella atomipommin sodassa käyttämistä mistään muusta siviileihin tapahtuneesta sotarikoksesta. Siviilien tappaminen on mielestäni aina samanlainen sotarikos. Tapahtui tappaminen millä aseella hyvänsä. Ja sotarikoksiin syyllistyivät kaikki toiseen maailmansotaan sotilaallisesti osallistuneet valtiot; Suomen ja vaikkapa Romanian kaltaiset pienet valtiot ehkä vähäisemmässä määrin.
[ Hiroshimalla ja Nagasakilla oli WWII:n aikana Japanille myös sotilaallista merkitystä, mikä on hyvä tiedostaa, mutta millä mielestäni ei tässä ole suurta painoarvoa ]
Noh, kyllähän maailmaan sanoja mahtuu. Myös anteeksipyyntöjä. Mutta myös tietoista suurvaltojen välistä mielikuvapolitiikkaa, kuten kylmän sodan ajan rauhanohjusten puolustajia seuranneet hyvin muistavat.
Minusta tämä kirjoitus on aika hyvä
Mikä siinä anteeksipyynnössä on niin vaikeaa ?
Janne Suuronen
http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217509-mika-siina-anteeksipyynnossa-on-niin-vaikeaa
"Mikä siinä on niin vaikeaa? Valtiojohtajien anteeksipyynnöt ovat harvinaisia"-pohtii Yleisradio artikkelissaan.
Kysynkin Yleltä: Mikä siinä on niin vaikeaa mainita Talvisota esimerkkinä, mistä Venäjän kuuluisi esittää Suomelle anteeksipyyntö ja korvata parhaansa mukaan tekemänsä vääryys (palauttaa anastamansa maat). [Sivulauseena: Väärin tekemisen myöntämisen, anteeksipyynnön ja anastetun maan palauttamisen jälkeen eväät luottamukseen Venäjän johtoa kohtaan nousisivat aivan toiselle tasolle; konkreettiset teot kääntäisivät jopa allekirjoittaneen kannalle, ettei Suomen NATO-jäsenyyttä tarvita, eikä ole hyvä ratkaisu.]
Yleisradion maailman johtajien anteeksipyyntöjä pohtiva artikkeli kirjoitettiin Barack Obaman Hiroshima-vierailun yhteydessä. Maailmassa on tapahtunut paljon pahaa, joten miksi juuri tämä atomipommin tiputtaminen nostetaan aina tikun nokkaan ? Tänään tietysti Obaman Hiroshima-vierailun vuoksi, mutta Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettuja pommeja näkee käytettävän keskusteluissa argumenttinä muulloinkin. Mitä vasemmistolaisempi ajattelija, sitä useammin.
Pohjimmiltaan taustalla on mielikuvapolitiikan luomista USA:ta vastaan. Kamppailu ihmisten sieluista. Ei koske pelkästään Yleisradiota, vaan laajempikin ilmiö kylmän sodan ajoilta.
Atomipommi luo tunnetasolla kauhukuvan. Vaikka lopultakin kyseessä on vain kemiallis-fysikaalinen ilmiö siinä, missä vaikkapa TNT:n nopeasti tapahtuva palaminenkin. Atomipommin laukeamisen kemiallis-fysikaalinen ilmiö yksittäisenä tapahtumana on muita ilmiöitä voimakkaampi, mutta siltikin vähäisempi kuin muut tapahtumat yhteen laskettuna hieman pidemmällä ajanjuoksulla.
Kun valtio A hyökkää aseellisesti valtiota B vastaan, niin pitääkö hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion B johdon myöhemmin pyytää anteeksi:
1) Takaisin ammuttua luotia, energiasisältö 2kJ
2) Takaisin ammuttuja luoteja, energiasisältö 10mrd x 2kJ
3) Takaisin ammuttua tykinammusta, energiasisältö 1GJ
4) Takaisin ammuttuja tykinammuksia, energiasisältö 10milj x 1GJ
5) Sodan lopettamiseksi pudotettua pommia, energiasisältö 10GJ
6) Sodan lopettamiseksi kaikkia pudotettuja pommeja, energiasisältö 0,1milj x 1GJ = 100TJ
7) Sodan lopettamiseksi pudotettua atomipommia, energiasisältö 100TJ
Mihin vedetään raja ja miksi juuri siihen ? [ "Mutta kun se suuri yliluonnollista lähentelevä atomipommi" ]
Mikä juuri atomipommin pudottamisesta teki erityisen pahan ? Toisessa maailmansodassa vaikkapa Dresden ja Tokio tuhottiin palopommein laajemmalta alueelta, kuin mitä atomipommit tuhosivat. Vielä toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitolla ei ollut pommein tehtäviin joukkotuhoihin teknologisia ja/tai taloudellisia eväitä, mutta maa kyllä hoiti samaan lopputulokseen johtavan ihmisten massatuhoamisen muilla menetelmin. Japani hyökkääjänä oli yksistään Kiinassa aiheuttanut satakertaiset tuhot kahteen atomipommiin verrattuna.
Hieman toisesta näkökulmasta voi myös spekuloida ja tarkastella ydinasetta pelotteena. Olisiko ydinpelotteella sama merkitys, mikäli niitä ei olisi kertaakaan käytetty ? Vai voisiko ehkä jopa olla mahdollista, että 1950-luvulla suurvaltojen olisi käyty pienimuotoinen ydinsota ilman Hiroshiman ja Nagasakin esimerkkejä. Varmaa vastausta tähän menneen ajan spekulaatioon ei ole.
Itseni on vaikeuksia erotella atomipommin sodassa käyttämistä mistään muusta siviileihin tapahtuneesta sotarikoksesta. Siviilien tappaminen on mielestäni aina samanlainen sotarikos. Tapahtui tappaminen millä aseella hyvänsä. Ja sotarikoksiin syyllistyivät kaikki toiseen maailmansotaan sotilaallisesti osallistuneet valtiot; Suomen ja vaikkapa Romanian kaltaiset pienet valtiot ehkä vähäisemmässä määrin.
[ Hiroshimalla ja Nagasakilla oli WWII:n aikana Japanille myös sotilaallista merkitystä, mikä on hyvä tiedostaa, mutta millä mielestäni ei tässä ole suurta painoarvoa ]
Noh, kyllähän maailmaan sanoja mahtuu. Myös anteeksipyyntöjä. Mutta myös tietoista suurvaltojen välistä mielikuvapolitiikkaa, kuten kylmän sodan ajan rauhanohjusten puolustajia seuranneet hyvin muistavat.
Ylen MOT joka käsitteli hävittäjäkauppoja oli aika kyseenalainen. Kahta Saabin henkilöä haastateltiin, näiden lisäksi Matti Vanhasta ja Eero Heinäluomaa jotka tuntuvat olevan Gripen fanipoikia, ja lisäksi Ahti Lappia joka nyt ei ilmavoimista pidä muutenkaan. Ohjelman lopussa vielä todetaan, että "[hävittäjillä] on tunteenomainen vetovoima, kun jyrähtää ja pamahtaa,vaikka sillä ei olisi mitään muuta vaikutusta, niin se tuntuu kivalta ja mahtavalta". 
Ylen MOT joka käsitteli hävittäjäkauppoja oli aika kyseenalainen. Kahta Saabin henkilöä haastateltiin, näiden lisäksi Matti Vanhasta ja Eero Heinäluomaa jotka tuntuvat olevan Gripen fanipoikia, ja lisäksi Ahti Lappia joka nyt ei ilmavoimista pidä muutenkaan. Ohjelman lopussa vielä todetaan, että "[hävittäjillä] on tunteenomainen vetovoima, kun jyrähtää ja pamahtaa,vaikka sillä ei olisi mitään muuta vaikutusta, niin se tuntuu kivalta ja mahtavalta".
Tuon voit ihan suoraan lyhentää muotoon: MOT on kyseenalainen. Ei siinä mitään uutta ole.
Ylen MOT joka käsitteli hävittäjäkauppoja oli aika kyseenalainen. Kahta Saabin henkilöä haastateltiin, näiden lisäksi Matti Vanhasta ja Eero Heinäluomaa jotka tuntuvat olevan Gripen fanipoikia, ja lisäksi Ahti Lappia joka nyt ei ilmavoimista pidä muutenkaan. Ohjelman lopussa vielä todetaan, että "[hävittäjillä] on tunteenomainen vetovoima, kun jyrähtää ja pamahtaa,vaikka sillä ei olisi mitään muuta vaikutusta, niin se tuntuu kivalta ja mahtavalta".
Ei ilmatorjuntarkastaja evp. Ahti Lappi vallan väärässä ole. Venäjän yhä voimakkaampi kauaksi ulottuva ilmatorjunta on yhä suurempi uhka ilmavoimillemme. Aiheesta on sanansa sanonut myös ilmavoimien entinen komentaja ja puolustusministeriön kansliapäällikkö (entinen pääesikunnan operaatiopäällikkö ja huoltopäällikkö) Matti Ahola ( http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/a...a-varoittaa-suomea-venajan-ohjuksista/5734514 ). Joitain vuosia sitten Ahola varoitti siitä, että sotatilanteessa ilmavoimiemme koneet pystyisivät nousemaan nousemaan torjumaan korkeintaan pari kertaa. Tilanne on tästä parantunut, mutta samalla on muistettava, että kaikki Horneteille soveltuvat kenttämme ja varalaskupaikat ovat Venäjän tiedossa. Ne on mahdollista tehdä käyttökelvottomiksi pommittamalla tai ohjuksilla. Kaikki Hornetin käyttämät kentät vaativat oman ammattitaitoisen henkilöstönsä, kalustonsa ja suojauksen. En lähde tässä arvuuttamaan, mutta kovin montaa kenttän samanaikaiseen ylläpitämiseen ei ole resursseja.
Naton ulkopuolella saattaisi olla hyvinkin aiheellista satsata osa hävittäjien hankintaan ajatelluista varoista ilmatorjunnan tehtostamiseen. Esimerkiksi kahdenkymmen uuden hävittäjän (plus rimpsut) hinnalla saisi melkoisen määrän tehokasta ilmatorjuntakalustoa, jonka hyöty olisi suurempi kuin lyhyen toimintaiän omaavilla hävittäjillä. Tilanne muuttuu radikaalisti jos Suomi liittyy Natoon. Yhteiset ilmavoimamme paikattuna Naton antamalla ilmatorjunta-avulla ja tuella olisi sellainen tekijä, jota veli venäläinenkin kavahtaisi.
Bushmaster
Greatest Leader
Tästä aiheesta Ari Pesonen kirjoittikin muutamapäivä sitten...
minusta tämä linkin kommentti on postauksen arvoinen:
Hannu Mononen26.5.2016 13:42
Kiitos jälleen yhdestä ansiokkaasta katsauksesta!
"Suomessa ei ole ollut tapana mainita, että Venäjä voisi muodostaa tai muodostaa Suomelle uhkaa. Venäjän muodostamaa uhkaa on pidetty ulkopoliittisesti sopimattomana ja vanha kylmän sodan aikainen YYA-levy on jäänyt päälle soimaan. Suomessa ulkopoliittiset päättäjät myös otaksuvat, että uhkan tunnustaminen lisäisi kansalaisten huolestumista, eikä kansaa saa huolestuttaa eikä kansalle saa kertoa ongelmista, joihin päättäjillä ei olisi heidän omasta mielestään hyväksyttävää ratkaisua. Ongelmat annetaan mieluummin olla unohduksissa ja kansan tietämyksen ulkopuolella. Venäjän ohjusuhkaa on syytä pitää Suomessa erittäin vakavana. Uhka on ollut pitkäaikainen jo vuosikymmenen alkupuolelta."
Suomella yksinään ei ole keinoja puolustautua Venäjän ohjusuhkaa vastaan, vaan tasapainottavana tekijänä riittäisi toimimaan ainoastaan Nato, jonka turvatakuut ovat itselleen hankkineet kaikki muut samassa asemassa olevat valtiot. Jäsenyys ja turvatakuut olisivat edelleen tarjolla Suomellekin, mutta ne eivät kelpaa kansalle, jolta media aktiivisesti pimittää tietoa. Niinpä seurauksena onkin kansallinen suurhanke "turvallisuuspolitiikan Talvivaara", jonka seuraukset eivät ole yhtään suotuisampia.
Uussuomettuneista poliittisista syistä suomalaisille ei kerrota uhkasta, vaan poliitikkomme hokevat kertosäettä "meillä ei ole turvallisuusvajetta". Poliittisista syistä suomalaisille ei saa antaa kattavaa käsitystä myöskään Pohjois-Atlantin liitosta, vaan tietoa annostellaan korkeintaan teelusikallinen kerrallaan.
Puhumaan arvovaltaiselle kuulijakunnalle voidaan kyllä kutsua kenraali Makarov, mutta ei luonnollisestikaan voida tarjota vastaavaa foorumia pääsihteeri Jens Stoltenbergille eikä Norjan, Tanskan tai Baltian maiden johtaville poliitikoille näiden kokemuksista Naton jäsenyydestä. YLE ei tietääkseni ole kertaakaan esittänyt faktoihin perustuvaa dokumenttia Natosta järjestönä ja sen toimintatavoista. Suomessa saa riittää tuutulaulu "optiosta", josta Naton päämajassa ei kukaan ole kuullutkaan.
Iskanderien maalialueella siis kaikki hyvin.
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusi...-tule-hallitsemaan-ilmatilaansa?ref=poiminnat
Edes uusilla hävittäjillä Suomi ei tule hallitsemaan ilmatilaansa
26.5.2016 12:37 Ari Pesonen
Venäjä on luonut 2000-luvulla länsirajalleen etuvartioketjun, joka yltää Välimereltä Barentsinmerelle. Runsasta aseistusta sisältäviä etuvartiopisteitä ovat Tartusin alue Syyriassa Välimeren itärannalla, Krimin niemimaa Mustallamerellä, Kaliningradin ja Pietarin alueet Itämerellä sekä Murmanskin alue Barentsinmeren rannalla.
Iskander-ohjuskompleksien sijaintipaikat ja ohjusten peittoalue Kaliningradin alueella.
S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän suoritusarvoja.
Iskander M -ohjusjärjestelmäyksikön kokoonpano, oikealla kuvassa laukaisuajoneuvo.
Iskander M -järjestelmäyksikön kuljetus- ja lastausajoneuvo, johon on varastoituna 2 ohjusta.
Edellä mainittujen lisäksi Venäjällä voidaan katsoa olevan etupesäkkeen myös jo Valko-Venäjällä Kaliningradin ja Krimin niemimaan välimaastossa. Venäjä sijoitti vuoden 2016 keväällä Valko-Venäjälle jo neljännen S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän. Nyt Venäjällä on kaksi järjestelmää Polotskin (Полоцк) alueella Venäjän rajaan liittyen ja kaksi muuta Grodnon (Гродно) ja Brestin (Брэст) alueilla Puolan rajaan liittyen. Jo aikaisemmin Venäjällä on ollut Valko-Venäjällä kaksi sotilastukikohtaa, toinen tukikohta on tutka-asema lähellä Baranovitšin (Барановичи) kaupunkia ja toinen tukikohta on Vileikassa (Вилейка) sijaitseva Venäjän merivoimien alueellinen viestikeskus, joka pitää yhteyttä Venäjän strategisiin sukellusveneisiin.
Valko-Venäjän etuvartion myötä Venäjän länsirajan vartioketju alkaa olla täydellinen. Venäjän varustelutoimet sen länsirajalla ovat melko selväpiirteisiä, ja niiden perustella Venäjän toimintastrategia on kohtuullisen helppo päätellä. Varustelutoimet saataneen täysin valmiiksi vuoteen 2020 mennessä, jolloin nykyinen varusteluohjelmakausi päätyy.
Olen käsittelyt tarkemmin tuota Venäjän etuvartiopolitiikkaa kirjoituksessa otsikolla ”Syyrian Latakia on Venäjän uusin etuvartio Länsi-Eurooppaan”, joka löytyy täältä.
Useimmissa etuvartiopisteissä on lyhyen matkan ballistisen ohjusten muodostama Iskander-järjestelmä (Iskander-M, Iskander-K ja Iskander-E, Искандер, Venäjän puolustusministeriön koodi9К720, Nato-kodifiointi SS-26 ”Stone”) sekä S-400- tai S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (С-400 ”Триумф”, Venäjän puolustusministeriön koodit 35Р6, 70Р6, 75Р6, 9К81 ja 3М-41, Nato-kodifiointi SA-10 ”Grumble” tai С-300 ”Фаворит”, Venäjän puolustusministeriön koodi 40Р6, Nato-kodifiointi SA-21”Growler”).
Iskander- ja S-400- tai S-300-järjestelmät muodostavat yhteensopivan tehokkaan ohjusparivaljakon, jonka vaikutusalue yltää 400-500 kilometrin päähän vastapuolen alueelle ohjussijaintipaikasta lukien. Lisäksi Venäjä rakentaa useimmille etuvartiopisteille - poikkeuksena ehkä Suomenlanden pohjukka - Bastion-rannikkopuolustusjärjestelmää, jolla pyritään hallitsemaan rannikkoalueita aina 300 kilometrin etäisyydelle.
Venäjän nimeämänä vastapuolena (vihollisena) ovat ne Venäjän länsirajaan liittyvät maat, jotka eivät ole Venäjän liittolaisia tai sotilaskumppaneita. Näitä maita ovat kaikki Nato-maat sekä muun muassa Suomi ja Ruotsi.
Venäjän rajojen ulkopuolisella vaikutusalueella S-400- tai S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä on tarkoitus hallita ilmatilaa ja Iskander-ohjusjärjestelmillä on puolestaan tarkoitus tuhota maamaaleja, ja muun muassa niitä kohteita, joilla vastapuoli pyrkisi tuhoamaan Venäjän etuvartiopisteiden S-400- tai S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää ja saamaan näin Venäjälle menetettyä ilmatilaa omaan hallintaansa.
Venäjän etuvartiojärjestelyt ja niiden aseistus ovat osaltaan Venäjän vastaus Naton strategiselle ohjuspuolustusjärjestelmälle.
S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä
S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä kykenee tuhoamaan kaikki mahdolliset ohjukset, joiden kantamarajana on keskipitkä matka, siis alle 3 500 kilometriä. Järjestelmä on kehitetty tuhomaan muun muassa strategiset pommittajat (esim. B-1, FB-111 ja B-52H), F-15-, F-16-, F-35- ja F-22-tyypin hävittäjät, B-2- ja F-117A-tyypin häivehävittäjät, risteilyohjukset (esim. Tomahawk-risteilyohjukset) ja kaikki keskimatkan ja lyhyemmän matkan ballistiset ohjukset.
Järjestelmä pystyy tuhomaan myös suomalaiset F/A-18 Hornet-hävittäjät ja sen Air-to-Surface-tyypin JASSM-ohjukset.
Yhdessä S-400-ohjuksilla varustetussa järjestelmäyksikössä (дивизион, division, divisioona) on 8 kuljetus- ja laukaisualustaa (батальон, battalion, patteristo), jotka voivat ohjata 32 kantorakettia (8x4 kpl) ja yhteensä 384 ohjusta (12x32, 12x8x4). Kuljetus- ja laukaisualustassa on siis neljä ohjusta kerallaan. Järjestelmä käyttää kutakin kohdetta kohden kaksi ohjusta, toisin sanoen järjestelmäyksikön 384 ohjuksella voidaan tuhota 192 ilmakohdetta.
Järjestelmän saattaminen toimintavalmiuteen kestää noin viisi minuuttia ja sen enimmäistoimintasäde on 400 kilometriä. Tunnistusalue on 600 kilometriä järjestelmäsijaintipaikasta lukien.
Ohjukset ovat liikkuvilla alustoilla. S-400-ohjusten kuljetus- ja laukaisualustat (BAZ-64022 tai MAZ-543 M) kykenevät parhaimmillaan noin 70 kilometrin tuntivauhtiin.
Venäjällä S-400-ohjusjärjestelmiä hallinnoivat ilmavoimien (Военно-воздушные силы, ВВС) ohjusilmatorjuntarykmentit (зенитно-ракетный полк).
Iskander operatiivistaktinen ohjusjärjestelmä
Iskander-ohjusten järjestelmäyksikkö on operatiivistaktinen ohjuskompleksi (Оперативно-тактический ракетный комплекс, lyhyesti комплекс, unit). Eri lähteet ilmoittavat järjestelmäyksikön (ohjuskompleksin) koon ja varustuksen hieman toistaan poikkeaviksi, uusimpia venäläislähteitä on syytä pitää luotettavimpina.
Järjestelmän saattaminen toimintavalmiuteen kestää 4-16 minuuttia. Järjestelmän enimmäistoimintasäde on noin 500 kilometriä, joidenkin lähteiden mukaan jopa 700 kilometriä riippuen järjestelmä- ja ohjustyypistä.
Suomen Kuvalehden vuoden 2011 lehtijutun mukaan yhdessä Iskander M -ohjuksilla varustetussa ohjusprikaatissa olisi kolme patteristoa, ja patteriston kussakin patterissa puolestaan kussakin kolme laukaisualustaa ja laukaisualustassa puolestaan kaksi ohjusta kerrallaan. Prikaatissa olisi siis 27 laukaisualustaa (3x3x3 kpl), jotka pystyisivät laukaisemaan kerralla 54 ohjusta (2x27 kpl) noin minuutin sisällä. Ohjuksia prikaatissa olisi Suomen Kuvalehden mukaan tyypillisesti noin sata, ja 108 kappaletta (2x54 kpl) olisi looginen laskennallinen lukumäärä. Yhteislaukauksen jälkeen prikaatin on määrä vaihtaa asemaa, jolloin sitä on vaikeampi paikantaa ja tuhota, ellei reaaliaikainen paikannus ole käytössä.
Sen sijaan eräiden tuoreempien venäläislehtilähteiden mukaan yhdessä Iskander M -ohjuksilla varustetussa ohjuskompleksissa (комплекс) olisi 12 laukaisuajoneuvoa, ja ajoneuvoja kompleksissa on yhteensä 51 (12 kuljetus- ja lastausajoneuvoa, 12 kantorakettien laukaisuajoneuvoa, 11 komento- ja henkilöstöajoneuvoa, 14 henkilöstöhuoltoajoneuvoa, 1 testaus- ja huoltoajoneuvo ja 1 tietoyhteysajoneuvo). Edelleen venäläislehtilähteiden mukaan Venäjällä on yhteensä 88 yksikköä (ohjuskompleksia), joka muodostuu 7 ohjusprikaatista (Вооружённые силы), joissa kussakin on 12 yksikköä (laukaisuajoneuvoa), ja lisäksi 4 yksikköä erikseen ilman ohjusprikaatia Etelä-Venäjällä Kapustin Yarissa (88= 7x12+4).
Venäjä ei ole ilmoittanut ohjuskompleksissa olevien ohjusten määrää. Alin teoreettinen vähimmäismäärä on ohjuskompleksin kertalaukaisun ohjusmäärä, joka on 24 ohjusta (2x12 kpl). Määrä on kuitenkin vähintään kaksinkertainen huomioiden ohjusten kuljettamiseen tarkoitettujen ajoneuvojen lukumäärä (12 kpl) ja niissä kussakin varastoituna olevat kaksi ohjusta. Voidaan olettaa, että ohjuskompleksissa olevien ohjusten vähimmäismäärä on siis 48 ohjusta (Suomen Kuvalehden mukaan ohjusprikaatissa olisi 54 ohjusta).
Iskander-ohjukset ovat liikkuvilla alustoilla. Iskander-ohjusten kuljetus- ja laukaisualustat (MAZ-79306) kykenevät parhaimmillaan noin 70 kilometrin tuntivauhtiin ja järjestelmä kokonaisuudessaan kykenee keskimäärin noin 50 kilometrin tuntivauhtiin.
Venäjällä Iskander-ohjusjärjestelmiä hallinnoivat maavoimien (Вооружённые Силы, ВС) ohjusprikaatit (ракетная бригада).
Venäläisohjusjärjestelmien muodostama uhka Fennoskandiassa ja Itämerellä
Itämerellä Kaliningradin ja Pietarin alueella olevat venäläiset etuvartiopisteet muodostavat uhkaa etenkin edellä mainittujen S-400- ja Iskander M -ohjusten osalta. Uhkaa muodostuu sekä Suomelle ja Virolle (Pietarin alue) että myös Liettualle ja Puolalle (Kaliningradin alue). Mielenkiintoinen kysymys on, miksi Nato näkee Kaliningradin alueen ohjukset suureksi uhkaksi jäsenmaillensa, mutta vastaavasti Suomi ei ole nähnyt eikä edelleenkään näe Pietarin alueen ohjuksia minkäänlaiseksi uhkaksi itselleen. Toinen mielenkiintoinen kysymys on, onko Suomella kykyä torjua venäläisohjusten muodostama uhka.
Venäjän asevarustelu sekä Kaliningradin että Pietarin alueella on ohjusten suhteen hyvin samankaltaista ja samoin periaattein laadittua.
Suomelle pohjoisen alueen turvallisuuteen vaikuttavat myös vastaavat ohjukset Murmanskin alueella kuin mitä etelämmässä Pietarin ja Kaliningradin alueella on, mutta Murmanskin alueella ohjusvarustus toki poikkeaa hieman Pietarin ja Kaliningradin alueiden ohjusvarustuksesta.
Pietarin alueella tässä kirjoituksessa tarkoitetaan fyysisesti Leningradin hallintoaluetta (Ленингра́дская о́бласть), johon kuuluu myös Luga (Луга) hallintoalueen eteläosissa. Alueen laajuus näkyy täältä.
Kaliningradilla kirjoituksessa tarkoitetaan fyysisesti koko Kaliningradin hallintoaluetta (Калинингра́дская о́бласть), joka rajoittuu Itämereen sekä Puolaan ja Liettuaan. Alueen laajuus näkyy täältä .
Murmanskin alueella tässä kirjoituksessa tarkoitetaan fyysisesti Murmanskin hallintoaluetta (Мурманская область), johon kuuluu koko Kuolan niemimaa Vienanmerestä Barentsinmereen. Alueen laajuus näkyytäältä.
Julkisten tietojen mukaan Itämerellä Venäjän Itämeren laivaston asevarustelu ohjusten suhteen sekä pinta-aluksissa että sukellusveneissä on perinteistä, eivätkä ohjukset siten muodosta samankaltaista uhkaa kuin maalla olevat Iskander- ja S-400-järjestelmät. Venäjä Itämeren laivaston päätukikohta on Kaliningradissa, mutta laivastotukikohta on myös Pietarissa kolmessa paikassa itse Pietarissa sekä Kronstedtissa (Кронштадт) ja Lomonosovissa (Ломоносов).
Pietarin alue
Pietarin alueella Venäjällä on kaksi S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmäyksikköä (дивизион, division, divisioona), toisin sanoen 64 kantorakettia (2x8x4 kpl) ja siis peräti 768 ohjusta (2x384 ohjusta).
Järjestelmäyksikköjen sijainteja ei ole varsinaisesti ilmoitettu eivätkä sijainnit siten ole tarkasti tiedossa. Järjestelmästä vastannee 1544. ohjusilmatorjuntarykmentti (1544-й ЗРП, satelliittikuva, kotisivut), jonka pääpaikka on Pskovin pohjoispuolella Stugi Krasnyjessä (Струги Красные) 200 kilometrin päässä Pietarista etelään sekä ”sivupaikka” Karjalankannaksella (Всеволожский район) Vaskelan (Васкелово) Nenimäen kylässä (Ненимяки). Vaskelan Nenimäen kylä on S-400-ohjusten laukaisupaikan ohella myös Lugan Iskander-ohjusten varalaukaisupaikka Karjalankannaksella.
Pietarin alueella olevien Iskander M operatiivistaktisten ohjusjärjestelmäyksikköjen määrä on lähtötietojen mukaan 6 järjestelmäyksikköä. Järjestelmä on rakennettu jo vuonna 2010, ja sitä hallinnoi maavoimien 26. tykistöohjusprikaati Lugassa (26-я ракетная бригада, satelliittikuva, kotisivut). Joidenkin suomalaislähteiden (Suomen Kuvalehti) mukaan ohjuksia hallinnoisi 9. tykistöprikaati (9-я гвардейская артиллерийская бригада, satelliittikuva, kotisivut), mutta se ei voi pitää paikkansa, Venäjän Iskander-ohjuksia eivät hallinnoi tykistöprikaatit vaan tykistöohjusprikaatit.
Kuusi järjestelmäyksikköä vastaa peräti 72 laukaisualustaa (6x12 kpl). Käytössä olevien ohjusten määrää Venäjä ei ole ilmoittanut. Kertalaukaisulla voidaan laukaista 144 ohjusta (2x 72 kpl), mikä on vähimmäismäärä ohjuksille laukaisualustojen lukumäärä huomioiden. Määrä huomioiden järjestelmän kussakin kuljetus- ja lastausajoneuvossa oleva ohjusmäärä (2x12 kpl), kuudessa järjestelmäyksikössä lienee vähintään 288 ohjusta.
Kaliningradin alue
Kaliningradissa S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän yksikköjä on kaksi (183. ohjusilmatorjuntarykmentti,183-й ЗРП, kotisivut), sijainti on Kalinkovon (Калинково) itäpuolella. Toisin sanoen Kaliningradissa on 64 kantorakettia (2x8x4 kpl) ja yhteensä peräti 768 ohjusta (2x384 ohjusta), mikä on sama määrä kuin Pietarin alueella. Määrämitoitus Venäjälle menee etuvartiopisteissä pitkälti saman kaavan mukaan etuvartiopisteen sijainnin uhkatasosta riippumatta.
Kaliningradissa olevien Iskander M operatiivistaktisten ohjusjärjestelmäyksikköjen määrää ei ole virallisesti ilmoitettu. Eikä edes sitä, ovatko ohjukset pysyvästi alueella vai nopeasti alueelle siirrettäviä.
Venäläislähteiden mukaan kuitenkin alueella olisi varmuudella kaksi laukaisupaikkaa ja siten vähintään 2 järjestelmäyksikköä, joiden sijainnit ovat liitteenä olevassa kuvassa. Toisin sanoen Venäjällä olisi Kaliningradissa vähintään 24 laukaisualustaa (2x12 kpl) ja tämän on tehty vähimmäisolettamalla, että kummassakin sijaintipaikassa olisi vain yksi ohjusjärjestelmäyksikkö. Pietarin alueella on 2 sijaintipaikkaa kuten Kaliningradissa, ja Pietarin alueella on 6 järjestelmäyksikköä. Loogisesti voisi ajatella, että myös Kaliningradin alueella olisi myös 6 järjestelmäyksikköä. Kaliningradissa käytössä olevien ohjusten määrää Venäjä ei ole ilmoittanut. On syytä olettaa, että Kaliningradissa on valmiina 96-288 Iskander-ohjusta (kahdesta kuuteen järjestelmäyksikköä) tai vaihtoehtoisesti järjestelmäyksiköt ovat Kaliningradiin nopeasti siirrettävissä.
Ilta-Sanomien 19.2.2016 julkaiseman lehtijutun mukaan Venäjällä jo olisi myös Kaliningradissa myös jo Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä, mutta Venäjä ei ole vahvistanut asiaa.
Murmanskin alue
Suomen läheisyydessä myös Murmanskin alueella Venäjällä on kaksi S-400-ilmartorjuntaohjusjärjestelmäyksikköä sekä myös Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä.
S-400-ilmartorjuntaohjusjärjestelmän kaksi yksikköä vastaa 768 ohjusta (2x384 ohjusta) ja 64 kantorakettia. Järjestelmää hallinnoi 531. ohjusilmatorjuntarykmentti (531-й ЗРП, kotisivut).
Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmää hallinnoi Venäjän Pohjoisen laivaston 536. erillinen ohjus- ja tykistöprikaati (536-я Отдельная Береговая Ракетно-Артиллерийская бригада СФ РФ, 536-я ОБРАБ,satelliittikuva), ja järjestelmä sijaitsee Murmanskin pohjoispuolella Aleksandrovskin kaupunkipiirikunnassa (Александровск) Snežnogorskissa (Снежногорск), tarkemmin Olenja Gubassa (Оленья Губа). Ilmoitettu yksikkömäärä on kaksi yksikköä.
Murmanskin alueella ei ole sijoitettuna Iskander-ohjuksia, mikä onkin loogista, koska alueella ei ole sellaisia sotilaallisia lähialueen elementtejä, joita Venäjän tulisi torjua Iskander-ohjuksin. Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapit ovat maakohteiden osalta lähes tyhjyyttä täynnä.
Miksi Suomi ei näe ohjuksista uhkaa ja Nato näkee?
Venäjän varustelu sekä Pietarin alueella että Kaliningradin alueella on vahvaa ja varustelu muodostaa samanlaisen uhkan molemmalla alueilla.
Miksi samat ohjukset huolestuttavat Kaliningradin alueella mutteivat Pietarin alueella? Miksi Suomi ei ole esittänyt mitään huolta Venäjän varustelusta Pietarin alueella? Eivätkö ne muka ole Suomen mielestä mikään uhka, kun ne ovat reilu 600 kilometriä etelämpänä ohjukset ovat kovakin uhka?
Venäläisohjukset ovat erittäin lähellä Suomen maa- ja ilmatilaa. Kun katsotaan etäisyyksiä, Iskander-ohjuksia hallinnoiman 26. tykistöohjusprikaatin sijaintipaikkaan Lugaan Suomen rajan läheisyydestä Virolahdelta on noin 230 kilometriä. Karjalankannaksen Vaskelasta matka Suomen rajalle on alle 120 kilometriä. 140 kilometrin matkan Lappeenrantaan ilmatilan hallintaan tarkoitettu S-400-ohjus tai maakohteiden hävittämiseen tarkoitettu Iskander M -ohjus lentäisi reilussa kahdessa minuutissa ja Helsinkiin 300 kilometrin matkan noin viidessä minuutissa.
Liikkuvat ohjusalustat siirtyvät uuteen paikaan nopeimmillaan 70 kilometrin tuntivauhdilla. Pietarin alueen S-400-ohjuksilla Venäjä hallitsee tehokkaasti Etelä-Suomen ilmatilaa ja Murmanskin alueen S-400-ohjuksilla Venäjä hallitsee tehokkaasti Pohjois-Suomen ilmatilaa aina 400 kilometrin säteellä ohjusten sijainti- ja laukaisupaikasta.
Suomessa kaikki Hornetien sijaintitukikohdat ovat S-400-järjestelmän ohjuspeiton alla. S-400 on järjestelmä, joka on toiminatavalmis minuuteissa, Suomen Hornetit eivät kykene vastaavaan tuhoamiskyvyn valmiusnopeuteen. Vastaavasti rajan pinnassa olevilla Iskander-ohjuksilla Venäjä pystyy saavuttamaan muutamassa minuutissa Etelä-Suomen suurimmat kaupungit. Venäjä pystyy mahdollisesti myös estämään kaikki kyseiset venäläisten ohjausjärjestelmien tuhoamiseen tarkoitettujen suomalaisohjusvarastojen käytön, esimerkkinä Air-to-Air-tyyppiset ASRAAM-ohjukset.
Puola ja Baltian maista etenkin Liettua ovat kritisoineet kovasanaisesti Venäjän varustautumista Kaliningradissa. Puola ja Liettua ovat selväsanaisesti todenneet, että Kaliningradiin sijoitetut ohjukset uhkaavat niitä. Kaliningrad on uhka myös keskisessä Euroopassa erityisesti Saksalle.
Myös Ruotsi on arvostellut kovasti Venäjää Kaliningradin varustautumisesta. Kaliningrad muodostaa erityisen suuren uhkan eteläisen Itämeren meriliikenneyhteyksille. Venäjä on mahdollisuus Kaliningradiin sijoitetuilla ohjuksilla blokata Itämeri poikki, ja Naton ohella Ruotsi on huolestunut Gotlannin turvallisuudesta: voisiko Venäjä ottaa helposti haltuunsa myös Gotlannin käyttämällä suojaverhona Kaliningradiin sijoittuja S-400-ilmatorjuntaohjuksia.
Yhdysvallat on esittänyt Ruotsille halukkuutensa harjoitella maasta ilmaan laukaistavien (SAM) Patriot-ilmatorjuntaohjuksien siirtoa jostain Yhdysvaltain Euroopan tukikohdasta Gotlantiin. Toistaiseksi Ruotsi ei ole lämmennetyt ajatukselle, mutta tulee varmasti lämpenemään piakkoin.
Suomessa ei ole ollut tapana mainita, että Venäjä voisi muodostaa tai muodostaa Suomelle uhkaa. Venäjän muodostamaa uhkaa on pidetty ulkopoliittisesti sopimattomana ja vanha kylmän sodan aikainen YYA-levy on jäänyt päälle soimaan. Suomessa ulkopoliittiset päättäjät myös otaksuvat, että uhkan tunnustaminen lisäisi kansalaisten huolestumista, eikä kansaa saa huolestuttaa eikä kansalle saa kertoa ongelmista, joihin päättäjillä ei olisi heidän omasta mielestään hyväksyttävää ratkaisua. Ongelmat annetaan mieluummin olla unohduksissa ja kansan tietämyksen ulkopuolella. Venäjän ohjusuhkaa on syytä pitää Suomessa erittäin vakavana. Uhka on ollut pitkäaikainen jo vuosikymmenen alkupuolelta.
Vastaavia uhka-asioiden tunnustamiseen liittyviä ongelmia ei ole ollut Ruotsissa, Baltian maissa eikä Norjassa. Venäjän muodostama uhka on avoimesti tunnustettu useaan kertaan usealla suulla. Ruotsi on myös perustellut puolustusmenojensa kasvattamista Venäjän muodostamalla sotilaallisella uhkalla.
Uusilla hävittäjillä ei Suomi vielä hallitse ilmatilaansa
Suomi on uusimassa hävittäjäkalustoaan. Maahan olisi tarkoitus hankkia suuruusluokaltaan noin 60 uutta hävittäjää. Kyseessä on toistaiseksi suurin asekauppa Suomen historiassa. Valtiovalta ei ole missään toistaiseksi julkaistussa asiakirjassa nimennyt hankittavien koneiden tarkkaa lukumäärää, mutta määrä lienee noin 60 hävittäjän luokkaa.
Suomi ei tällä hetkellä hallitse Horneteilla Suomen ilmatilaa, sitä hallitsee Venäjä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä. Suomella tulee olemaan 70 kappaletta maakohteiden tuhoamiseen tarkoitettuja ja Hornet-hävittäjiin asennettavia JASSM-ohjuksia, mutta ohjukset eivät vielä ole operatiivisessa toimintavalmiudessa. Viime vuosikymmenen lopulla Suomella on ollut Yhdysvaltain valtuutus ostaa 300 kappaletta ilmakohteiden tuhoamiseen tarkoitettuja ja Hornet-hävittäjiin tai NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmään asennettavia AMRAAM-ohjuksia, mutta ostettujen ohjusten lukumäärä ei ole ilmoitettu. Ohjusmääriä on pidettävä uhkiin nähden vähäisinä.
Meillä ei ole toistaiseksi riittävää kykyä eliminoida Pietarin tai Murmanskin alueen S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä eikä kyky synny myöskään uusilla hävittäjillä, jotka ovat S-400-järjestelmän ohjuksilla alasammuttavissa. Suomen ohjustentorjuntajärjestelmiä ei ehkä voida pitää tällä hetkellä riittävinä huomioiden Venäjän muodostama ohjusuhka Suomelle.
Ilmatilan hallinta on muutakin kuin vain hävittäjät, se myös puolustusministeriössä olisi syytä muistaa. Miten me voimme parhain keinoin torjua maahan kohdistuvat sotilaalliset uhkat? Miten parhaiten torjutaan S-400- ja Iskander-ohjusten muodostamat uhkat? Tuo kysymys olisi syytä käsitellä perusteellisesti.
Avainkysymys lienee, pystyykö Suomi tuhoamaan S-400- ja Iskander-ohjusten laukaisualustat ja ohjusvarastot ennen kuin järjestelmät ovat täydessä toiminnassa tai toimintavalmiudessa. Pystyykö Suomi ilmatilansa hallintaan niin, että tuhoaminen voidaan suorittaa? Olisiko Suomelle apua Naton strategisesta ohjuspuolustusjärjestelmästä?
Maa, joka ei hallitse ilmatilaansa, ei hallitse mitään.
Lähteet:
9К720 Искандер - SS-26 STONE, lähdeviite
ПКРК «Бастион» - надежное противокорабельное оружие, lähdeviite
Bushmaster
Greatest Leader
Bushmaster
Greatest Leader
Yritän ratkaista arvoituksen: Hyvät ja luottamukselliset suhteet naapurimaa Venäjään ja samojen demokraattisten arvojen jakaminen suojaa meitä Joten ohjuksista ei ole vaaraa meille..
Bushmaster
Greatest Leader
Bushmaster
Greatest Leader
saattaahan se ollakin juuri näin. Eli kun kyseisestä ohjuksesta ei ole muuta kuin Venäjän dataa niin mikä on totuus...?
Minulla ei ole riittävää tämän nimenomaisen alan osaamista, jotta osaisin arvioida onko juttu joiltain osin esimerkiksi Suomen osalta liioitteleva, mutta olen vakuuttunut siitä, että se osuu perussanomaltaan oikeaan. Venäjän tyyppisen sotilasvaltion ilma- ja ohjusvoimia vastaan Suomi ei kykenisi omilla ilmavoimillaan pitkään puolustautumaan. Tilanne muuttuu jos saamme voimakkaan taustatuen ja jos hyökkääjä joutuu jakamaan voimansa pitkin EU:n ulkorajoja.
Puolustuksellinen rauhanase?
Honcho
SMLNKO M/83
Mutta kun (venäläinen) tehdas niin väittää, niin onhan sitä uskottava? Todellinen kyky lienee valtionsalaisuus, mutta jo neuvostoaikana oli tapana hehkuttaa uusien aseiden voittamattomuutta turuilla ja toreilla. MiG-25 oli tästä hyvä esimerkki, tätä väitettyä "superkonetta" torjumaan saatiin sitten rahoitus F-15:ta varten. Todellisuus oli sitten toista. Saihan tosin "kaksvitonen" sen Persianlahden sodan ainoan ilmavoiton Irakin ilmavoimille.
Tähän on todettava, ettei noita S-300/S-400 -sarjan ohjuksia sovi vähätellä, mutta hieman huvittaa kun osa uskoo niiden olevan kuin (ortodoksisen) Jumalan käsi, joka iskee valkobandiittien murhahävittäjät maahan täällä heti kun ne ovat 10 metriä maanpinnasta.
Ilmavoimilla on tästä satavarmasti leimalla varustettua tietoa, mutta kun keskusteluun ei oikein voi osallistua niin erilaiset EVPt ja muut puuhastelijat saavat vapaan pelikentän. Osalla tämä lienee NATO-asian edistämistä hinnalla millä hyvänsä, mutta käytännössä se mielestäni toimii toiseen suuntaan, korostaen Venäjän mahtavuutta, eli hyviä ja luottamuksellisia suhteita pukkaa.
Honcho
SMLNKO M/83
Hyvä YLE! Nyt nousee kipeä ja hankalasti käsiteltävä, mutta äärimmäisen tärkeä aihe esille.
http://yle.fi/uutiset/fatima_luopui..._islamista_eroaminen_on_suomessa_tabu/8903751
"Jotkut liberaaleiksi itseään kutsuvat suomalaiset eivät sano mitään islamista julkisesti, koska pelkäävät leimautuvansa rasisteiksi, Nuura huokaa."
http://yle.fi/uutiset/fatima_luopui..._islamista_eroaminen_on_suomessa_tabu/8903751
"Jotkut liberaaleiksi itseään kutsuvat suomalaiset eivät sano mitään islamista julkisesti, koska pelkäävät leimautuvansa rasisteiksi, Nuura huokaa."
Bushmaster
Greatest Leader
http://ylewatch.blogspot.fi/2016/05/yle-ylistaa-sananvapauden-vihollista-ja.html?m=1
YLE YLISTÄÄ SANANVAPAUDEN VIHOLLISTA JA NATIONALISTIEN VAINOOJAA
Jorma Kalske kuuluu samaan suomalaisvihamieliseen korruptoituneeseen koplaan kuin entinen vähemmistövaltuutettuMikko Puumalainen ja valtionsyyttäjä Mika Illman. Apulaisvaltakunnansyyttäjä 2002-2016 toiminut Kalske on sekä suoraan ettälinjauksillaan vainonnut maamme toisinajattelijoita ja nationalisteja kuten Petri Peltosta, Olli Heikkilää, Freddy van Wonterghemia, Olavi Mäenpäätä, Anu Palosaarta, Juha-Matti Kärkkäistä, Jussi Halla-ahoa, Markus Janssonia, Mikko Ellilää ja James Hirvisaarta.
Yle julkaisi viikonloppuna verkkosivuilla ylistävän jutun Kova luu Kalske tästä sananvapauden vihollisesta, koska hän on jäämässä eläkkeelle. Kuten Neuvostoliiton kansankomissaarit ja muut Stalinin vainoihin osallistuneet rikolliset, saa myös Kalske viettää rauhassa eläkepäiviään, vaikka hänen monet poliittisesti motivoituneet syytteet ja korruptioepäilyt pitäisi saattaa herran syytettyjen penkillle kansantuomioistuimeen. Lakimies Jaana Pedersen pitääkin Kalskeen ja kumppanien sananvapautta loukkaavia syytteitä ja niistä annettuja tuomioita mielivaltana:
Kalske ja Illman ovat vain virkamiehiä. He eivät yksin, kaksin tai edes koko valtakunnansyyttäjänviraston kokoonpanolla muodosta eduskuntaa eli tahoa, jolla tässä maassa ainoastaan on oikeus säätää lakeja. Kumpikaan ei toisin sanoen ole saanut Suomen kansalta mandaattia perustuslain muuttamiseen eikä asemaa kansanedustajina eli oikeutta säätää tarkempia säännöksiä lailla.
Kysynkin seuraavan hyvän ja terävän kysymyksen ja toivon mahdollisimman monen suomalaisen suureen ääneen julkisesti ryhtyvän vaatimaan vastauksia tähän samaan kysymykseen: Kun perustuslaissa todetaan, että tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan ainoastaan lailla, millä oikeudella Kalske, Illman, poliisi tai syyttäjälaitos voisi ylipäänsä antaa ainuttakaan tarkempaa määräystä sananvapauden käytöstä?
Haastattelussa Kalse ei tietenkään kyseenalaista omia toimiaan, vaan pitää päinvastoin entistä tärkeämpänä, että valtiovalta puuttuu kansalaisten poliittiseen ilmaisuvapauteen. Kunnon orwellilaisena vallankäyttäjänä hän pitää eliitin politiikkaa kritisoivaa puhetta "vihapuheena":
– Maahanmuuttoasioista ja turvapaikanhakijoista mielipiteenvaihto on ollut sosiaalisessa mediassa vilkasta ja sanankäänteet jyrkentyneet ihan tavallisten kansalaisten kielenkäytössä. Mikäli tämä heijastaa laajemmin tuntemuksia suhteessa maahanmuuttajiin, turvapaikanhakijoihin ja vähemmistöryhmiin ylimalkaan, on syytä olla huolestunut, pohtii apulaisvaltakunnansyyttäjä.
Kalske on myös suojellut rikosta niin sanotussa Soneran tietovuotujussa. OikeustoimittajaMikko Niskasaari paljastaa jutussaan Kalske, korruption isä? mihin tämä väite perustuu:
Soneran tietovuotojutun, sen jossa Sonera jakoi ihmisten salaisia teletunnistetietoja oikealle ja vasemmalle, yksi haara oli KRP:n ylikonstaapeli Erkka Wilenin tapaus. Hän oli pyytänyt valtioneuvoston turvallisuuspäällikkö Ari Uutista hankkimaan pääministeri Paavo Lipposen autonkuljettajan ja erään toisen henkilön teletunnistetiedot, koska Wilenillä ei ollut mahdollisuutta saada tietoihin käräjäoikeuden lupaa.
Uutinen hankki tiedot kaveriltaan Soneralta ja luovutti ne Wilenille. Kuten Uutinen kuulusteluissa avoimesti kertoi. Se oli ehdottomasti rikollista touhua, kaikkien kolmen osalta.
Rikoksen paljastuttua KRP teki Wilenistä ilmoituksen, kuten laki vaatii. Tutkinnanjohtajaksi määrättiin hänen osaltaan VKSV:n luottosyyttäjä, kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen Espoon, nykyään Länsi-Uudenmaan syyttäjävirastosta. Mäkinen päätti käden käänteessä ja täysin vastoin näyttöä, ettei Wileniä ole syytä epäillä mistään rikoksesta. KRP oli kuitenkin jääräpäinen ja teki uuden ilmoituksen. Tutkinnanjohtajaa vaihtamalla esitutkinta saatiin tehtyä, syyte nostettiin ja Wilen tuomittiin.
Juttu hermostutti poikkeuksellisen pahasti VKSV:tä, joka otti omasta aloitteestaan tutkittavaksi Mäkisen toiminnan. Asian käsittely hakkasi kaikki nopeusennätykset, virastolta vei vain 1 kuukausi ja 11 päivää suoltaa päätös, ettei Mäkinen ollut toiminut millään tavalla moitittavasti estäessään poliisirikoksen tutkinnan.
Kalske pesee kätensä poliisissa vellonneeseen korruptioon ja sen omien rikosten peittelyyn kuten Aarnio-jutussa:
– On kyllä hyvin poikkeuksellista ja valitettavaa, että tällaisiin asioihin on jouduttu puuttumaan. Poliisihan on syyttäjän lähin yhteistyökumppani. Ilman poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tutkintaa ei syyttäjä voi operoida. Ja kun tutkinta kohdistuu keskeiseen yhteistyökumppaniin – olkoonkin, että se kohdistuu tiettyihin yksilöihin – niin totta kai se on kiusallista.
Niskasaaren artikkelissa puolestaan kerrotaan, että juuri Kalske itse on vaikuttanut siihen, että poliiisi- ja syyttäjälaitos ovat tänä päivänä niin korruptoituneita:
Jos sieltä haluaa osoittaa yhden syyllisen ylitse muiden, hän on apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Kalsketta voi perustellusti nimittää poliisien ja syyttäjien korruption isäksi. Poliisi ja syyttäjä eivät voi syyllistyä niin vakavaan virkarikokseen, että VKSV ja erityisesti Kalske sallisivat sen päätyä esitutkintaan.
Kun virasto saa poliisilaitokselta tiedon poliisista tehdystä rikosilmoituksesta, se pyytää lausunnon kyseiseltä poliisilta. Sen jälkeen virastoon poliisirikosten tutkinnanjohtajaksi varta vasten palkattu kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehto päättää, yksinomaan epäillyn lausunnon perusteella ja sitä siteeraten, ettei poliisi ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.
Rikosilmoitusta ja sen mukana tulleita todisteita Haapalehto ei edes näe, koska niitä ei Albertinkadun hautaustoimistoon hankita.
Tämän huijauksen jälkeen valtiosyyttäjät voivat varsin huolettomasti valehdella julkisuudessa, että pääosa poliiseista tehdyistä rikosilmoituksista on täysin aiheettomia. Jos vaikkapa joku toimittaja haluaisi tarkistaa mistä jossain epäillyssä poliisirikoksessa tosiasiassa oli kysymys, alkuperäisen rikosilmoituksen löytäminen on tehty hankalaksi.
Näiden tietojen perusteella toimittaja Merja Niilolan haastattelu asettuu outoon valoon. Yleenä lehdistöä on pidetty vallan vahtikoirana ja kriitikkona, mutta Yle on ollut jo pidemmän aikaa sen räksyttävä puolustaja kansaa vastaan.
Bushmaster
Greatest Leader
Yle yle yle....
lainaus linkin kommenteista:
Janne Suuronen30.5.2016 13:43
Samaan aikaan kun Yleisradio hehkuttaa mamujen internet-sivujen tekemiskoulutusta, "nyt saadaan Affectolle kovia koodareita", niin Helsingin Sanomat hehkuttaa työttömäksi jääneitä kanta-Suomalaisia IT-ammattilaisia vaihtamaan pesula-alan yrittäjiksi:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1464491110057?jako=778a0...
lainaus linkin kommenteista:
Janne Suuronen30.5.2016 13:43
Samaan aikaan kun Yleisradio hehkuttaa mamujen internet-sivujen tekemiskoulutusta, "nyt saadaan Affectolle kovia koodareita", niin Helsingin Sanomat hehkuttaa työttömäksi jääneitä kanta-Suomalaisia IT-ammattilaisia vaihtamaan pesula-alan yrittäjiksi:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1464491110057?jako=778a0...