Ny o sellainen pläjäys, että kyllä lähtee...ymmärrän päivä päivältä paremmin miksi Pahkasika-lehdelle ei ole markkinoita...
http://yle.fi/uutiset/3-9618725?origin=rssPankkibulevardista kansainväliseksi pizzeriakaduksi – suomalaisen yhteiskunnan muutos kiteytyy Oulun "Mogadishu Avenuella"
Oulun urbaanein kaupunginosa Tuira on mielenkiintoinen sekoitus kantaoululaista elämänmenoa ja maahanmuuttajien uudempaa kauppakulttuuria.
Välillä Merikoskenkadun ilme on hyvinkin kansainvälinen
Merikoskenkadulla Pohjois-Oulussa käy vastaanottorahan jakopäivänä kansainvälinen kuhina. Jo 56 vuotta samassa osoitteessa toimineessa Norin kelloliikkeessä etnisen ruokakaupan vieressä aika kuitenkin pysähtyy.
Riitta Nori virittää pähkinäpuisen lattiakellon saksalaisen koneiston käyntiin ja kumeat Westminster-lyönnit moikaavat miestä korkeamman kellon sisuksista.
– Joo ihan oikein se toimii. Se lyö jokaisen vartin erikseen ja täyden lyönnit, kertoo Nori.
– Enemmän täällä Merikoskenkadulla näkyy ulkomaalaisia kuin suomalaisia, sanoo Ako Latif naapuriliikkeessä.
Oulun Tuiran kaupunginosan keskus Merikoskenkatu on säilynyt elävänä kauppakeskuksena läpi vuosikymmenten.
Oulun siltojen pohjoispäähän entiselle paremman väen Huvilakadulle 1960-luvun alussa valmistuneen Merikoskenkadun kaupallinen tarjonta on vuosien varrella muuttunut melkoisesti. Vilkkaasti liikennöidyllä kadunpätkällä on toiminut ja toimii useita kymmeniä yrityksiä.
Tuira on yksi Oulun suurimpia kaupunginosia. Kaupunkimaisena kauppakeskuksena Merikoskenkatu on niin iso että sen kehityksessä näkyy koko suomalaisen yhteiskunnan muutos 1960-luvulta. Tuiran 1960-luvun alun Merikoskenkatu oli kovin erilainen tarjonnaltaan.
Pankit ovat vaihtuneet pitserioiksi
Pelkästään pankkeja oli viisi eli 1960-luvulla tällä kadunpätkällä olivat edustettuina lähes kaikki silloiset suomalaiset pankit. Muutenkin seudun kaupallinen valikoima oli erilainen. Oli paljon ruoka-, kirja- ja kenkäkauppoja, rautakauppa, posti, ravintoloita sekä kahviloita, joista keskioluen myynnin vapauttamisen jälkeen tuli keskiolutbaareja.
Nyt on kaikki toisin. Vaikka moni asia on muuttunut ja palvelut muuttaneet muotoaan, palvelutaso on edelleen erittäin hyvä.
Vilkkaan liikenteen ja kaupunkimaisen rakenteensa ansiosta siltojen keskustaan yhdistämä ja siitä pohjoisen leveämmille liikenneväylille jatkuva Merikoskenkatu on olemukseltaan urbaaneinta ja monivärisintä Oulua.
Vertailukohdat Helsingissä ja New Yorkissa
Nimettömänä esiintyvä Merikoskenkadun yrittäjä vertaakin aluetta Bronxiin. Väkimäärältään yli tuhat kertaa suuremmalla New Yorkin pohjoisella kaupunginosalla on samankaltainen monikulttuurisuuteen liittyvä historia, jonka aikana on kuljettu kukoistuskaudesta urbaaniin rappeutumiseen ja jälleen uuteen kukoistukseen.
Toinen mittakaavaltaan läheisempi vertailukohta löytyy Helsingin Kalliosta ja Hämeentiestä. Tuiralla ja Kalliolla on samantapainen historia ja sijainti siltojen takana pohjoisen suunnalla.
– Tuiraa on verrattu Kallioon. Sekin on lähellä ydinkeskustaa ja puutalokaupunginosan päälle pääosin sotien jälkeen rakennettu kerrostaloalue, toteaa arkkitehti ja kotiseutuneuvos Kaarina Niskala.
Oululaiset eivät oikein ole havainneet Merikoskenkadun omaleimaisuutta. Oululaisia matkailuoppaita kouluttanut Niskala kertookin katua esiteltävän lähinnä vilkkaana läpikulkupaikkana.
– Voi tietenkin olla niin, että oululaiset ovat jollakin tavalla sokeutuneet tälle asialle. Monesti ulkopuoliset näkevät jotkut asiat terävämmin, sanoo Niskala.
Osuuskaupan myymälät vaihtuivat etnisiksi kaupoiksi
Perusruokakaupat ovat vaihtuneet etnisiksi kaupoiksi, joista kantaoululaisetkin käyvät hakemassa piristystä ruokavalioonsa. Erikoiskauppoja on edelleen kuten alusta lähtien kadulla toiminut Norin kello ja kulta, Kultaseppä J. Käkelä, Shelbyn urheilumateriaali- ja varusteliike, kuusi parturi-kampaamoa, apteekki ja leipomokahvila.
Vuosikymmenet naistentansseistaan tunnettua legendaarista tanssiravintola Merikoskea ei enää ole, mutta jäljellä on vielä laitakaupungin tunnelmaa tihkuva kuppila Merikulma.
Merikoskenkadun 1960-luvun viiden eri pankkiryhmän konttorit ovat vaihtuneet pitserioiksi. Samalla katukuva on muuttunut ennen kaikkea logistisista syistä Oulun kansainvälisimmäksi.
– Täällä on todella hyvä kattaus. Täältä löytyy todella monenlaisia ruokapaikkoja, etnisiä ja vähemmän etnisiä, sanoo Tuiran asukasyhdistyksen puheenjohtaja Katja Koivukoski.
Turvapaikanhakijoiden ostoskärryralli on nähtävyys
Sosiaalisessa mediassa Oulun Mogadishu Avenue -viittaa onkin soviteltu sekä Merikoskenkadun että lähistöllä sijaitsevan Kalliotien ylle.
Merikoskenkadulla on kolme etnistä ruokakauppaa ja useita maahanmuuttajien pyörittämiä ravintoloita.
Nykyisin varsinkin vastaanottorahan maksupäivinä Merikoskenkadulla käy melkoinen ostoskärryralli kun turvapaikanhakijat kuskaavat ostoksensa kärryillä kadun pohjoispuolella sijaitsevasta Lidlistä Merikoskenkadun bussipysäkeille. Välillä Merikoskenkadun suojatien yli menee kärryjä parijonossa.
Useimmat uudemmista tulijoista ovat jo oppineet että kärryt on syytä viedä takaisin kauppaan. Pysäkkien läheisyyteen maksupäivinä kertyvistä kärryistä voi kuitenkin päätellä, että aivan kaikki eivät vielä ole asiaa sisäistäneet.
Monikulttuurisuus on luonnollinen osa Tuiraa
Vieressä sijaitseva Tuiran koulu on hienosti peruskorjattu entiseen asuunsa niin että juoma-automaatitkin ovat ihan samanlaiset kuin viisikymmentä vuotta sitten. Merikoskenkadun itäpuolen kerrostalomuurin takana sijainnutta kansakoulun keittolaa pinaattikeittoineen, maksapatoineen ja kesäkeittoineen ei sentään enää ole.
Tämän koulun luokan oppilaista monella luokalle neljännes saattaa olla maahanmuuttajien lapsia. Kuusikymmentäluvulla koko käsitettä ei ollut olemassa.
Isompia ongelmia ei kantaväestön ja tulijoiden välillä vaikuttaisi olevan.
– Monikulttuurisuus on hyvin luonnollinen osa Tuiraa. Lapset tottuvat jo koulussa siihen, että luokkakavereista on enemmän kuin yksi muualta tulleita, joiden äidinkieli on eri. Sitä kautta nuoret oppivat hyväksymään erilaisuuden ja osaavat myös olla keskenään. Tällä kaikella on merkittävä suvaitsevaisuuskasvatusmerkitys, tiivistää Koivukoski.
Keskeisin toive kaupunginisien suuntaan puheenjohtajalla on nuorisotilat. Sellaiset Tuirasta hänen mukaansa puuttuvat. Mutta muuten kaikki tuntuu olevan hyvin.
– Tässä on ihana asua jo sen takia että lähes koko Oulun julkinen liikenne kulkee tästä Merikosken läpi. Autoa ei välttämättä tarvitse koska keskustakin on niin lähellä että pyörällä ja jalankin sinne ehtii, toteaa Koivukoski.
Kellokaupassa aika pysähtyy
Riitta Nori muutti vanhempiensa mukana Tuiran Valtatiellä sijainneesta Norin kellosepänliikkeestä silloin vielä Huvilatie -nimen alla kulkeneelle Merikoskenkadulle vuonna 1961. Toisesta pankista irtosi laina liikehuoneiston hankkimiseen Tuiran uudelta paraatipaikalta.
– Katua ei oltu 1960-luvun alussa vielä päällystetty. Autoja oli vähän ja ihmiset kulkivat jalan ja pyörällä. Kummallakin puolella oli useampia ruokakauppoja ja oli Snelmannin rautakauppa. Nyt on sitten tullut näitä maahanmuuttajia ja he ovat perustaneet näitä pitserioita ja muutakin liike-elämää tässä on aivan mukavasti, summaa Nori.
Hän muistelee Tuiran keskustan alkuaikojen olleen rauhallisempaa aikaa kuin nyt.
– Kyllähän tuossa monenlaista töhertäjää toisinaan kulkee, mutta ei ole vielä mitään pahempaa sattunut, muotoilee Nori.
Liikkeellä itsellään tuntuu menevän ihan mukavasti.
– Meillä on vakituinen asiakaskunta ja aina tulee uusiakin, Nori iloitsee.
Merikoskenkatu on Oulun tärkeimpiä liikenneväyliä
Oulun varsinaisen pääkadun eli nelostien jälkeen liikennemäärät ovat suurimpia nimenomaan täällä, koska valtaosa keskustasta pohjoiseen suuntautuvasta yksityis- ja julkisesta liikenteestä kulkee täällä. Vilkkaimpina päivinä puhutaan yli 30 000 auton vuorokausimääristä.
Vain ns. eteläisen alikulun liikennemäärät yltävät Merikoskenkadun lukuihin. Merikoskenkadulla usein vaihdetaan bussia ja liikennevirrat tuovat asiakkaita myös kauempaa.
Ulkomaalaisia näkyy Merikoskenkadulla nyt enemmän kuin suomalaisia
Asian Market on toinen Merikoskenkadulla sijaitsevista etnisistä kaupoista. Kassalta löytyy yli 20 vuotta Suomessa asunut Ako Latif joka kertoo olevansa kolmas yrittäjä tässä liikkeessä. Paikalla on myös nuorempi myyjäksi esittäytyvä Yonas Ahmad Mohammed. Molemmat kertovat olevansa Irakista.
– Merikoskenkatu on logistisesti hyvä paikka. Tässä on bussipysäkit ja lähellä on Lidl. Sijainti on kaikin tavoin hyvä. Kaikki tietävät tämän paikan ja käyvät näissä kahdessa etnisessä kaupassa, toteaa Ahmad Mohammad.
Valtaosa näiden kauppojen asiakkaista on maahanmuuttajia.
– Enemmän täällä näkyy ulkomaalaisia kuin suomalaisia. Eniten näkyy somalialaisia, irakilaisia ja afganistanilaisia, sanoo Ako Latif.
Lidl hyötyy turvapaikanhakijoista enemmän kuin etniset kaupat
Samat kansallisuudet ovat myös Latifin kaupan pääasiakasryhmiä. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että Lidlistä vastaanottorahan jakopäivänä perustarpeensa ostavat näiden kansallisuuksien edustajat käyvät bussipysäkin luona sijaitsevassa pikkukaupassa täydentämässä hankintojaan.
– Sanotaan että jos heillä menee 200 euroa Lidliin niin kymppi jää tänne, naurahtaa Ako.
Lopuksi kysyn miehiltä tuntuuko Oulun urbaanein kadunpätkä kotoiselta?
– En tiedä, sanovat molemmat ja hymyilevät kohteliaasti.
Mitään vastakkainasettelua hekään eivät ole huomanneet. Lähes kolmannes asiakkaista on kantasuomalaisia. Ostavat enimmäkseen maustekastikkeita ja riisiä, joka tulee isommissa pakkauksissa Asian Marketiin Ruotsin kautta.
