YLE ottaa asiantuntijaksi punayliopiston sosiologian apulaisprofessorin. Eeva Luhtakallion.
Titteli kuulostaa kansalaisesta asiantuntevalta, mutta ääääääääärioikeisto tulee sellaisella aksentilla ja hytkynän seurauksena keskeytetään lopussa poliisiasiantuntijakin kun on kiire syöttää omaa mielipidettä.
Kuka on Eeva Luhtakallio? Puolueeton asiantuntija?
Mitä sanoo
liberalismiwiki?
Lainaus
Eeva Luhtakallio on antiglobalisaatiojärjestö Attacin Suomen-perustajia. [1]
Sitoutumaton vasemmisto -järjestössä Luhtakallio oli mm. Toimenpide-lehden toimituskunnassa.[2]
Luhtakallio ja Eric Carver olivat antiglobalisaatiojärjestö Attacin hallituksen jäseniä järjestön alkuvuosina. Heidän mielestään mm. Skp:n harjoittama Attacin puoluepolitisointi kuihdutti pahasti Attacin toimintaa, kun aktiivejakin oli vain kourallinen.[3]
Luhtakallio arvosteli poliisin toimia Smash Asem -mielenosoituksessa tragikoomisen ylimitoitetuiksi.[4]
Antikapitalismi
Vuonna 2004 Luhtakallio esiintyi Antikapitalistisilla päivillä sosialistiliiton ja Vasemmistonaisten edustajien kanssa.[5]
Luhtakallio pitää yhteiskuntaamme turbokapitalismiyhteiskuntana.[2] Attacin tuomiseksi Suomeen Luhtakallio suomensi Attacin perustaja Ignacio Ramonet'n kirjoituksen "Riisukaamme markkinat aseista". Attacin perustaja Ramonet vastustaa globalisaatiota ja liberalismia sekä vaatii omavaraistaloutta ja sääntelyä[6] sekä ylistää kirjoituksessaan Kuuban kommunistidiktaattori Fidel Castroa [7] ja on tämän ainoa auktorisoitu elämänkerturi[8].
Vihreässä langassa Luhtakallio on arvostellut "oikeistolaista talouspolitiikkaa".[9]
Antikapitalismia, sosialismia, Castroa, vihreää lankaa, anarkistien niputtamisen arvostelua...
Nyt löytyi helmi. Viestilehdestä (kadonnut netistä) webcachesta täysosuma:
Lainaus
Turvapaikkapainija
31.01.2017
Helsinkiläinen Eeva Luhtakallio sai uuden perheenjäsenen alaikäisestä turvapaikan-
hakijasta. Vaikka usko viranomaisiin on horjunut, jotain tärkeää on tapahtunut.
Teksti > Ari Lahdenmäki Kuvat > Juha Metso
Aluksi Eeva Luhtakalliota jännitti, mitä Reza ajattelisi koirasta, mutta Peppi ja Reza ovat hyvät ystävät.
Viime vuonna oli aivan selvää, että jotain pitäisi tehdä, mutta Eeva Luhtakallio ei oikein keksinyt, mitä. Turvapaikanhakijoita oli tullut Suomeen niin paljon, että yhteiskunnan heistä huolehtimiseksi perustamat rakenteet romahtivat.
Luhtakallio on 43-vuotias sosiologian yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa, ja hän on ollut mukana pääkaupunkiseudun pakolaisia auttavassa Refugee Hospitality Club -verkostossa jo sen perustamisvuodesta 2008.
Hän halusi auttaa turvapaikanhakijoita, mutta sopivaa keinoa ei oikein löytynyt. Hänellä on pieni lapsi, eivätkä vapaaehtoiset saa viedä lapsiaan vastaanottokeskuksiin. Toisaalta illat olivat työnkin takia kiireisiä.
Lopulta jotain kiinnostavaa osui Helsingissä asuvan Luhtakallion silmään. Helsingin Diakonissalaitoksen Perhetalkoot-projekti tarjosi mahdollisuutta ryhtyä kummiperheeksi yksin Suomeen saapuneelle alaikäiselle turvapaikanhakijalle. Luhtakallio ajatteli heti, että hän voisi yhdistää vapaaehtoistyön vähään vapaa-aikaansa perheensä kanssa.
Huhtikuun lopulla viime vuonna Luhtakallio matkusti Helsinginseudulla sijaitsevaan ryhmäkotiin tapaamaan tulevaa kummilastaan, 16-vuotiasta afganistanilaispoikaa nimeltä Reza. Mukana oli Luhtakallion koko perhe: mies, nelivuotias lapsi ja kääpiösnautseri.
”Kaikkia jännitti ihan hirveästi. Olihan se vähän semmoinen hyppy tuntemattomaan. Emme tienneet, mitä siitä tulee, mitä meistä halutaan”, Luhtakallio muistelee.
Hän myös mietti huolestuneena, ettei ymmärtänyt 16-vuotiaista pojista mitään.
”Semmoisia ajatuksia pyöri mielessä. Jännitys oli varmasti molemminpuolista. Ensimmäinen tapaaminen oli punastelujen ja pitkien hiljaisuuksien kavalkadi.”
Ryhmäkodin neuvottelutilassa Luhtakallio perheineen ja Reza allekirjoittivat kirjallisen vapaaehtoissopimuksen. Siinä muun muassa sitouduttiin olemaan jakamatta Facebook-kuvia ilman toisen lupaa. Perhe ei saisi antaa Rezalle suoraan rahaa tai mitään kallista.
Seuraavalla kerralla Luhtakallio haki Rezan perheensä kotiin. Oli sunnuntaipäivä, ja lähdettiin ulkoiluttamaan koiraa.
”Tyttäreni keräsi voikukkia, valmistimme lounasta ja sitten veimme hänet takaisin.”
...naps...
Loka-marraskuun vaihteessa Reza sai oleskeluluvan, mutta vain vuodeksi. Sen odottaminen oli ahdistavaa myös Luhtakalliolle.
”Hänen elämäntilanteensa on niin vaikea, ja raskas ja turvapaikkahakemuksen käsittely kesti. Minäkin olen valvonut sen takia öitä.”
Kun Rezalla on erityisen vaikeaa, Luhtakallion huoli pojasta on suuri. Onneksi he voivat silloin olla tiiviissä yhteydessä Whatsapp-viestipalvelulla.
Oleskelulupaprosessin kesto on Luhtakalliosta ”tietenkin sietämätön”. Hän on mukana ryhmissä, jotka auttavat tekemään valituksia Maahanmuuttoviraston päätöksistä. Luhtakallio sanoo aiemmin ajatelleensa, että oikeusvaltio on häilyväinen: on hyviä päätöksiä ja huonoja päätöksiä.
”Mutta viimeistään kuluneen vuoden jälkeen en enää ajattele, että Suomi on kaikilta osin oikeusvaltio. Turvapaikkapolitiikka on niin pöyristyttävää.”
Turvapaikanhakijan tulo perhepiiriin on lisännyt Luhtakallion huolta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Sitä hän seuraa työnsäkin puolesta: hän on erikoistunut poliittiseen sosiologiaan ja tutkii paraikaa poliittisen osallistumattomuuden syitä.
”Olen huolestunut ja varautunutkin siihen, että netissä esiintyvät rasistiset uhkaukset muuttuvat teoiksi. Poliittinen ilmapiiri antaa rasismille oikeutusta, välillä pääministeriltä asti. Vaikka hän sitten peruisikin puheensa ja sanoisi, että ’ei rasismille’, niin ei se tuomitseminen ole kovin vakuuttavaa ollut”, Luhtakallio sanoo.
”Esimerkiksi antaessani tätä haastattelua minun pitää ajatella kummipojan turvallisuutta. Kaikki julkisuus saattaa vaarantaa muutenkin äärimmäisen hauraassa asemassa olevan ihmisen.”
Luhtakallio toivoo, että Reza on hänen perheensä elämässä niin kauan kuin itse haluaa.
”Tiedän, että jotkin kummiperheet ovat ottaneet lapsen luokseen asumaan. Meillä ei ole asunnossamme tilaa.”
Mutta Reza on muuttamassa lähemmäs kummiperhettään ja osaa jo kulkea sen luokse itse. Hän harrastaa ahkerasti painia ja on siitä innostunut.
”Tästä plussaa Diakonissalaitoksen työntekijöille”, Luhtakallio sanoo. ”Siellä kartoitettiin ja etsittiin joka ikiselle yksin maahan tulleelle harrastus. Reza on painimaasta, ja hän treenaa joka arkipäivä, on ollut jossain kilpailussakin.”
Tässäkin asiassa tulivat vastaan Rezan taustaan liittyvät kulttuurierot. Luhtakallio oli kysynyt Rezalta, oliko tämä aiemmin harrastanut painia.
”Reza katsoi minua hölmistyneenä ja vastasi ei. Ei hän ollut ikinä käynyt koulua, eikä hänellä ollut ollut mahdollisuutta harrastuksiinkaan.”
Pakolaiskummi, RHC-aktiivi, auttaa tehtailemaan migrille valituksia. Ja tottakai vassarina, joka piti ilmeisesti smash ACEMiakin oikeutettuna on varautunut, että hommaöyhöt alkaa rikkoa paikkoja, koska vasemmistokin tekee niin kun suuttuu.
Homma
