HS:n elokuvakriitikon arvostelu...ilman ennakkoasenteita..
HS:n elokuvakriitikko katsoi kohutun Seinäjoen arabikevät -dokumentin
Matti Reinikan Seinäjoen arabikevät -dokumentti on herättänyt suuren kohun ennen ensiesitystä.
Seinäjoen arabikevät -dokumentissa esiintyvät Antti-Jussi Hirsimäki ja Shihab sekä ohjaaja Matti Reinikka. (KUVA: AKU ISOTALO / HS)
Juho Typpö HS
Julkaistu: 1.3. 19:02
”TÄMÄ pitäisi ihan jokaisen suomalaisen nähdä!”
”Saatanan hyvä!”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Jos Yle tästä haluaa jotain leikata, niin siellähän on ihan mielisairaita tyyppejä johdossa!”
Siinä muutama Seinäjoen arabikevät -dokumentin lehdistötilaisuudessa esitetty kommentti elokuvan päätyttyä.
Turvapaikanhakijoista kertovan suomalaiselokuvan
yleisössä istuu kutsuvieraana monia ”maahanmuuttokriittisistä” piireistä tuttuja nimiä.
Elokuva onkin kuin tälle katsojakunnalle tehty.
Palataan sitten ajassa noin 80 minuuttia taaksepäin.
ENSIMMÄISENÄ valkokankaalle ilmaantuvat
Juha Sipilän ja tämän vaimon
Minna-Maaria Sipilän kasvot.
Kyse on osa saudiarabialaisomisteisen, arabiankielisen Al Arabiya -kanavan uutislähetyksestä, jossa kerrotaan Suomen pääministerin Sipilän luvanneen vaimoineen Kempeleen-asuntonsa Suomeen saapuville turvapaikanhakijoille.
”Kempele on myös kuuluisa kauniista, vaaleista tytöistään!” uutispätkässä sanotaan.
NÄIN alkaa
Matti Reinikanohjaama
Seinäjoen arabikevät -dokumentti. Se kuvaa syksyn 2015 turvapaikanhakijakriisiä Seinäjoen vastaanottokeskuksen johtajan, irakilaisen turvapaikanhakijan ja paikallisen maahanmuuttokriitikon kautta.
Elokuva on ollut pari viime päivää isosti uutisotsikoissa.
TORSTAINA
Seinäjoen arabikeväästä nousi kohu, kun tieto sen lehdistötilaisuuteen vieraaksi kutsutusta
Tommy Robinsonista levisi.
Robinson on äärioikeistojärjestö English Defence Leaguen perustaja, joka on kotimaassaan saanut vankeustuomion oikeuden halventamisesta. Robinsonin pääsy sosiaalisen median alustoille on estetty kansanryhmää vastaan kiihottamisen ja vihanlietsonnan vuoksi.
Lehdistötilaisuus oli tarkoitus pitää Suomen elokuvasäätiön tiloissa, mutta torstaina säätiö ilmoitti peruvansa tilavarauksen. Elokuvasäätiö oli antanut Seinäjoen arabikeväälle 86 000 euroa tuotantotukea.
TORSTAINA nousi myös esille ohjaaja Reinikan ja Ylen välinen kiista: Yle oli rahoittanut elokuvaa ostamalla ennakkoon sen esitysoikeudet, mutta
jo viime syksylle suunniteltu esitys oli jouduttu perumaan. Ylen
Erkko Lyytisen mukaan elokuva ei ollut sellainen, kuin rahoituspäätöksen yhteydessä oli sovittu. Nyt siinä korostuivat Lyytisen mukaan liikaa islamofobiset näkökulmat. Siitä, nähdäänkö elokuva Ylen julkaisemana lainkaan, ei ole toistaiseksi tehty päätöstä.
Perjantaina kello 13
Seinäjoen arabikeväästä kuitenkin saatiin lehdistötilaisuus järjestettyä. Elokuvasäätiön tilojen sijaan se esitettiin toisessa tilassa, jota Reinikka ei turvallisuussyistä halunnut kerrottavan julki.
JA siellä kohudokumentti näytettiin lehdistölle sekä kutsuvieraille. Reinikan mukaan nyt nähty versio on sellainen, jota Yle ei ole hyväksynyt esitettävästi.
Eli millainen?
Oliko elokuvan ympärille syntyneelle äläkälle perusteita?
No, eipä juuri.
Ohjaaja Matti Reinikka. (KUVA: AKU ISOTALO / HS)
ELOKUVASTA välittyy kyllä yleinen ”maahanmuuttokriittinen” sanoma. Samoin siitä erottuvat tietyt kohtaukset, jotka Yleä ovat varmasti hiertäneet.
Mutta ilman Robinsonin vierailusta syntynyttä kohua
Seinäjoen arabikevät ei todennäköisesti olisi saanut lähellekään näin laajaa huomiota kuin nyt. Robinson ei lopulta edes saapunut uudessa paikassa pidettyyn lehdistötilaisuuteen, Reinikan mukaan sairastumisen vuoksi.
Seuraava osuus sisältää enemmän paljastuksia elokuvan sisällöstä.
SIPILÄ-ALUN jälkeen siirrytään Tornioon kuvaamaan turvapaikanhakijajoukkojen saaapumista paikkakunnalle.
Pian tutustutaan yhteen päähenkilöistä, Irakista turvapaikanhakijana saapuneeseen 25-vuotiaaseen
Shihabiin. Hyvää englantia puhuva, karismaattinen Shihab majoitetaan vastaanottokeskukseen Seinäjoelle. Tätä vastaanottokeskusta johtaa
Henrik Mujunen, joka kertoo myös ymmärtävänsä paikallisten huolen uusia tulijoita kohtaan.
Huolestuneita paikallisia edustaa elokuvassa seinäjokelainen
Antti-Jussi Hirsimäki, elokuvan kolmas päähenkilö. Tatuoitu Hirsimäki on äärikansallismielisen ja Suponkin mielestä äärioikeistolaisen Suomen Sisun jäsen. Alun tiedotustilaisuudessa Suomen punaisen ristin edustaja esittelee paikallisille uutta vastaanottokeskusta, ja Hirsimäki esittää epäilyksensä sen asukkaita kohtaan:
”Jos mulli kaataa aitaa, niin isäntä vastaa. Ja tässä tapauksessa se on SPR.”
TÄMÄN jälkeen kolmen hahmon tarinaa kuljetetaan rinnakkain. Shihabin ohella kuvataan muidenkin turvapaikanhakijoiden arkea suomen opetteluineen ja ruoanlaittoineen. Aina kaikki ei ruusuista ole. Mujunen puhuu esimerkiksi keskuksessa havaitusta perheväkivaltatapauksesta, mutta myös uhkailusta, jota turvapaikanhakijoidat ovat paikallisten taholta kokeneet.
Näemme, kuinka Soldiers of Odineista irtautunut 105th Guardians -katupartioryhmä kiertelee Seinäjoen keskustassa, mutta leppoisan rauhanomaisesti.
Helposti kotoutuva Shihab vierailee paikallisessa kirkossa ja koulussa puhumassa. Ensiksi mainitussa hän kehuu, kuinka hyvin hänet on aina otettu Euroopan kristityissä kirkossa vastaan, vaikka hän onkin muslimi.
KOULULAISILLE Shihab esitelmöi, että vaikka hän ja monet muut turvapaikanhakijat ovat tulleet oikeasti sotaa pakoon, on joukossa niitäkin, jotka ovat tulleet tänne ”vain huvikseen.”
Hirsimäki kertoo Suomen Sisusta: yhdistyksen toiminta ”on mysteeri, mutta kyllä me saadaan äänemme kuuluviin”. Hänen oma ratkaisunsa turvapaikanhakijoita koskevaan kriisiin olisi sulkea Pohjoismaiden rajat yksi kerrallaan niin, ettei Tanskasta päästäisi Ruotsiin eikä Ruotsista Suomeen, ”jotta apua tarvitsevia voisi auttaa siellä, missä he ovatkin”.
”Siinä on Sipilän turha mistään ihmisoikeuksista puhua.” (Tässä kohtaa joku yleisöstä taputtaa äänekkäästi.)
HIRSIMÄKI ja Shibab tapaavat, kun Hirsimäki on kuullut jälkimmäisen kouluvierailusta ja antanut vastaanottokeskukselle tiukkaa palautetta. Hänen mielestään turvapaikanhakijoita ei saisi päästää lasten lähelle. Shibab taas haluaa tavata Hirsimäen vuoropuhelun merkeissä.
Keskustelussa Shibab yrittää hieman lievittää Hirsimäen melko rankkoja ennakkoluuloja. Kuten sitä, että ”Ruotsin ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan islamista”. Ei se nyt ihan noin mene, Shibab sanoo. Eivätkä vastaanottokeskuksen miehet lukitse naispuolisia turvapaikanhakijoita väkisin huoneisiinsa, kuten Hirsimäki epäilee.
Shibab myös myötäilee Hirsimäkeä: kyllä turvapaikanhakijoissa on sellaisiakin, jotka tulevat vain huvikseen ja raiskaamaan, hän sanoo.
”Jos Seinäjoella jotain tapahtuu, niin täällä on kyllä miehiä valmiina. Pelkään, että jotain sellaista käy”, Hirsimäki sanoo.
”Hyvä, pelkäämme siis kaikki”, Shibab toteaa.
SHIBABIA ja muita turvapaikanhakijoita koskevat osuudet ovat lämminhenkistä seurattavaa. Heidät kuvataan elokuvassa hyvin sympaattisessa valossa. Etenkin Shibabin Suomessa oloa tuskin vastustavat muut kuin kovimmat rasistit tai ”etnonationalistit.” Shibab saa myönteisen turvapaikkapäätöksen ja asunnon, jakaa mainoksia työkseen, opettelee suomea ja kotoutuu hienosti.
Hän myös tuntuu pukevan sanoiksi monen maahanmuuttokriitikon ajatuksia. Ei kukaan voi tietää totuutta kaikista turvapaikanhakijoista ja esimerkiksi väärän passin saa helposti. Eikä rajoja pitäisi hänen mielestään kaikille pitää auki, vaan ainoastaan niille, jotka oikeasti turvaa tarvitsevat.
Mujunen kohtelee vastaanottokeskuksen asukkaita rehdisti mutta jämerästi. Hän muistuttaa keskuksessa asuvia nuoria miehiä, ettei Suomessa voi olla kuin Irakissa, etenkin kun kesä tulee ja naiset saattavat pukeutua paljastavasti. Eräässä kohtauksessa hän nuhtelee yhtä asukeista tiukasti: muiden ihmisten uskoa pitää kunnioittaa. Mutta syynä onkin yllättäen se, että nuhdeltava on puhunut islamista törkeitä.
HIRSIMÄEN osuus tuntuu muusta elokuvasta hieman irralliselta. Hän ei esimerkiksi tapaa Shibabia enää koko loppuelokuvan aikana. Hirsimäen osuuksiin liittynevät myös ne osuudet, joita Ylessä pidettiin liian islamofobisina.
Hirsimäki kertoo haluavansa ottaa islamista paremmin selvää. Mutta miten hän sen tekee?
Kuuntelemalla esimerkiksi ruotsalaisen
Mona Walterinpuheita. Walter on islaminuskoisesta kristityksi kääntynyt aktivisti, joka on suosittu puhuja kansallismielisten tilaisuuksissa – paasaavat puheet ovat sisällöltään ”muslimit haluavat orjuuttaa kaikki” -tyylisiä.
Hirsimäki myös tapaa toisen arabitaustaisen islam-kriitikon, joka vahvistaa hänen teoriansa Euroopan tietoisesta islamisaatiosta. ”Tätä suunnittelevien imaamien utopiassa Euroopassa vallitsee sharia-laki”, Hirsimäki kuulee.
NÄITÄ puheita ei elokuvassa mitenkään kyseenalaisteta.Vastapainoksi ei myöskään kuulla muita mielipiteitä tai tutkimuksia ”islamisaation” todenperäisyydestä.
Dokumentin tekijän ei tietenkään tarvitse selitellä elokuvassaan esitettyjä asioita, vaan ne voi aivan hyvin jättää katsojan vastuulle. Dokumentissa esitetyt näkökulmat ovat myös aina tekijän valitsemia – nyt lopputulokseen on valittu maahanmuutto- ja islam-kriittinen näkökulma.
En ihmettele Ylen valintaa jättää tällaisella näkökulmalla tehtyä
Seinäjoen arabikevättäjulkaisematta, mutta oliko se millään tapaa hyvä ratkaisu?
MUUTAMA lehdistötilaisuuden maahanmuuttokriittinen osanottaja totesi, että vaikka he elokuvasta pitivätkin, ”se ei tarjonnut mitään uutta tietoa.” Mutta siihen liittyvät esityskiistat antoivat monille jälleen kerran aihetta syyttä Yleä sensuroinnista ja sananvapauden rajoittamisesta.
Vaikka sillä ei mitään tekemistä oikean sensuurin kanssa olisikaan – mikäli Yle ei päätä
Seinäjoen arabikevättä esittää, eivätköhän tekijät voi laittaa sen nähtäville omin nokkineen minne tahtovat.
Mutta näin nämä asiat koetaan.
Ohjaaja Matti Reinikka. (KUVA: AKU ISOTALO / HS)
Oikaisu 1.3. kello 19.40: Artikkelista kirjoitettiin aiemmin muutaman kerran pakolaisista, oikea ilmaisu on turvapaikanhakija.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006020268.html
