ZU-23-2 'Sergei' - paikallisjoukkojen "piiska-tykki"?

Niin ja? Meinasitko ilmavoimien epäsuoralla torjua maahanlaskun?
Toisekseen A2 on ennenkin käyttänyt erikoisjoukkojen maahanlaskua strategisten kohteiden valtaukseen.
Missä olen puhunut ja mikä on "ilmavoimien epäsuora"?

Ei, vaan ihan perinteisellä epäsuoralla. Laskeutuminen on suoritettava suhteellisen lähellä kohdetta ja jollei kohtuullisen laajaa alueta ole otettu haltuun, maahanlaskujoukot ovat erittäin haavoittuvaisia, niin kauan kuin ei raskaampaa tukea löydy. Raskas tuki ei oikein löydy ilmakuljetettuna. Tarkista maahanlasku Kreetalle ja operaatio Market Garden. Molemmat maahanlaskujoukoille katastrofi.

Neuvostovenäjähän ei koskaan tehnyt maahanlaskuja vaan käytti maahanlaskuihin koulutettuja joukkoja tavallisena jalkaväkenä.
 
Neuvostovenäjähän ei koskaan tehnyt maahanlaskuja vaan käytti maahanlaskuihin koulutettuja joukkoja tavallisena jalkaväkenä.

Ei ole ihan totta, sillä sodan keskivaiheilla kokeilivat maahanlaskuja, mutta ne epäonnistuivat totaalisesti.

Bonus kysymys: Mitkä NL:n maahanlaskudivisioonat osallistuivat venäläisten suurhyökkäykseen kesällä 1944, ja mihin armeijakuntaan ne kuuluivat?
 
Neuvostoliitto kokeili kyllä maahanlaskuja toisen maailmansodan aikana. Saksalaiset olivat sitä mieltä, että operaatio oli hyvä idea, mutta surkea toteutus pilasi sen..

Dnieper airborne operation
(The following is, largely, a synopsis of an account by Glantz[5] with support from an account by Staskov.[6])

STAVKA (the Soviet high command), detached the Central Front's 3rd Tank Army to the Voronezh Front to race the weakening Germans to the Dnieper, to save the wheat crop from the German scorched earth policy, and to achieve strategic or operational river bridgeheads before a German defence could stabilize there. The 3rd Tank Army, plunging headlong, reached the river on the night of 21–22 September and, on the 23rd, Soviet infantry forces crossed by swimming and by using makeshift rafts to secure small, fragile bridgeheads, opposed only by 120 German Cherkassy flak academy NCO candidates and the hard-pressed 19th Panzer Division Reconnaissance Battalion. Those forces were the only Germans within 60 km of the Dnieper loop. Only a heavy German air attack and a lack of bridging equipment kept Soviet heavy weaponry from crossing and expanding the bridgehead.

STAVKA, sensing a critical juncture, ordered a hasty airborne corps assault to increase the size of the bridgehead before the Germans could counterattack. On the 21st, the Voronezh Front's 1st, 3rd and 5th Guards Airborne Brigades got the urgent call to secure, on the 23rd, a bridgehead perimeter 15 to 20 km wide and 30 km deep on the Dnieper loop between Kaniv and Rzhishchev, while Front elements forced the river.

The arrival of personnel at the airfields was slow, necessitating, on the 23rd, a one-day delay and omission of 1st Brigade from the plan; consequent mission changes caused near chaos in command channels. Mission change orders finally got down to company commanders, on the 24th, just 15 minutes before their units, not yet provisioned with spades, anti-tank mines, or ponchos for the autumn night frosts, assembled on airfields to load for an 1830 take-off. Owing to the weather, not all assigned aircraft had arrived at airfields on time (if at all). Further, most flight safety officers disallowed maximum loading of their aircraft. Given fewer aircraft (and lower than expected capacities), the master loading plan, ruined, was abandoned. Many radios and supplies got left behind. In the best case, it would take three lifts to deliver the two brigades. Units (still arriving by the over-taxed rail system), were loaded piecemeal onto returned aircraft, which were slow to refuel owing to the less-than-expected capacities of fuel trucks. Meanwhile, already-arrived troops changed planes, seeking earlier flights. Urgency and the fuel shortage prevented aerial assembly aloft. Most aircraft, as soon as they were loaded and fueled, flew in single file, instead of line abreast, to the dropping points. Assault waves became as intermingled as the units they carried.

As corps elements made their 170 to 220 km flights from four of five fields (one of which received no fuel), troops (half of whom had never jumped, except from training towers) got briefed on drop zones, assembly areas and objectives only poorly understood by platoon commanders still studying new orders. Meanwhile, Soviet aerial photography, suspended for several days by bad weather, had missed the strong reinforcement of the area, early that afternoon. Non-combat cargo pilots ferrying 3rd Brigade through drizzle expected no resistance beyond river pickets but, instead, were met by anti-aircraft fire and starshells from the 19th Panzer Division (only coincidentally transiting the drop zone, and just one of six divisions and other formations ordered, on the 21st, to fill the gap in front of the 3rd Tank Army). Lead aircraft, disgorging paratroopers over Dubari at 1930, came under small arms, machine gun, and quad-20 anti-aircraft fire from the armored personnel carrier battalion (Pioneers) of the 73rd Panzer Grenadier Regiment and elements of the division staff of 19th Panzer Division. Some paratroops began returning fire and throwing grenades even before landing; trailing aircraft accelerated, climbed and evaded, dropping wide. Through the night, some pilots avoided starshell-lit drop points entirely, and 13 aircraft returned to airfields without having dropped at all. Intending a 10 by 14 km drop over largely undefended terrain, the Soviets instead achieved a 30 by 90 km drop over the fastest mobile elements of two German corps.

On the ground, the Germans used white parachutes as beacons to hunt down and kill disorganized groups and to gather and destroy airdropped supplies. Supply bonfires, glowing embers, and multi-color starshells illuminated the bizarre and macabre battlefield. Captured documents gave the Germans enough knowledge of Soviet objectives to arrive at most of them before the disorganized paratroops.

Back at the Soviet airfields, the fuel shortage allowed only 298 of 500 planned sorties, leaving corps 45mm anti-tank guns and 2,017 paratroops undelivered. Of 4,575 men dropped (seventy percent of the planned number, and just 1,525 from 5th Brigade), some 2,300 eventually assembled into 43 ad-hoc groups, with missions abandoned as hopeless, and spent most of their time seeking supplies not yet destroyed by the Germans. Others joined with the nine partisan groups operating in the area. About 230 made it over (or out of) the Dnieper to Front units (or were originally dropped there). Most of the rest were almost casually captured that first night or killed the next day (although, on that first night, the 3rd Co, 73rd Panzer Grenadier Regiment, suffered heavy losses while annihilating about 150 paratroopers near Grushevo, some 3 km west of Dubari).

The Germans underestimated that 1,500 to 2,000 had dropped; they recorded 901 paratroops captured and killed in the first 24 hours. Thereafter, they largely ignored the Soviet paratroopers, to counterattack and truncate the Dnieper bridgeheads. The Germans deemed their anti-paratrooper operations completed by 2100 on the 26th, although a modicum of opportunistic actions against garrisons, rail lines, and columns were conducted by remnants up to early November. For a lack of manpower to clear all areas, forests of the region would remain a minor threat.

The Germans called the operation a fundamentally sound idea ruined by the dilettantism of planners lacking expert knowledge (but praised individual paratroops for their tenacity, bayonet skills and deft use of broken ground in the sparsely wooded northern region). STAVKA deemed this second (and, ultimately, last) corps drop a complete failure; lessons they knew they had already learned from their winter offensive corps drop at Viazma had not stuck. They would never trust themselves to try it again.

Soviet 5th Guards Airborne Brigade commander Sidorchuk, withdrawing to the forests south, eventually amassed a brigade-size command, half paratroops, half partisans; he obtained air supply, and assisted the 2nd Ukrainian Front over the Dnieper near Cherkassy to finally link up with Front forces on 15 November. After 13 more days combat, the airborne element was evacuated, ending a harrowing two months. More than sixty percent never returned.

https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_the_Dnieper#Dnieper_airborne_operation


Jos taas puhumme toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, niin neuvostoliiton ilmakuljetteiset- ja erikoisjoukot toteuttivat Kabulissa vuonna 1979 erittäin onnistuneen operaation. Myöhemmin maahanlaskujoukot osoittautuivat käyttökelpoisiksi joukoiksi Afganistanin vuoristoissa. Varsinaisia taisteluhyppyjä suoritettiin vähän ja joukot kulkivat usein taisteluun helikoptereilla. (Amerikkalaisilla oli Vietnamissa sama tilanne, helikopterit korvasivat kuljetuslentokoneet taisteluihin siirryttäessä ja vuosina 1965-1972 armeijan maahanlaskujoukot suorittivat vain yhden maahanlaskun laskuvarjoilla. Laivaston SEAL joukot eivät tehneet vietnamin sodassa edes yhtään yksittäistä laskuvarjohyppyä.)

Nykyisin laskuvarjojoukot ovat Venäjällä pääesikunnan suorassa alaisuudessa ja ne toimivat myös strategisena reservinä. Laskuvarjojoukot siis taistelevat siellä missä niitä tarvitaan.

Venäjän maahanlaskujoukot ovat harjoitelleet paljon lentokenttien haltuunottoa. Doktriini on nykyisin sen suuntainen, että yksi pataljoona tekee laskuvarjohypyn ja ottaa kentän haltuunsa. Kenttä vallataan ja laitetaan käyttökuntoon. Seuraavat pataljoonat sitten kuljetetaan kuljetuskoneilla kentälle. Suomessahan on kymmenittäin kenttiä, jotka sopivat tuollaisen operaation toteuttamisen. Jo pelkästään niiden vartioiminen sitoo huomattavasti resursseja. Kevyesti varustetun suojauskomppanian mahdollisuudet torpata tuollainen laskuvarjojoukkojen pataljoonan maahanlasku ovat melko heikot. Ongelman mittakaavasta kertoo jotain se, että siviililentoasemia on 18 ja lentopaikkoja on 61 kappaletta.
 
Neuvostoliitto kokeili kyllä maahanlaskuja toisen maailmansodan aikana. Saksalaiset olivat sitä mieltä, että operaatio oli hyvä idea, mutta surkea toteutus pilasi sen..




Jos taas puhumme toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, niin neuvostoliiton ilmakuljetteiset- ja erikoisjoukot toteuttivat Kabulissa vuonna 1979 erittäin onnistuneen operaation. Myöhemmin maahanlaskujoukot osoittautuivat käyttökelpoisiksi joukoiksi Afganistanin vuoristoissa. Varsinaisia taisteluhyppyjä suoritettiin vähän ja joukot kulkivat usein taisteluun helikoptereilla. (Amerikkalaisilla oli Vietnamissa sama tilanne, helikopterit korvasivat kuljetuslentokoneet taisteluihin siirryttäessä ja vuosina 1965-1972 armeijan maahanlaskujoukot suorittivat vain yhden maahanlaskun laskuvarjoilla. Laivaston SEAL joukot eivät tehneet vietnamin sodassa edes yhtään yksittäistä laskuvarjohyppyä.)

Nykyisin laskuvarjojoukot ovat Venäjällä pääesikunnan suorassa alaisuudessa ja ne toimivat myös strategisena reservinä. Laskuvarjojoukot siis taistelevat siellä missä niitä tarvitaan.

Venäjän maahanlaskujoukot ovat harjoitelleet paljon lentokenttien haltuunottoa. Doktriini on nykyisin sen suuntainen, että yksi pataljoona tekee laskuvarjohypyn ja ottaa kentän haltuunsa. Kenttä vallataan ja laitetaan käyttökuntoon. Seuraavat pataljoonat sitten kuljetetaan kuljetuskoneilla kentälle. Suomessahan on kymmenittäin kenttiä, jotka sopivat tuollaisen operaation toteuttamisen. Jo pelkästään niiden vartioiminen sitoo huomattavasti resursseja. Kevyesti varustetun suojauskomppanian mahdollisuudet torpata tuollainen laskuvarjojoukkojen pataljoonan maahanlasku ovat melko heikot. Ongelman mittakaavasta kertoo jotain se, että siviililentoasemia on 18 ja lentopaikkoja on 61 kappaletta.


Kuinkas puolustusvoimat ovat tuohon varautuneet?
 
Missä olen puhunut
En puhu erikoisjoukkojen operaatioista vaan maahanlaskuista joissa otetaan strateginen kohde kuten esim lentokenttä haltuun. Enkä tarkoita harrastekenttää.

ja mikä on "ilmavoimien epäsuora"
Enimmäkseen kevyitä heittimiä.

Ei, vaan ihan perinteisellä epäsuoralla. Laskeutuminen on suoritettava suhteellisen lähellä kohdetta ja jollei kohtuullisen laajaa alueta ole otettu haltuun, maahanlaskujoukot ovat erittäin haavoittuvaisia, niin kauan kuin ei raskaampaa tukea löydy.
Tässä on pari ongelmaa. Ensinnäkin kestää luultavasti jonkin aikaa että tykistö ehtii siirtyä kantaman päähän jolloin vihollinen on jo laajemmassa muodostelmassa ja nämä pitää tulenjohdon saada hollille.
Toisekseen selustassa olevalle tai siihen irroitettavalla tykistön määrällä ei juhlita.
Kolmannekseen viholliinen pyrkisi vaikuttamaan tykistöön eri tavoin.

Raskas tuki ei oikein löydy ilmakuljetettuna.
Ihan alkuun löytyy mahdollisesti pommikoneita, rynnäkkökoneita ja taistelukoptereita, venäläisillä on jotain yli 300 kappaletta maahanlaskettavia eri versioita 2S9 Nona telahaupitseja jotka 17 kilon murkulaa ampuvina eivät ainakaan kevyeen tukeen taida mennä sekä uusi vaunu tuotannossa. Kun ovat saaneet kiitoradan käyttöön niin voivat tuoda vaikka Armata vaunuja.

Tarkista maahanlasku Kreetalle ja operaatio Market Garden. Molemmat maahanlaskujoukoille katastrofi.
Kreeta oli ensimmäinen tuon kaltainen operaatio ja reisille menneestä toteutuksesta huolimatta se loppujen lopuksi toimi. Market Garden joutui sodan usvan uhriksi ja oli silti lähellä onnistumista.
Olisihan se venäläisillekin huonompaa hiihtokenkää jos maahanlaskua edeltäisi seuraavan tapainen dialogi;
- Jos haluamme että Langeneggerin vaunut lyövät Kartapolovin, meidän on annettava niiden levätä jossain...
- *Osoittaa karttaa.* Kemissä?

- Kemissä.

Neuvostovenäjähän ei koskaan tehnyt maahanlaskuja vaan käytti maahanlaskuihin koulutettuja joukkoja tavallisena jalkaväkenä.
Neuvostoliitto on kuopattu ja Putinin tekele on jo jotain muuta.
 
Kun maahanlaskuista puhutaan, Pasin Kesselin mainio kirja antaa näkemyksen nykytilanteesta. Eli mitään ääretöntä massaa eivät kykene siirtämään, saatikka huoltamaan. Ja varsinkin kun ajatellaan että ilmaherruuden täytyy olla aukoton, että tuo joukko ei kuluisi, niin eiköhän tuo pystytä klaaraamaan.

Kuljetusilmavoimien pääkalustona on raskas Il-76MD Candid -kuljetuskone, jota on käytössä noin sata konetta. Niiden päätehtävänä on tukea maahanlaskujoukkoja ja kalustokuljetuksia. Erittäin raskaista kuljetuksista vastaavat An-124 Condor ja An-22 Ruslan -koneet, joita on käytössä noin 15 konetta. Lisäksi kuljetusilmavoimilla on käytössään noin 50 keskiraskasta An-26 (vast.) -kuljetuskonetta ja kolmisenkymmentä matkustajakonetta.

Vuonna 2015 suurin osa maahanlaskujoukkojen ajoneuvoista oli BMD-2-tyyppiä, joka on jo yli 30 vuotta vanha rynnäkköpanssarivaunu. Uudempia BMD-3-vaunuja ja saman vaunun pohjalta valmis-tettuja BMD-4-vaunuja oli käytössä vain muutamia kymmeniä.

Laskennallisesti raskaiden kuljetuskoneiden määrä olisi ollut noin kaksisataa Il-76-kuljetuslentokonetta. Todellisuudessa toimintakuntoisten koneiden määrä oli lähempänä sataa, mikä on vuonna 2010 ilmoitettu kone-kaluston määrä. Tällä konemäärällä voitaisiin laskennallisesti toteuttaa vajaan rykmentin kokoinen maahanlasku kertasuorituksena.
Ilmakuljetusoperaatio koostuu kuitenkin aina useista portaittaisista ilmakuljetuksista, jolloin tarvittavan konekaluston määrä on vähäisempi. Konekaluston määrä riittää hyvin valmiudessa olevan joukon ilmakuljetukseen kertasuorituksena. Pataljoonan siirtämiseen kalustoineen tarvitaan noin kaksikymmentä Il-76-kuljetuskonetta.


http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/124407/Venäjä 2035_verkkoversio.pdf?sequence=2
 
Kuinkas puolustusvoimat ovat tuohon varautuneet?

Lentokentille riittää kohteensuojaajia, mutta lukuisat isot tarkoitukseen sopivat avoimetalueet, kuten pellot ovat tiedustelupartioiden silmien alla ja alueellisen tykistön kantamissa. Vaarallisimmilla paikoilla sitten voi olla jotain muutakin. Ts. asiaan on varauduttu, mutta riittävyydestä ei varmaan kannata täällä ruveta keskustelemaan.. En tiedä, millaisen tuhovaikutuksen Sergeillä edes saisi pataljoonan kokoista maahanlaskua vastaan, mutta kaikkien mahdollisten kohteiden suojaamiseen olisivat kyllä aivan liian raskas järjestelmä.
 
Lentokentille riittää kohteensuojaajia, mutta lukuisat isot tarkoitukseen sopivat avoimetalueet, kuten pellot ovat tiedustelupartioiden silmien alla ja alueellisen tykistön kantamissa. Vaarallisimmilla paikoilla sitten voi olla jotain muutakin. Ts. asiaan on varauduttu, mutta riittävyydestä ei varmaan kannata täällä ruveta keskustelemaan.. En tiedä, millaisen tuhovaikutuksen Sergeillä edes saisi pataljoonan kokoista maahanlaskua vastaan, mutta kaikkien mahdollisten kohteiden suojaamiseen olisivat kyllä aivan liian raskas järjestelmä.

Parhaan vaikutuksen Sergei saa kun se pääsee ampumaan sitä konetta ennen kuin se pääsee tiputtamaan ukkoja. Toisaalta koneen ei tarvitse välittää matkustajien mukavuudesta matkalla pudotusalueelle, joten kone voi lentää kohtuullisen korkealla maalin ylle ja tulla tiukkaa spiraalia tehden alas ja samalla hidastaa pudotusnopeuteen. Tällöin vain kohteen lähellä oleva IT pääsee ampumaan ja nekin saattaa olla jo tuhoutuneet tiedustelijoiden tai valmistelevan pommituksen johdosta.
 
Parhaan vaikutuksen Sergei saa kun se pääsee ampumaan sitä konetta ennen kuin se pääsee tiputtamaan ukkoja. Toisaalta koneen ei tarvitse välittää matkustajien mukavuudesta matkalla pudotusalueelle, joten kone voi lentää kohtuullisen korkealla maalin ylle ja tulla tiukkaa spiraalia tehden alas ja samalla hidastaa pudotusnopeuteen. Tällöin vain kohteen lähellä oleva IT pääsee ampumaan ja nekin saattaa olla jo tuhoutuneet tiedustelijoiden tai valmistelevan pommituksen johdosta.


Mites se meidän Stinger puree tuollaiseen suurempaan koneeseen? jos niitä on muutama lentokenttien ympärillä?
 
Mites se meidän Stinger puree tuollaiseen suurempaan koneeseen? jos niitä on muutama lentokenttien ympärillä?

Kuten Peelo sanoikin, niin kone saattaisi päästä pudottamaan ukot kyydistä suhteellisen suurella varmuudella. Moottorin menetys ei sitä luultavastikaan estäisi. Joissakin noissa koneissa on myös soihdunheittimet ohjuksia vastaan.

Mutta jos ohjuksena olisi RBS-70, niin sitten asia olisi hieman toisin. Isompi taistelukärki, enemmän kantamaa ja ohjaussysteemi on sellainen, että sillä pääsee ehkä jopa valitsemaan osumakohdan tuollaisesta isosta ja hitaasti lentävästä (kun on aikeissa pudottaa laskuvarjojääkäreitä) koneesta. Ja se ohjus ohjaamossa tai ehkäpä pyrstössä on sitten huomattavasti toisenlainen uhka. Lisäksi nuo Bolidet soveltuvat paremmin kohteen suojaukseen.
 
Kannattaa muistaa minkälaiset resurssit meillä on käytössä.

Ei Suomessa riitä ilmatorjuntaa vartioimaan jotain ei ilmavoimien käytössä olevaa kiitorataa vain siltä varalta, että vihollinen voi tehdä maahanlaskun. Ainakin ohjuskalusto tarvitaan suojaamaan ilmavoimien maayksiköitä ja tietysti maavoimien suojaksi. Jollain erityisen hankalalla paikalla olevaa kiitorataa, kuten vaikka Varkauden tai Lappeenrannan lentoasemaa voi suojata Sergei-jaos tai patteri. Siinä vaiheessa kun sota alkaa kyseiset hankalassa paikassa olevat kiitoradat kannattaa tuhota pysyvästi. (Helsingin lentokentät on sitten luku erikseen.)

Fakta on se, että joissakin tapauksissa paras vaihtoehto on vain hävittää kiitorata. Joko kasaamalla kiitoradalle useamman kuution kokoisia kiviä tai sitten pysyvästi vahingoittaa kiitotie käyttökelvottomaksi vaikka räjähteillä.

Ajoneuvojen ajaminen kiitoradalle kyllä estää koneiden laskeutumisen, mutta ajoneuvot saa nopeasti hinattua pois, jos on yksikin suurempi ajoneuvo käytössä. Kivet ja kontitkin saa kyllä pois, mutta se vie enemmän aikaa.

Aikoinaan Suomessa oli tietyillä siviilikenttillä rynnäkkötykkejä valmiiksi tuliasemaan ajettuna. Sturmit oli sijoitettu ilmasuojaiseen paikkaan ja niin ettei matkustajat niitä nähneet. Luonnollisesti tuliasema-alue oli off-limits kävijöiltä. Ammukset vanhenivat kuitenkin 80-luvulla ja sen jälkeen Sturmeista ei ole ollut kuin kk-pesäkkeiksi.
 
Jos Suomella on ilmvoimia jäljellä sekä ilmatorjuntaa niin ei tänne mitään maahanlaskua tehdä. Tappio riski liian iso. Jos nuo on tuhottu niin se on tänäpäivänä vähän kuin game over.
 
Aika kova lupaus, että maahanlaskuja ei tehtäisi. Suomessa nykyäänkin varaudutaan operatiivisiin ja taktisiin maahanlaskuihin, jotka todennäköisimmin tehdään helikoptereilla ja kokoluokka vaihtelee komppaniasta pataljoonaan. Suurvallat ovat panostaneet paljon helikoptereihin ja jos vain voidaan, niin koptereiden liikkuvuutta käytetään kyllä hyväksi. Todennäköisimmin tarkoituksena on suomalaisten saartaminen tai vaikka huoltokuljetusten katkaiseminen. Ei Suomen ilmavoimat niin hyvät ole, ettei Venäjä pystyisi ottamaan muutamaksi tunniksi ilmaherruutta jonkun taistelualueen yläpuolelta. Suurin osa ilmatorjunnasta on Suomessa lähitorjunta-aseita ja ne on sijoitettu taistelevien yksiköiden suojaksi. Ei niitä riitä taistelevien yksiköiden selustaan peltoja, metsiä ja kallioita varmistamaan.

Eräs lentäjä muisteli, kuinka 70-luvulla hänen yksikkönsä (johon kuului käytännössä kaikki kopterit joita Suomessa oli) piti tehdä ilmarynnäkkö lentokentälle sotaharjoituksessa. Kenttää puolustamassa oli pataljoona ja it-tykistöä. Ilmavoimien upseeri ilmoitti tekevänsä maahanlaskun kentän läheisyyteen paikkaan, joka olisi ollut suorasuuntaus aseiden katveessa. Se ei käynyt harjoituksen johtajalle, vaan rynnäkkö pitii suorittaa suoraan kiitoradalle, missä kopterit olivat sekä it-patterin että jv-pataljoonan ristitulessa. Myöhemmin sitten oltiin kovin ylpeitä siitä, että puolustaja oli onnistunut niin hyvin tehtävässään. (Samanlainen idioottirynnäkkö oli muuten kuvattu Sota 2016 romaanissa.) Vastustajan aliarviointiin ei ole kauheasti varaa, koska VDV on eliittiaselaji johon valikoituu parhaat miehet ja upseerit palvelukseen.

Venäjä näyttää uusimpien tietojen mukaan kovasti panostavan maahanlasku- ja ilmarynnäkköjoukkoihin.

http://www.openbriefing.org/docs/Nobody-but-us-Recent-developments-in-Russia’s-airborne-forces-VDV.pdf
 
Se voi kovassa tilanteessa tulla ikävänä yllätyksenä, kun vihulainen käyttääkin omia aivojaan. Olisi erinomaista oppimista järjestää harjoituksia, joiden lopputulosta ei ole käsikirjoitettu.
 
Kenttien käytöstä pois ottaminen pysyvästi etukäteen ei oikein tunnu järkevältä kun ne kerran on rakennettu eikä teitäkään oikein viitsisi erikseen katkaista.
Näiden käyttöä voi estää muutenkin kuten vaikka suurhiekkasäkeistä ja karkeasta sepelistä tehdyillä ajoneuvosuojilla joiden välillä on vaijeria jonka ali rekat mahtuvat.
Eikä lentokenttäpanos ole saanut nimeään syyttä.

Jos Suomella on ilmvoimia jäljellä sekä ilmatorjuntaa niin ei tänne mitään maahanlaskua tehdä. Tappio riski liian iso. Jos nuo on tuhottu niin se on tänäpäivänä vähän kuin game over.
Samasta syystä saksalaiset eivät oikein uskoneet että maihinnousu tapahtuisi Normandiassa huonolla säällä...
 
Kenttien käytöstä pois ottaminen pysyvästi etukäteen ei oikein tunnu järkevältä kun ne kerran on rakennettu eikä teitäkään oikein viitsisi erikseen katkaista.
Näiden käyttöä voi estää muutenkin kuten vaikka suurhiekkasäkeistä ja karkeasta sepelistä tehdyillä ajoneuvosuojilla joiden välillä on vaijeria jonka ali rekat mahtuvat.
Eikä lentokenttäpanos ole saanut nimeään syyttä.

Talvisodassahan oli näitä ikäviä tapauksia joissa paikalliset reserviläiset säälivät näitä "Honkalinnoja" ja muita paikkakunnan ylpeyksiä. Määrättiin rynnäkköjä näiden kohteiden takaisinvaltaamiseksi, kun olisi pitänyt laittaa koko paska tuleen, räjäyttää tai ampua sinne linnoitautuneita venäläisiä tykistöllä tai heittimellä.

Esimerkiksi Lappeenrannan lentoasema on valmiiksi raskaiden raketinheittimien tulitusetäisyydellä. Suomeksi sanottuna sinne ei siis kannata mitään omaa toimintaa suunnitella. Vihollisen maajoukkojen haltuun kenttä jää todennäköisesti jo toisena sotapäivänä.

Mahdolliset hiekkasäkit ja vaijerit tai ties mitkä ratsut työnnetään huishelvettiin kentältä päivässä tai korkeintaan kahdessa.

Kylmästi sanottuna kannattaa panostaa koko kenttä ja pioneeriluutnantti räjäyttää koko paskan siinä vaiheesa kun sota alkaa. Kaikissa muissa tapauksissa venäläisille jää kenttä huoltokuljetuksille ja SU-25 maataistelukoneille.
 
Viimeksi muokattu:
Kenttien käytöstä pois ottaminen pysyvästi etukäteen ei oikein tunnu järkevältä kun ne kerran on rakennettu eikä teitäkään oikein viitsisi erikseen katkaista.
Näiden käyttöä voi estää muutenkin kuten vaikka suurhiekkasäkeistä ja karkeasta sepelistä tehdyillä ajoneuvosuojilla joiden välillä on vaijeria jonka ali rekat mahtuvat.
Eikä lentokenttäpanos ole saanut nimeään syyttä.


Samasta syystä saksalaiset eivät oikein uskoneet että maihinnousu tapahtuisi Normandiassa huonolla säällä...
Saksa on Saksa ja noista päivistä on aikaa. Saksalla oli omat ongelmansa ja suuri alue valvottavana. Ei Suomellakaan pieni ole mutta kyllä aika vaikea on nähdä tilannetta jossa edes venäjä lähtisi isoa joukkoja ilmateitse selustaaan siirtämään. Ehkä siinä vaiheessa kun Suomen ilmapuolustus olisi lamautettu mutta kyllä tuollaisessa operaatiossa muutoin on aika iso riski, että se joukko pääsee koristamaan tilastoja. Tuollainen mahdolinen maahanlasku täytyisi muutoinkin päästä estämään silloin kun se on ilmassa eikä vasta silloin kun se on maassa.

Toki voihan naapuri käyttää ennakoidusti noita. Ilman sodanjulistusta vain varmistaakseen Suomen suunnan. Siinä vaiheessa ilmatorjunta taitaa olla ilmavoimien kontolla ja siitä valmiudesta en mitään tiedä mutta veikkaan, että ihan jokaisessa koneessa ei ole pilottia minuuttien lähtövalmiudessa.
 
Talvisodassahan oli näitä ikäviä tapauksia joissa paikalliset reserviläiset säälivät näitä "Honkalinnoja" ja muita paikkakunnan ylpeyksiä. Määrättiin rynnäkköjä näiden kohteiden takaisinvaltaamiseksi, kun olisi pitänyt laittaa koko paska tuleen, räjäyttää tai ampua sinne linnoitautuneita venäläisiä tykistöllä tai heittimellä.

Esimerkiksi Lappeenrannan lentoasema on valmiiksi raskaiden raketinheittimien tulitusetäisyydellä. Suomeksi sanottuna sinne ei siis kannata mitään omaa toimintaa suunnitella. Vihollisen maajoukkojen haltuun kenttä jää todennäköisesti jo toisena sotapäivänä.

Mahdolliset hiekkasäkit ja vaijerit tai ties mitkä ratsut työnnetään huishelvettiin kentältä päivässä tai korkeintaan kahdessa.

Kylmästi sanottuna kannattaa panostaa koko kenttä ja pioneeriluutnantti räjäyttää koko paskan siinä vaiheesa kun sota alkaa. Kaikissa muissa tapauksissa venäläisille jää kenttä huoltokuljetuksille ja SU-25 maataistelukoneille.
Mutta millä hinnalla jos kentästä on tehty myrkytetty omena?
 
Back
Top