Ilmasota

Viimeinen Royal Air Forcen keväällä 1943 toteuttaman operaatio Chastisen veteraani on kuollut. Alkuperäisiin "padonmurtajiin" kuulunut uusiseelantilainen Les Munro menehtyi eilen tiistaina.

http://www.stuff.co.nz/national/70818274/les-munro-last-dambuster-of-raf-617-squadron-dies

Munro kuvassa (edessä keskellä) miehistönsä kanssa

Dambusters_1_3217066c.jpg

_81390130_lesmunro.jpg

EDIT: Täytyy oikein ihailla brittien historian ja perinteiden tajua. Tässä video kahden vuoden takaisista Dam Bustersien 70v juhlallisuuksista.

 
Viimeksi muokattu:
Britit vierailivat Intiassa:
"Intian ilmavoimien lentäjät väittävät nöyryyttäneensä Britannian ilmavoimia kaksi viikkoa kestäneessä harjoituksessa, jossa brittipilotit saivat harvinaisen tilaisuuden ottaa mittaa moderneista venäläisvalmisteisista hävittäjä-koneista, kertoo The Independent.
Intian ilmavoimat osallistuivat Englannin Lincolnshiressä järjestettyyn Indradhanush-harjoitukseen neljällä venäläisvalmisteisella SU-30MKI-hävittäjällään, jotka kohtasivat brittien Typhoon FGR4 -hävittäjät.
Lehden mukaan brittilentäjät olivat innoissaan harjoituksesta päästessään harjoittelemaan venäläisvalmisteisen hävittäjän kanssa.
Britannia on lähettänyt omia hävittäjiään Baltian turvaksi osana sotilasliitto Naton ilmavalvontaoperaatiota. Brittihävittäjät ovat joutuneet myös toistuvasti tunnistus- ja saattotehtäviin Venäjän pommikoneiden lennettyä Britannian rannikon lähelle useita kertoja viime aikoina.
Lehden mukaan intialaislentäjät ilmoittivat yllättäen julkisesti voittaneensa harjoituksen murskaamalla brittivastustajansa huikealla 12-0 tuloksella.
Intialaiskapteeni Ashu Srivastav kertoi Intian televisiolle, että voitto saatiin ilmassa käydyissä lähitaisteluharjoituksissa.
Britannian ilmavoimien edustaja kuvaili väitteitä koomisiksi ja intialaisyleisölle suunnatuiksi.
– Intialaislehdistön uutisointi ei vastaa lainkaan harjoituksen tuloksia.
Edustaja korosti, että Typhoonit eivät käyttäneet harjoituksessa täysimittaisesti kehittyneempiä asejärjestelmiään.
Aviation Week -lehden Lontoon toimiston johtaja Tony Osbornen mukaan SU-30-hävittäjien kaltaiset koneet pyritään nykyään tuhoamaan kaukaa ennen kuin koneet pääsevät lähietäisyydelle.
Myös intialaispilotti myönsi SU-30-hävittäjien menestyneen heikommin pidemmän välimatkan taisteluharjoituksissa."
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/Intia Britannia havittajat-39326
 
Vonka kirjoitti:
En ole kuullut Migien tunnistaneen SR-71-konetta koskaan. SR-71 on syyllinen varmaan suurimpaan osaan ns. UFO-havainnoista...

Tästä oli vuosia sitten Flightforumilla juttua. Referoin vähän keskustelua omin lisäyksin, koska mukana oli myös MIG- tyyppikurssin käyneitä.

MIG-21 oli tehty torjumaan strategisia pommittajia ja parhaimmillaan osapuilleen 11 000 metrissä. Sinällään sillä pääsi korkealle, mutta vauhtia olisi pitänyt olla 2 machia, lakikorkeudessa löpö jäljellä paluukaartoon (siinä vauhdissa 150 km) ja liukuun takaisin kentälle. Blackbird olisi pitänyt saada janojen leikkaukseen ikään kuin tiettyyn hyvin lyhyeen - miten nyt sanoisin - kohtaamisaikaikkunaan.

Jyrki Laukkaselta voit kysyä lisää, jos satut näkemään Jämin saunassa. :) Jyrki Laukkanen on kertonut omaksi korkeusennätyksekseen 21 300 m.

Mörskyllä on hallussaan Ilmavoimien korkeusennätys, vähän yli 22. Yli 20 km:n korkeuksissa siiveketeho ei tahdo riittää, roikkumista on.

Ruotsalaiset tunnistivat SR-71:n kerran. Blackbirdin toinen moottori sammui, ja se meni hiljaa ja matalalla jossain Gotlannin paikkeilla. Se myös samalla loukkasi hiukan Ruotsin ilmatilaa. Ehkä lentäjä oli keskittynyt ongelmaan.

Blackbird-lentojen reitti alkoi Tanskan kohdalta, meni yli Bornholmin, pohjoiseen Puolan kohdalla. Saaremaan kohdalta alkoi kaarto Ruotsia kohti, jossa Tukholman kohdalla oli suunta taas etelään. Matka jatkui Gotlannin ja Öölannin välistä taas Bornholmin korkeudelle, josta reitti kääntyi länteen.

Reitti on kansainvälisillä alueilla. Gotlannin ja Öölannin välissä käytävä on todella kapea mutta SR-71 loukkasi Ruotsin ilmatilaa ilmeisesti vain kerran. Tämä vain kuriositeettina niille, jotka selittävät, että Suomen ja Viron välisestä kapeasta ilmatilasta.

Aikaa Blackbird-lentoon kului puoli tuntia.

Ruotsalaiset hätyyttelivät Viggenillä Blackbirdiä harjoitusmielessä. Paras tukikohta oli F17 Rönneby joka oli nousua ja kiihdyttämistä ajatellen sopivasti sijoittunut Gotlantiin nähden.

Lainattu Flightforumilta (Pete Heino):

Kun SR-71 oli kaartamassa etelään Ahvenanmaan eteläpuolella oli Viggen valmiina Gotlannin ja Öölammin valissä korkeudella 8000m. Koneen suunta oli suoraan kohti SR-71 arvioitua tulosuuntaa. Aluksi kiihdytettiin nopeudelle Ma 1.35 jonka jälkeen vedettiin rauhallisesti ylös ja jatkettiin kiihdytystä nopeudelle Ma 1.7-2.0. Nousu päättyi korkeudelle 18500-20000m. Datalinkin avulla maalitiedot näkyivät karttanäytöllä. Viggen PS-46 tutka sai myös maalitiedot ja lukittui maksimietäisyydellä kohteeseen. Simuloidussa ohjuslaukaisussa kohtaamismisnopeus oli Ma 4.5 - 5.0. SR-71 lensi nopeudella 2.98 ja korkeudella 21500m.

Heino painottaa, että tässä kyse on tutkan ja datalinkin ominaisuuksista, ei samasta lentokorkeudesta, että sinne päästäisiin ja ihan iholle.

Oma kommentti loppuun: BUK-1 laittoi SR-71:n eläkkeelle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Aiemmin oli puhetta kylmän sodan aikaisista tiedustelulennoista Suomen lähialueilla. Aiheeseen liittyen löysin tämmöisen lehtijutun, ilmeisesti 80-luvulta kun tässä mainitaan SR-71 Blackbirdien ja RC-135:n lentämä ns. "Baltic Express".

Vakoilua itämeren yllä1.jpg Vakoilua itämeren yllä2.jpg
 
Tässä muuten perhanan mielenkiintoista matskua noista vakoilulennoista. Ruotsalaisten ilmavalvontatutkien dataa. Nämä on taltiointeja tositilanteista ja näitä on sittemmin käytetty tutkavalvojien ja taistelunjohtajien koulutuksessa. Videossa kertojaääni selittää eri tilanteet ja konetyypit. Suosittelen katsomaan ja kuuntelemaan mikäli toinen kotimainen luonnistuu. Loppupuolella pari SR-71:n pyrähdystä Itämerellä.


On se kyllä kumma, että tämmöistä aineistoa, joka on varmasti ollut omana aikanaan huippusalaista, levitetään nyt bittiavaruudessa. Mutta ruotsalaisten avoimuuspolitiikka taitaa olla vähän eri luokkaa kuin esim. meillä. Enpä muista ikinä nähneeni vastaavanlaista filmipätkää, jossa omien ilmavoimien tutkadataa tällä tavalla näytettäisiin.
 
@Ikarus @tulikomento ja muu ketjun vakioporukka. Tässäpä rajua kamaa! Mikkeli on minulle läheinen paikka monellakin tapaa ja kuvat tutuista paikoista ovat vaikuttavia.
Eli Mikkelin pommitukset. Uutta on pommittajien reittien esittäminen uusimman tekniikan keinoin. Näkee hyvin käytetyt taktiikat, kalustot ja pommimäärät.
Suosittelen perehtymään tähän ajan kanssa.

Toimikaa näin, ensiksi äänet kaakkoon, klikatkaa linkki auki, aukaiskaa sitten Ensimmäinen aalto jne järjestyksessä. Minulla nousi kylmät väreet tästä.
Perkele, Naisvuoressa eli isossa vesitornissa, joka on avoinna tänäkin päivänä, on ylhäällä sodanaikainen iv-valvojalotan raportti. Lotta ei jättänyt asemapaikkaansa, vaikka kirjasi vihkoonsa mm. "Vihollisen pommikone teki kk-rynnäkön vesitornia kohde", tai "Vesitornin vieressä räjähtelevät pommit".
http://sotahistoriakeskus.fi/mikkelinpommitus/#/id_pommit1

Edit: ja sehän oli vain yhdeltä päivältä..
http://sotahistoriakeskus.fi/mikkelinpommitus/#/id_pommitukset

Tässä pääsivu:
http://sotahistoriakeskus.fi/mikkelinpommitus/#/id_front
 
product_thumb.php

Näkyy olevan uusi kotimaisista taistelulentäjistä kertova kirja myynnissä.
Ainakin tuolta linkista alta löytyy, saattaa olla myynnissä jossain muuallakin.

Ensikertalaiset jatkosodan ratkaisutaisteluissa 1944
Ilmavoimien veteraanien haastatteluihin ja arkistomateriaaliin perustuva teos kuvaa, kuinka nuorista pojista koulutettiin sotalentäjiä ja kuinka heidät komennettiin rintamalaivueisiin jatkosodan ratkaisu-hetkillä, kesän 1944 suurhyökkäyksen alla.
Haastatellut, vuosina 1920–1923 syntyneet veteraanilentäjät, kertovat koulutuksesta, sopeutumisesta laivuepalvelukseen sekä ensimmäisistä sotalennoistaan ja ilmataistelukokemuksistaan.
Kun Suomi talvisodan jälkeen ajautui kohti uutta sotaa, oli ilmassa runsaasti revanssihenkeä. Ilmasotakoulussa opeteltiin lentämisen alkeita kuumeisesti ja toivottiin hartaasti rintamalaivueeseen pääsyä. Asemasodan aikana ilmatoimintaa oli kuitenkin vähän ja koulutusaika venyi turhauttavan pitkäksi. Ongelmana olivat myös vanhentuneet ja loppuun lennetyt koneet sekä vähäinen ilmataisteluharjoitusten määrä.
Tosipaikan edessä nuorten lentäjien valmiudet valtavien vihollishävittäjäpartioiden torjuntaan eivät olleet parhaat mahdolliset. Karjalan taivaalla käynnistyi ankara selviytymiskamppailu.

http://www.aviationshop.fi/product_info.php?cPath=8_9&products_id=3649
 
Ikarus kirjoitti:
product_thumb.php

Näkyy olevan uusi kotimaisista taistelulentäjistä kertova kirja myynnissä.
Ainakin tuolta linkista alta löytyy, saattaa olla myynnissä jossain muuallakin.

Ensikertalaiset jatkosodan ratkaisutaisteluissa 1944
Ilmavoimien veteraanien haastatteluihin ja arkistomateriaaliin perustuva teos kuvaa, kuinka nuorista pojista koulutettiin sotalentäjiä ja kuinka heidät komennettiin rintamalaivueisiin jatkosodan ratkaisu-hetkillä, kesän 1944 suurhyökkäyksen alla.
Haastatellut, vuosina 1920–1923 syntyneet veteraanilentäjät, kertovat koulutuksesta, sopeutumisesta laivuepalvelukseen sekä ensimmäisistä sotalennoistaan ja ilmataistelukokemuksistaan.
Kun Suomi talvisodan jälkeen ajautui kohti uutta sotaa, oli ilmassa runsaasti revanssihenkeä. Ilmasotakoulussa opeteltiin lentämisen alkeita kuumeisesti ja toivottiin hartaasti rintamalaivueeseen pääsyä. Asemasodan aikana ilmatoimintaa oli kuitenkin vähän ja koulutusaika venyi turhauttavan pitkäksi. Ongelmana olivat myös vanhentuneet ja loppuun lennetyt koneet sekä vähäinen ilmataisteluharjoitusten määrä.
Tosipaikan edessä nuorten lentäjien valmiudet valtavien vihollishävittäjäpartioiden torjuntaan eivät olleet parhaat mahdolliset. Karjalan taivaalla käynnistyi ankara selviytymiskamppailu.

http://www.aviationshop.fi/product_info.php?cPath=8_9&products_id=3649
Klikkaa laajentaaksesi...
Huh! Miten voi olla, etten ole tästä firmasta kuullut sitten 90-luvun. Tuoltahan löytyy joululahjat monelle vuodelle itselle. Tuo laivasto-osio oli erityisen mielenkiintoinen.
Kiitos.
 
Pari mielenkiintoista kirjauutuutta ilmasotahistorian ystäville. Vaikkapa -vink-vink- pukinkontiin.


product_thumb.php

Pentti Perttulan teos on perusteellinen selvitys ilmavoimien nykyaikaisesta käytöstä.
Ilmavoiman merkitys on laajentunut parin viimeisen reilun vuosikymmenen aikana perinteisestä ilmatilan alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta tai toiminnasta taistelualueella.
Pelkällä ilmavoiman käytöllä on viime vuosina pyritty saavuttamaan mitä erilaisimpia päämääriä, kuten siviiliväestön suojelu Libyassa, kemiallisten aseiden käytön estäminen Syyriassa tai siepattujen sotilaiden vapauttaminen Libanonissa.
Myös sotilaallinen varustautuminen näyttää kulminoituvan yhä enemmän ilmavoimaan. Esimerkiksi Venäjä on näyttänyt sotilaallista mahtiaan nimenomaan ilmavoimillaan erityisesti Itämerellä ilmatilaloukkauksin ja hyökkäysharjoituksin.
Venäjän ilmavoiman käyttö Georgian sodassa 2008 osoitti NATO:lle, että Baltian puolustamiseen tarvitaan muutakin kuin neljän hävittäjäkoneen ilmatilan vartiointilaivue. Siksi juuri Puolalla on nykyään Euroopan uudenaikaisin hävittäjäkalusto. Ilmavoimalla on Baltian puolustamisessa merkittävä rooli, koska vain sillä voidaan reagoida riittävän nopeasti.
Myös Suomella ja Ruotsilla uskottavan puolustuksen kivijalka on hävittäjävoima. Vain riittävä ilmavoima takaa edellytykset maa- ja merivoimien tehokkaalle toiminnalle sotilaallisessa konfliktitilanteessa. 220 sivua, kuvitettu.



product_thumb.php

Luftwaffen koelentäjän Hanna Reitschin tarina on kertomus poikkeuksellisen taitavasta ja pelottomasta naisesta, jolle Hitler oli isähahmo, kansallissosialismi syvälle juurtunut aate ja lentäminensuurin intohimo.

Hanna Reitsch oli ristiriitainen hahmo, joka on kuvattu niin suurena sankarittarena kuin naiivina Hitlerin palvojana ja kansallissosialismin nimeen vannoneena tytönhupakkona.
Jacksonin kirja kaivautuu myyttien, propagandan, vihan ja palvonnan taakse. Se tuo näkyviin todellisen Han-nan: naisen, joka halusi tehdä jotain merkittävää aikana, jolloin valtaa oli vain natseilla.

1930-luvulla Reitsch teki lukuisia ilmailuennätyksiä purjekoneella ja vuonna 1937 hänet lähetettiin Luftwaffen koelentokeskukseen, jossa hän toimi pääkoelentäjänä Junkers Ju 87 Stuka ja Dornier Do 17 -koneilla sekä lensi ensimmäisenä naisena helikopterilla. Reitsch oli mukana testaamassa ja kehittämässä myös V1-ohjuksia.

Adolf Hitler myönsi Reitschille ainoana naisena ensimmäisen ja toisen luokan rautaristin, ja lisäksi hän sai timantein koristellun Luftwaffen lentäjän ja valvojan merkin.

Toisen maailmansodan viimeisinä päivinä Reitschia pyydettiin lentämään Berliiniin tapaamaan Hitleriä. Valtakunnankanslian ollessa jo puna-armeijan saartama Reitsch valitsi lentokoneekseen ainoan mahdollisen, lyhyeen nousu- ja laskukiitoon kykenevän kevyen Fieseler Storch -koneen. Reitsch pääsi perille onnistuen laskussaan ja Führerin bunkerissa käytyään nousemaan ilmaan sekä pakenemaan Berliinistä puna-armeijan kiivaasta ilmatorjuntatulituksesta huolimatta.

Sodan jälkeen Reitsch oli 18 kuukautta Yhdysvaltain armeijan kuulusteltavana, koska hän oli ollut merkittävästi esillä natsi-Saksan propagandassa ja osallistunut hankkeisiin, joista haluttiin saada tietoja. Häntä ei asetettu syytteeseen.

Hannan haastatteluihin ja Yhdysvaltain sota-arkiston aiemmin salaisiksi luokiteltuihin kuulusteluaineistoihin perustuva teos tuo uutta tietoa legendaarisesta naislentäjästä ja selvittää hänen elämäänsä ja kuolemaansa liittyviä myyttejä.

300 sivua, kovakantinen.

http://www.aviationshop.fi/index.php?cPath=8_9
 
Ikarus kirjoitti:
Milloin tuo kirja tulee painosta?
Klikkaa laajentaaksesi...

Kävin tänään kysymässä paikallisesta kirjakaupasta. Sanoivat että ilmestymispäivämäärä on 30.10. Tosin sanoivat, että voivat hyvällä säkällä saada jo vähän aikasemminkin. Laitoin varauksen vetämään. Ja totta kai, samalla reissulla mukaan tarttui myös tuo mainitsemasi "Nuoret taistelulentäjät."
 
Viimeksi muokattu:
@tulikomento
Luulen, että von Rosenin kone tuhoutui. Samaa sanoo tämä linkki:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ilmavoimat
Kirjani Albatrosista Pilatukseen, Suomen sotilaslentokoneet 1918-2010 sanoo seuraavaa:
Kreivin kone merkittiin lentokoneena n:o 1 Suomen armeijan ilmailutarhaan. Se sai tunnuksen F 1. Toinen tarhan samanlainen kone sai tunnuksen F 3.
Rosenin F 1 tuhoutui koelennossa 16.4. Tampereella, kun sen siipi irtosi syöksystä oikaistaessa. Ohjaaja, ruotsalainen Westman ja mukana ollut suomalainen mekaanikko Nylund kuolivat.
F 3 vaurioitui pahoin moottoripaloa seuranneessa maahansyöksyssä Orivedellä 28.3.18. Se korjattiin, mutta sillä ei enää koskaan lennetty, ja poistettiin 11.8.18. Kone oli kunnostamattomana esillä SILI-ilmailunäyttelyssä Hesassa 1938 ja sen runko on säilytyksessä Tikkakosken museossa, kuten mainitsit.

F 1:llä tehtiin lähes kymmenen sotalentoa Kolhosta, Orivedeltä ja Vehmaisista. Käyttö oli pääosin tiedusteluun, joskin muutama pommikin pudotettiin. Olen käynyt tunnelmoimassa ja kuvaamassa Kolhon ja Oriveden niillä alueilla, joilla tukikohdat sijaitsivat. Täytyypä etsiä noita kuvia joskus näytille!

001_Ilmav-lekotyypit.jpg
Tässä todennäköisesti myöhäisin säilynein kuva F 1:sta. Ehkä Vaasasta maaliskuun alusta 1918. Rakennukset ja puusto taustalla näyttää samanlaiselta kuin 8.3. päivätyssä kuvassa.
 
Viimeksi muokattu:
JR49 kirjoitti:
@tulikomento
Luulen, että von Rosenin kone tuhoutui. Samaa sanoo tämä linkki:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ilmavoimat
Kirjani Albatrosista Pilatukseen, Suomen sotilaslentokoneet 1918-2010 sanoo seuraavaa:
Kreivin kone merkittiin lentokoneena n:o 1 Suomen armeijan ilmailutarhaan. Se sai tunnuksen F 1. Toinen tarhan samanlainen kone sai tunnuksen F 3.
Rosenin F 1 tuhoutui koelennossa 16.4. Tampereella, kun sen siipi irtosi syöksystä oikaistaessa. Ohjaaja, ruotsalainen Westman ja mukana ollut suomalainen mekaanikko Nylund kuolivat.
F 3 vaurioitui pahoin moottoripaloa seuranneessa maahansyöksyssä Orivedellä 28.3.18. Se korjattiin, mutta sillä ei enää koskaan lennetty, ja poistettiin 11.8.18. Kone oli kunnostamattomana esillä SILI-ilmailunäyttelyssä Hesassa 1938 ja sen runko on säilytyksessä Tikkakosken museossa, kuten mainitsit.

F 1:llä tehtiin lähes kymmenen sotalentoa Kolhosta, Orivedeltä ja Vehmaisista. Käyttö oli pääosin tiedusteluun, joskin muutama pommikin pudotettiin. Olen käynyt tunnelmoimassa ja kuvaamassa Kolhon ja Oriveden niillä alueilla, joilla tukikohdat sijaitsivat. Täytyypä etsiä noita kuvia joskus näytille!

001_Ilmav-lekotyypit.jpg
Tässä todennäköisesti myöhäisin säilynein kuva F 1:sta. Ehkä Vaasasta maaliskuun alusta 1918. Rakennukset ja puusto taustalla näyttää samanlaiselta kuin 8.3. päivätyssä kuvassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Noinhan se meni :) Muistin siis väärin. Sinällään kyllä todella sääli, että asenteet puolustuslaitoksessa vanhan kaluston suhteen ovat olleet vähän "mitä näitä vanhoja paskoja säästelemään" -tyylisiä. Tietysti resurssi -ja priorisointikysymys se potentiaalinen varastointi mahdollista museointia silmälläpitäen. Varsinkin sitten jatkosodan jälkeen lentokalustoa tuhottiin läjäpäin. Hävitysvimmasta kertoo esim. se, että meillä on enää yksi Blenheim kertomassa sota-ajan pommituslennoista ja lentäjistä jälkipolville. Kuvitelkaa minkälaisia harvinaisuuksia olisivat nykypäivänä vaikka Dornier Do-17 ja Junkers Ju 88 pommarit ! Ja vielä 60-luvun alkupuolella Kauhavalla oli jokseenkin ehjinä yksi VL Myrsky, Curtiss Hawk 75 ja ainakin yksi Bf 109. Nämä myytiin romuksi vääpelin kuukausipalkkaa vastaavasta summasta !

PS: Tuosta valokuvasta vielä, minä taas sanoisin, että kuva ei ole Suomesta vaan Uumajasta vähän ennen lentoa meren yli Suomeen. Kuvassa oikealla olevalla miehellä on päällään ruotsalaisen upseerin tamineet. Ja mies tuskin on von Rosen tai tämän lentäjä Nils Kindberg.
 
tulikomento kirjoitti:
Noinhan se meni :) Muistin siis väärin. Sinällään kyllä todella sääli, että asenteet puolustuslaitoksessa vanhan kaluston suhteen ovat olleet vähän "mitä näitä vanhoja paskoja säästelemään" -tyylisiä. Tietysti resurssi -ja priorisointikysymys se potentiaalinen varastointi mahdollista museointia silmälläpitäen. Varsinkin sitten jatkosodan jälkeen lentokalustoa tuhottiin läjäpäin. Hävitysvimmasta kertoo esim. se, että meillä on enää yksi Blenheim kertomassa sota-ajan pommituslennoista ja lentäjistä jälkipolville. Kuvitelkaa minkälaisia harvinaisuuksia olisivat nykypäivänä vaikka Dornier Do-17 ja Junkers Ju 88 pommarit ! Ja vielä 60-luvun alkupuolella Kauhavalla oli jokseenkin ehjinä yksi VL Myrsky, Curtiss Hawk 75 ja ainakin yksi Bf 109. Nämä myytiin romuksi vääpelin kuukausipalkkaa vastaavasta summasta !

PS: Tuosta valokuvasta vielä, minä taas sanoisin, että kuva ei ole Suomesta vaan Uumajasta vähän ennen lentoa meren yli Suomeen. Kuvassa oikealla olevalla miehellä on päällään ruotsalaisen upseerin tamineet. Ja mies tuskin on von Rosen tai tämän lentäjä Nils Kindberg.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo, samaan suuntaan piti editoida viestiä kuin sinun ajatukset, mutta en jaksanut käynnistää konetta. Ja ei ollut tarkoitus olla näsäviisas. Villakoiran ydin on tietenkin siinä, että Ilmavoimilla oli kauan tallessa aito vuoden -18 sodassa käytetty maailmanharvinaisuus, oli se nyt Rosenin tuoma tai ei, ja päättivät sitten hävittää siitä suurimman osan. Älykääpiöt, ei voi muuta sanoa.:)

Voi olla että kuva on Uumajasta. Ilmavoimien sivuilla ei ollut tarkempaa kuvausta. Harrastan Vapaussotaa ja yksi tapa siinä on katsella valokuvia suurennuslasin kanssa, ja vierailla kuvan esittämällä paikalla. Moni rakennus on vielä paikallaan. Vaasasta on saman tyyppinen kuva, jossa on saman tyyppisiä rakennuksia. On pitänyt kauan aikaa selvittää, onko sellaisia rakennuksia siellä vielä jäljellä.
Mikä ei kyllä sulje pois sitä, etteikö samanlaista arkkitehtuuria olis lahden toisellakin puolella.

Ruotsalaisupseerit olivat tuohon aikaan yleinen näky, sillä valkoinen armeija ei olisi ilman heitä pystynyt tehokkaasti toimimaan. He muodostivat esikunnan niin Mannerheimin päämajassa kuin esim. Savon ryhmässä. Ja taisi olla suomalaiset lentäjätkin harvinaisia vielä tuossa vaiheessa.
Saksalaiset tulivat vasta keväällä, Venäjällä palvelleet upseerit olivat pääsääntöisesti ajastaan jäljessä, ja jääkäreistä parhaimmillakin oli vain nykyajan resupseereita vastaava koulutus. Tykistömmekin koulutti pääosin ruotsalainen kreivi Hamilton, oli muistaakseni nimi. Yhdestä ruotsalaisesta esikuntaupseerista tuli maan armeijan komentaja, juuri sopivasti ennen Talvisotaa.
Vain ruotsalaisilla oli kunnollinen koulutus isossa kuvassa Vapaussodassa.
:D:D Ooteetä oikein kunnolla, mutta aihe on läheinen.
 
Ei nyt mitään kuvaustaidon juhlaa, mutta ekassa kuvassa on Ilmavoimien pystyttämä muistomerkki Keuruun Kolhossa. Sieltähän se operatiivinen toiminta noin niin kuin tosimielessä käynnistyi. Von Rosenin Thulin oli menossa mukana.
Toinen kuva kertoo Oriveden muistomerkistä. Siellähän F 3 vaurioitui pahoin.

Kolmas kuva taas näyttäisi Ilmavoimien ensimmäisen tukikohdan. Eli muistomerkissä mainitun Kaijanselän Kolhossa. Tukikohdan fasiliteetit olivat taustalla näkyvällä saha/tehdasalueella, mutta sinne en valitettavasti päässyt tutkimaan, onko mitään sen aikaista jäljellä. Olisi ollut mahtavaa löytää joku rakennus, jossa olisi ollut tukikohdan toimintaa vuonna 1918. Ehkä vielä joskus. Yhteydenotto kyläaktiiviin selvittäisi paljon.
Vanhemmat lähteet puhuvat myös Ukonselästä, joka on pohjoispuolinen vesialue tuolla kannaksella, mutta eräässä kirjassa starttisuunnaksi mainitaan etelä, eli nykyinen Kaijanselkä. Luulisi Ilmavoimien kuitenkin tarkistaneen asian ennen muistomerkin tekstin suunnittelua. Myös Kurenseläksi aluetta kutsutaan Kohtalokkaat lennot 1918-1939 -kirjassa.

upload_2015-10-19_16-11-49.jpeg

upload_2015-10-19_16-13-3.jpeg

Kuva on otettu jokseenkin tarkkaan 94 vuotta myöhemmin, kun tästä Ilmavoimien ensimmäisestä operatiivisesta etulinjan tukikohdasta koneet starttasivat kohti Tamperetta. Harrastaja menee paikalle, antaa mielikuvituksen lentää ja historian tulla itseensä :D.
Ensimmäinen sotalento starttasi kaiken järjen mukaan kuvan osoittamalta jääalueelta 18.3.1918. Von Rosenin tuoma Thulin Typ D F 1 teki kahden tunnin tiedustelulennon Vilppulan ja Tampereen väliselle rataosuudelle. Ohjaajana oli luutnantti Carlson Ruotsin Ilmavoimista tanskalaisen ratsumestari Rantzaun toimiessa tähystäjänä.
Tajusinpa nyt vasta itseasiassa tuon päivämäärän merkityksen! Eli punaisten päävoimat olivat aloittaneet 18. päivän vastaisena yönä perääntymisen. Wilmannin ryhmä oli näet jo 17.3. saapunut Oriveden itäpuolelle. 18. päivä oli käyty kova taistelu Oriveden aseman omistuksesta, jonka punaisten panssarijuna käänsi valkoisten häviöksi.
Punaisten pohjoinen osasto Vilppulan suunnalta vetäytyi siten, että Lylyn asema vallattiin jo illalla 18. päivä. Eli lentotiedustelulla otettiin selville punaisten liikkeitä ja eritoten varmasti tuon panssarijunan edesottamuksia.

upload_2015-10-19_16-13-49.jpeg

Tämän kerrotaan olevan juuri F 1, eli von Rosenin Thulin. Kuvauspaikasta ja päivämäärästä ei toistaiseksi ole tietoa. Tarkennan myöhemmin.
11872.jpg
 
Itse en jakelisi kamalan jyrkkiä tuomioita 2010-luvun perspektiivistä päätöksistä jotka on tehty vuosikymmeniä sitten. Maailma oli erilainen ja aika lailla sama lopputulos oli ympäri maailman. Jos koneet olisi säilytetty, niin kaikella todennäköisyydellä ne olisivat jääneet ulos happanemaan ja nyt ehkä käynnistettäisiin entisöintihankkeita. Eikä tilanne ollut Suomessa erityisen onneton, oman teollisuuden tuotannosta on säilynyt varsin kattava otos ja muutenkin meillä on useita koneita, jotka ovat ainoita laatuaan. Olemassa olevien restaurointiinkaan ei ole resursseja ja toisaalta uusille museokoneille ei tahdo löytyä vastaanottajia.
 
Slammer kirjoitti:
Itse en jakelisi kamalan jyrkkiä tuomioita 2010-luvun perspektiivistä päätöksistä jotka on tehty vuosikymmeniä sitten. Maailma oli erilainen ja aika lailla sama lopputulos oli ympäri maailman. Jos koneet olisi säilytetty, niin kaikella todennäköisyydellä ne olisivat jääneet ulos happanemaan ja nyt ehkä käynnistettäisiin entisöintihankkeita. Eikä tilanne ollut Suomessa erityisen onneton, oman teollisuuden tuotannosta on säilynyt varsin kattava otos ja muutenkin meillä on useita koneita, jotka ovat ainoita laatuaan. Olemassa olevien restaurointiinkaan ei ole resursseja ja toisaalta uusille museokoneille ei tahdo löytyä vastaanottajia.
Klikkaa laajentaaksesi...

No joo, eipä heti sotien jälkeen oikein kellään ollut mielenkiintoa perinteiden vaalimiseen. Varsinkin ilmavoimissa kun elettiin kädestä suuhun vielä pitkälle 50-luvulle asti. Konekaluston romutukseen vaikutti tietysti myös Pariisin rauhansopimuksen pykälät ja rajoitukset (max. 60 taistelukonetta). Vasta 70-luvulla alettiin kiinnostua historian säilyttämisestä. Sinällään ihan universaali ilmiö, ei Suomi ollut poikkeus.

Ja totta on myös, että nykyiset museot ovat ääriään myöten täynnä. Lisää säilytys -ja näyttelytilaa ei ole saatu, eikä näillä näkymin tulla saamaankaan. Valitettavan totta, että tässä maassa sotilasmuseot eivät ole listan kärkipäässä kun tukivaroja jaetaan.

Arvostuksen puutteesta muuten käy mainiona esimerkkinä Vesivehmaalla sijaitseva hangaari, jonne on vuosikymmenien mittaan sullottu maailmanluokan harvinaisuuksia (mm. maailman ainoa Blackburn Ripon). Paikka toimii harrastajaporukan voimilla ja käyttää itsestään jopa museo-termiä. Sinällään harhaanjohtavaa, kun kyse ei ole ammatillisesti hoidetusta alan museosta. Hangaari on kylmä ja lämmittämätön, paloturvallisuus iso kysymysmerkki ja tosi juttu, kaiken huippuna lepakot paskovat koneiden päälle. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin näitä lepakoita oikein suojellaan nyt jonkun säädöksen perusteella. Koneharvinaisuuksia taas ei. Toinen vastaavanlainen varastonäyttely on Hallinportti Kuorevedellä. Katto vuosi vielä jokunen vuosi sitten suoraan koneiden kangasverhoilun päälle.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top