Erkki
Ylipäällikkö
Minäkin suosittelen. Siinä taidettiin mm. kertoa, että Suomi oli ainoa Saksan kumppanimaista, jonka vaihtotase oli positiivinen suhteessa Saksaan. Täytyy ehken palata tähän teokseen tuolla kirjaosiossa joskus.
1918 Vapaus tai kansalaissota
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Joku on sanonut että kansan historiankäsitys on yleensä 50 v. tutkimuksen jäljessä.
(Eilen näin erään lukion sivuilla historiasta juttua ns. ensimmäisestä ristirektestä (Suomeen), jota historiankirjoitus nykyään pitää myöhemmän kuningashuoneen propagandakertomuksena oman suvun aseman junttaamiseksi pari-kolmesataa vuotta väitetyn ristiretken jälkeen).
Vonka
Supreme Leader
Kyllä se vain meni.
Saariston vapaajoukoksi (Skärgårdens Frikår) kutsutaan nimenomaan sekä Turun saariston että Uudenkaupungin suojeluskunnan yhdistettyä joukkoa. Nehän pakenivat Ahvenanmaalle idästä saapuvia punaisia. Godbyn taistelun jälkeen heihin liittyi myös ahvenanmaalaisia, paikallisia. Olipa joukossa lopulta kolme Saksassa koulutettua jääkäriäkin.
Alkuvaiheessa Nauvossa oli venäläisiä täysissä aseissa. Valkoiset olivat silloin Iniössä. Turunmaan saaristo jäi yhtäältä punaisten ja yhtäältä venäläisten käsiin, ja vapaajoukko kerääntyi Vårdön saarelle. Ahvenanmaalla kerättiin nimilistoja ruotsalaisen suojelun puolesta ja ruotsalainen sotilasosasto lähetettiin Eckerön redille. Koska osoittautui, ettei väkivaltaisuuksia esiintynyt, Ruotsi ja Venäjä sopivat, että venäläisten vetäytyessä Ahvenanmaalle tulleet suomalaiset sotilaat riisuttaisiin aseista ja siirrettäisiin Haaparannan kautta takaisin Suomeen.
Mecklenburgisches Jäger-Bataillon Nr. 14 otti vapaajoukon komentoonsa miehitettyään Ahvenanmaan. Maaliskuussa tultiin mantereelle. Korppoo, Nauvo, Parainen ja lopulta Turku. Punaiset ja sellaisiksi epäillyt vangittiin Tarkk´ampujain kasarmiin ja heitä teloitettiin sielläkin. Vankeja oli jopa 3300.
Vonka
Supreme Leader
Jos haluatte lukea parhaan ja kiihkottomimman tutkimuksen itsenäisyysmiehistä, etsikää Korpisaaren väitöskirja. Siinä on juonittelujen koko kirjo.
Minulta se löytyy omistuskirjoituksella omasta hyllystä.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/21809
Minulta se löytyy omistuskirjoituksella omasta hyllystä.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/21809
Kyseessä on Suomen sotahistoriallisen seuran julkaisema, kerran vuodessa ilmestyvä kirja, joka kuuluu "jäsenetuihin". (joku vuosi sitten, niitä tuli kaksi julkaisua - en nyt tältä istumalta muista mikä vuosi oli kyseessä). Mutta siis niitä löytyy täältä:No, enpä pääse lukemaan kun tuota ei netistä löydä ja divareissakin näyttää olevan loppu.
Olen hieman skeptinen, koska en missään muualla ole lukenut tuollaisesta. Ja jos joku noista tuollaista on ilmaissut, enpä usko että on ollut kovin laaja ilmiö, koska siitä näyttää vain löytyvän Lackmanin artikkeli.
Lackmanin historiallinen mertodi herättää myös kysymyksiä, vaikka mies on paljon julkaissut, ja saanut professorin arvonimen.
Tässä
https://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6244986
Eli esittää tällaisen väittämän ilman lähteitä... Siinä meillä varsinainen historoitsija
(jos sinulla on tuo, voisit tosin skannata artikkelin ja laittaa sen minulle, niin voisin tutustua)
http://www.sshs.fi/etusivu/
ja näyttää olevan digitoituna esim.:
http://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat+16-30+digitoidut/
Ja - tietenkään tuota 34:sta ei ole vielä noissa. Mutta sieltä sen saa myös tilattua. (minä sen kyllä skannaisin - kunhan löytäisin .. nyt on kaksi kirjaa tiellä tietymättömillä)
Erittäin hyviä ja kiinnostavia julkaisuja - ehkä minä henkilökohtaisesti toivoisin että sotahistorian aluetta ulotettaisiin seuran toimesta useammin myös laajemmalle. Mutta seuran missio on toki nimenomaan nämä viime sotamme.. ja se näkyy tietenkin fokuksessa.
Ja vielä; suosittelen myös liittymään seuraan. Ja ilmoittamaan jos kuka on lähdössä seuran matkoille
...
Venäjä? Kuka ja missä edusti Venäjää?
Tuo referoimasi näyttää tulleen Wikipedian artikkelista joka on hieman harhaanjohtava.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saariston_vapaajoukko
Siis sillä tavoin että nämä kaksi olisivat yhdistyneet. Kuitenkin Uudenkaupungin suojeluskunta siirtyi Ruotsiin ja Saariston vapaajoukko ei.
Skärgårdens frikår oli noin 200 miestä ja Uudenkaupungin suojeluskunta (Nystadskåren) johon kuului noin vajaat 600 sekä suomen- että ruotsinkielistä miestä oli se joukko joka huijattiin Ruotsiin ja siirtymään Tornioon. Vapaajoukoista:
https://www.uppslagsverket.fi/sv/sok/view-103684-Frikaarer
Tuosta Uudenkaupungin suojeluskunnan reissusta löytyy uusi kirja joka perustuu kahden veljeksen päiväkirjamerkinnöille. Lisäksi punaisten näkökulmaa avaa punaisten kannattajan päiväkirjamerkinnät.
Kirjasta on livetwiitannut tili @OverBranten, jota voi mennä taaksepäin ja katsoa miten homma eteni miehistön näkökulmasta.
https://www.forlaget.com/bocker/over-branten-broder-i-krig-1917-1918/
Kiitos linkistä.Kyseessä on Suomen sotahistoriallisen seuran julkaisema, kerran vuodessa ilmestyvä kirja, joka kuuluu "jäsenetuihin". (joku vuosi sitten, niitä tuli kaksi julkaisua - en nyt tältä istumalta muista mikä vuosi oli kyseessä). Mutta siis niitä löytyy täältä:
http://www.sshs.fi/etusivu/
ja näyttää olevan digitoituna esim.:
http://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat+16-30+digitoidut/
Ja - tietenkään tuota 34:sta ei ole vielä noissa. Mutta sieltä sen saa myös tilattua. (minä sen kyllä skannaisin - kunhan löytäisin .. nyt on kaksi kirjaa tiellä tietymättömillä)
Erittäin hyviä ja kiinnostavia julkaisuja - ehkä minä henkilökohtaisesti toivoisin että sotahistorian aluetta ulotettaisiin seuran toimesta useammin myös laajemmalle. Mutta seuran missio on toki nimenomaan nämä viime sotamme.. ja se näkyy tietenkin fokuksessa.
Ja vielä; suosittelen myös liittymään seuraan. Ja ilmoittamaan jos kuka on lähdössä seuran matkoille
Ja 34 ei tosiaan ole tuolla.
Pitää harkita..
Toinen oli tosiaan se ensimmäinen.
Birger-jaarli oli gööttiläinen joka katolisen kirkon ja saksalaisten kauppiaiden tuella värväsi armeijan jolla hyökkäsi ensin Sveanmaalle, sitten Suomeen ja muillekin itämerensuomalaisten asuttamille alueille.
Sitä voi jo ristiretkeksikin kutsua, niin kutsuivat kalparitarit Baltiassakin.
Göötit olivat perinteisesti aina olleet alisteisia Sveanmaalle joka tosiaan oli kimpassa itämerensuomalaisten heimojen kanssa pyörittäen rikasta kauppaverkostoa.
Sveat olivat pääosin pakanoita Uppsala keskuksenaan, kirkko juonitteli ja vaikutti Lundista käsin, gööttien maiden keskellä.
Birgerin voitto sveoista ja suomalaisista pakotti ainakin virallisesti luopumaan pakanuudesta ja toi nämä verotuksen piiriin, joka siis oli täydellinen kulttuurivallankumous.
Tämä oli hyvin tyypillinen kehityskulku tuolloin, katolinen kirkko etsi aktiivisesti vallanhimoisia ylimyksiä jotka olivat valmiita levittämään uskoa miekalla pitkin mannerta vastineeksi valtakuntiensa tunnustamisesta.
JR49
Respected Leader
Tuossa näyttäisi sivulta 166 olevan aiheeseen liittyen.
Muutenkin juuri käsillä olevaan kokonaisuuteen soveltuva teemanumero.
http://sshs.fi/pdf/Sotahistoriallinen aikakauskirja 29 2010.pdf
Hoh-hoijaaToinen oli tosiaan se ensimmäinen.
Birger-jaarli oli gööttiläinen joka katolisen kirkon ja saksalaisten kauppiaiden tuella värväsi armeijan jolla hyökkäsi ensin Sveanmaalle, sitten Suomeen ja muillekin itämerensuomalaisten asuttamille alueille.
Sitä voi jo ristiretkeksikin kutsua, niin kutsuivat kalparitarit Baltiassakin.
Göötit olivat perinteisesti aina olleet alisteisia Sveanmaalle joka tosiaan oli kimpassa itämerensuomalaisten heimojen kanssa pyörittäen rikasta kauppaverkostoa.
Sveat olivat pääosin pakanoita Uppsala keskuksenaan, kirkko juonitteli ja vaikutti Lundista käsin, gööttien maiden keskellä.
Birgerin voitto sveoista ja suomalaisista pakotti ainakin virallisesti luopumaan pakanuudesta ja toi nämä verotuksen piiriin, joka siis oli täydellinen kulttuurivallankumous.
Tämä oli hyvin tyypillinen kehityskulku tuolloin, katolinen kirkko etsi aktiivisesti vallanhimoisia ylimyksiä jotka olivat valmiita levittämään uskoa miekalla pitkin mannerta vastineeksi valtakuntiensa tunnustamisesta.
et ole tainnut lukea sitten 30-luvun
Mikä ei pidä paikkaansa?
Kiitos, aika lailla samaa kuin mitä olen lukenut, tosin hieman vähemmän detaljeja Ahvenanmaan taisteluista ja juonittelusta siellä.
Tässä Patrik Oksasen (ruotsalainen toimittaja joka kirjoittaa palon turpo juttuja, ei osaa suomea) artikkeli Uudenkaupungin suojeluskunnan matkasta hänen kotikaupunkinsa läpi. Hän ei huijausta peittele
http://www.helahalsingland.se/gavle...eskriget-rullade-in-i-halsingland-for-frukost
en nyt jaksa
Kaikki on faktaa, jos syyttää pitää osoittaa.
Tuotapa tuossa aiemmin, mainitessani niistä rautatieasioista, pidin käsissäni. Tosi hyvä tuo digitaalinen arkisto, harmi vain että ei ulotu aivan uusimpaan kirjaan. (tai siis kun tässä juuri huomasin, että nuo parit kappaleet on jossain muualla kuin hyllyssä paikallaan) Siinä on muuten myös juttu Suomen Tasavallan punaisesta laivastosta
- melko hulvattoman oloinen historia erään laivaston yllättävästä synnystä. Voi vain kuvitella sen tilanteen, jossa punakaarti huomaa joutuvansa polkaisemaan tyhjästä kokonaisen laivasto-organisaation - ilman ainoatakaan merivoimien päällystöön kuuluvaa omaa miestä. Tai ilmeisesti ilman minkään aluksen päällystöön kuuluvaa henkilöä. Mm laivaston operatiiviseksi päälliköksi nimitetään Hotakainen, entinen merimies&kirvesmies sekä työnjohtaja proomujen ja lauttojen korjauksessa. Näin meidän kesken; noissahan kirjoissahan se juttu engelsmannien sukellusveneistä ja Cromey.n upotuspuuhista keväällä 1918 oli (kysymys- ja vastaustopiikki) ..
Se on keskustelua. Ja mitähän fakta tarkoittaa tänään? Se tarkoittaa sitä, että osa keskustelijoista arvioi joka tapauksessa faktan vääräksi ja lähteen ihan paskaksi. Jotkut meistä harjoittavat keskustelua -kokonaiskuvatasolta- käsin, ja tuo kuva on syntynyt esim. 30 vuoden mittaan luetusta, koetusta ja nähdystä, kontakteista jne.
Oletko sitä mieltä, ettei Suomi ole tiukasti Saksan kyljessä taas tänään, vaikka de factot ovat osoittaneet valtion tekevän päätöksiä, jotka tukevat Saksan politiikkaa todella antaumuksella....jopa niin, että on kyseenalaista onko kyseessä joka tapauksessa edes oman valtiomme kiistaton etu? Voin vain valittaa, jos netistä eivät löydy kaikki tämän maailman tiedonmurusetkaan, usko tai älä, meillä sammakkoperspektiivin ihmisilläkin voi olla kontakteja ohi netin, siellä oikeassa maailmassa, missä ei vielä tweetti ujella, eikä foorumeiden -tietäjät- paljon pöhise.
Vonka
Supreme Leader
Kuka edusti Venäjää? No kuka edusti Suomea? Punaisten mielestä he ja suojeluskuntalaisten mielestä he. Venäläisillä Suomessa olleilla lienee sama käsitys itsestään: he edustivat Venäjää.
Haluaisin löytää vielä yhden kirjan. V. Marjasen Turun rintamapataljoona (n. k. Uudenkaupungin suojeluskunta) vapaussodassa 1918. Kirja on vuodelta 1928, joten tapahtumat ovat aika hyvin muistissa. Ahvenanmaa-yhteys on Kustavista alkaen, mutta Uudenkaupungin retkikunnan reitti oli Kustavi-Kumlinge-Eckerö-Haaparanta kun taas Saariston vapaajoukko kouluttautui etupäässä Vårdössä piileksien siihen asti, että saksalaiset tulivat.
Aihe on tutkittu varsin tarkasti. Aivan ensimmäiseksi mielestäni pitää tutkia, miten joukko muodostettiin, mikä oli sen alkuperäinen tehtävä, miksi se joutui sitä muuttamaan ja lopuksi voidaan todeta, miksi sitä pidetään joissakin kirjoituksissa Saariston vapaajoukkoon yhdistyneenä. Sisällissodan yksiköitä ei voi aina tutkia kuin ne olisivat jotain oikeita sotavoimia, jotka yksikkönä liikkuvat kootusti sinne minne käsketään. Ei sinne päinkään! Ja tämä koskaa myös valkoisia, ei vain punaisia...
Perustaminen tapahtui siten, että Turun piirin suojeluskunnat saivat käskyn kerääntyä yksittäin tai pienissä ryhmissä Uuteenkaupunkiin, jonne piti Saksasta saapua aselaiva. Suojeluskunnan tuli pyrkiä sitten kohti Seinäjokea valkoisen armeijan yhteyteen ja siirtyessään tuhota punaisten tärkeimmät sillat sekä puhelin- ja lennätinyhteydet.
Aluksi tästä Uuteenkaupunkiin kerätystä aineksesta piti muodostaa Turun SK:n päällikön kapteeni Fabritiuksen johdolla oma yksikkö. Fabritiuksella oli sotakokemusta ja hän oli käynyt Pietarin kadettikoulun.
Yhtäkkiä paikalle pelmahti muuan eversti V. J. Forsell. Hän muitta mutkitta sanoi ottavansa komennon korkeimman sotilasarvonsa perusteella. Tämä herätti joukoissa närkästystä. Fabritius oli saanut valtuutuksensa Mannerheimilta, mutta Forsell onnistui taivuttamaan paikalliset esikuntaherrat siihen että hän on pomo.
Seuraavaksi Forsell hylkäsi alkuperäissuunnitelman pohjoiseen pyrkimisestä ja harkitsi hyökkäämistä Lypertön venäläislinnakkeeseen. Sitten hän hylkäsi ajatuksen. Aikansa siinä pähkäiltyään hän huomasi huolten kasvavan. Turussa majaillut venäläinen sotaväki oli vallannut jäänmurtaja Murtajan ja lähtenyt liikkeelle. Punaiset olivat saaneet Helsingistä lisävoimia ja tuhannen miehen joukko oli tulossa kohti Uuttakaupunkia. Kaupunki oli jäämässä mottiin.
Ahvenanmaa-ajatus syntyi. Kustavilainen agronomi Albert Aapola näytti kartalta, mitä teitä olisi kuljettava ja lisäksi hän lupasi joukolle omasta takaa ruokatarvikkeita tuota marssia varten. Päälliköt vakuuttuivat tässä pakkotilanteessa tuosta hänen esityksensä järkevyydestä.
Uudenkaupungin suojeluskunnan vahvuus oli vajaat 500 miestä – keski-ikä 24 vuotta. Vanhin oli edellä mainittu 64-vuotias agronomi Albert Aapola ja nuorin vasta 14-vuotias Armas Lehtinen Uudeltakirkolta. Aseita oli vain osalla miehistä. Sodan jälkeen arvioitiin, että suojeluskunnan hallussa oli tuolloin ollut 125 kivääriä ja noin 1500 patruunaa.
Suojeluskunta siirtyikin sitten vähin äänin 7.- 8. helmikuuta välisenä yönä eri teitä käyttäen Kustaviin. Kustavissa agronomi Aapola antoi joukoille lupaamansa eväät: 400 kg kauroja, 300 kg läskiä, 97 kg voita, 1000 kg herneitä, 532 kg naudanlihaa, 230 kg lampaanlihaa, 120 kg palvattua lampaanlihaa, 200 kg palvattua läskiä, 200 kg leipää, 300 kg ohrajauhoja,900 kg heiniä, 500 kg ruista sekä perunoita ja maitoa. Aapola omisti Kustavissa Lupuksen ja Kunnaraisten tilat sekä osallistui kunnallislautakunnan, osuuskaupan, osuusmeijerin, säästöpankin ja laivanvarustajaliikkeen toimintaan. Tämä selittänee osaltaan hänen kykynsä toimia näin mittavasti tuossa kriittisessä tilanteessa.
Illalla 8.helmikuuta suojeluskunta aloitti Kustavista miehille ikimuistoiseksi jääneen marssin jäätyneen saaristomeren yli Ahvenanmaalle. Kustavissa sijainneen Lypertön linnakkeen venäläiset matruusit olivat saaneet vihiä valkoisten lähdöstä UK:sta, mutta eivät tienneet heidän aikeitaan. Peloissaan matruusit ampuivat tykeillään umpimähkään jäälle. Tykkituli kahdeksalla tykillä avattiin iltapäivällä ja sitä jatkettiin koko seuraava yö – aiheuttamatta mitään vahinkoa.
Erityinen painajainen näyttää miehille olleen Turun ja Ahvenanmaan saariston välisen laajan ns. Kihdin aukon ylitys umpipimeässä helmikuun yössä ja vastaan piiskaavassa lumimyrskyssä. Fyysinen kestokyky oli ollut äärirajoillaan. Isä epäilikin, ettei olisi varmaan selvinnyt tuosta matkasta, ellei olisi välillä päässyt vuorollaan lepotauolle ja tuulensuojaan mukana seuraavien kuormaston hevosten rekeen. Tapahtui myös joukkojen hajoamisia ja eksymisiä. Pelko jäämisestä joukosta sysipimeälle meren jäälle on koetellut varmaan osaltaan myös miesten henkistä kestokykyä. Näin siis tapahtui vain viikko noiden Rautilan maamieskoulun poikien liittymisestä suojeluskuntaan, ja niissä varusteissaan, joissa olivat siviilistä tulleetkin... Matkan Kustavista Brändöön oli arveltu kestävän kolmesta neljään tuntia, mutta nyt se vei koko yön. Vaikeista luonnonoloista huolimatta vain yksi mies menetettiin.
Brändöstä jatkettiin matkaa osin jalkamarssilla ja osin hevosilla Kumlingeen. Eversti Forsell sai väistyä joukon johdosta, sillä hänellä ei ollut enää miehistön luottamusta. Päälliköksi nostettiin jälleen kapteeni Fabritius. Eversti Forsell lähti tämän “palatsivallankumouksen” jälkeen omin tein Eckerön kautta Ruotsiin.
Kapt Fabritius päätti vallata koko Ahvenanmaan venäläisiltä. Ensin hän päätti vallata Prestön lennätinaseman. Lennättimen haltuunotto katkaisisi venäläisten yhteydet punaisten hallitsemaan Turkuun. Koska kaikilla miehillä ei ollut omaa asetta, heille annettiin käteen pelkät puuseipäät ja sijoitettiin aseellisten miesten joukkoon.
Prestön valtauksessa aamulla 14. helmikuuta koettiin ensimmäinen taistelussa kaatuminen, jossa agronomi Aapolan poika, Kustavin SK:n perustajajäsen yo Armas Aapola sai surmansa. Ryhmänjohtajana toiminut Aapola oli hyökännyt suoraan lennätinaseman ovesta sisään ja kaatunut lattialle pää luodin lävistämänä. Aseman piiritys ja muutaman käsikranaatin heitto ikkunoista sisään sai venäläisten 20 miestä antautumaan. Lypertöstä oli viestitetty venäläisille, että tuhansia aseistettuja valkoisia on lähestymässä Ahvenanmaata. Se lisäsi luonnollisesti venäläisten antautumishaluja. Helmikuun 15. päivänä vallattiin verettömästi Boxön linnoitus. Sotasaaliiksi jäi toistasataa kivääriä, muutama konekivääri ja suuri määrä patruunoita. Moni valkosoturi saikin nyt oman henkilökohtaisen aseen.
Ruotsalaisten ja ahvenanmaalaisten separatistien puuhat Ahvenanmaan irrottamiseksi Suomen yhteydestä sotkivat pahoin valkoisten suunnitelmat. Ruotsalaiset ymmärsivät, että Ruotsin olisi nyt käytettävä hyväksi Suomen sekasortoista tilannetta, mikäli se halusi Ahvenanmaan itselleen. Joulukuussa 1917 ahvenanmaalaiset olivat äänestäneet Ruotsiin liittymisen puolesta. Saaristoon yllättäen ilmaantunut Uudenkaupungin SK mutkisti nyt pahasti tätä asiaa. Ruotsalaiset päättivätkin nyt turvautua valheelliseen diplomatiaan.
Päämajasta oli lähetetty 13.2. ja 18.2. sähkösanoma Uudenkaupungin suojeluskunnalle. Kapt Fabritius ei kuitenkaan saanut haltuunsa näitä Mannerheimin sähkeitä, sillä ruotsalaiset kontrolloivat Ahvenanmaan ja päämajan välisiä yhteyksiä. Suomen edustajana toiminut valtioneuvos Gripenberg oli kutsuttu Ruotsin kuninkaan luo, joka pyysi Gripenbergiä antamaan Mannerheimin nimissä Uudenkaupungin suojeluskunnalle käskyn lähteä Ahvenanmaalta ruotsalaisissa laivoissa. Gripenbergin mukaan se oli mahdotonta.
Ruotsalaiset toimittivat lopulta 20.2. valtioneuvos Gripenbergin sähkösanoman muutettuna Fabritiukselle. Gripenbergin alkuperäinen sähke kuului: “Jos asemanne näyttää kestämättömältä eikä toiveita nopeasta avusta ole, kehotan teitä mitä hartaammin menemään ruotsalaisiin laivoihin”. Lähettäjän asettamat varaukset pyyhittiin ja vääristelty sähke kuului: “Kehotan teitä mitä hartaammin menemään ruotsalaisiin laivoihin”.
http://tampereensuomalainenklubi.fi/Portals/klubi/arkisto/tapahtumat/10102011.html
Perusidea kuitenkin siitä, miksi puhutaan "yhdistymisestä" on se, että he lähtivät jo 7. helmikuuta pyrkimään yhteyteen Saariston vapaajoukon yhteyteen ja päätyivät kustavilaisten opastuksella Ahvenanmaan puolelle, johon Saariston vapaajoukko jo vetäytyi. Parissa päivässä Brändöhön ja siellä lepäsivät vuorokauden. Laskiaissunnuntaina Kumlingessa. Pääosa suojeluskunnasta vietiin laivalla Ruotsiin ja sieltä matka jatkui kohti Haaparantaa.
Tähän liittyy sellainen anekdootti, että he vannoivat sotilasvalansa Ahvenanmaan Kumlingessa päivää aikaisemmin kuin jääkärit Liettuassa. Eli tämän mukaan tietokilpailuvastaus siitä, että jääkärit olisivat vannoneet ensimmäisen sotilasvalan, on väärä.
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijo...ksi+suomalaista+sotilasvalaa+helmikuussa+1918
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Kapteeni Fabritius joutui Seinäjoella sotaoikeuden eteen, koska hänen katsottiin luopuneen Ahvenanmaasta vastoin Mannerheimin käskyä. Sotaoikeus antoi Fabritiukselle kuitenkin vapauttavan tuomion, koska katsoi, ettei hän ollut saanut oikeata tietoa ylipäällikön sanomista. Kapteeni Fabritius siirrettiin nyt Mannerheimin käskyllä eversti Hjalmarsonin käytettäväksi.
"Turun rintamapataljoona" pelasti sittemmin valkoisille Ikaalisten tilanteen Kyröskoskella kovassa taistelussa, yritti Ylöjärven Epilänharjulle ja jatkoi sitten kohti Hauhon suuntaa.
Porukan kokonaistappiot olivat lopulta kolmasosan luokkaa (n. 150) eli siitä tuli yksi sisällissodan verisimmistä pataljoonista. Epilänharjulla pelkästään kaatuneita oli 25 ja haavoittuneita 83.
"Turun rintamapataljoona" pelasti sittemmin valkoisille Ikaalisten tilanteen Kyröskoskella kovassa taistelussa, yritti Ylöjärven Epilänharjulle ja jatkoi sitten kohti Hauhon suuntaa.
Porukan kokonaistappiot olivat lopulta kolmasosan luokkaa (n. 150) eli siitä tuli yksi sisällissodan verisimmistä pataljoonista. Epilänharjulla pelkästään kaatuneita oli 25 ja haavoittuneita 83.
Vonka
Supreme Leader
Turun Sanomat on usein kirjoittanut tapahtumista, ehkä sen vuoksi, että tunnetuin sikäläinen punaisten murhaama oli Turun Sanomien päätöimittaja ja perustaja Antti Mikkola.
Turkulaisia oli alkuvuodesta vetäytynyt Uuteenkaupunkiin ja saaristoon. Heistä ja suojeluskunnista muodostettu retkikunta lähti helmikuun alussa jäätä pitkin vapauttamaan Ahvenanmaata venäläisistä. Satojen miesten joukossa marssi mm. Lohjan Kalkki-Petteri, vuorineuvos Petter Forsström.
- Innostus oli niin korkealla, että joukko tekaisi uuden Oolannin sodan laulunkin, Auvinen kertoo.
- Ahvenanmaalla ruotsalaisarmeija onnistui kieroillen Mannerheimin nimissä viemään retkikunnalta aseet ja pahaa-aavistamaton joukko kuljetettiin Pohjanmaalle.
Iniössä helmikuun alussa perustettu Saariston vapaajoukko oli saanut koulutuksensa Vårdössä ja täältä jäljelle jääneet miehet alkoivat nyt siirtyä osittain rekikyydillä, osittain marssien jäätä pitkin kohti Houtskaria, jonne ehti myös Ahvenanmaan Eckerössä maihinnoussut saksalainen 14. jääkäripataljoona.
- Korppoossa joukko kohtasi niin sitkeää vastarintaa, että saksalaiset yltyivät kehumaan punakaartilaisten rohkeutta. Punaiset saivat tukea venäläiseltä tykkivene Bobrilta.
Yö keskeytti taistelut ja aamulla havaittiin, että molemmat joukot olivat perääntyneet paikalta.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074274789/Saariston+vapaajoukko+sitoi+punaiset+sotimaan+rannikolle
Turkulaisia oli alkuvuodesta vetäytynyt Uuteenkaupunkiin ja saaristoon. Heistä ja suojeluskunnista muodostettu retkikunta lähti helmikuun alussa jäätä pitkin vapauttamaan Ahvenanmaata venäläisistä. Satojen miesten joukossa marssi mm. Lohjan Kalkki-Petteri, vuorineuvos Petter Forsström.
- Innostus oli niin korkealla, että joukko tekaisi uuden Oolannin sodan laulunkin, Auvinen kertoo.
- Ahvenanmaalla ruotsalaisarmeija onnistui kieroillen Mannerheimin nimissä viemään retkikunnalta aseet ja pahaa-aavistamaton joukko kuljetettiin Pohjanmaalle.
Iniössä helmikuun alussa perustettu Saariston vapaajoukko oli saanut koulutuksensa Vårdössä ja täältä jäljelle jääneet miehet alkoivat nyt siirtyä osittain rekikyydillä, osittain marssien jäätä pitkin kohti Houtskaria, jonne ehti myös Ahvenanmaan Eckerössä maihinnoussut saksalainen 14. jääkäripataljoona.
- Korppoossa joukko kohtasi niin sitkeää vastarintaa, että saksalaiset yltyivät kehumaan punakaartilaisten rohkeutta. Punaiset saivat tukea venäläiseltä tykkivene Bobrilta.
Yö keskeytti taistelut ja aamulla havaittiin, että molemmat joukot olivat perääntyneet paikalta.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074274789/Saariston+vapaajoukko+sitoi+punaiset+sotimaan+rannikolle
Vonka
Supreme Leader
Kunhan nyt veli Adam herää ja ottaa muutaman moukun ja kuuntelee tusinan ruotsalaisia äänitteitä, hän tulee viimeistään sunnuntaina klo 01.45 vähän tarkentamaan, miten se sittenkin meni. Sen jälkeen meillä on saariryhmän tilanne kalibroitu paremmin kuin muut rintamasuunnat.
Hän on mielestäni oikeassa siinä, että ei kannata yhdistää Saariston vapaajoukkoa ja Uudenkaupungin retkikuntaa toisiinsa, koska heidän sotatiensä on erilainen lyhyttä Ahvenanmaa-yhteyttä lukuun ottamatta. Sen sijaan pidän perusteltuna väitteenä sitä, että sekä venäläiset että ruotsalaiset ahdistivat suojeluskuntia saaristossa.
Hän on mielestäni oikeassa siinä, että ei kannata yhdistää Saariston vapaajoukkoa ja Uudenkaupungin retkikuntaa toisiinsa, koska heidän sotatiensä on erilainen lyhyttä Ahvenanmaa-yhteyttä lukuun ottamatta. Sen sijaan pidän perusteltuna väitteenä sitä, että sekä venäläiset että ruotsalaiset ahdistivat suojeluskuntia saaristossa.
Viimeksi muokattu: