1918 Vapaus tai kansalaissota

Kyösti Kallion sovinnonpuhetta juhlitaan Nivalassa 5. toukokuuta

Senaattori Kyösti Kallio
Sata vuotta sitten Suomi oli jakaantunut kahtia. Ideologiset erot ja erilaiset näkemykset asioiden hoitamisen tavasta olivat johtaneet juuri itsenäistyneen valtion kansalaiset aseellisiin yhteenottoihin. Tarvittiin kansakuntaa eheyttäviä voimia.
– Senaattori Kyösti Kallion puhe Nivalan kirkossa toukokuussa 1918 osoittautui erittäin merkittäväksi. Sen ajatusta lainataan edelleen. Sanoihan Kallio, että meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä, Kyösti ja Kalervo Kallion museosäätiön hallituksen pj. Jukka Turunen muistuttaa.


Kyösti ja Kalervo Kallion museosäätiö, Nivalan kaupunki ja seurakunta järjestävät Sovinnonpuheen juhlan lauantaina 5.5.2018. Tilaisuus alkaa klo 12 seppeleenlaskulla Nivalan kirkkomaalla, minkä jälkeen on ruokailu ja juhla Kyösti Kallion koululla.
– Nyt sata vuotta myöhemmin tarvitaan myös sovinnon puheita kansakunnan yhtenäisyyden ja eheyden tueksi. Juhlaan on kutsuttu tasavallan ylin johto, entiset presidentit, pääministerit ja puhemiehet. Juhlaan on vapaa pääsy, Turunen jatkaa.
Sovinnonpuheen juhlan järjestämisen yhteistyökumppaneina ovat Valtioneuvoston kanslia, Maaseudun Sivistysliitto, Keskipohjanmaa-säätiö ja Lapin sotilassoittokunta.
https://www.kp24.fi/uutiset/530538/...etta-juhlitaan-nivalassa-5-toukokuuta?src=rss
 
Samassa aikaikkunassa esimerkiksi Saksa valtasi Preussin ja Pommerin, ja Suomi Kainuun, Lapin, Pohjois-Karjalan, -Hämeen, -Savon... :)
Niin että kannattaako noita nyt liikaa muistella.

No esimerkiksi Jämtlandista tuli osa Ruotsia vasta 1600-luvulla. Toisaalta jotkut ovat vielä katkeria siitä että Ruotsi "valtasi" "Suomen".
Okei, mielenkiintoinen aihe, mutta offtopicia.
 
Pääkirjoitus: Vuotta 1918 ei ole käsitelty loppuun

Monet sisällissodan jäljet ovat vielä tallella. Luodin iskemä Tampereen Aleksanterin koulun seinässä. (KUVA: Kalle Parkkinen)
Julkaistu: 9.3. 21:00

PÄÄKIRJOITUS Julmaa historiaa ei ole vieläkään helppo kohdata. Myös tutkijoille on edelleen työtä.

Tampereen valtauksen 16-vuotiaana nähnyt ja kokenut Helmi Haapanensanoi muistelmateoksessaan viisaasti:

”Jollakin toisella henkilöllä on varmasti toisenlainen kertomus kansalaissodasta kuin minulla. Jokaisella kertomuksella on oikeutuksensa, kunhan ne ovat rehellisiä.”

Haapanen oli puuvillatehtaan tyttö, jota isä ei päästänyt punakaartiin. Myöhemmin hän näki ja ymmärsi sen, ettei sisällissodassa ollut yhtä totuutta. Tampereelle kuusenhavu lakissa hyökännyt pohjalainen suojeluskuntalainen oli omassa mielessään yhtä oikealla asialla kuin katubarrikadia puolustanut työläinen.

SISÄLLISSODAN repimä kahtiajako elää vieläkin. Halu ymmärtää ja tietää toisenlaisesta totuudesta on pitkä prosessi, eikä se ole vielä täysin ohi. Se vaatii historiallisten tapahtumien käsittelyä mahdollisimman avoimesti.

– Tärkeintä on, että ihmiset keskustelevat ja kuuntelevat. Silloin myöskin ne omat näkökannat joutuvat uudelleenarvioinnin kohteeksi. Mutta edelleen on niitä, jotka pitävät yllä omaa vahvaa tulkintaansa, joko punaista tai valkoista, ideologisista tai poliittisista syistä, sanoo folkloristiikan dosentti ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran erikoistutkija Ulla-Maija Peltonen.

Onneksi vastakkainasettelu on neljässä-viidessä sukupolvessa jo lientynyt, ja tänä vuonna se toivottavasti lientyy edelleen – ovathan vuoden 1918 väkivallan, kauhun ja kuoleman kuukaudet nyt hyvin voimakkaasti esillä.

Media kertoo sisällissodasta päivittäin. Museot ovat vahvasti mukana: ne tehostavat näyttelyjään uusin interaktiivisin ja audiovisuaalisin keinoin. Museokeskus Vapriikissa vierailija jähmettyy paikalleen, kun tykki pamahtaa ja kranaatti vinkuu keskellä Tampere 1918 -näyttelyä. Sisällissota elää kulttuurissa: kirjallisuudessa, teatterissa, elokuvissa ja kuvataiteessa. Seminaarit ja työväenopistojen luentosarjat keräävät täysiä saleja.

Sodan julkisessa muistamisessa on jo vuosikymmeniä puhuttu anteeksiannosta ja kansakunnan eheytymisestä. Silti ei ole vieläkään helppoa kohdata sitä tosiasiaa, että oma kotimaa muuttui tappotantereeksi. Kertomukset ovat niin surullisia ja julmia ja ne sijoittuvat niin lähelle: kotikulmille.


Meillä ei ole vielä paljoakaan tietoa esimerkiksi julmuuksiin ja teloituksiin osallistuneiden tavasta käsitellä omaa menneisyyttä.​
Varsinkin pienillä paikkakunnilla julmat sukutarinat vaikuttavat yhä vielä elämänmenoon ja ihmisten kanssakäymiseen.

JÄMSÄN seudulla, sotatoimialueen takana, jälkipuhdistus oli poikkeuksellisen raaka. Valkoiset ampuivat 70–80 punaista tai punaiseksi epäiltyä, suuren osan uhreistaan kirkonmäellä.

Keskustelun ja kuuntelemisen merkitys on ymmärretty Jämsässä. Lääninrovasti Pentti Leppänen piti seurakunnalleen rauhan ja sovinnon messun Jämsän kirkossa. Toimittaja Risto Hakola kirjoitti Jämsän Seutuun laajan juttusarjan ja sen lisäksi näytelmän murhamies Johannes Fromista eli Rummin Jussista ja tämän vangista. Kaikesta huolimatta Jämsässä ei tänäkään keväänä ole kaikkien puolueiden ja järjestöjen yhteistä muistotilaisuutta tragediasta. Vasemmisto pitää omansa, ja se järjestetään seurakunnan luvalla sadan vuoden takaisella teloituspaikalla: kirkkomaalla.

Kansakunnan yhteinen, valtakunnallinen vuoden 1918 muistojuhla jää sekin pitämättä. Se tuntuu hämmentävältä. Yhden tärkeän symbolisen eleen valtiovalta olisi voinut tehdä: järjestää lisärahoituksen sotasurmat 1914–1922 -hankkeelle, jonka tiedot sisällissodan uhreista ovat osin puutteellisia. Tiedostoa on vuoden 2004 jälkeen täydennetty vain vapaaehtoisvoimin.

Tutkijoillekin on vielä työtä.

– Meillä ei ole vielä paljoakaan tietoa esimerkiksi julmuuksiin ja teloituksiin osallistuneiden tavasta käsitellä omaa menneisyyttä, Peltonen sanoo.

Niin. Menneisyyden käsittely taitaa olla päättymätön sarka.
https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005598546.html?ref=rss
 
Tutkimus: Lahdessa ammuttiin yli 200 naista sata vuotta sitten – taustalla vaikutti rodunjalostusoppi

Lahden Hennalaan koottiin piikkilankojen taakse enimmillään 18000 punavankia. (KUVA: Lahden Kaupunginmuseo)
Julkaistu: 17.3. 10:14

Rodunjalostusoppi vaikutti naisten teloituksiin Hennalan punavankileirillä.

HENNALAN vankileirillä Lahdessa teloitettiin laittomasti ainakin 216 punaista naista toukokuussa 1918. Teloituksiin vaikutti vahvasti rodunjalostusoppi, jonka mukaisesti rappeutuneiksi katsotut punaiset naissotilaat haluttiin tieten tahtoen tappaa, sanoo väitöskirjatutkija Marjo Liukkonen.

– Hennalassa rotuhygienia vaikutti hyvin paljon leirin vartiosta alkuvaiheessa vastanneen Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonan sotilaisiin ja varsinkin upseereihin. Rykmentin johtajan Hans Kalminläheisimpiä ystäviä olivat Lauri ja Martti Pihkala, jotka jo aiemmin tunnettiin rotuhygieenikkoina. Lauri Pihkala oli myös Kalmin neuvonantaja, kertoo Liukkonen, jolta on juuri ilmestynyt kirja Hennalan naismurhat 1918(Vastapaino)

PATALJOONAN rotuhygienian painotusten takaa löytyy Evon metsäkoulu, jossa opiskeltiin puiden ja metsien jalostusta. Kalmin pataljoonassa oli paljon juuri metsäkoulun oppilaita.

– Jalostusoppeja on tässä taustalla. Eli että samalla lailla kun puita ja metsiä jalostetaan, pyrittiin jalostamaan myös ihmisiä.

Rotuhygienian lisäksi naisten teloituksiin vaikutti Liukkosen mukaan se, että virolainen Kalm antoi suojeluskuntien toiveiden vaikuttaa leirin tapahtumiin.

– Hän päästi eri kuntien suojeluskuntalaisia valikoimaan leireiltä haluamiaan naisia ja miehiä.

SOTAVANKILEIRIEN johto ei ollut antanut lupaa vankien teloituksille. Ne oli kielletty kaikilla leireillä jo toukokuun alussa. Lisäksi valloitettujen alueiden turvaamisosaston päällikkö everstiluutnantti Rudolf Waldenmuistutti toukokuussa kahdesti Hennalan vankileirin päällikköä teloituskiellosta.

Liukkonen on löytänyt tutkimuksissaan 216 teloitettua punaista naissotilasta, mutta heitä voi hänen mukaansa olla enemmänkin. Hennalassa naisten ja miesten tuomioissa oli kaksoisstandardit.

– Miehiä kyllä teloitettiin todella paljon ja aivan summittaisesti, mutta naissotilaiden kohdalla pyrittiin teloittamaan kaikki.

HENNALASSA punaisten naissotilaiden kohtalo poikkesi tyystin muiden vankileirien tilanteesta. Esimerkiksi Tampereen leirillä ei tiettävästi teloitettu yhtään naiskaartilaista, sanoo historiantutkija Tuomas Hoppu, joka on kirjoittanut sisällissodasta useita teoksia.

Liukkonen uskoo, että Hennalan naissotilaiden ankaran kohtelun takana oli Kalmin pataljoonan koostumus.

– Se oli harvinaisen koulutettu pataljoona. Mukana oli maistereita, agronomeja, ylioppilaita, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. Kalmin upseerit olivat maaseudun sivistyneistöä.

Koulutetuilla ihmisillä oli myös tietoa rotuhygieniasta.

HENNALAN vankileirin valvonta siirtyi kalmilaisilta Etelä-Savon rykmentin 2. pataljoonan vastuulle virallisesti 20. toukokuuta. Vaikka teloitukset eivät loppuneet heti, vangit pitivät eteläsavolaisia edeltäjiään inhimillisempinä. Vangit jopa kertoivat saaneensa savolaissotilailta apua oikeudenkäyntiin.

– Eteläsavolaiset olivat seppiä, puuseppiä ja kirvesmiehiä. Näillä sotilailla oli tavallisia työläisammatteja, Liukkonen sanoo.
STT
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005607217.html?ref=rss
 
Kuten sanottu: lähihistoriamme kaipaa edelleen tutkimusta joka aidosti tarkastelee asioita tapahtuneina asioina ilman syyllisten tai "hyvien ja pahojen" etsintää.

Niin koti- kuin nykyisen asuinpaikan 1918-historiaan perehtyessäni törmäsin toistuvasti dokumentoidussa aineistossa vastauksiin: "en muista, ei isä koskaan sellaisesta puhunut, siitä ei kotona puhuttu" jne kun tutkija/haastattelija on kysynyt ilmeisen kiusallisia kysymyksiä suhteessa vakiintuneisiin näkemyksiin.

Sama koskee 1918 lisäksi mm. Talvi- ja Jatkosodan tapahtumia ja tietysti kokonaan oma lukunsa on sitten YYA-aika.
 
Sama koskee 1918 lisäksi mm. Talvi- ja Jatkosodan tapahtumia ja tietysti kokonaan oma lukunsa on sitten YYA-aika

Niin, kyllä tuo ajanjakso on sukua itselleen koko ajan. Jos oli -18 asioista ylivoimaista puhua ja kertoa, niin eipä ole ollut helppoa kyllä YYA-Suomenkaan purkaminen keskustelutasolla.

Rotuopit taisivat olla aikakautensa hypetiedettä ja se heitti kaikunsa pitkälle tähänkin aikaan.
 
Niin, kyllä tuo ajanjakso on sukua itselleen koko ajan. Jos oli -18 asioista ylivoimaista puhua ja kertoa, niin eipä ole ollut helppoa kyllä YYA-Suomenkaan purkaminen keskustelutasolla.

Rotuopit taisivat olla aikakautensa hypetiedettä ja se heitti kaikunsa pitkälle tähänkin aikaan.

Oliko tämä rotuoppi lähtöisin suojeluskunta aktiivi Pihkalalta vai mistä -18 ajatus sikisi?
 
Oliko tämä rotuoppi lähtöisin suojeluskunta aktiivi Pihkalalta vai mistä -18 ajatus sikisi?
Rotuopit olivat nähdäkseni tuon ajan tyypillinen ilmiö (oli ollut sitä jo pitkään) tieteentekoa myöten ja eiköhän se siitä kummunnut kaikkialle.
Tämä saattaa myös olla yksi asia, jota toisen maailmansodan jälkeinen historiankirjoitus on saattanut vähän "unohtaa" ja silloin kun se on ollut esillä, on se käännetty saksalaisten kansallissosialistien jutuksi. Sitä rotuopit eivät ehkä kuitenkaan olleet, ne taisivat olla paljon laajempi ja pidempiaikainen kuvio kuin saksalainen kansallissosialismi.
 
Teloitettujen päitä leikattiin irti, kuolleita lapsia pinossa – Tutkija: Hennala oli keskitysleiri, jossa oli naisvihaa ja rodunjalostusta
Hennalan vankileirillä Lahdessa oli punakaartilaisten lisäksi siviilejä, naisia ja pikkulapsia, sanoo naisten teloituksia tutkinut Marjo Liukkonen. Hän väittää, että lahtelainen liike-elämä käytti hyväkseen keskitysleirin vankeja.
Suomen sisällissota
18.3.2018 klo 10:45
13-3-8779515.jpg

Kuva on todennäköisesti Lahden Fellmannin pellolta, jonne kerättiin antautuneita punaisia.Yle Arkisto
13-3-9919705.jpg

Heikki Kiseleff

Jaa artikkeli Facebookissa
Jaa artikkeli Twitterissä
Jaa artikkeli Whatsapissa

Hennalan punavankileirilla oli sisällissodan jälkeen 1918 runsaimmillaan 13 000 vankia. Joukossa oli yli 2 000 naista.
Hennalan naismurhista kirjan kirjoittanut ja aiheesta Lapin yliopistossa väittelevä lahtelainen Marjo Liukkonen kävi tutkimustaan varten läpi vankien pidätyskortteja ja perehtyi leirin arkeen arkistoista ja kirjoista löytyneiden aikalaiskertomusten kautta. Kirjassaan Hennalan naismurhat 1918 hän kutsuu leiriä keskitysleiriksi.
– Yllätys oli, ettei pidätyskorteissa ei ollutkaan vain sotilaita, vaan paljon siviilejä. Hennala ei siis ollut vain sotilasvankileiri. Siellä oli naisia pienten lasten kanssa, jopa seitsenlapsisia perheitä. Pidätyskorteissa nuorin leirille tuotu lapsi on kolme viikkoa vanha. Hennalassa myös syntyi vauvoja: joukossa oli noin 300 lasta.
13-3-8779402.jpg

Marjo Luikkonen takana on seinä, jota vasten vankeja on todenäköisesti Hennalassa teloittetu.Pekka Kuuslahti
Yhtä totuutta leirille joutuneiden kohtaloista on vaikea saada. Lähteestä riippuen Hennalassa kerrotaan teloitetun 500–2 000 vankia. Lapsia ei joidenkin julkaisujen mukaan vankileirillä ollut ollenkaan.
– Olin ällistynyt, koska olin lukenut aikaisemmista tutkimuksista, ettei Hennalassa olisi ollut äitejä eikä lapsia. Monta kertaa olin lukenut tämän saman lauseen ja sitten huomaan, että heitähän oli leirillä vaikka kuinka paljon. Mikä on se syy, miksi tästä ei ole kerrottu?
Taudit ja nälkä tappoivat lapsia
Siviilejä ei Liukkosen mukaan teloitettu, mutta heitä kuoli leirin epäinhimillisissä oloissa tauteihin, nälkään ja mielivaltaisen väkivallan uhreina.
Näitä siviilejä ei edes syytetty mistään. Heitä yritettiin tarkoituksellisesti näännyttää janoon ja nälkään, sanoo Liukkonen.
– Esimerkiksi vankileirin ensimmäisen viikon aikana vesijohto oli kiinni, ja vangeille myytiin 10 markalla oikeutta hakea vettä Porvoonjoesta. Se, kuinka paljon lapsia kuoli nälkään, oli kauhistuttavaa. Heitä ei ole kirjattu mihinkään, mutta leirillä olleet ovat kertoneet, että kuolleita lapsia oli pinossa seinän vierellä.
Naisvihaa ja rodunjalostusta
Marjo Liukkosen tutkimus keskittyi Hennalan vankileirillä tapettuihin naisiin. Leirin vartijat yrittivät löytää naisvankien joukosta punakaartin kuuluneet naissotilaat.
Monet kohtalonsa aavistaneet naiset tekeytyivät pakolaisiksi.
– Leirin dokumenteissa mainitaan, että vankien joukosta oli löydetty 275 naissotilasta. Tosiasiassa heitä oli enemmän: itse löysin yli 300. Osa yritti pitää asian salassa ja he ehtivät vaihtaa sotilasvaatteet toisenlaisiin. Väitän, että tarkoituksena oli teloittaa jokainen naissotilas, Liukkonen sanoo.
13-3-8779516.jpg

Punakaartissa palvelleita naisia vangittuna Hennalassa Lahdessa.Yle Arkisto
Liukkonen päättelee, että vartijoiden keskuudessa vallinneen naisvihan taustalla oli rodunjalostusoppi.
Vartiokomppanian komentajan Hans Kalmin läheinen ystävä Martti Pihkala kirjoitti juuri ennen sodan päättymistä, kuinka suomalaisilla on nyt mahdollisuus jalostaa omaa rotua.
– Hän sanoo, että lyhyttukkaiset naiset, jotka kuvittelevat voivansa tehdä kaikkea mitä miehetkin, eivät ole toivottavia, vaan naisen tehtävä on synnyttää suomalaisia. Tehdasalueilla asuvat huonot naiset on ehdottomasti suljettava jonnekin, eikä koskaan päästettävä pois. Nimenomaan tätä Hennalassa tehtiin, Luikkonen huokaa.
Päitä leikattiin irti
Vankileirin lääkäri arveli teloitettujen vankien irtileikattujen päiden auttavan ”rikollisen luonteen” selvittämisessä.
– Vangit kertovat, että leirin lääkärin Matti Walleniuksen ollessa läsnä teloituksissa, vankeja ei saanut ampua päähän, koska lääkäri leikkasi päät talteen ja teki niillä tieteellistä tutkimusta.
– Eräs italialainen vankilalääkäri oli tutkinut kuolleiden rikollisten kalloja ja oli omasta mielestään täysin pätevästi osoittanut, että kallon muodosta voitiin päätellä, minkälaisen rikoksen ihminen teki. Ilmeisesti Wallenius halusi tehdä saman tyypistä tutkimusta, tutkija arvelee.
13-3-8779517.jpg

Yle ArkistoLahtelaiset liikemiehet hyötyivät vangeista
Leirille tuotujen vankien omaisuus takavarikoitiin. Se luvattiin palauttaa vangeille heidän vapauduttuaan. Harva kuitenkaan sai mitään takaisin.
Liukkonen arvelee kaikkien tietäneen, että omaisuus meni leirin henkilökunnan taskuihin. Muun muassa eräs teloituskomppanian komentaja on kertonut muistelmissaan, kuinka hän antoi ampujille luvan ottaa vainajilta näiden omaisuuden.
Osuutensa vankien omaisuudesta ja piilottamista rahoista saivat myös vankien kanssa kauppaa käyneet lahtelaiset liikemiehet. Jotkin heistä menestyivät hyvin laajennettuaan liiketoimintaansa pian leirin sulkemisen jälkeen.
– Olisi ollut aika yllättävää, jos rikkaat miehet olisivat tulleet leirille työskentelemään pienellä palkalla erittäin ankeaan työhön. Heitä olivat esimerkiksi Helenius, joka perusti leirin lopettamisen jälkeen Oululaisen leipomon ja osti oman liiketalon. Kelloseppä Oskari Rajanen oli leirillä vartijana ja hankki myös uuden talon myymälää varten heti leirin lopettamisen jälkeen.
– Juho Mononen oli kirjurina leirillä ja perusti sen jälkeen menestyvän nahka-alan yrityksen. En tiedä, mistä rahat tulivat, mutta ainakin Rajasesta kerrotaan, että hän myi leirillä tupakkaa kymmenkertaiseen hintaan.
Sukulaisen löytyminen yllätti
Tutkimusta tehdessä Liukkoselle tuli vastaan myös henkilökohtainen yhteys vankileiriin.
– Kävin vankikortteja läpi ja vastaan tuli yllättäen isoisäni isoveljen nimi. Suvussa oli kulkenut tarina, että hän oli ollut Hämeenlinnan vankileirillä jonkin aikaa leipävarkaudesta. Kun tutkin vankikorttia ja oikeudenkäyntipöytäkirjoja, niin kyllä hän oli punakaartilainen ja ensimmäisen luona valtiorikollinen. Hän kuitenkin jäi henkiin.
– Tuli haikea oli, olinhan tavannut hänet lapsena monta kertaa. Silloin näistä asioista ei puhuttu kellekään, varsinkaan lapsille, Marjo Liukkonen kertoo.
https://yle.fi/uutiset/3-10120009?origin=rss
 
Rotuopit olivat nähdäkseni tuon ajan tyypillinen ilmiö (oli ollut sitä jo pitkään) tieteentekoa myöten ja eiköhän se siitä kummunnut kaikkialle.
Tämä saattaa myös olla yksi asia, jota toisen maailmansodan jälkeinen historiankirjoitus on saattanut vähän "unohtaa" ja silloin kun se on ollut esillä, on se käännetty saksalaisten kansallissosialistien jutuksi. Sitä rotuopit eivät ehkä kuitenkaan olleet, ne taisivat olla paljon laajempi ja pidempiaikainen kuvio kuin saksalainen kansallissosialismi.
Juuri näin. idea oli peräisin 1800-luvulta, jolloin yhteisön ja yhteiskunnan etu kulki kaukana yksilön edun edellä. Ennen ja vielä jälkeenkin II MS:n erityisen pitkällä oli Ruotsi.
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=...i/Eugeniikka&usg=AOvVaw3yLqwpC4dZcQlxikRdccJ4
 
Vartiokomppanian komentajan Hans Kalmin läheinen ystävä Martti Pihkala kirjoitti juuri ennen sodan päättymistä, kuinka suomalaisilla on nyt mahdollisuus jalostaa omaa rotua.
– Hän sanoo, että lyhyttukkaiset naiset, jotka kuvittelevat voivansa tehdä kaikkea mitä miehetkin, eivät ole toivottavia, vaan naisen tehtävä on synnyttää suomalaisia. Tehdasalueilla asuvat huonot naiset on ehdottomasti suljettava jonnekin, eikä koskaan päästettävä pois. Nimenomaan tätä Hennalassa tehtiin, Luikkonen huokaa.

snips. Melkoista vihapuhetta naisista.
 
Heitä olivat esimerkiksi Helenius, joka perusti leirin lopettamisen jälkeen Oululaisen leipomon ja osti oman liiketalon.

snips. Isävainaan ent. työkaveri ent. punavanki kertoi tämän oivallisen ihmispukuisen epaton otteista. Taisi olla -75, kun kuuntelin korvat höröllään viimeisen kerran näitä juttuja. Mikään perseily ei ollut vierasta, kun ihmisarvo oli poljettu lokaan ja asiallisesti ottaen lait eivät olleet voimassa. Oman kertomansa mukaan tämä mies oli vangittu työmaalta toukokuussa -18, koska veli oli tohinoissa mukana. Työmaa vaihtui parissa viikossa ilmaistyöhön syyskuuhun saakka.

Olen seurannut tätä -18 keskustelua yhteiskunnassa. Saattaa se olla taivahan onni, etteivät aikalaiset enää ole kertomassa yksityiskohtia kokemuksistaan.
 
Rotuopista suhteessa Suomeen ja 1918 sotaan tuli mieleeni eräs juonne jonka joskus luin jostakin.
Siirtomaavallanpitäjät toteuttivat Afrikassa jos jonkinlaista "rotuoppia" mm. sääntelemällä alkuperäisväestön määrää kuin eläinkantaa. Näitä vaikutteita saattaa osittain heijastella myös joidenkin ajatukset siitä miten "huono aines" hävitetään sotaan liittyen.
Ylipäätään eurooppalaiset rotuopit 10-40 luvulla ovat minusta heijasteita 1800-luvulta ja vanhemmalta ajalta.
 
Heitä olivat esimerkiksi Helenius, joka perusti leirin lopettamisen jälkeen Oululaisen leipomon ja osti oman liiketalon.

snips. Isävainaan ent. työkaveri ent. punavanki kertoi tämän oivallisen ihmispukuisen epaton otteista. Taisi olla -75, kun kuuntelin korvat höröllään viimeisen kerran näitä juttuja. Mikään perseily ei ollut vierasta, kun ihmisarvo oli poljettu lokaan ja asiallisesti ottaen lait eivät olleet voimassa. Oman kertomansa mukaan tämä mies oli vangittu työmaalta toukokuussa -18, koska veli oli tohinoissa mukana. Työmaa vaihtui parissa viikossa ilmaistyöhön syyskuuhun saakka.

Olen seurannut tätä -18 keskustelua yhteiskunnassa. Saattaa se olla taivahan onni, etteivät aikalaiset enää ole kertomassa yksityiskohtia kokemuksistaan.

Ylväästä Vapaussodasta puhuminen johtaa ajatukset harhaan. Tyypillisen vastenmielinen sisällissota kaikkine kuviteltavissa olevine sotarikoksineen meilläkin käytiin. Ja niin kuin asiaan kuuluu niin lopuksi tuomittiin syyllisiä ja syyttömiä sekä nostettiin syyllisiä jalustalle. Onhan vaikkapa Mladic suuri sankari Serbiassa. Objektiivinen tarkastelu kertoo aika monen mielestä ihan muuta.
 
Juuri näin. idea oli peräisin 1800-luvulta, jolloin yhteisön ja yhteiskunnan etu kulki kaukana yksilön edun edellä. Ennen ja vielä jälkeenkin II MS:n erityisen pitkällä oli Ruotsi.
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwjM5fTDv_XZAhWDIpoKHdNODPkQFgg2MAM&url=https://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka&usg=AOvVaw3yLqwpC4dZcQlxikRdccJ4

Nimenomaan. Nykyään kun puhutaan rotuopeista, viitataan näillä automaattisesti natsien touhuihin. Mutta aivan kuten sanoit, on eugeniikka peräisin jo 1800-luvulta. Jo tuolloin melko yleisesti eri puolella Eurooppaa ajateltiin, että epäsopiva aines (rikolliset, kehitysvammaiset jne.) ei ollut kelpoisa jatkamaan sukuaan. Keinot oli monet, kuten esim. pakkosterilisoinnit. Voitaneen ajatella, että rodunjalostuksesta tuli 1800-luvun mittaan ja yhä enemmässä määrin 1900-luvun alussa valtavirtaa ja osa yhteiskuntapolitiikkaa. Ruotsi oli melkoinen edelläkävijä. Tähän sitten sekottui darwinismia ja luonnonvalintaa, sekä tietysti politiikkaa. Äärimmäinen muoto tästä jatkumosta oli sitten kolmas valtakunta.
 
Virossa käytiin vapaussota vihollisena venäjän puna-armeija ja virolaiset punakaartilaiset jotka valloittivat Narvan 1918 (sekä balttisaksalaisten Landeswehr), meillä sisällissota oman maan kansalaisten kesken.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Virossa käytiin vapaussota vihollisena venäjän puna-armeija ja virolaiset punakaartilaiset jotka valloittivat Narvan 1918 (sekä balttisaksalaisten Landeswehr), meillä sisällissota oman maan kansalaisten kesken.
Ei, vaan meillä oli sisällissota, johon omien vastakkaisten osapuolten lisäksi osallistuivat ruotsalaiset, saksalaiset ja venäläiset.
 
Back
Top