1918 Vapaus tai kansalaissota

Silmitöntä tappamista ja teloituksia tapulissa – Vuoden 1918 terrori kauhistuttaa Jämsässä edelleen
Sisällissodan aikaiset muistot valkoisesta terrorista elävät edelleen Jämsässä. Saaren Jallun ja Rummin Jussin johtamat teloitukset on tuomittu myös sotahistoriassa.
Suomen sisällissota
11.3.2018 klo 10:02
13-3-10043369.jpg

Jämsän kirkon kellotapuli toimi teloituspaikkana sata vuotta sitten.Jaana Polamo / Yle
13-3-6006546.jpg

Minna Matintupa

Jaa artikkeli Facebookissa884
Jaa artikkeli Twitterissä
Jaa artikkeli Whatsapissa
Jämsän kirkonmäellä kohoava valkoinen tapuli näyttää samalta, kuin kymmenet muutkin kellotapulit suomalaisten kirkkojen kupeessa.
Jämsän tapulin historia on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomainen. Yhä vieläkin moni siellä kävijä katsoo mietteliäänä tummia, korkeita puuovia.
– Ovatko nämä ne samat ovet? Tässäkö ne teot tehtiin? joku on kysynyt.
Vastaus on kyllä.
Sata vuotta sitten tapulin puuovia vasten teloitettiin kymmeniä ihmisiä.
13-3-10043358.jpg

Jämsän tapulin puuovet ovat alkuperäiset. Niihin on kaiverrettu vuosiluku 1857.Jaana Polamo / YleValkoisen terrorin kasvot
Suomen sisällissodan aikaan Jämsä oli valkoisten hallinnassa olevaa aluetta, turvallisen matkan päässä varsinaisista taisteluista.
Siitä huolimatta Jämsässä kuoli sodan aikana 70-80 ihmistä.
Väkivalta alkoi nopeasti ruokkia itse itsään ja olla umpimähkäistä.
RISTO HAKOLA​
Myöhemmin murhiksi tuomitut teloitukset olivat muutaman hyvin tunnetun miehen ja heidän lähipiirinsä toteuttamia.
– Saaren Jallu, Rummin Jussi ja Veikko Sippola tunnettiin kautta Suomen jo silloin ja heidät saatiin myös oikeuden eteen teoistaan. Valkoinen Suomi antoi omalle terrorilleen kasvot heidän kauttaan, arvioi Jämsän historiaan perehtynyt käsikirjoittaja Risto Hakola.
Väkivalta sairastutti sisällissodassa
Sodan alkuvaiheessa Jämsässä toimittiin, kuten muillakin valkoisten hallitsemilla paikkakunnilla. Työväenliikkeen johtohahmot vangittiin ja heidät lähetettiin tuomittaviksi Jyväskylän kautta Pohjanmaalle.
Hyvin nopesti tapahtumat alkoivat kuitenkin kehittyä mielivaltaiseen suuntaan, puhdistukseksi. Uhreiksi joutuivat myös päätekijöiden henkilökohtaiset vihamiehet ja välillä täysin sattumanvaraisen oloisesti valitut ohikulkijat.
– On selvää että täällä oli siihen aikaan käytetyn termin mukaan terrorin sairastuttamia yksilöitä, joita osui yhteen. Mutta kuinka leveillä hartioilla vastuu näistä teoista on, siihen ei ole pystytty täysin vastaamaan, Hakola miettii.
13-3-10043376.jpg

Käsikirjoittaja Risto Hakola on perehtynyt Jämsän historiaan ja kirjoittanut näytelmän Jämsän teloituksista pelastuneesta Kaarlo Isomäestä.Jaana Polamo / Yle
Historioitsijat arvioivat, että teloitukset alkoivat osittain suojeluskunnan esikunnan jäsenistä koostuvan jämsäläisen sisäpiirin päätöksestä.
– Väkivalta alkoi kuitenkin nopeasti ruokkia itse itsään ja olla umpimähkäistä. On hyvin vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, miksi näin tapahtui.
Kartanon karmiva historia
Väkivallan näyttämöiksi Jämsässä päätyivät Hjalmar Saaren omistama kartano sekä kirkonmäen kellotapuli ja hautausmaa.
Noin neljän kuukauden ajan helmikuusta 1918 asti Saari ja From kumppaneineen vangitsivat ihmisiä punakapinaan osallistumiseen vedoten. Vangitut olivat enimmäkseen miehiä, mutta myös muutamia punaisten kanssa seurustelleita naisia ammuttiin "huonona naisena".
13-3-10095153.jpg

Saaren komea kartano toimi sisällissodan aikaan väkivallan näyttämönä Jämsässä.Yle
Kiinni otetut kuljetettiin yleensä Saaren kartanolle, jossa osaa pidettiin vangittuina viikkokausia.
Kartanon pihapiirissä suoritettiin aluksi myös osa teloituksista. Yöllinen ampuminen kuitenkin alkoi kiinnittää kyläläisten huomiota, joten miehet ilmoittivat seurakunnalle siirtävänsä teloitusten tekemisen kirkon kellotapuliin.
– Sekin on poikkeavaa, että teloituksia tehtiin yöaikaan, salakähmäisesti. Yleensä kun sodan voittajapuoli jakaa oikeuttaan valtaamillaan alueilla, kyhätään kokoon edes jonkinlainen oikeusistuin, mutta nämä tehtiin yösydämmellä. Ja usein humalassa, Hakola kertaa.
Teloituksia tehtiin yöaikaan, salakähmäisesti. Ja usein humalassa.
RISTO HAKOLA​
Kevään kuluessa teloituksia tehtiin myös hautausmaan perälle kaivetun joukkohaudan reunalla. Näin ratkaistiin ongelma ruumiiden kuljetuksesta.
Sovintoa etsitään edelleen
Sisällissodan teloitusten tapahtuminen kirkon seinien suojissa ja ainakin osittain seurakunnan johdon siunauksella on jättänyt pitkän varjon kirkonmäen ylle. Vaikuttaa siltä, että sovintoa seurakunnan ja uhrien omaisten välillä etsitään edelleen.
Jämsän seurakunta järjesti ennen sisällissodan alkamisen muistopäivää Rauhan ja sovinnon messun. Tavoite oli yksikertainen:
– Nimenomaan sovinnon löytyminen. Joka tässä sadan vuoden aikana olisi jo pitänyt löytyä ja kypsyä. Ja sitähän on etsitty, kirkkoherra Pentti Leppänen asettelee sanojaan.
Sovinto olisi sadan vuoden aikana pitänyt jo löytyä ja kypsyä.
PENTTI LEPPÄNEN, KIRKKOHERRA​
Vuoden 1918 tapahtumat vetävät kirkkoherra Leppäsen edelleen hiljaiseksi. Hänen on vaikea ymmärtää, miksi seurakunta päätyi asettumaan vain sodan toisen osapuolen rinnalle, vaikka seurakuntalaisia oli molemmilla puolilla.
– En osaa puolustella tilannetta lainkaan. Mutta en voi syyttääkään niitä henkilöitä. Voihan olla että koettiin jonkinlaista uskonnollista vastakkainasettelua, Leppänen arvioi.
13-3-10043372.jpg

Jämsän kirkkoherra Pentti Leppästä surettaa, että seurakunta asettui osapuoleksi Jämsän vuoden 1918 tapahtumissa.Jaana Polamo / Yle
Enää Jämsän seurakunta ei kuitenkaan asetu yhden puolueen rinnalle. Se on kieltäytynyt osallistumasta sisällissodan muistotapahtumiin, ellei tapahtuman järjestäjänä ole molemmat puolet yhdessä.
– Se ei palvele asiaa. Mutta mielellään tehdään yhdessä kaikkien kanssa. Niinhän olisi pitänyt tehdä jo sata vuotta sitten.
Luodinreiät on tilkitty, mutta arvet eivät katoa
Luodin reiät Jämsän tapulin ovesta on moneen kertaan tilkitty. Moni toivoisi, että myös muistot sodan aikaisista tapahtumista saataisiin yhtä hyvin peittoon.
Tämän artikkelin taustahaastatteluissa useampi henkilö toivoi, ettei juttua tehtäisi. Epäiltiin, että se vain nostaisi esiin vanhat kaunat.
13-3-10043328.jpg

Punaisten joukkohaudan paikalle pystytettiin muistokivi 1940-luvulla. Siihen kirjoitettu teksti on herättänyt närkästystä kaupunkilaisissa. Ristin muotoinen Rauhan ja sovinnon muistomerkki lisättiin vuonna 2000.Jaana Polamo / Yle
Risto Hakola on kirjoittanut näytelmän Saaren ja Fromin teloitukselta täpärästi pelastuneen opettaja Kaarlo Isomäen kohtalosta. Hänkin on huomannut, ettei sisällissodan aikaisten tapahtumien esiin nostaminen ole kaikkien jämsäläisten mieleen.
– Toisaalta osa kaupunkilaisista keskustelee asioista edelleen hyvin tunteikkaasti, 1920-luvun luokkasodan hengessä, Hakola arvioi.
Hakola itse toivoo keskusteluun viileämpää suhtautumista. Sellaisestakin on jo merkkejä.
– Olen aistinut että nuorempi sukupolvi ja muualta tulleet haluavat kuulla näistä asioista. He suhtautuvat näihin elettynä historiana, joista on jo sata vuotta
Klikkaa laajentaaksesi...
https://yle.fi/uutiset/3-10052773
 
Tuon Hakolan nuorempi veli oli luokkakaverini. Saaren Jallun kuoltua (hieman epämääräisesti) leski meni naimisiin Tuorila-nimisen miehen kanssa. Tuorilat asuvat tuolla edelleen. Tunsin kaksi Tuorilaa henkilökohtaisesti. Toinen kuoli hiljan. Saaren kartano on 9/24-tien varrella oikealla, juuri ennen Jämsänjokea etelästä tultaessa.
 
Arvaan ettei Jämsässä suuresti arvostettu armahdusta jossa valkoisten tekemät selkeät murhatyötkin väritettiin ikään kuin tarpeellisiksi ja syylliseksi tuomitut noin vain vapautettiin. Harvalla uhrilla on lopulta luonnetta sivuuttaa tuollainen vääryys niin lyhyessä ajassa kuin ihmisikä.

Kuolema taistelutilanteessa on vielä ymmärrettävissä ja leirikuolemiakin voidaan selittää ruokapulalla yms. mutta Jämsän kaltaiseen sikailuun ei kyllä löydy mitään lieventäviä ulottuvuuksia. Ei mitään.
 
Rannari kirjoitti:
Arvaan ettei Jämsässä suuresti arvostettu armahdusta jossa valkoisten tekemät selkeät murhatyötkin väritettiin ikään kuin tarpeellisiksi ja syylliseksi tuomitut noin vain vapautettiin. Harvalla uhrilla on lopulta luonnetta sivuuttaa tuollainen vääryys niin lyhyessä ajassa kuin ihmisikä.

Kuolema taistelutilanteessa on vielä ymmärrettävissä ja leirikuolemiakin voidaan selittää ruokapulalla yms. mutta Jämsän kaltaiseen sikailuun ei kyllä löydy mitään lieventäviä ulottuvuuksia. Ei mitään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu, Jämsässä ollaan noista tapahtumista yhä hiljaa. Jokaisella paikkakuntalaisella kun on sukua, joka on ollut osallisena jommalla kummalla puolella.

Tuo mainitsemani Tuorila puhdisti sen verran kyllä kenttää, että lahjoitti runsaasti tukea Jämsän työväenyhdistykselle. Yhdistys tämän jälkeen julkisesti ilmoittikin, ettei enää kanna asiasta kaunaa Saaren kartanon kanssa.

Muuten. Jämsän kirkon vaiheista kyllä kerrotaan paikkakunnalla. Vanha suuri puukirkko paloi 20-luvulla ja uusi hieman pienempi kivikirkko tehtiin samaan paikkaan. Kellotorni on alkuperäinen ja sen enempää ei sitten yleensä siitä, sattuneesta syystä, mainitakaan.
 
Jos jotain erityistä haluaa tutkia, aika pitkälle pääsee kotona
Lehdistä voi aloittaa
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search

Tästä voi hakea valtiorikosylioikeuden akteja vastaajan nimellä. Sieltä löytyy käsinkirjoitettu valtiorikosoikeuden pöytäkirja, poliisiraportti, virkatodistukset, armonanomukset etc. Tämä oli siis ylempi aste.
http://digi.narc.fi/digi/search.ka
Ensimmäisen asteen tuomioita tai akteja ei liene digitoitu.


Täältä löytyvät vankikortit
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=26209.KA
Vankikortissa on tuomion numero

Ja tuon ylioikeuden tuomiot löytyvät täältä. Ovat tuomioiden numerojen mukaisesti numerojärjestyksessä
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?o=0

Ja täällä pääsee hakemaan kuolleita. Sekä valkoisia että punaisia
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
Itse olen aika pitkällä selvityksissäni ja nyt pitää vielä selvittää kahden henkilön kohtalo joista ei selviä digitoidussa materiaalissa enempää
 
adam7 kirjoitti:
Jos jotain erityistä haluaa tutkia, aika pitkälle pääsee kotona
Lehdistä voi aloittaa
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search

Tästä voi hakea valtiorikosylioikeuden akteja vastaajan nimellä. Sieltä löytyy käsinkirjoitettu valtiorikosoikeuden pöytäkirja, poliisiraportti, virkatodistukset, armonanomukset etc. Tämä oli siis ylempi aste.
http://digi.narc.fi/digi/search.ka
Ensimmäisen asteen tuomioita tai akteja ei liene digitoitu.


Täältä löytyvät vankikortit
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=26209.KA
Vankikortissa on tuomion numero

Ja tuon ylioikeuden tuomiot löytyvät täältä. Ovat tuomioiden numerojen mukaisesti numerojärjestyksessä
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?o=0

Ja täällä pääsee hakemaan kuolleita. Sekä valkoisia että punaisia
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
Itse olen aika pitkällä selvityksissäni ja nyt pitää vielä selvittää kahden henkilön kohtalo joista ei selviä digitoidussa materiaalissa enempää
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaikkea materiaali ei ole digitoitu ja lisää digitointeja tulee viikoittain.
Huomasin, että digi.narcin haku ei löydä viimeksi tulleita sukunimellä.

Vapaussodan historiakomitean paperit on myös erittäin hyvä lähde, mutta ne vaatii käyntiä Kansallisarkiston pisteessä hesassa tai materiaalin tilausta etäpisteisiin.

Suojeluskunnan papiston ja nimismiehen kertomukset ovat ehkä mielenkiintoisimpi yleiskuvan antajia ja jopa yksittäisistä henkilöistä saattaa olla mainintoja..

http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Vapaussodan_historian_komitea_1913-1927

Työväen arkiston paikkakunta kohtaiset terroritilastot on helpoin tapa löytää henkilöitä..

https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/archive/TA/Search.action?search.freetext=&search=&sub1=HAE
 
Sisällissodan historiankirjoituksen uranuurtaja Jaakko Paavolainen, joka julkaisi 1960-luvulla paksut tutkimukset sekä punaisesta että valkoisesta terrorista, pitää Jämsän teloituksia ”poikkeuksellisessa määrin oikeudentunnetta loukkaavina” murhina.

Merkittävänä poikkeuksena Jämsän osalta Paavolainen pitää sitä, että teloituksia toteutettiin pitkän aikaa ja järjestelmällisesti helmi-toukokuun aikana. Jämsässä ei ollut kyse pikaistuksissa suoritetuista valkoisen terrorin piiriin kirjattavista teloituksista, kuten esimerkiksi punakaartilaisten joukkoteloitukset taisteluiden jälkeen Länkipohjassa ja Varkaudessa.

Salakähmäisiä öisiä teloituksia
Merkittävin poikkeus on kuitenkin se, että Jämsä ei koskaan ollut sotatoimialuetta. Paikkakunta oli sodan ajan suhteellisen rauhallinen valkoisten hallinnassa ollut alue. Seudulla ei ollut aseistettua punakaartia, eikä punaisten terroria ei ollut. Väkivallantekoja ei ollut tapahtunut aiemminkaan, joten ”kymmenen silmää silmästä” -kostoteorialle ei ole katetta.

On muistettava, että Jämsän uhreja ei tuomittu virallisessa siviili- tai sotatuomioistuimessa eli ”päivänvalossa”. Näin valkoiset jakoivat oikeuttaan punaisilta valtaamillaan alueilla. Jämsässä päinvastoin toiminta oli salakähmäistä ja teloitukset tapahtuivat öisin.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.aamulehti.fi/uutiset/ja...a-valkoista-terroria-tehtiin-oisin-200686118/
 
Oletteko lukeneet Suomen sotilaan Kapinasta kansalaissotaan..1918 Vapaussodasta luokkasotaan-erikoislehteä, joka näkyy olevan lehtipisteissä?
 
nettisivulle-kopio_1_orig.jpg


Tapaus Isomäki-From esitykset maalis-huhtikuussa
Näytelmä Tapaus Isomäki-From 1918 esitetään kevättalvella maalis-huhtikuussa. Ensi-ilta on sunnuntaina 25.3. klo 15 Jämsänkosken entisen kirjaston tiloissa (Koivutie 4). Aiemmin esitykset jouduttiin perumaan näyttelijä Reijo Ahosen sairastumisen johdosta.

Esityskalenteri: SU 25.3.klo 15, TI 27.3. klo 19, PE 30.3. klo 15 (pitkäperjantai), LA 31.3. klo 15, MA 2.4. klo 15 (pääsiäismaanantai), TI 3.4. klo 19, TO 5.4. klo 19, PE 6.4. klo 19, SU 8.4. klo 15, TI 10.4. klo 19, TO 12.4. klo 19, PE 13.4. klo 19, SU 15.4. klo 15.

Lippuvaraukset: 040-143 0044 tai [email protected]. (Katsomossa noin 80 paikkaa.)

Esityspaikka: Jämsänkosken entinen kirjastotila, Koivutie 4, 42300 Jämsänkoski.

Liput: peruslippu 15 €, eläkeläiset, opiskelijat 13 €, nuoret alle 18 vuotta 10 €, ryhmäliput 12 € (ryhmän minimikoko 10 henkeä). Huom! Ikärajasuositus 16 vuotta. (Käytössämme on maksupääte, maksuvälineinä käyvät myös Smartumin kulttuurisetelit ja korttimaksu sekä Edenredin kulttuuristelit ja Ticket Mind & Body kortti.)

Tapaus Isomäki-From 1918 kertoo vuoden 1918 sisällissodan Jämsän tapahtumista vangituksi syyttömästi joutuneen opettaja Kaarlo Isomäen ja valkoisen terrorin keskeisen henkilön, sotapoliisi Johannes Fromin kautta. Näytelmän kokonaiskesto on noin 1 tuntia ja 50 minuuttia sisältäen 20 minuutin väliajan. Näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Risto Hakola, näyttelijänä on Reijo Ahonen. Valot ja äänet Jon Pettersson, kuiskaus ja yleisjärjestelyt Aija Heino.

Näytelmän toteutukseen on saatu Suomen Kulttuurirahaston ja Kansan Sivistysliiton apuraharahoitusta sekä Jämsän kaupungin avustusta. Kiitokset!
Artikkelisarja Jämsän tapahtumista
Sisällissodan aikaisista tapahtumista Jämsässä on tällä sivustolla luettavissa Risto Hakolan kirjoittama artikkelisarja, joka julkaistiin tammi-helmikuussa 2018 paikallislehti Jämsän Seudussa. Artikkelisarjaan pääset täältä . . .
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.jamsandraamateatteri.fi

Huom!! Linkki artikkelisarjaan jutussa
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Mummoni ja Mannerheim dvd pyöri viime syksynä . Siinähän sivuttiin aihetta eri näkökulmasta osittain. Kohua herättänyt kirjailija Paavo Rintalan kynänjälki ja nimekäs näyttelijäkavalkaadi ketä sattuu aihe tuntematon aihe kiinnostamaan lukematta. Rintalasta taidan pitää.
 
@PSS oletko nähnyt tai tiedätkö jostain verkosta löytyvän vapaussodan historia komitean papiston kertomuksia Jämsästä?
 
Tutkiskelin Tammisunnuntai 1918-dokumenttielokuvan arvosteluja ja esiin tuli Aamulehden juttu..mielenkiintoinen pointti, että Ahto Sippola johti ylistarossa suojeluskuntaa ja velipoika Veikko kunnostautui Jämsässä...

Suomen sisällissota 1918 alkoi pienesti ja paikallisesti ja levisi sitten isommaksi
Elokuva-arvio: Komean mustavalkoinen dokumenttielokuva kuvaa sisällissotaa valkoisten eteläpohjalaisten näkökulmasta
KULTTUURI25.01. 19.15
RIKU ISOHELLA

Tammisunnuntai 1918 -dokumenttielokuvassa kuvataan muun muassa sitä, miten Vaasaan matkalla ollut postijuna syöstään raiteilta.
Antti Selkokari
Nyt kun Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlat ovat ohi, vuorossa on Suomen sisällissodan muistelu. Osana sitä ja myös itsenäistymisen juhlintaa on tehty dokumenttielokuva Tammisunnuntai 1918.
Sen aihe ja näkökulma ovat voimakkaasti paikallisia: elokuva kertoo tapahtumista Ylistarossa tammikuun lopulla 1918. Siitä alkoi alkoi Etelä-Pohjanmaalle sijoitettujen venäläisvaruskuntien riisuminen aseista.
Samana viikonloppuna oli Helsingissä julistettu punakaartin liikekannallepano ja kansanvaltuuskunta Suomen hallitukseksi. Ylistarossa suunniteltiin muutamien itsenäisyysmiesten johdolla venäläissotilaiden riisumista aseista.
Pääosassa suojeluskunnat

Tammisunnuntai 1918 on dramatisoitu dokumenttielokuva. Se näyttää yksityiskohtaisesti, miten suunnaton uhkayritys itsenäistymisen varmistaminen oli. Tilanteesta liikkui paljon huhuja ja vääriä tietoja.
Elokuva rakentaa kertomuksensa ylistarolaisen Ahto Sippolan (Jukka Peltola) johtaman paikallisista suojeluskuntalaisista koostuvan joukon toimien ympärille. Odotteluntäyteisen yön jälkeen suojeluskuntalaiset saavat ylipäällikkö Mannerheimiltakäskyn ryhtyä riisumaan venäläisiä aseista.
Venäläisvaruskuntien sotilailta otetaan aseet ja suojeluskuntalaiset tunkeutuvat asevarastoihin ja takavarikoivat aseet. Ilkka Vanteen ohjaama elokuva käy läpi liikuttavan tarkasti asevarastoihin murtautumisten vaiheita.
Vapaussodan muistomerkki
Elokuvaa voi ajatella muistomerkkinä. Tarkempaa selostusta tammikuisen aamuyön tapahtumista tehdään tuskin missään. Pitkälti paikallisin, eteläpohjalaisin voimin tehdystä ja julkilausutusti Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen EPPYn tukemana syntyneestä elokuvasta aistii sen olevan tehdyn nimenomaan sodan muistoksi.
Käsikirjoittaja, kirjailija Antti Tuuri on oivaltanut, miten sota syttyi pieneltä paikallistasolta ja levisi isommaksi. Muistelijoilleen tärkeän paikallishistorian lisäksi elokuva avaa näkymän myös laajempaan kuvaan historiasta.
Sisällissodan valkoisen puolen johtajiston nimissä toistuvat myöhemmän Suomen tasavallan yläluokan edustajina tunnetuiksi tulleet nimet Erkko, Fazer ja Reenpää.
Monista vedenalaisista töistään, muun muassa Järven tarinastatunnettu kuvaaja Teemu Liakkasaa öisen suomalaisen talven ja lumen hohteen näyttämään uhkaavalta kuin film noirin yö.

Kalervo Kuudes Veikko Sippola (18. huhtikuuta 1887 Vaasa – 9. maaliskuuta 1955Helsinki) oli suomalainen rakennusmestari, joka syyllistyi Suomen sisällissodan aikana jopa 70 ihmisen surmaamiseen.lähde? Sippolan surmateot tapahtuivat laajalla alueella: suurin osa Jämsän seudulla, lisäksi Pohjanmaalla, Lempäälässä ja viimeksi sodan jo päätyttyä Lammin–Kärkölän seudulla. Viimeksi mainituista sodan jälkeen tehdyistä surmista Sippola joutui oikeuden eteen, mutta lopulta hänet vapautettiin syytteistä.


TaustaMuokkaa

Veikko Sippolan isä oli maanviljelijä, metallinkaivertaja ja tunnettu nuorisoseuramies Matti Sippola (1848–1908), joka perusti Suomen ensimmäisen nuorisoseuran, Kauhavan Nuorisoyhtiön, Kauhavalle juhannuksena 1881, ja hänen äitinsä oli Maria Josefina Silverberg (1856–1917). Perheessä oli 12 lasta. Sippolan veljistä Ahto Sippola (1885–1941) oli rakennusmestari, jääkärivärväri ja aktivistiensisärenkaan jäsen, joka toimi myöhemmin Lapuan liikkeessä.
Veikko Sippola muutti veljiensä perässä Pohjanmaalta Helsinkiin ja toimi sitten vaatimattomalla menestyksellä rakennusmestarina.kenen mukaan? Hänen johtamillaan työmailla kerrotaan olleen usein työrettelöitä, ja on arveltu että Sippolan vihamielinen suhtautuminen työväenliikkeseen sai alkunsa näistä yhteenotoista.kenen mukaan?
Vuonna 1914 Sippola hankki maatilan Kärkölän kunnan Lappilan kylästä ja ryhtyi maanviljelijäksi. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin Elina Emilia Pelinin kanssa. Tämän isä, kauppaneuvos Johan Pelin, omisti Helsingin maalaiskunnassa sijainneen Hämeenkylän kartanon. Heille syntyi 1916 yksi poika, mutta liitto päättyi eroon 1919.


Suomen sisällissodassaMuokkaa

Ennen sisällissodan alkua Sippola oleskeli Helsingin lähellä perheensä ja appivanhempiensa luona. Sodan alettua Sippola onnistui pääsemään valkoisten puolelle ja hän siirtyi Jämsän seudulle. Sippola toimi virallisesti Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonan tiedusteluosaston päällikkönä. Rykmentti oli olemassa lähinnä paperilla ja 1. pataljoona tunnetiin Hans Kalmin johtamina Kuhmoisten piruina. Sippola toimi sotapoliisina Jämsän seudulla johtaen punaisten ja sellaisiksi epäiltyjen pidätyksiä ja kuulusteluja. Hän osallistui myös vangittujen teloituksiin.[1] Sotapoliisit tekivät pidätyksiä Jämsässä ja lähiseuduilla ja kuljettivat pidätetyt Jämsässä sijainneeseen tilanomistaja Jalmari Saaren eli Saaren Jallun omistamaan Saaren taloon. Täällä pidätettyjä kuulusteltiin ja myös kidutettiin. Teloitukset tapahtuivat Jämsän kirkon kivisen kellotapulin alakerrassa jonne teloitettavat kuljetettiin yöllä. Poliisien toimintaa johtivat Jalmari Saari ja Jämsän suojeluskunnan esikunta. Sotapoliiseina olivat Sippolan lisäksi muun muassa jämsäläinen suutari Johannes Fromeli Rummin Jussi.[2] Lisäksi mukana olivat Pohjanmaalta kotoisin ollut talollisen poika Tyko Iso-Lukkari sekä Lammilta kotoisin olleet Sutinen, Olkkonen ja eläinlääkäri Lauri Kauhanen.
Sippola nimitettiin maaliskuun alussa Korpilahden suojeluskunnan päälliköksi ja hän lähti rintamalle osallistuen taisteluihin Kuhmoisissa, Länkipohjassa, Orivedellä, Lempäälässä, Vesilahdella ja Tampereella.


Jälkipuhdistukset johtavat oikeudenkäynteihinMuokkaa

Sodan päätyttyä Sippola palasi Kärkölään, jossa hän otti osaa sodan jälkipuhdistuksiin. Näiden tekojen takia hän joutui myöhemmin myös oikeuden eteen. Sippola ja toinen kärköläläinen maanviljelijä Nestor Juhola ampuivat 22. toukokuuta 1918 Lammilla Kekomäen veljekset ja Otto Ojasen.lähde?Muutamia päiviä myöhemmin 26. toukokuuta Sippola vangitsi Kärkölässä Kalle Nummela -nimisen miehen, joka oli ollut pakolla värvättynä punaisten joukoissa. Nummelaa pahoinpideltiin kaksi päivää ja hänet ammuttiin 29. toukokuuta, kun Sippola kumppaneineen ei ollut löytänyt Nummelan kuulusteluissa kertomia punaisten asekätköjä.
Sippolasta tuli Kärkölän suojeluskunnan päällikkö 14. kesäkuuta 1918 ja heinäkuun alussa hän käynnisti puhdistusoperaation, jonka tarkoituksena oli saada kiinni Kärkölän metsissä vielä piileskelevät punaiset. Operaation ensimmäisenä päivänä tavattiin Maatian talossa Helsingistä kotoisin ollut Senaatinlinnan talonmies Mikko Vuoristo, joka oli lähtenyt maaseudulle ostamaan elintarvikkeita. Sippola ja kolme muuta suojeluskuntalaista pahoinpiteli Vuoristoa ja he ottivat myös Vuoriston elintarvikkeiden ostoon varaamat 3 000 markan rahasumman. Vuoristo vietiin parin kilometrin päähän metsään, jonne hänet ammuttiin.lähde? Pari päivää myöhemmin 3. heinäkuuta ammuttiin vielä August Lund -niminen mies.selvennä Nämä toimet herättivät suuttumusta kärköläläisten joukossa ja 21. heinäkuuta Sippola erotettiin suojeluskunnasta. Hänet pidätettiin 29. heinäkuuta ja toimitettiin Hämeen lääninvankilaan.
Alioikeus vapautti Sippolan ja Juholan syytteistä Kekomäen veljesten ja Otto Ojasen omaisten haastettua heidät oikeuteen. Vapautuksen perusteena oli valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin 7. joulukuuta 1918 antaman armahdusasetuksen kohta, jossa todettiin, että jos kapinan kukistajat ja järjestyksen palauttajat ”ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätettäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta”.
Sotaylioikeus puolestaan vaati syytettyjä vangittavaksi ja palautti jutun uudestaan alioikeuteen. Sippolaa ei kuitenkaan vangittu, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus, ja hän pääsi pakenemaan vuoden 1920 lopulla ulkomaille. Muista jutun syytetyistä tuomittiin joulukuussa 1921 Mäkelä 4,5 kuukaudeksi vankeuteen pahoinpitelystä ja Nestori Juhola elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen taposta. Myös Vuoriston ja Lundin murhista Sippola sai vapauttavat tuomiot alioikeuksissa vuoden 1919 aikana.


Heimosotiin osallistuminenMuokkaa

Sippola otti osaa syksyllä 1918 suomalaisten vapaaehtoisten Viron-retken valmisteluihin ja lähti vuoden lopulla Viroon, jossa hän toimi 1. komppanian varapäällikkönä ja joukkueenjohtajana osallistuen taisteluihin Narvan ja Rakveren suunnilla. Sippola palasi Virosta Suomeen maaliskuun lopulla 1919. Hän lähti pian Aunuksen retkikunnan mukaan ja toimi aluksi Aunuksen eteläisellä rintamalla komppanianpäällikkönä. Tämä tehtävä päättyi kuitenkin Sippolan kannalta nolosti, kun komppania eräänä päivänä kieltäytyi etenemästä, ja tämän jälkeen pataljoonan komentaja Hyppölä erotti komppanian edessä Sippolan tehtävästään. Sippola siirtyi nyt Aunuksen pohjoisrintamalle ja oli paremmalla menestyksellä räjäytysosaston päällikkönä Paavo Talvelan johtamissa joukoissa.


Sippola pakenee AmerikkaanMuokkaa

Sippola poistui Suomesta joulun ja uuden vuoden välillä 1920 väärien henkilöllisyyspaperien avulla ja suuntasi kohti Yhdysvaltoja. Hänestä oli annettu Suomessa vangitsemismääräys keskeneräisten oikeusjuttujen vuoksi, mutta poliisi ei halunnut pidättää Sippolaa, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus vuoden 1920 lopulla, kun Sippola esiintyi humalassa Helsingin Rautatientorilla ja haastoi riitaa paikalla olleiden pirssiajurien kanssa.
Yhdysvalloissa Sippola asui San Franciscossaja työskenteli rakennustyömailla muurarina esiintyen Jalo Anttilan ja Paul Silverin nimillä. Hän meni myös uudelleen naimisiin Anna-Liisa Jalavan kanssa. Amerikassa asuneet suomalaiset punaiset tunnistivat kuitenkin Sippolan ja pyrkivät järjestämään hänelle vaikeuksia. Vuonna 1926 Sippola pidätettiin, koska hän oli tullut maahan väärällä nimellä. Suomalaiset viranomaiset eivät vaatineet Sippolan luovuttamista Suomeen, ja hänet laskettiin pian vapaaksi takuita vastaan. Sippola pakeni nyt rajan yli Kanadaan ja asettui ensin Brittiläiseen Kolumbiaan ja myöhemmin hän asui muun muassa OntarionSudburyssä. Sippola joutui myös Kanadassa kahnauksiin suomalaisten punaisten kanssa.


Paluu SuomeenMuokkaa

Sippola palasi Suomeen vuonna 1930. Vuoriston ja Lundin ampumisjuttu avattiin uudelleen Keski-Suomen rykmentin sotaoikeudessa. Juttu sai ratkaisunsa 1931, kun oikeus vapautti Sippolan syytteistä vedoten Svinhufvudin antamaan armahdusasetukseen. Sippola asettui nyt Helsinkiin ja liittyi Vapaussodan Kenttäharmaat -järjestöön. Sippolan toinen avioliitto oli päättynyt hänen muutettuaan Suomeen, ja hän meni vielä kolmannen kerran naimisiin 1946. Veikko Sippola kuoli Helsingissä kevättalvella 1955 67-vuotiaana.


Katso myösMuokkaa



LähteetMuokkaa

  • Aapo Roselius: Teloittajien jäljillä. Valkoisten väkivalta Suomen sisällissodassa, s. 184–214. Tammi, 2007. ISBN 951-31-3841-0.
ViitteetMuokkaa
  1. ↑ Rislakki, Jukka: Kauhun aika - Neljä väkivallan kuukautta Jämsässä 1918. , 2007.ISBN 978-951-20-7486-0.. lähde tarkemmin?
  2. ↑ Minna Matintupa: Silmitöntä tappamista ja teloituksia tapulissa – Vuoden 1918 terrori kauhistuttaa Jämsässä edelleen Yle.fi, Uutiset. 11.3.2018. Viitattu 11.3.2018.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Veikko_Sippola
 
https://www.ess.fi/Mielipide/art2446564
Lukijalta: Tutkimustyö täytyy myydä yksityiskohdilla

Allekirjoittaneen nimi oli Risto Halstin kirjoituksessa (ESS 17.3.) ja kun Marjo Liukkosen vastaus (ESS 20.3.) liittyy samaan, niin esitän seuraavaa.

Arvostan kovin naisten tekemiä tutkimuksia ja kirjoja. Olen saanut olla yhteisissä tekemisissä muun muassa 1918 kirjailijoiden Anneli Kannon ja Tuija Wetterstrandin kanssa. Marjo Liukkonen on siteerannut minua blogissaan ja olen ollut hänen oppilaanaan.

Liukkosen lisensiaatin työ ja väitöskirja Hennalan naismurhista on perusteiltaan hyvää tutkimustyötä. Muutama, sanoisinko julkisuushakuinen asia antaa väärän kuvan työstä.

Liukkosen kanssa molemmat tiedämme, että otsikon pitäisi olla ”Naismurhat Lahdessa”. Noin 220 naisesta Hennalassa tapettiin korkeintaan 60. Kirjassakin mainitaan Mustankallion mäellä tapetun yli 150 naista. Kertomukset ja kuvat varmistavat asian. Käydyssä viestien vaihdossa selvisi syy ”väärän” otsikon valintaan.

Tutkimustyön markkinoinnissa on kokonaisuudesta otettu esille tiettyjä ”myyviä” yksityiskohtia. Tutkimustyön hyvä perustyö ei kiinnosta toimittajia. Moni virheellinen tieto jää elämään totuutena. Muun muassa Lahden kaupunginmuseon kuvissa olevat virheelliset paikkatiedot jatkavat elämää. Useassa valokuvassa on paikkatieto Hennala, vaikka kuva on otettu Lahdessa. Tutkimuksessa nämäkin voi korjata.

Itse epäilen mediassa esiintyneitä seuraavia yksityiskohtia. Hennalassa olisi ollut 2 000 naisvankia. Perusteena on heistä kirjoitetut 2 282 pidätyskorttia. Tuon verran naisia Lahdessa pidätettiin. Liukkonen toteaa haastattelussa kuitenkin Hennalasta: …vankien joukosta oli löydetty 275 naissotilasta. Tosiasiassa heitä oli enemmän: itse löysin yli 300.
ESS:ssa oli 13.3.2018 juttu Hennalan naisista vuonna 1918. Seuraavana päivänä toimittaja Ilkka Kuosmanen siteerasi juttua.

Ensimmäisessä jutussa oli: Esimerkiksi saksalainen upseeri Hans Tröbst kertoo hygieniaupseerinsa olleen teloituspaikalla, joissa naisille tehtiin sisätutkimus raskauden varalta. Paikalla ei ollut lääkäreitä, ja jos sotilaat alkavat tehdä nuorille naisille sisätutkimusta, niin tämä ei kuulosta miltään lääketieteelliseltä toimenpiteeltä. Kuosmasen siteeraus edellisestä: ”Teloitettaville naisille tehtiin ennen ampumista myös 'sisätutkimus', joka saattoi tietysti tarkoittaa mitä hyvänsä."

Liukkosen väite ei perustu Hans Tröbstin päiväkirjaan. Hans Tröbst kirjoittaa koneella myöhemmin kirjoitetussa päiväkirjassa seuraavasti (muutama kirjain ei erotu tarkoin):
”Allein an einem Votmittage wurden an einem Waldchen 150 Frauen und Madchen erschossen. Alle Weiber wurden aber vorher ordnungsgemass auf Schwangerscahft unterschut, dann hatte man sie an die Baume gestellt, ihnen das kopftuch uber die Augen gesogen und abge?rackt."

Missä kohtaa todetaan sisätutkimus?

Heikki Kiseleff 18.3. Ylen jutussa: ”Olisi ollut aika yllättävää, jos rikkaat miehet olisivat tulleet leirille työskentelemään pienellä palkalla erittäin ankeaan työhön. Heitä olivat esimerkiksi Helenius, joka perusti leirin lopettamisen jälkeen Oululaisen leipomon ja osti oman liiketalon."

Minun tietojen mukaan Oululainen kotileipomo perustettiin 1909. Toivottavasti perikunnalla ei ole oikeudellisia vaatimuksia.

Hans Kalmin osuutta on liioiteltu. Kalm on ollut 5.5. Hollolan kirkolla ja jatkanut Hämeenlinnaan reilu kaksi viikkoa myöhemmin. Punaisten muisteluista koostettu Suomen luokkasota -kirja ei Hennalan pahimmista vainoajista edes mainitse Kalmin nimeä.

Rotuhygienian liittäminen pelkästään Hennalaan tuntuu oudolta. Sotien historiaan perehtyneet tietävät Lahdessakin tapahtuneiden asioiden olevan yksi sodankäyntiin liittyvä osa satojen vuosien ajalta.

Marjo Liukkonen on tehnyt suuren työn kaivamalla arkistoja. Uskon, että seuraavassa miehiä koskevassa tutkimuksessa ei tarvita ”myyviä” myyntikikkoja. Tällöin Hennalan vankileirillä olleet henkilöt saisivat huomion ja elossa olevat sukulaiset lisätietoa.

Evl evp.
Hennala-opas
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Liukkosen kanssa molemmat tiedämme, että otsikon pitäisi olla ”Naismurhat Lahdessa”. Noin 220 naisesta Hennalassa tapettiin korkeintaan 60

Ahaa. Lahtelais-hennalalaista maineenhallintaa....:geek:
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top